Eläimet luonnonkatastrofien ennustajina

 
Jouluna 2004 Intian valtamerellä Thaimaan, Intian, Indonesian ja Sri Lankan rannikoille iskeytynyt tsunami on jäänyt monien mieleen yhtenä tuhoisimmista luonnononnettomuuksista, joka vaati yli 300 000 ihmisen hengen. Villieläimistä ja kotieläimistä selvisi kuitenkin uskomattoman moni täysin vahingoittumattomana. Onnettomuus herätti keskustelun siitä, minkä monet alkuperäiskansat ovat tienneet jo vuosituhansien ajan. Vaistosivatko eläimet tsunamin tulon?

Pian tsunamin jälkeen eri alueilta kantautui silminnäkijöiden kertomuksia eläinten erikoisesta käyttäytymisestä. Esimerkiksi Thaimaassa norsut, joita käytettiin turistien kuljettamiseen, olivat onnettomuuspäivänä ohjastajansa johdolla matkalla kohti rantaa. Käskyistä huolimatta ne lähtivät juoksemaan kauas ylärinteille ja säästivät näin myös matkassaan olleiden ihmisten hengen. Useat kertovat myös, että flamingot jättivät pesimäalueensa rannikolla ja lensivät ylemmille rinteille vain muutamia tunteja ennen aallon tuloa. Myös muiden lintujen sirkutus oli tauonnut ja esimerkiksi puissa usein roikkuvia apinoita ei näkynyt missään. Veneillään liikkeellä olleet thaimaalaiset kalastajat raportoivat nähneensä puolestaan delfiiniparvien uivan kovaa vauhtia epätavalliseen suuntaan.
 
Myös lemmikit käyttäytyivät erikoisesti. Eräs omistaja kertoi, että koirat, joita tämä vei päivittäin rannalle lenkille, kieltäytyivät lähtemästä lainkaan kotoaan. Moni turisti on kertonut, että hotelleissa kytkettynä olleet koirat haukkuivat ja käyttäytyivät levottomasti tunteja ennen aallon rantautumista. Useiden kotieläinten tiedetään karanneen omistajiltaan. Esimerkiksi Sri Lankan pahimmin kärsineillä alueilla kotieläimistä vain kahden vesipuhvelin tiedetään kuolleen aallossa, vaikka ihmisiä alueella kuoli satoja.
 
 
Kiinassa seurattiin eläinten merkkejä
 
Eläinten tiedetään aikaisemminkin vaistonneen luonnononnettomuuksia. Esimerkiksi vuonna 1975 Haichengin kaupungissa Kiinassa ennustettiin menestyksellisesti tuhoisa 7,0 richterin maanjäristys ja satoja tuhansia ihmisiä evakuoitiin päiviä ennen järistyksen tuloa. Yhtenä indikaattorina järistyksen ennustamiseen käytettiin eläinten outoa käyttäytymistä, jonka tiedettiin aiemmin liittyneen maanjäristyksiin.
 
Vulkaanisilla alueilla on pantu merkille jo vuosisatojen ajan eläinten merkkejä, joista voi päätellä järistyksen olevan lähellä. Ennen järistyksiä esimerkiksi kotieläimet usein karkaavat tai käyttäytyvät levottomasti, villieläimet saattavat menettää luontaisen pelkonsa ihmistä kohtaan, käärmeiden on kerrottu jättäneen pesiään jopa keskellä talvea ja yrittäneen madella lumen pinnalla turvaan. Myös mehiläisten tiedetään hylänneen suurina parvina pesiään tai lepakoiden lentäneen ulos luolistaan hetkiä ennen maanjäristyksen tuloa. Monilta maatiloilla tiedetään, etteivät kanat muni sinä päivänä, jolloin maanjäristys tapahtuu ja siat saattavat purra toisiaan järistyksen lähestyessä. Eläintarhoissa taas on tavallista, etteivät eläimet suostu onnettomuuspäivänä tulemaan ulos suojistaan.
  
 
Tiedemiehet puolesta ja vastaan

Lukuisien eri puolilta maailmaa tiedettyjen esimerkkien valossa näyttäisi siltä, että eläimet aistivat jotain, mihin ihminen ei kykene. Luonnononnettomuuksien tuhovoiman huomioon ottaen, eläinten käyttäytymistä ja kykyä ennakoida vaaraa on silti tutkittu hämmästyttävän vähän.

 
Haichengin onnistuneen evakuoinnin innoittamana esimerkiksi Yhdysvaltojen geologinen tutkimuskeskus USGS kyllä perusti aihetta tutkivan ”Earthquake Watch” –projektin 1980 luvun alussa. Tutkijat William Kautz ja Leon Otis mm. rekrytoivat satoja vapaaehtoisia ympäri Kaliforniaa tarkkailemaan ja raportoimaan eläinten epätavallista käyttäytymistä. Vapaaehtoisten oli mahdollista soittaa ilmaiseen puhelinnumeroon, jossa havainnot nauhoitettiin. Ennen voimakkaita maanjäristyksiä, raporttien määrä nousi huomattavasti. USGS lopetti silti tutkimuksen rahoituksen.

 
Japanissa puolestaan geofysiikan tohtori Motoji Ikeya on yksi maailman arvostetuimipia asiantuntijoita eläinten järistyksiä edeltävän käyttäytymisen selittämisessä. Ikeya tekee Osakan yliopistossa tutkimusta siitä, miten eläimet vaistoavat esimerkiksi erilaisia sähköisiä värähtelyjä tai miten ne reagoivat sähkökentän muutoksiin – ilmiöihin, jotka tapahtuvat usein ennen voimakkaita maanjäristyksiä.
 
Ikeyan kokeissa mm. kalat ovat reagoineet paniikinomaisella käyttäytymisellä, madot ovat tulleet esiin maanalaisista koloistaan ja esimerkiksi delfiinit siirtyneet altaisiin, joissa sähköjännitettä ei ole muutettu. Jännitteen muutokset ovat olleet kokeissa sellaisia, ettei ihminen niitä juuri aisti. Ikeya on kirjoittanut havainnoistaan myös teoksen ”Earthquakes and Animals:From Folk Legends to Science” (2004) joka yhdessä Helmut Tributschin teoksen ”When the Snakes Awake” kirjan kanssa ovat kattavimpia eläinten luonnononnettomuuksia edeltävän käytöksen selvityksiä. Silti geologipiireissä ei eläinten käyttäytymisen tutkimusta oteta vieläkään kovin vakavasti. Monet geologit ovat esimerkiksi kritisoineet, että ihmiset vain kiinnittävät liian paljon huomiota eläinten käyttäytymiseen, koska onnettomuustilanteet jäävät ihmisille mieleen.
 

 
Kuudes aisti vai tarkemmat aistit?
 
Se, miten eläimet todella pystyisivät ennakoimaan lähestyvän järistyksen, tsunamin tai tulivuorenpurkauksen on vielä fysiologisesti selittämättä. Kyse näyttäisi silti olevan monien eläinten ihmistä paljon tarkemmista aisteista. Esimerkiksi koira haistaa jopa miljoona kertaa ihmistä paremmin ja norsut kuulevat tarkasti matalan taajuuden ääniä. Arkisimmillaan tätä ilmiötä voi tarkastella, kun koira vaistoaa omistajansa kotiintulon kauan ennen kuin ihminen siihen kykenee.
 
Tällä hetkellä vahvimpia teorioita eläinten ennakoinnin selittämiseen ovat sähkökenttien muutoksen aistimiseen, tulivuorenpurkauksissa vapautuvien kaasujen haistamiseen ja ihmisille kuulemattomien taajuuksien ääniin perustuvat teoriat. Tosin paljon kysymysmerkkejäkin jää? Miten eläimet tietävät, milloin kyseessä on tarpeeksi vakava purkaus ja miksi ne eivät mene samalla tavalla tolaltaan kaikista järistyksiä muistuttavista äänistä, hajuista tai esimerkiksi ihmisen aiheuttamista räjäytyksistä.
 
Asiantuntija Ikeya uskoo, että vaikka eläimiä tuskin koskaan käytetään suuressa mittakaavassa luonnononnettomuuksien estämiseen, niiden kykyjen tutkimisesta ihmiset saisivat arvokasta tietoa, jota seismisiin mittauksiin yhdistämällä voisi hyödyntää tarkempien ennusteiden antamiseen. Eläinten aistien tarkempi kartoitus voi paljastaa myös paljon ihmisaisteille ulottumattomissa olevasta vilkkaasta, mutta meille vielä tuntemattomasta viestinnästä.
  
 
TIESITKÖ? 
 
Syvissä vesissä viihtyvä kissakala saattaa hypätä kuivalle maalle ennen merenalaisia maanjäristyksiä. - Yksi vuoden 2004 tsunamista parhaiten selvinnyt ihmisryhmä olivat Andaman-saarten alkuperäisheimot, jotka pääsivät turvaan mm. eläinten käyttäytymistä seuraamalla. - Toisen maailmansodan ja Persian lahden sodan ajalta on raportoitu lemmikeistä, jotka ahdistuivat tai juoksivat pommisuojaan kauan ennen ilmahälytyksiä. - Kirjekyyhkyillä kestää huomattavasti kauemmin löytää kohteeseensa maanjäristyksien jälkeen.
 
 

EEVA SUHONEN
 
Copyright © Animalia ry