Leijonaa mä metsästän

Kesä lähestyy ja monissa perheissä suunnitellaan parhaillaan tulevia lomamatkoja. Matkatoimistot tarjoavat lasten kanssa lomaileville monia paketteja, jotka sisältävät eläintarhakäynnin tai delfinaarionäytöksen. Kun eläinrakas lapsi unelmoi tiikerin tai delfiinin näkemisestä, antaa aikuinen helposti periksi. Eläimiä pääsee silti näkemään muuallakin kuin vankeudessa. Eläinystävälliselle matkaajalle on tarjolla vaihtoehtoja, kunhan matkakohteista ottaa etukäteen selvää.

Eläintarha vai kotieläintila?

Lasten suosikkeja ovat vuodesta toiseen eläintarhat, joissa pääsee näkemään elävinä eläimet, jotka muuten ovat tuttuja lähinnä piirretyistä, kirjoista tai luonto-ohjelmista.

Eläintarhojen olemassaoloa perustellaan usein sillä, että ne ovat välttämättömiä uhanalaisten eläimien kantojen säilymiselle ja palauttamiselle luontoon. Tämä on silti vain osa totuudesta. Tilastojen valossa suurin osa eläintarhojen asukkaista ei ole uhanalaisia. Esimerkiksi Korkeasaaren 140-150 eläimestä 22 kuuluu suojeluohjelmiin. Vankeudessa eläneet eläimet eivät myös läheskään aina sopeudu takaisin luontoon, yrityksistä huolimatta.

Lippua ostettaessa on hankala tietää, mitä tarhan sisäpuolella odottaa. Vaikka EU:n alueella direktiivi säätelee yleisluontoiset minimivaatimukset eläintarhoille, esimerkiksi Saksassa ja Italiassa on paljastunut useita vaatimuksia rikkovia eläintarhoja. Romanian liittyessä EU:hun maa joutui sulkemaan lukuisia tarhojaan niiden liian alhaisen tason takia. Vaikka Suomessa on vain 4 eläintarhaa, jo Ruotsissa niitä on yli 40 ja monissa Euroopan maissa useita satoja, jolloin taso voi olla kirjava. Yleinen ongelma ovat liian pienet tilat. Liian ahtaassa ja virikkeettömässä tilassa oleva eläin voi esimerkiksi kiertää toistuvasti ympyrää tai maata vain paikallaan, mitkä ovat merkkejä stressistä ja apatiasta.  Eläinsuojelujärjestöiltä kysytään usein mustia listoja huonosti hoidetuista tarhoista, mutta tällaisia listoja ei ole valitettavasti saatavilla. Jos törmäät huonoon eläinten hoitoon, jätä siitä välittömästi ilmoitus paikallisille viranomaisille ja kerro asiasta ystäväpiirissäsi.

Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten eläimiä pyydettiin eläintarhoihin luonnosta, mutta nyt hankinnat tapahtuvat lähinnä eläintarhojen välillä. Eläimistä pidetään kantakirjoja, jolloin esimerkiksi harvinaisten kissapetojen lisääntymistä varten eläimelle etsitään parasta kumppania ympäri Eurooppaa. Niinpä eläintä saatetaan siitostarkoituksissa siirrellä elämänsä aikana usean tarhan välillä. Pitkät kuljetusmatkat ja uusi ympäristö aiheuttavat eläimille aina stressiä. Toisaalta joitakin eläimiä syntyy eläintarhan tarpeisiin nähden liikaa, kuten esimerkiksi vuohia Korkeasaaressa. Poistouhan ovat erityisesti eläimet, joita on jo muissa eläintarhoissa tarpeeksi tai joille ei ole riittäviä tiloja. Siksi myös nuoria ja terveitä eläimiä päätyy välillä lopetettaviksi. Ulkomailla on ollut myös tapauksia, joissa poistolistalla olevia eläimiä on sijoitettu heikosti hoidettuihin eläintarhoihin.

Tulevana kesänä lapsille voi tarjota toisenlaisen eläinelämyksen. Eläintarhojen sijaan voi vierailla esimerkiksi kotieläintiloilla. Eettisimpiä vaihtoehtoja näistä ovat eläinten vanhainkodit, joissa eläimiä ei pidetä tuotantotarkoituksissa. Suomessa ainoa laatuaan on Pohjanmaalla Ylistarossa sijaitseva Wanha Markki, jossa eläkepäiviään viettää satakunta eläintä vuohista ja kalkkunoista aaseihin ja hevosiin. Eläinten kannalta myös siirtyminen luonnonpuistomaisempiin eläintarhoihin olisi parempi ratkaisu. Viime vuosina myös Korkeasaari on ryhtynyt taas ottamaan vastaan loukkaantuneita eläimiä, kuten eksyneitä kuutteja, ja pyrkii kuntouttamaan eläimet takaisin luontoon. Tällainen toimintaidea voisi jatkossa olla eettisempi perusta eläintarhatoiminnalle.

Kenen viihdettä?

Kun delfiinit hyppäävät renkaiden läpi tai pyörivät rivissä pillin vihellyksen tahtiin, moni katsoja on innoissaan. Älykkäät eläimet eivät ole kuitenkaan syntyneet ihmisten viihdyttäjiksi.

Delfinaariot perustelevat eläinten pitoa vankeudessa usein opetus- ja tutkimustarkoituksilla ja delfiinikannan ylläpitämisellä. Kuitenkin delfiinien tutkimusta ja suojelua olisi tärkeämpää tehdä niiden luonnollisessa ympäristössä. Delfinaarioissa eläinten pääasiallinen tehtävä on esittää temppuja ihmisten viihteeksi järjestetyissä näytöksissä.

Delfinaarioiden ongelmana ovat myös riittämättömät tilat. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan pullonokkadelfiineillä on oltava vesiallas, jonka pinta-ala on vähintään 400 m² viittä eläintä kohden. Vesialtaan leveyden tulee olla leveimmästä kohdastaan vähintään 7 m ja
vesialtaan veden keskimääräisen syvyyden vähintään 3,5 m. Luonnossa pullonokkadelfiini voi uida jopa 150 km päivässä. Ongelmia aiheuttaa myös altaiden virikkeettömyys. Luonnossa merenpohjassa riittää tutkittavaa, mutta vankeudessa altaita ei voida elävöittää hygieniasyistä. Delfiinit kommunikoivat naksuttelemalla ja kaikuluotaamalla, mutta betoniallas hankaloittaa viestintää.

Suomi kielsi vapaudesta pyydettyjen delfiinien maahantuonnin vuonna 1998. Maailmalla delfiinejä pyydetään silti edelleen luonnosta. Myös Särkänniemen delfiineistä kaksi vanhinta on pyydystetty luonnosta Meksikonlahdelta. Delfiinit sopeutuvat huonosti vankeuteen, mistä kielii se, että ne harvoin lisääntyvät menestyksekkäästi vankeudessa. Särkänniemen delfiinien 11 poikasesta ainoastaan kaksi on jäänyt henkiin. Uusin poikanen syntyi kuolleena viime joulukuussa. Vierailemalla delfinaarioissa, voi siis ajattelemattomuuttaan tulla tukeneeksi delfiinien pyydystämistä vapaudesta. Pyyntimenetelmänä niin delfiinien kuin miekkavalaiden kohdalla käytetään valtavaa mereen levitettävää verkkoa. Tällaisiin verkkoihin kuolee vuosittain satoja delfiinejä, merikilpikonnia ja kaloja.

Jos haluaa nähdä delfiinejä, niihin voi tutustua myös luonnossa. Erilaisten valas- ja delfiiniristeilyjen suosio on noussut huimasti viime vuosien aikana. Vielä 1980-luvun alussa valas- ja delfiiniristeilyille osallistui vain muutamia tuhansia ihmisiä vuosittain, nyt peräti jo 10 miljoonaa. Risteilylle pääsee lähes 90 maassa; Suomea lähimpänä valaita näkee esimerkiksi Norjassa tai Vienanmerellä. Vastuullisesti järjestetyllä risteilyllä eläimiä ei mennä liian lähelle ja samalla turismista saadut tulot voivat tukea eläinten suojelua. Toisaalta kasvaneesta turismista voi olla myös haittaa: Esimerkiksi Kanariansaarilla on ollut risteilyjä, joilla valaita mennään liian lähelle. Vastuullisia järjestäjiä voi etsiä verkosta esimerkiksi hakusanoilla ”responsible whale watching”.

Delfinaarioiden ohella erilaiset merimaailmat ja akvaariot ovat suosittuja lapsiperheiden vetonauloja. Kalojenkin kohdalla kannattaa muistaa, että ne stressaantuvat pienissä tiloissa. Kun eksoottisia eläimiä hankitaan yleisömagneeteiksi, ei aina osata ennakoida seurauksia. Esimerkiksi Helsingin SeaLifen viiksihait kasvoivat liian suuriksi akvaarion tiloihin ja ne jouduttiin siirtämään tankissa saksalaiseen meripuistoon. Akvaarioiden sijaan lasten kanssa voi vierailla vaikkapa merieläinten kuntoutuskeskuksissa. Esimerkiksi raitiovaunumatkan päässä Ateenan keskustasta sijaitsee merikilpikonnien kuntoutuskeskus, jonne on vapaa pääsy. Samalla voit tukea paikallista eläinsuojelutyötä.

Kulissien takana

Eettinen matkaaja käy vain sellaisissa sirkuksissa, missä ei käytetä eläimiä. Esimerkiksi maailmankuulu kanadalainen sirkus Cirque du Soleil on tehnyt periaatepäätöksen, ettei se käytä lainkaan eläimiä esityksissään. Euroopan maista Itävalta on asettanut kiellon luonnonvaraisten eläinten käytölle sirkuksissa. Suomessa villieläinten käyttö sirkuksissa on kielletty, poikkeuksen tekevät kuitenkin Sirkus Finlandian merileijonat. Aikaisemmin sirkus Finlandia omisti myös Vanni-norsun, joka myytiin vanhuuden päiviksi ukrainalaiseen eläintarhaan, missä se kuitenkin nopeasti menehtyi. Sirkuksissa eläimet esittävät viihdyttäviä temppuja, mutta yleisö näkee vain hauskan lopputuloksen: Usein eläinten koulutuksessa on käytetty väkivaltaa ja rankaisemista. Paikkakuntien välillä eläimiä kuljetetaan pienissä häkeissä, joten ne viettävät valtaosan sirkuselämästään pienissä kuljetusvaunuissa.

Sirkusten ohella matkaaja voi törmätä kaikenkarvaisiin eläinnäytöksiin. Tarjolla voi olla härkätaisteluita tai etenkin Aasian maissa kukkotappeluja. Matkailijaa voidaan houkutella myös ratsastamaan kamelilla, pelaamaan elefanttipooloa tai kokeilemaan, miltä pelottava boakäärme tuntuu kaulassa. Turisteja voidaan myös houkutella kuvauttamaan itsensä eläinten pentujen kanssa. Vielä arkisemmin törmää kaupunkikiertoajeluihin hevosten kyydissä. Vastuullinen matkaaja suuntaa kuitenkin kulkunsa toisaalle. Lapsia voi viedä museoihin, teatteri- tai tanssinäytöksiin tai eläimettömään huvipuistoon. Välillä voi matkailijakin henkäistä syvään ja miettiä, onko aina nähtävä uutta, eksoottista ja ihmeellistä. Usein suuret odotukset ovat myös aikuisten luomia. Lapsille kun retki lähiluontoon voi olla täynnä monenmoista ihmeteltävää.

Eeva Suhonen

TIESITKÖ?

Eläinten kannalta eläintarhojen ongelmana ovat liian pienet tilat. Yleensä tilaa on kymmesosa eläimen luonnollisesta reviiristä. Suomen eläinsuojelulaki sallii jääkarhua kohti 500m2 tilaa ulkotarhassa ja 2,5 metrin syvyisen altaan. Luonnossa jääkarhu voi liikkua vuorokaudessa yli 50 km. Se voi myös uida useankin tunnin ajan jäälautalta toiselle. Jääkarhujen on raportoitu vaeltaneen jopa 6200 km vuodessa.

Suosituimmissa eläintarhoissa vierailee tuhansia ihmisiä joka kesä, joten joukkoon mahtuu monenlaista kävijää. Pahimmissa tapauksissa vieraat ovat ruokkineet eläimiä tai heitelleet näitä kivillä ja oksilla saadakseen ne tulemaan esille. Huonosta käytöksestä kannattaa raportoida heti eläintarhan henkilökunnalle.

Eläintarhojen poistolistalle päätyy eläimiä, joita tarhoissa on liikaa tai joiden tilalle halutaan suositumpia eläimiä. Korkeasaaressa poistouhan alle joutui paviaanilauma, jonka yleisön adressi kuitenkin pelasti.