Ilmastonmuutos lautasella

 
 
Lihapullat ja nauravat nakit, hampurilainen ennen leffaa, broileria naistenlehtien kevyissä resepteissä. Suomalaisten lihankulutus on noussut 50 vuodessa yli 30kg henkeä kohti. Siinä missä liha oli ennen pyhäpäivien ateria, syödään sitä nykyään eri muodoissa lähes joka aterialla. Maailmanlaajuisesti kehitys näyttää huolestuttavalta ilmastonmuutoksen, eroosion, vesien saastumisen ja väestönkasvun kannalta. FAO:n ympäristöraportti osoittaa, että jollemme muuta kulutustottumuksiamme ratkaisevasti, lihan tehotuotanto johtaa tulevina vuosikymmeninä maapallon ehkä kaikkien aikojen pahimpaan ympäristökriisiin.
 
 
Lihansyönnin ympäristövaikutuksista vaietaan

 
Eläinsuojelujärjestöt ovat puhuneet vuosikymmeniä kasvissyönnin positiivisista ympäristövaikutuksista, mutta laajemman yleisön ja median tietoisuuden asia alkaa saavuttaa vasta nyt. Yhtenä vauhdittajana on ollut muotisanastoon noussut ilmastonmuutos, johon törmää yhä useammin eri elämänalueilla. Al Gore amerikkalaisena ilmastolähettiläänä on kertonut olohuoneisiimme epämiellyttäviä totuuksia, jotka ovat saaneet jopa vaikeimman kohderyhmän - keski-ikäiset miehet - kiinnostumaan asiasta.
 
Monelle lihansyöjälle tulee silti yllätyksenä, että heidän ruokavaliossaan olisi kysymys jostakin muustakin kuin yksilön valinnanvapaudesta. Kilojen ja kalorien lisäksi lihansyönnissä ja -tuotannossa on kyse globaalista syy-seurausketjusta, josta tuore YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO: n (Food and Agriculture Organization) ympäristöraportti on paljastavaa luettavaa.
 
 
Tehotuotanto aiheuttaa kasvihuonekaasuja
 
FAO:n tutkimuksen mukaan koko maailman karjankasvatuksen vaikutus kaasupäästöihin on valtava. Tällä hetkellä karjankasvatuksen vaikutus ilmastonmuutokseen on arviolta 18 % luokkaa. Se on suurempi osuus kuin esimerkiksi koko maailman maantieliikenteen osuus ilmastonmuutokseen.
 
Kasvihuonekaasuja, erityisesti metaania syntyy märehtijöiden ruoansulatuksessa ja karjan jätöksistä. Hiilidioksidia syntyy, kun laajoja metsäalueita muutetaan laidunnusalueeksi tai rehun viljelymaaksi. Lisäksi fossiilisia polttoaineita käytetään mm. traktoreiden polttoaineisiin, viljelymaan ravinteiden ja hyönteismyrkkyjen tuotantoon, eläinten ja tuotteiden kuljetuksiin tai viljojen jauhamiseen.
 
Pelkästään karjan jätöksistä syntyy uskomattomat 30 miljoonaa tonnia ammoniakkia. Sellaisilla alueilla, missä on suuria karjatiloja, tämä on jo pitkään huomattu lisääntyneinä happosateina.
 
 
Elämä kiinni karjassa 
 
Tällä hetkellä karjanhoito käsittää noin 40 % kaikesta maataloustuotannosta ja näyttäisi lisääntyvän nopeasti, mikä on tyypillistä kehittyville maille.

Työllisyydelle ja toimeentulolle karjanpidolla on suurempi merkitys kuin mitä sen prosenttiosuus (1,4 %) maailmantaloudesta vaikuttaa. Lähes 987 miljoonaa köyhää elää maataloudesta (Livestock in Development 1999), mikä tarkoittaa noin 30 % maailman köyhistä, jotka elävät alle 2 dollarilla päivässä. Näille ihmisille karjanhoito on usein ainoa tarjolla oleva elinehto ja yleensä heillä ei myös ole tietämystä tai keinoja vaikuttaa karjan laidunnuksen aiheuttamaan maaperän eroosioon.
 

Totuttuja käytäntöjä on vaikea muuttaa, koska karjanpidolla on tärkeitä sosiokulttuurisia merkityksiä. Karja voidaan nähdä esimerkiksi vaurauden mittarina tai maksukeinona (kuten myötäjäiset) ja sillä on myös merkitystä riskien hajauttamisella talouksissa, jotka elävät sekä karjanhoidosta että maanviljelystä. Myös ruokaa koskevat tabut ja esim. uskonnolliset määräykset koskevat usein juuri eläinkunnan tuotteita, mikä vaikuttaa tuotantotapoihin. Vaikka tehotuotantotiloista suurin osa sijaitsee länsimaissa, tulevaisuudessa yhä suurempi osa tehotuotannosta tullee siirtymään kehitysmaihin. Syinä ovat mm. halvempi työvoima ja alhaisemmat tai olemattomat ympäristö- ja eläinten hyvinvointimääräykset. Jo tällä hetkellä valtavia karja- tai siipikarjatiloja sijaitsee Brasiliassa ja monin paikoin Aasiaa.

 
 
Laidunnuksen karut seuraukset

Karjan laiduntamiseen ja karjanrehun viljelyyn käytetään tällä hetkellä 70 % maailman kaikesta viljelymaasta. Esimerkiksi puolet Euroopan unionin maaperästä on maatalouskäytössä.

Koska suuri osa tämänhetkisestä laidunmaasta alkaa olla liian kuivaa tai sijaitsee liian kylmillä alueilla ruokaviljan viljelyyn, siirtyy laidunten etsintä yhä uusille alueille. Vakavimmin tilanne uhkaa Amazonin alueen ekosysteemejä. Amazonin alueella karjan laidunnus on tällä hetkellä suurin syy metsäkadolle: Joka vuosi karjatalous vie jopa 0.3 - 0.4 % kokonaismetsäalasta. Vaikutukset näkyvät puolestaan globaalisti lisääntyneenä hiilidioksidipitoisuuksina. Seuraukset ovat näkyvissä muuallakin. Peräti 10 – 20 % maapallon kaikesta ruohoalueesta on erodoitunut laidunnuksen seurauksena.
 
 
Jätevuoret vesistöön
 

Tulevaisuudessa puute puhtaasta juomavedestä voi johtaa konflikteihin maapallolla. Tällä hetkellä karjanhoito kuluttaa yli 7 % kaikesta ihmisen vedenkäytöstä. Valtaosa tästä vesimäärästä kuluu karjanrehun viljelyalueiden kasteluun. Maapallon kuivilla alueilla karja voi kuluttaa merkittävän osan koko valtion vesivaroista. Esimerkiksi Botswanassa karjan vedenkäyttö vie peräti 23 % koko valtion vedenkulutuksesta.
 
Vaikka tarkkoja lukuja on vaikea arvioida, on laskettu, että karjatalous nielee 15 % maailmassa vuosittain loppuun kuluvista vesivaroista. Yhden naudanlihakilon tuottaminen vaatii moninkertaisesti vettä vihanneskilon tuottamiseen verrattuna.

 
 
Hukkaan heitetty proteiini
 
Monissa maissa karjataloutta perustellaan sillä, että katovuosien sattuessa se turvaisi monipuolisen ravinnonsaannin. Kokonaiskuvaa tarkasteltaessa kuitenkin paljastuu, että itse asiassa karja kuluttaa tällä hetkellä enemmän ihmisen ravinnoksi kelpaavaa proteiinia kuin se tuottaa sitä. Karja kuluttaa rehussaan jopa 77 miljoonaa tonnia säilöttyä proteiinia, joka voitaisiin käyttää suoraan ihmisen ravinnon tuotantoon, kun taas eläinkunnan tuotteiden kautta saamme 58 miljoonaa tonnia proteiinia.
 
Suhteellinen menetys on kasvamassa entistäkin isommaksi, sillä esimerkiksi märehtijöitä ruokitaan nykyään enemmän ihmisen ruoaksi sopivilla kasveilla. Mitä tehostetummaksi karjanpito on muodostunut, sitä enemmän käytetään karjan rehuksi sellaisia ruokaviljoja, jotka voisivat olla ihmisravinnoksi muutettavissa.
 

Riittääkö luonnon kestokyky?

Laidunalueiden levitessä yhä laajemmille alueille karja ja villieläimet kohtaavat – usein jälkimmäisten kustannuksella. Alueelle kuuluvia petoeläimiä hävitetään karjan tieltä ja villieläimiä tuhotaan myös pelättyjen tautien takia. Samalla tuotantokarjan levittämät tartuntataudit aiheuttavat vakavia uhkia alueen luonnonvaraisille eläimille. Vesien saastuminen ja ammoniakkipäästöt vaikuttavat puolestaan suuresti esim. vesistöjen ekosysteemeihin.

 
Erilaisilla tuotantomuodoilla on suuret erot päästöihin. Esimerkiksi monissa kehitysmaissa on edelleen vallalla sekatalous, jossa eläimet ovat tehokkaasti mukana ravintoketjussa ja niitä käytetään mm. vetojuhtina pelloilla, jolloin eläimet korvaavat polttoaineita nielevien koneiden käyttöä. Lihantuotantoon verrattuna esimerkiksi maidontuotanto on hieman ekologisempaa ja eläimet ovat yleensä lähellä ruoan lähdettä, laidunta. Tosin maitotiloilla nitraattipitoisuudet on korkeita, sillä laidunruohon kasvattamiseen käytetään ravinteita. Lisäksi suurilla maitotiloilla esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa ja tehotuotantotiloilla Yhdysvalloissa sekä paikoin Kiinassa maaperä ja vesistöt ovat pahoin saastuneet maitotilojen ympärillä.
 
Tuotantomuotojen energiasyöppö on silti kiistatta pihvikarjan tuotanto, joka on jokaisessa tuotantovaiheessa saastuttavaa ja energiaa kuluttavaa. Suuret lihakarjat tuhoavat laiduntaessaan maa-alueita (eroosio) ja laitumia varten tuhotaan metsää (hiilidioksidi). Seurauksina ovat ilmastokaasut ja ympäröivän biodiversiteetin asteittainen tuhoutuminen. Nautakarja vaatii lisäksi paljon enemmän laidunalaa kuin esimerkiksi siat tai siipikarja. Yksilön valinnoilla on yhä enemmän globaaleja seurauksia – myös ruokavalion suhteen. Kun siis seuraavan kerran joku pihviä maistellessaan ihmettelee kasvisruokavaliotasi, voinee hänelle antaa iltalukemiseksi vaikkapa FAO:n uuden ympäristöraportin.
 
 
EEVA SUHONEN
 
FAO:n raportti ladattavissa: www.virtualcentre.org/en/library/key_pub/longshad/a0701e/A0701E00.pdf
 
Copyright © Animalia ry