Miten kertoa lapselle tehotuotannosta?
Kun lapsi jossain vaiheessa alkaa pohtia eläinten ja ihmisten suhdetta, aikuisilla on erilaisia keinoja suhtautua ihmettelyyn. Onko olemassa oikeaa tapaa kertoa lapselle tehotuotannosta vai pitäisikö aihe kenties jättää kokonaan käsittelemättä?
 |
Lapsilla on luonnostaan läheinen suhde eläimiin. Eläimet inhimillistetään satujen kautta, minkä lisäksi monissa perheissä on lemmikkejä. Maitopurkin kyljessä hymyilevä lehmä on useille se ensimmäinen mielikuva maataloustuotannosta.
Ennemmin tai myöhemmin lapsuuden käsitykset eläimen ja ihmisen suhteesta joutuvat kuitenkin kyseenalaistetuksi. Ihmettelyn saattaa laukaista juliste häkkikanalasta tai televisio-ohjelma tehosikalasta. Ennen sopuisassa yhteiselon maailmassa onkin äkkiä julmuutta, joka kohdistuu lapselle tärkeään asiaan, eläimeen.
Rehellinen keskustelu vanhempien valttina
Kotkalainen Katja Forsström päätti kertoa lapselleen tehotuotannosta avoimesti. Hän kävi ensimmäisen keskustelunsa asiasta poikansa Aatun kanssa kun tämä oli kolmevuotias.
”Keskustelimme ravintolassa, kannattaako valita lihaton vaihtoehto, possua vai nautaa. Keskustelut ovat lähteneet vanhemman aloitteesta lapsen ollessa aivan pieni. Keskusteltu on muun muassa siitä, mitä ruoka sisältää, mistä se on tullut ja tehty ja millä tavoin.
Aatu on nyt neljätoistavuotias. Katja on joutunut luopumaan kasvisruokavaliosta vaikean anemian vuoksi, mutta tehotuotantokysymykset ovat hänelle edelleen tärkeitä.
”Keskustelemme jatkuvasti näistä asioista. Possujen kasvatusolosuhteet, sioille ilman kivunlievitystä suoritettavat toimenpiteet ja se, etteivät emakot pääse liikkumaan porsimishäkeissään, ovat Aatun mielestä järkyttäviä asioita. Lisäksi Aatu haluaa valita kaupasta luomumunia. Turkistaloutta vastustaa koko perhe.”
Kaikki vanhemmat eivät kannata tällaista rehellisyyttä. Joidenkin mielestä lapsen hyvinvointia mahdollisesti uhkaavan materiaalin levittäminen tulisi kokonaan kieltää. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi kaikenlaisten tehotuotantoa vastustavien kampanjoiden poistamista katukuvasta.
Lasten suojeleminen informaatiolta on kuitenkin paitsi mahdotonta, myös lyhytnäköistä. Lapset tarvitsevat aikuisia auttamaan heitä ymmärtämään todellista maailmaa. Katja Forsströmin ihanteena olisi dialogi, jossa sekä vanhemmat että lapset voisivat vapaasti muodostaa mielipiteensä faktojen pohjalta. Avoin keskustelu tehotuotannosta on ollut Katjan mielestä oikea valinta sekä lapsen että vanhempien kannalta. Hän aikoo aikanaan kertoa tehotuotannosta myös puolivuotiaalle tyttärelleen Sofille. Lapselle puhuttava lapsen ehdoilla
Vanhempien on tärkeää ymmärtää, ettei lapsi välttämättä jaa kaikkia vanhempiensa näkemyksiä. Tehotuotannosta keskusteleminen on tärkeää, mutta se on tehtävä niin, ettei lasta pakoteta väkisin seuraamaan vanhempiensa valintoja.
”Lapsen on voitava tehdä omat ratkaisunsa. Liharuoasta pidättäytyvän vanhemman ei tulisi tuomita tai syyllistää lasta, jos tämä haluaa syödä lihaa.” Katja Forsström sanoo. Samoilla linjoilla ovat Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton pääsihteeri Jehki Härkönen ja hänen puolisonsa Anni Viren. Heidän lapsensa, Olga ja Opri, ovat vielä liian pieniä miettimään tehotuotannon eettisyyttä. Vanhemmat ovat kuitenkin jo miettineet, miten asiasta tullaan keskustelemaan.
”Olemme kaikki kasvissyöjiä, mutta lapsillamme on valinnanvapaus oman ruokavalionsa suhteen heti, kun osaavat siihen itse vaikuttaa”, Jehki ja Anni vakuuttavat. Lapselle puhuttaessa on tärkeää ottaa huomioon hänen kehitysvaiheensa.
Melkein kaikkia asioita kannattaa käsitellä jo pientenkin lasten kanssa. Kysymys on vain tasosta, jolla niitä käsitellään. Täytyy tietenkin miettiä mitä tuo esiin ja missä vaiheessa, jotta lapset eivät ahdistu liikaa. Avoimesta tiedonvälityksestä on harvoin haittaa lapsille. Vanhempien täytyy tietysti olla valmistautuneita käymään läpi ikävämpiä asioita lastensa kanssa.
Jehki ja Anni eivät ole huolissaan lastensa tulevista kysymyksistä. ”Pikemminkin odotamme innolla keskusteluita lasten kanssa. Hankalampia keskusteluja voi tulla siitä, miksi kaverit syövät lihaa, vaikka meillä ei. ”
Länsi-Vantaan Vihreiden Ryhmän puheenjohtaja, luokanopettaja Maria Saarivuo-Siren on myös pohtinut erilaisia tapoja kertoa lapsille tehotuotannosta. Hänen omat lapsensa syövät päiväkodissa lihaa, eikä Saarivuo-Siren halua vielä ahdistaa heitä kertomalla eläinten kohtelusta.
”Toisaalta toki kerron heille, miksi en itse syö lihaa: äidin mielestä ei ole reilua syödä eläimiä. Koululaisille asioista voi kertoa rehellisemmin, edelleen lapsen ikä huomioon ottaen. Kerrommehan me alaluokkalaisille sodastakin, mutta ei meidän tarvitse mässäillä verellä tai muulla kauhulla. Sodan oikeutuksen opettaja voi kuitenkin kyseenalaistaa. Mielestäni sama pätee ainakin jossakin määrin tehoeläintuotannosta kertomiseen.”
Onko tehotuotanto tabu suomalaisissa kouluissa?
On paljon vanhempia, jotka eivät ole halukkaita kertomaan lapsilleen tehotuotannosta lainkaan. Yhteiskunnan viralliset tahot eivät myöskään tarjoa omasta aloitteestaan tasapuolista informaatiota. Tästä syystä tehotuotannosta kertominen jää useimmiten erilaisten järjestöjen vastuulle. Keinoihin kuuluu muun muassa kouluissa tehtävä valistustyö.
Ruotsissa Djurens Rätt- eläinsuojelujärjestö julkaisee koululaisille suunnattua Rädda Djuren- nimistä lehteä. Järjestön tiedottaja Lise-Lott Alsenius kertoo, että tarkoituksena on ollut luoda foorumi, jossa lapset ja nuoret voivat keskustella eläinten oikeuksista heille sopivilla tavoilla. ”Lehtemme levikki on yli 5000. Lähtökohtamme on, että lehdessä kerrotaan tehotuotannosta erilaisilla tavoilla kuin aikuisille suunnatussa materiaalissa.”
 |
Suomessa valtamedian uutiskynnyksen on viimeksi ylittänyt Länsi-Vantaan Vihreiden vaatimus siitä, että Vantaan kouluissa, päiväkodeissa ja muussa kaupungin järjestämässä ruokailussa tarjottaisiin kerran viikossa pelkästään kasvisruokaa. Ryhmän puheenjohtaja Saarivuo-Siren kertoo ajatuksen lähteneen hänen oman työpaikkansa, Vierumäen koulun, kasvisruoan vähäisestä suosiosta ja huonosta laadusta. Hänen mukaansa lapset ovat kiinnostuneita sekä eläinten oikeuksista että muista moraalisista kysymyksistä. Aikuiset tietävät tämän eivätkä halua asiasta puhuttavan, koska tehotuotantoa ei voi puolustella järkiargumentein. Saarivuo- Siren on tästä syystä skeptinen aloitteen etenemisen suhteen. Yhteiskunta ei ole valmis tukemaan tehotuotannon epäkohdista kertovan informaation levittämistä lapsille.
”En usko, että ehdotusta hyväksytään vielä vuosiin. Lihantuotannon ongelmat kotimaassamme on tabu, josta suomalaiset eivät ole vielä valmiita keskustelemaan. Aiheesta ei puhuta kouluissa, sillä opettajat pelkäävät oman asemansa puolesta.. Nykykulttuurissamme monet ongelmat halutaan lakaista maton alle, ja kun ne ovat siellä, voidaan huokaista helpotuksesta. Aiheesta tulisi kuitenkin puhua sekä eettisistä, ekologisista että terveydellisistä syistä.”
SEIJA LAPPALAINEN
Copyright © Animalia ry