Eläinsuojelulainsäädännössä puutteita
Nykyinen eläinsuojelulaki on ollut voimassa kymmenen vuotta. Jo säätämisvaiheessa eläinsuojelujärjestöt havaitsivat siinä puutteita. Laissa ja sen soveltamisessa on edelleen parannettavaa.
Eläinsuojelulain 1 §:n mukaan eläintä on suojeltava parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain tarkoituksena on mainitun lainkohdan mukaan edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Miten tässä lainkohdassa esitetyt käsitteet tulisi ymmärtää? Ja kenen näkökulmasta asioita tulisi tulkita? Jos vallitsevaa tulkintaa muutettaisiin, nykyisenkin lain sanamuodon perusteella voitaisiin aivan hyvin kieltää vaikkapa turkistarhaus ja häkkikanalat sekä muut niin sanotut tehoeläintuotannon muodot.
Yleisen ja periaatteellisen tason lisäksi lakia voidaan kritisoida esimerkiksi siitä, miten lain paikallistason valvonta on toteutettu tai kuinka eläintenpitokieltojen valvonta ontuu. Myös eläinsuojelurikoksia koskevan lainkohtien lakitekninen taso on heikohko.
Lain paikallistason valvontaa toteuttavat kunnan- ja kaupungineläinlääkäri, terveystarkastaja ja poliisi sekä vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja. Paikallistasolla valvonta on jaettu kunnan ja valtion välillä, mutta valvontatehtävien hoitaminen ei ole sujunut kitkattomasti. Esimerkiksi kunnaneläinlääkärin asemaa valvontaviranomaisena vaikeuttaa se, että hän joutuu vaatimaan eläinsuojelusäädösten noudattamista omilta asiakkailtaan.
Eläinsuojelurikoksista
Eläinsuojelurikossäännösten heikohko lakitekninen taso osoittaa sen, ettei lainsäätäjä ole arvostanut eläintä kovin korkealle. Eläinsuojelurikos ja lievä eläinsuojelurikos ovat rikoslaissa ja eläinsuojelulaissa vielä eläinsuojelurikkomus. Normaalisti lainvastainen menettely jaetaan törkeään, niin sanottuun tavalliseen ja lievään tekomuotoon. Eläinsuojelussa on kuitenkin kaksi lievää tekomuotoa ja yksi niin sanottu tavallinen – sen sijaan törkeä tekomuoto puuttuu. Mikäli lievästä eläinsuojelurikoksesta rangaistaan, se edellyttää törkeää huolimattomuutta. Lain esitöiden mukaan törkeällä huolimattomuudella tarkoitetaan ”eläimen kohteluun liittyvän velvollisuuden vakavaa rikkomista, joka ilmentää välinpitämätöntä tai piittaamatonta suhtautumista”. Voiko tällainen teko olla lievä? Lisäksi eläinsuojelurikos ja lievä eläinsuojelurikkomus on sijoitettu rikoslaissa 17 lukuun, joka koskee hyvinkin sekalaista joukkoa erilaisia rikoksia, kuten mellakkaa, sukupuolisiveellisyyttä ja uskonrauhaa. Johdonmukaisempaa olisi ollut sijoittaa eläinsuojelurikokset esimerkiksi ympäristörikoksia koskevaan lukuun taikka kokonaan uuteen lukuun.
Eläintenpitokieltoa ei valvota
Eläintenpitokielto voidaan tuomita kaikista edellä mainituista kolmesta rikoksesta. Kielto voidaan määrätä joko määräajaksi tai pysyväksi, samoin se voi koskea vain tiettyä eläinlajia. Käytännössä eläintenpitokieltoja tuomitaan hyvin vaihtelevasti eli käytäntö ei ole yhtenäinen. Lisäksi eläintenpitokieltoa on helppo rikkoa: sitä kun ei yksinkertaisesti valvota. Eläintenpitokiellon rikkomisesta ei seuraa rangaistusta, ja kieltoa voi helposti kiertää: eläintenpitokieltoon tuomitun henkilön lähiomainen voi muodollisesti olla eläimen omistaja.
Muutokset epätodennäköisiä
Edellä mainitussa on esitetty vain muutamia havaintoja eläinsuojelulainsäädäntömme epäkohdista. On kovin epätodennäköistä, että lähivuosina säädettäisiin uutta eläinsuojelulakia. Nykyisen lain edeltäjäkin oli voimassa 25 vuotta. Tietysti vähäiset lainmuutokset ovat mahdollisia. Vaikka puutteet ovat ilmeisiä, niin historiallisesta perspektiivistä katsottuna nykyinen laki edustaa sanamuodoltaan eläinystävällisintä lakia. Käytännön soveltamisesta voidaan olla monta mieltä.
Joonia Streng
asianajaja
Animalian johtokunnan jäsen
Copyright © Animalia ry