Elämää maitotilalla

 
Suomessa elää runsaat miljoona nautaa. Näistä suurin osa on maidontuotannossa olevia lypsylehmiä ja maidontuotantoon kasvatettavia nuoria lehmiä. Miia ja Tiina ovat nuoria maitotilallisia, joilla on selvät mielipiteet tuotannon hyvistä ja huonoista puolista.

 
Miia on koulutukseltaan eläinlääkäri ja työskentelee maaseutupraktiikassa. Kotitilan parsinavetassa elää 42 lypsylehmää. Lehmät ja hiehot laiduntavat kesällä ja ulkoilutarhaa rakennetaan talvikäyttöön. Tiina puolestaan on piakkoin valmistumassa agrologiksi. Hän asuu tilalla, jonka pihattonavetassa elää noin 80 lehmää. Hiehot pääsevät kesäisin laitumelle ja lehmillä ja vasikoilla on käytössä jaloittelutarha.
 
Noin 80 % suomalaisista lehmistä elää parsinavetoissa. Parressa lehmä on kytketty paikalleen. Pieni osa tuotantotiloista päästää lehmät jaloittelemaan parresta ympäri vuoden. Pihatossa lehmä voi liikkua vapaasti. Jos rakenteita ei ole suunniteltu hyvin, erityisesti lauman hierarkian alapäässä oleva lehmä voi silti kokea liikkumisen pelottavana ja välttää sitä.
 
Tämän vuoden heinäkuusta voimaan tulleen lakimuutoksen mukaan lehmät ja hiehot on kesällä päästettävä laitumelle vähintään kahden kuukauden ajaksi tai niille on järjestettävä muu tarkoituksenmukainen tila liikuntaa varten. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa lehmistä pääsee kesäaikana ulkoilemaan. Laki ei silti edellytä pihatoissa elävien lehmien ulkoiluttamista.
 
 
Ongelmana ahtaus ja utaretulehdukset
 
Miia näkee Suomen navetoissa eläinten kannalta suurimpina hyvinvointiongelmana tilanahtauden. Tämä on osaltaan seurausta Suomen luonnonolosuhteista. Tilanahtauden seurauksena eläimillä on usein huonosti tilaa liikkua ja myös makuupaikat ovat epämukavia. Tiina lisää, että huonoihin tila- ja rakenneratkaisuihin liittyy usein myös jalkaongelmia, jotka ovat lehmille kivuliaita.

Tiina ottaa esille lisäksi utareterveyden. ”Suurin hyvinvointiongelma valtakunnan tasolla on utareterveys. Se on ollut suurin syy teurastuksiin. Monissa paikoissa valitettavasti ei tiedetä tai ei haluta hankkia tietoa utareterveyttä edistävistä keinoista. Ennaltaehkäisy esimerkiksi utaretulehdusten kohdalla on kaiken a ja o.” Tiina näkee Suomen olevan silti muihin maihin nähden edistyksellinen ja nuorien maidontuottajien olevan entistä valveutuneempia ja kiinnostuneempia lehmien terveydestä.
 
Lypsylehmien maidontuotannon ylläpitäminen edellyttää vasikan synnyttämistä kerran vuodessa. Runsaimmin lehmä tuottaa maitoa heti poikimisen jälkeen, mutta säännöllisesti lypsettyjen ja runsaasti ruokittujen lehmien maidontuotanto jatkuu seuraavan tiineyden loppupuolelle saakka. Muun muassa huono utarerakenne ja puutteelliset lypsykäytännöt altistavat lehmän utaretulehduksille.
 
Kolmas yleinen syy lypsylehmän teurastukseen ovat hedelmällisyysongelmat. Tiheä poikimisväli on edellytys maidontuotannolle. Lehmät saatetaan kantaviksi keinohedelmöityksellä ensimmäisen kerran reilun vuoden ikäisinä hiehoina. Uudelleen lehmä tiineytetään noin kolme kuukautta poikimisesta. Hormonihoidot lehmien tiinehtymisen edistämiseksi eivät ole harvinaisia. Lypsylehmät päätyvät nykyisin teurastettaviksi yleisimmin 3-5 vuoden ikäisinä, kun nautojen luontainen elinikä on yli kymmenen vuotta.
  

 
Jalostettu vai terve eläin?
  
Nykyinen trendi jalostaa lehmiä korkeaan maitotuotokseen huomioimatta tarpeeksi kokonaisuutta arveluttaa Tiinaa. Eläimen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että se on terve. Tiina haluaa omalla tilallaan kiinnittää tavanomaista enemmän huomiota siihen, että lehmä on rakenteeltaan kestävä.

Jalostuksen lempiaiheekseen mainitseva emäntä kritisoi pelkillä numeroilla eli jalostusarvoilla tapahtuvaa jalostuseläinten valintaa. ”Jalostusarvo ei kerro eläimen ulkonäöstä yhtään mitään. Eläimen jalostusarvo voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta se poikii vain kerran tai kaksi, koska sen utare tai jalat eivät kestä. Vastaavasti taas jalostusarvoltaan huonon lehmän rakenne voi olla erinomainen. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla kestävä lehmä, joka poikii useita kertoja elämänsä aikana ja pysyy terveenä.” Miia arvioi, että jalostuksessa ollaan jo menossa parempaan suuntaan ja huomiota kiinnitetään aiempaa enemmän eläinten terveyteen, ei vain korkeaan tuotokseen.
  
 
Hyvä tautitilanne
  
Verrattaessa maidontuotantoa muuhun eläintuotantoon Miia mainitsee positiivisena asiana Suomessa melko pieninä pysyneet tilakoot. ” Joustavat olosuhteet ja pienehköt ryhmäkoot antavat mahdollisuuden ottaa huomioon eläinten yksilöllisiä tarpeita.” Tiina näkee tulevaisuuden tuovan väistämättä mukanaan tilakokojen kasvun. Hän uskoo kuitenkin lehmien tilakohtaisen lukumäärän pysyvän Suomessa edelleen pienempänä kuin monissa muissa maissa.
 
Ulkomaihin verrattuna positiivisen asiana on molempien haastateltavien mielestä nähtävä myös eläintautitilanne. Suomessa tarttuvia tauteja on vähemmän. Eläinten hoito ja lääkintä puolestaan aloitetaan yleensä nopeasti, jos niihin on tarvetta. Lisäksi lehmien laiduntaminen ja ruokinta, joka ei ole liian teollista ovat Suomessa Miian mukaan hyviä käytäntöjä.
 
 
Tuottaja ja kuluttaja vaikuttavat
 
Yleisesti molemmat naiset ovat sitä mieltä, että tuottajalla itsellään on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa eläinten hyvinvointiin käytännössä. Miia kertoo: ”Paljon on tuottajan omasta viitseliäisyydestä kiinni. Kyllä tuottaja voi vaikuttaa lehmien hyvinvointiin paljonkin. Huomioitavia asioita ovat muun muassa navetan rakenteet ja lehmien käsittely yksilöinä ja ryhmänä. Taustalla on kuitenkin aina talous, joka on otettava huomioon.” Miia haluaa muistuttaa, että suurin osa maidontuottajista yrittää tosissaan tehdä parhaansa eläinten kanssa. Tuottajien ansioiden olisi kuitenkin noustava, jotta kustannuksiltaan suurempia investointeja eläinten hyvinvoinnin puolesta voisi tehdä.
 
Kesäkuussa lausuntokierroksella olleeseen maaseudun kehittämisohjelmaan sisältyi osio eläinten hyvinvointia edistävistä tuista. Tuen avulla pyritään ohjaamaan rahaa tuottajille, jotka ottavat hyvinvoinnin lainsäädäntöä paremmin huomioon toiminnassaan.
  
Myös kuluttaja voi vaikuttaa lehmien elämän laatuun valinnoillaan. Yhä useampi kuluttaja ottaa kantaa eläinten puolesta jättämällä maitotuotteet muiden eläinkunnantuotteiden ohessa pois ruokavaliostaan. Vaikuttaa voi myös ostamalla tuotteita suoramyyntinä tiloilta, joissa kuluttaja voi omin silmin todeta hyvinvoinnin toteutuvan perustasoa paremmin. Yksi vaihtoehto on ostaa tuotteita tiettyyn standardiin, kuten luomuun, sitoutuneilta tiloilta tai yhtiöiltä. Myös joillakin meijereillä on käytössä omia standardeja. Suomalaisen tuotannon tukeminen tukee lähellä tapahtuvaa tuotantoa. Kuluttaja ei kuitenkaan voi vaikuttaa siihen, kuinka hyvälle tai huonolle tuottajalle rahat päätyvät. (Haastateltavien nimet on muutettu)

 
KATI PULLI

Copyright © Animalia ry