Eu- Eläinten Unioni?
Eläinsuojelujärjestöjen lobbauksen ansiosta eläinsuojelulliset epäkohdat nostetaan yhä useammin esiin EU-tasolla. Kattojärjestönä Eurogroup for Animal Welfare koordinoi aktiivisesti jäsenmaiden kampanjointia eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Mike Seymor-Rouse päätti perustaa eläinsuojelulobbausryhmän EU:n pääkaupunkiin Brysseliin, koska halusi pitkät elävien eläinten kuljetukset kiellettäviksi. Isossa-Britanniassa asiasta kohistiin jo vuonna 1957, jolloin silminnäkijät paljastivat Ranskaan lähetettävien teuraseläinten joutuvan seisomaan ulkona kovassa pakkasessa ennen kuin ne tapettiin.
Iso-Britannian hallitus kielsi tuolloin lehmien, vasikoiden ja sonnien viennin, mutta vienti laillistettiin jälleen vuonna 1975. Syynä olivat Euroopan neuvoston kehittämä elävien eläinten kuljetuksia koskeva sopimus sekä uusi lainsäädäntö, joka vaati tainnutusta ennen teurastusta.
Royal Society for the Protection of Cruelty to Animals (RSPCA) -nimisessä eläinsuojeluyhdistyksessä toiminut Seymor-Rouse tajusi, ettei kamppailu pitkiä eläinkuljetuksia vastaan enää voinut rajoittua kansalliselle tasolle. Siksi Eurogroup for Animal Welfare perustettiin vuonna 1980 juuri RSPCA:n myöntämän taloudellisen tuen turvin. Seymour-Rouse hankki itselleen asunnon Brysselistä ja Eurogroupin toimisto sijoitettiin kävelyetäisyydelle tärkeistä EU-toimielimistä: komissiosta, parlamentista ja ministerineuvostosta. Voittoja ja vastoinkäymisiä unionissa
Ensimmäinen läpimurto eläinsuojelussa tehtiin unionissa kuitenkin toisessa epäkohdassa: Norjan ja Kanadan kuutinteurastuksessa. Vuonna 1983 International Fund for Animal Welfare (IFAW) sai EU:n kieltämään hylkeentaljakaupan unionin sisällä.
Seuraava voitto tuli vuonna 1986, kun vaihtoehtoisia menetelmiä varovaisesti painottava eläinkoedirektiivi hyväksyttiin. 1980-luvun puolivälissä eläinkoekeskustelu oli vilkkaimmillaan monissa Euroopan maissa, ja vaihtoehtoiset menetelmät olivat tehneet läpimurron myös kemikaaleja, lääkkeitä ja muita tuotteita testaavassa tiedemaailmassa.
Uusi eläinkoelainsäädäntö johti vähitellen siihen, että jäsenmailta vaadittiin tietoa käytettyjen koe-eläinten vuosittaisista määristä sekä eläinkoetyypeistä. Tällaisia perustietoja tarvitaan taistelussa eläinkokeiden muuttamiseksi ja rajoittamiseksi.
Eläinkoekriitikot saavuttivat menestystä monissa Euroopan maissa 1980-luvulla. Usko tulevaisuuteen antoi liikkeelle uutta voimaa. EU-tason kampanjat ja lobbaukset johtivat vuonna 1992 eläimillä suoritettavien kosmetiikkatestien kieltoon. Kielto tulisi kuitenkin voimaan vain, jos löydettäisiin eläinkokeita korvaavia hyväksyttyjä vaihtoehtoisia menetelmiä. Eurooppalainen kosmetiikkateollisuus lobbasi kiivaasti kieltoa vastaan.
Vasta vuonna 2003 kiellettiin eläimillä testatun kosmetiikan kauppa EU:n sisällä ja kosmetiikan testaaminen eläimillä EU:ssa. Tämäkin kielto on moniulotteinen ja sisältää varauksia. Kosmetiikan eläinkokeiden kielto astuu voimaan vuonna 2009 ja eläinkokeilla testatun kosmetiikan myyntikielto vasta vuonna 2013. Vielä tämänkin jälkeen tullaan käyttämään kolmea eläinkoetta, joille ei ole vielä hyväksytty vaihtoehtomenetelmää.
Vanhat häkit pois
Maatalouskomissiossa toimii eläinsuojelun tieteellinen komitea, joka on julkaissut raportteja eläinten hyvinvoinnista nykyisissä ”tuotantojärjestelmissä”. Viime aikoina on kampanjoitu kanakysymyksessä ja tässäkin kysymyksessä tieteellisen komitean raporteilla on ollut tärkeä rooli uuden lainsäädännön kehittämisessä. Kaikkien yllätykseksi entinen maatalouskomissaari Franz Fischler ehdotti vanhoista kanahäkeistä luopumista. Ehdotus menikin läpi siirtymäajalla.
Franz Fischlerin panostuksen ansiosta EU vaati Maailmankauppajärjestö WTO:n sisällä käydyissä maatalousneuvotteluissa eläinsuojelun sisällyttämistä organisaation säännöstöön. Protesteja eläinkuljetuksia vastaan
1990-luvun alussa eläinkuljetuksia vastustavat protestit saivat tukea vakavaa eläinrääkkäystä dokumentoivista elokuvista. Brysselissä ja jäsenmaissa järjestetyistä suurista mielenosoituksista huolimatta EU-maat eivät ole vieläkään päässeet sopuun kuljetusten huomattavasta lyhentämisestä. Useat Etelä-Euroopan maat vastustavat kuljetusten lyhentämistä.
Teuraseläinten vientituista luopuminen on ollut EU:ssa keskustelujen alla monta vuotta. Aloitteen kuljetusten tuen poistamisesta teki 14 suomalaismeppiä sen jälkeen, kun vuosina 1996–1997 Euroopassa näytettiin tunteita herättäviä dokumentteja teuraseläinten vientikuljetuksissa tapahtuneista eläinrääkkäyksistä. Vientituet poistava asetus astui voimaan 24.12.2005, joka on suuri voitto eläinsuojelulle.
Menestyksen seurauksena monet jäsenmaat, joilla on huono tai puutteellinen lainsäädäntö, ovat joutuneet kohottamaan standardiaan. Nykyisin eläinsuojelukysymyksillä on myös painoarvoa EU:ssa, eritoten monien eläinsuojelumyönteisten jäsenmaiden kuten Ruotsin, Iso-Britannian, Alankomaiden ja Tanskan aktiivisen panostuksen ansiosta. Ajankohtaiset kampanjat
Viime vuoden aikana Eurogroup on keskittynyt kampanjoimaan etenkin broilereiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Intensiivisestä tuotannosta huolimatta EU:ssa ei vielä ole sitovaa lainsäädäntöä siitä, miten broilereita tulisi kasvattaa. EU:n komissio antoi kesällä 2005 ehdotuksensa broileridirektiiviksi, mutta ehdotus ei tartu suurimpiin hyvinvointiongelmiin, jalostukseen ja virikkeettömään ympäristöön. Tilanahtauteenkin ehdotus tarjoaisi vain vähäistä parannusta. Viime vuonna 13 360 ihmistä allekirjoitti Animalian vetoomuksen broilereiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Animalia luovutti vetoomukset maa- ja metsätalousministeriön valtiosihteeri Pekka Pesoselle 9.12.2005.
Lehden mennessä painoon uutta direktiiviä yritetään kumota kokonaan, joten kampanja broilereiden puolesta jatkuu.
Nina Grönlund
Lähde: Djurens Rätt 4/05, EU – en union för djuren?
Copyright © Animalia ry