Ihmisen kaltainen

”Rauhallista…kukka, haluan kukan, kaunis, tuoksuu hyvälle”, viittoo simpanssi nimeltä Washoe videolla, jossa sitä kuvataan omiin ajatuksiinsa keskittyneenä puun oksalla. Washoe on yksi niistä kädellisistä, jotka ovat muuttaneet täysin ihmisen käsityksen itsestään ainoana lajina, jolla on kieli, kyky abstraktiin ajatteluun tai esimerkiksi moraaliin.
 

Useat apinalajit näyttävät kykenevän taitoihin, joita pitkään luultiin vain ihmiselle ominaiseksi. Kun kädelliset ovat osoittaneet kykynsä käyttää työkaluja, kommunikoida ihmisten kielellä, ratkaista monimutkaisia ongelmia ja lisäksi olevansa tietoisia itsestään ja ympäristöstä, käy ihmisen eläimestä erottava raja yhä hämärämmäksi.
 
Osaako apina puhua?
 
Pitkään juuri kielen katsottiin erottavan ihmisen apinasta. Vielä 1960-luvun alussa – muutamien epäonnistuneiden yritysten jälkeen – uskottiin, että apina ei koskaan yllä ihmisen kielen edellyttämälle älylliselle tasolle.
 
Vuonna 1966 asetelma kuitenkin muuttui, kun ihmisapinoiden kieltä alettiin tutkia uudella tavalla. Tiedemaailmaa kohauttavia tuloksia saavutettiin opettamalla apinoille amerikkalaista viittomakieltä, ameslania. Samalla tunnustettiin myös merkittävä fysiologinen seikka: Apinoiden kurkunpää ei sovi puheen tuottamiseen ja siksi ne eivät olleet aiemmin ”oppineet” kieltä.
 
Aikaisempia käsityksiä hämmensi erityisesti Washoe-simpanssi, Koko-gorilla ja tietokoneen näppäimistön ja puhesyntetisaattorin avulla kommunikoiva Kanzi-kääpiösimpanssi. Washoe, jolle sen opettaja Robert Fouts viittoi pienestä pitäen, osasi vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä 30 viittomaa oma-aloitteisesti ja oikeissa yhteyksissä. San Franciscon eläintarhaan syntyi 1971 gorilla, joka nimettiin Kokoksi. Puoli vuotta myöhemmin psykologian opiskelija Francine Patterson ryhtyi opettamaan Kokolle viittomakieltä ja nyt, 36 vuotta myöhemmin projekti jatkuu edelleen. Tällä hetkellä Koko hallitsee yli 1000 viittomaa ja ymmärtää lisäksi noin 2000 puhuttua englannin sanaa.
 
Sekä Washoe että Koko oppivat kieltä pitkälti samalla lailla kuin ihmislapset: Ensin ne oppivat sanan, jolla kutsuivat koko käsiteryhmää. Myöhemmin viittomista muodostettiin lyhyitä lauseita. Apinat tekevät myös viittomista lapsien tavoin yksinkertaistuksia ja antavat niille myös omia merkityksiään, esimerkiksi Koko kutsuu naisia nimellä ”lips” (huulet) ja miehiä nimellä ”foot” (jalka). Sekä Koko että Washoe tunnistavat myös sanajärjestyksen merkityksen.
 
Valehtelu, huijaaminen ja vitsailu ovat kaikki sellaisia käyttäytymisen muotoja, mitä ei voi suoraan matkia ja mitkä eivät valmiina esiinny viittomissa tai symboleissa. Silti apinoiden on havaittu niin valehtelevan kuin vitsailevankin. Esimerkiksi Koko vastasi toistuvasti värientunnistustehtävässä valkoisen pyyhkeen olevan punainen. Lopulta se käveli valkoisen pyyhkeen luo ja nappasi siitä voitonriemuisena pienen punaisen nukkapallon. Apinat käyttävät myös haukkumasanoja: Sekä simpanssien ja gorillojen suosikkeja on haukkua toisia nimellä ”vessa” tai ”haiseva vessa”.
 
Eihän apina voi oppia kieltä!
 
Apinoiden kielentutkimuksen tuloksia kritisoitiin alusta lähtien voimakkaasti. Kriitikoiden mukaan apinat ainoastaan matkivat ihmisiä tai saivat tahattomia vihjeitä kouluttajiensa eleistä.
 
Kritiikistä johtuen apinoiden kielentutkimuksessa käytettiin erittäin tiukkoja kriteereitä. Simpanssin ja gorillan katsottiin oppineen viittoman vasta, kun ne olivat 14 päivänä peräkkäin viittoneet itsenäisesti kyseisen viittoman. Harvalta juuri puhumaan oppineelta ihmislapselta edellytetään, että sana on opittu vasta, kun lapsi toistaa sen päivittäin kahden viikon ajan! Lisäksi tutkimuksissa käytettiin kaksoissokkokokeita, joissa ulkopuoliset tarkkailijat kirjasivat toisistaan riippumatta apinoiden viittomia ylös. He saivat suurimassa osassa kokeita 80 - 90% samat tulokset kuin apinoiden kouluttajat aiemmissa kokeissaan. Monissa koe-tilanteissa apinoiden kyky lukea vihjeitä minimoitiin peittämällä opettajan kasvot naamarilla.
 
Tietoisuuden mysteeri
 
Tuloksista huolimatta moni tieteilijä pitää silti mahdottomana kädellisten kykyä ymmärtää minuuttaan, tietoisuutta itsestään ympäristöstä erillisenä, ajattelevana olentona. Peilikoe, jossa apinan tulee tunnistaa itsensä peilistä, on osoittanut luulon kuitenkin vääräksi. Varsin selvältä tuntuu Washoen reaktio sen nähdessä peilikuvansa: ”Luulen, tuolla Washoe”. Samoin Koko on lukuisia kertoja tunnistanut itsensä peilikuvasta ja katselee mielellään myös valokuvia itsestään.
 
Apinat ovat myös tietoisia ajasta ja ympäristöstään. Ympäristön laajempaa hahmottamista kuitenkin vaikeuttaa, että opetettavat apinat ovat yleensä eläneet koko ikänsä vankeudessa. Ajantajusta kertoo että esimerkiksi vuosittain ennen joulua, ihmisten parissa eläneet simpanssit ovat alkaneet kysellä ”karkkipuun” tai ”joulupuun” perään. Apinat tietävät myös ruoka- ja lepoajat.

Filosofisempiakin kysymyksiä on pyritty kartoittamaan. Koko on osoittanut – omalla tavallaan – ymmärtävänsä, kun siltä kysytään, mitä gorillalle tapahtuu, kun se kuolee. Koko vastasi: ”Mukavaan koloon, näkemiin.” Koko on myös viittonut “surullinen”, kun sille on kerrottu sen uhanalaisten lajitovereiden tilanteesta Afrikassa. Koko on myös tiettävästi ainoa eläin maailmassa jolla on oma lemmikkieläin ja se surrut syvästi oman kissansa kuolemaa.
  
Kyvyt luonnossa

 
Luonnossa elävillä ihmisapinoilla ja puoliapinoilla on havaittu useita taitoja, jotka kertovat niiden älykkyydestä ja joustavasta sopeutumisesta omaan ympäristöönsä. Varmasti yksi pisimmistä ja kattavimmista yhtäjaksoista tutkimuksista kädellisistä on Jane Goodallin Gomben simpanssien parissa tekemä tutkimustyö Afrikassa.

 
Goodall esimerkiksi huomasi simpanssien käyttävän yksinkertaisia työkaluja. Työkalujen käyttö sinänsä ei ole poikkeuksellista eläinmaailmassa, mutta simpanssit osasivat muutella ja soveltaa työkaluja käyttötarkoituksesta riippuen. Simpanssit käyttivät termiittien onkimiseen oksaa, josta on riivitty lehdet pois. Paksumpaa oksaa ne taas käyttävät kankena päästäkseen käsiksi hunajaan ja maanalaisiin mehiläispesiin. Toisinaan simpanssit käyttävät myös ”keihästä”, lehdistä riisuttua terävää keppiä guaretsojen metsästämiseen. Simpanssit käyttävät myös kasvien lehtiä itsensä lääkitsemiseen, puhdistautumiseen tai ne voivat pureskella lehtiä imukykyisimmäksi ja kerätä niillä vettä kuivina kausina.
 
Saksalainen primatologi Christophe Boesch on puolestaan seurannut simpanssiyhteisön elämää Norsunluurannikon metsässä ja havainnut, miten simpanssit osaavat rikkoa kovia pandapähkinöitä käyttäen toista kiveä alasimena ja toisella murskata pähkinän. Pandapähkinän kuori kestää puolentoista tonnin painon.

 
Sosiaalinen käyttäytyminen
 
Apinoiden sosiaalisessa käyttäytymisessä on lukuisia yhtäläisyyksiä ihmisten käyttäytymiseen. Apinavauvojen lapsuus on pitkä verrattuna useimpiin muihin eläinlajeihin. Simpanssit tekevät yhteistyötä muun muassa metsästäessään ja hyökätessään muiden simpanssiryhmien tai paviaanien kimppuun. Ne rauhoittavat toisiaan sukimalla ja korkeampiarvoisen edessä ne kumartuvat. Simpanssit myös tuntevat selvästi surua. Poikasten on todettu masentuvan vakavasti, jopa menehtyvän, jos niiden emo kuolee. Joskus simpanssit myös adoptoivat orvon poikasen.
 
Goodall ja muut primatologit ovat havainneet simpansseilla myös harvinaista käyttäytymistä: Isojen myrskyjen aikaan simpanssiurokset saattavat ottaa suuren oksan ja juosta se kädessään rinnettä ylös ja alas ilman näkyvää syytä. Koko muu lauma seuraa tätä simpanssin ”sadetanssia”, jota tutkijat ovat muutamia kertoja havainneet eri laumoissa.

 
Goodall havaitsi myös useammassa otteessa simpansseilla altruistista, epäitsekästä käytöstä. Aikuinen poikanen saattoi esimerkiksi huolehtia, että sen iäkäs emo sai ruokaa. Aikuisen simpanssin on nähty myös pelastavan vieras poikanen hukkumasta veteen. Pari vuotta sitten Nature-lehdessäkin raportoidun laboratoriokokeen mukaan simpansseilla ei kuitenkaan olisi altruistista käyttäytymistä. Tätä mitattiin kokeella, jossa vivusta painamalla simpanssi saattoi antaa ruokaa toiselle simpanssille, mutta näin tapahtui vain noin 50% kokeista. Voi kuitenkin kysyä, kuinka paljon olot testissä kuitenkaan vastaavat luonnollista tilannetta?

 
Kommunikaation mahdollisuudet
 

Apinoiden kyvyistä on tehty lukuisia kokeita, mutta useimmat niistä on tehty koko ikänsä vankeudessa eläneille kädellisille. Niiden kykyjä on mitattu ihmisen mittarein ja ihmisen ympäristössä. Apinoiden ”älykkyyskokeiden” eettisyyttä tulisikin miettiä samalla tavalla kuin muiden eläinkokeiden.
 
Viestiminen kädellisten kanssa on antanut ihmiselle kuitenkin kiehtovaa pohdittavaa.. Mitä käy jos esimerkiksi Koko saa poikasen? Opettaako tämä kieltä sillekin? Viitteitä tästä on saatu esimerkiksi Washoen kohdalla, joka opetti viittomia ottolapselleen.

Ehkä yllättävimmät tulokset saavutetaan silti seuraamalla pitkäjänteisesti luonnonvaraisia kädellisiä, joiden monipuolinen kyvykkyys on paljastunut ihmisille vasta hiljattain. Tämä onnistuu vain, jos säilytämme niiden ympäristön ja mahdollisuuden kehittää ainutlaatuista kulttuuria, jota seuraamalla voimme oppia myös itsestämme paljon uutta.
 

Eeva Suhonen

Copyright © Animalia ry