Kaiken maailman lemmikit

Lemmikkien historiaa
  

Useat tutkimukset todistavat, että monilla keräilijä-metsästäjä kansoilla lemmikkien pito oli yleistä. Selkeitä kirjallisia viittauksia lemmikeistä löytyy puolestaan muutamien tuhansien vuosien takaa. Esimerkiksi kissa kesyyntyi lemmikiksi noin 4000 vuotta sitten Egyptissä, kun sen arvo viljaa tuhoavien jyrsijöiden metsästäjänä huomattiin. Kissaan liitettiin faraoiden valtakunnassa myös jumaluskomuksia: Kissan vahingoittamisesta rangaistiin ankarasti ja lemmikkikissan kuollessa koko perhe ajeli kulmakarvansa surua ilmaistakseen. Koira taas on tassutellut vielä pidemmän taipaleen ihmisen matkassa: Sudesta kesytetty eläin totutettiin ihmisen avuksi metsästyksessä, paimen-, vahti-, veto- tai seurakoiraksi jo 15 000-7 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
 
Antiikin Kreikasta säilyneistä hautakirjoituksista ja arkeologisista löydöistä tiedetään, että ihmisillä on ollut lemmikkeinä jyrsijöitä, koiria ja kilpikonnia.. Aleksanteri Suuri toi puolestaan jo 300-luvulla e.a.a mukanaan eksoottisia ja värikkäitä papukaijoja sota- ja tutkimusretkiltään. Usein lemmikkien ensisijainen tarkoitus oli olla näytillä, huvittaa tai ihastuttaa. Viktoriaanisella ajalla (1837-1901) lemmikit yleistyivät Iso-Britanniassa. Lemmikkien katsottiin olevan hyödyllisiä erityisesti lasten kasvatuksessa: Tytöille lemmikkien katsottiin opettavan hoivaamistaitoja ja pojille riehakkaiden tunteiden hallintaa. Monet lemmikkien tarvikkeet, kuten lintuhäkit ja ruokinta-alustat nähtiin myös osana yläluokkaisen kodin sisustusta. Yläluokkaisten lemmikkejä olivat eksoottiset koirarodut tai ponit, tavallinen kansa piti sekarotuisia kissoja ja koiria. Tällä hetkellä maailmassa on lemmikkejä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. 1800-luvun lopulta lähtien lemmikkieläinten määrä on ollut jatkuvassa, viime vuosikymmeninä suorastaan räjähdysmäisessä kasvussa. Iso-Britanniassa on yli 7 miljoonaa kissaa ja korien lukumäärä lähentelee myös 7 miljoonaa, USA:ssa vastaavat kissoja on 90 miljoonaa ja koiria arviolta 70 miljoonaa. Suomessa koiria on lähes 600 000 ja kissoja XX.
 
 
Lemmikin ja ihmisen suhde

Suomen kielen sana lemmikki viittaa suhteeseen, jossa eläintä hellitään ja pidetään hyvänä. Moni pitääkin lemmikkiä lähes perheenjäsenenään ja esimerkiksi perhettään kuvaillessaan muistaa mainita lemmikkien nimet. Vaikka lemmikkejä pidetään ystävinä ja uskottuina, ei suhdetta eläimeen voi silti pitää tasa-arvoisena: Eläin on aina hankittu ihmisen ehdoilla. Viimeistään eläimen asema näkyy lemmikin osoittautuessa luonteeltaan ”hankalaksi”. Hankalia perheenjäseniä kun tuskin kukaan toimittaisi löytökotiin tai viimeiselle matkalle. Myös yhteiskunnan tasolla lemmikit ovat yhä tärkeämpi osa kulttuuriteollisuutta. Lemmikit ovat esillä mediassa ja tarjoavat materiaalia uutisiin, elokuviin, kirjoihin, lehtiin, pehmoleluihin ja kulutustarvikkeisiin. Lemmikkien varusteet, ruoat ja opaskirjat ovat bisnestä, jossa pyörii vuosittain miljardeja euroja. Länsimaissa uutiskynnyksen ylittää helposti kiipeliin jäänyt lemmikki. Beethoven, Lassie tai Mustakorva Bim ovat lapsuuden yhteistä kuvastoa. Poliitikot ja PR-väki tietävät, että lemmikkien kanssa kuvatut ihmiset vaikuttavat sympaattisemmilta – myös äänestäjien mielestä. Syntyypä lemmikkien ympärille omia harrastajaryhmiä, keskustelufoorumeita tai jopa internet-sivuja. Lemmikit ovat jopa osa omistajan minäkuvaa: rottweiler-harrastus viestii eri imagoa kuin marsuyhdistyksen jäsenyys.
 
 
Lemmikki vai tuotantoeläin?
 
Eräällä tavalla ihmisen suhteen lemmikkiin voi ilmaista kärjistetyimmin yhdellä lauseella: Lemmikkejä ei syödä. Lemmikiksi määriteltyä eläintä kohdellaan toisin kuin tuotantoeläintä. Lemmikki saa nimen ja sitä kohdellaan yksilönä. Kuitenkin toisessa kulttuurissa yksinomaan lemmikiksi mielletty eläin voi toisessa kulttuurissa olla ruoaksi kasvatettava tuotantoeläin. Esimerkiksi paikoin Aasiassa kasvatetaan ruoaksi koiria ja kissoja. Yleisintä tämä on osissa Kiinaa, Vietnamia ja Koreaa, mutta esimerkiksi Malesiassa tai Thaimaassa tai Japanissa ei käytäntöä harjoiteta. Länsimaalaisista kissojen ja koirien julma kohtelu tuntuu järkyttävältä, osin juuri totutun lemmikki-statuksen vuoksi. Eläinten julmaa kohtelua ei voi puolustella missään päin maailmaa. Avainta eläimiin suhtautumiseen tulisi silti hakea paikallisesta kulttuurista. Esimerkiksi erään käännöksen mukaan kiinan kielen sana ”eläin”, tarkoittaisi karkeasti käännettynä liikkuvaa asiaa. Jos eläinsuhde on lähtökohtaisesti muodostunut käsitykselle, ettei eläimellä ole tunteita, heijastuu se eläimen kohtelussa. Silti myös Kiinassa on jo aluillaan eläinsuojeluliike ja osalla ihmisistä koirat ja kissat ovat rakkaita lemmikkejä. Järkyttävät kuvat eläinten kohtelusta saavat helposti leimaamaan toisen kulttuurin eläinvihamieliseksi. Silti esimerkiksi länsimaissakin niin kissat kuin koirat voivat olla koe-eläimiä tuskallisissa eläinkokeissa. Pula-aikoina ja maailmansotien aikoina kissanlihaa myytiin myös eurooppalaisilla toreilla. Eräin paikoin Sveitsin maaseutua kissat ovat nykyäänkin osana paikallista herkkuateriaa! Tuotantoeläinten hyvinvoinnin räikeitäkään puutteita ei kritisoida yhtä äänekkäästi, vaikka tuotantoeläimiä on moninkertaisesti enemmän kuin lemmikkejä. Harva länsimaalainen järkyttyy kyyneliin asti broilerien kohtelusta, vaikka vuosittain euroopassa lautasille päätyy miljoonia ahtaissa oloissa eläneitä lintuja.
 
 
Saastaiset ja pyhät lemmikit
  
Viime maaliskuussa iranilainen imaami julisti koiran omistamisen ”moraaliseksi turmeltuneisuudeksi” ja määräsi sakotettaviksi teheranilaiset koirat omistajineen. Uskonnollinen johtaja Hojatolislam Hassaani tuomitsi yksiselitteisesti kaikki koiranomistajat pidätettäviksi. Länsimaisista oudolta tuntuvalle määräykselle löytyy selitys kulttuurista: Islamissa koira on saastainen eläin, ja sen pitäminen lemmikkinä on ehdottomasti kielletty. Paikalliset journalistit ovat hakeneet syytä toistuvalle kiellolle myös länsimaisina pidettyjen ilmiöiden vastustamisesta.
 
Eläimiä koskevia uskomuksia ei silti tarvitse hakea kaukaa eurooppalaistenkaan historiasta. Esimerkiksi noitavainojen aikaan kissoihin suhtauduttiin varsin vihamielisesti. Vielä 1600-luvulla oli vielä yleistä järjestää rovioita, jonne heitettiin elävinä kissoja noituuden ja pahan onnen välttämiseksi. On kerrottu, että esimerkiksi Ludvig xvii (TARKISTA) joutui –suureksi vastenmielisyydekseen –johtamaan rovion sytytystä kansanhuvina. Samaan aikaan esimerkiksi Thaimaassa kissat nauttivat suurta suosiota hoveissa ja tavallisten ihmisten keskuudessa. Eläinten ”pyhyyttä” tai ”saastaisuutta” selittävät monet uskonnolliset tekstit tai kulttuuriset tavat, joiden alkuperää on usein vaikea paikantaa. Mielenkiintoisia esimerkkejä ovat kissojen pyhyys entisessä Egyptissä tai lehmien pyhyys hindukulttuurissa. Länsimaissakin esimerkiksi rottia saatetaan pitää saastaisina ja lemmikkien lihan syöminen on kiellettyä. Käytännöt vaihtelevat myös rajanaapureiden kesken. Ranskalaiset oudoksuvat brittien haluttomuutta käyttää hevosenlihaa. Lemmikkien koskemattomuutta voisi pitää eräänlaisena tabuna, sillä vastakkaisista väitteistä huolimatta näyttäisi siltä, että lemmikkejä ei ole koskaan pidetty vararavintona. Esimerkiksi tietyt alkuperäiskansat saattavat ottaa lemmikiksi eläimen samasta lajista, mitä heimo pyytää päivittäin ravinnokseen. Lemmikkieläimen status antaa eläinyksilölle koskemattomuuden ja lemmikin avulla heimo voi hyvittää kokemaansa velkaa ravinnosta metsälle tai kunnioittaa pyytämiään eläimiä.
  

 
Lemmikit ja muoti
  
Lemmikeistä on tullut myös osa kasvavaa muotiteollisuutta. Esimerkiksi suositulla julkisuuden henkilöllä nähty lemmikki yleistyy usein hurjaa vauhtia. Lemmikkejä myös trimmataan, puetaan vaatteisiin ja esitellään statussymboleina. Kärjistynein ilmiö lemmikkien muokkaamisessa on kuitenkin kiistatta jalostus. Ulkonäön tai halutun ominaisuuden vuoksi sairaalloiseksi jalostettuja eläimiä näkee lukuisissa näyttelyissä. Chihuahuaa katsellessa on vaikea muistaa lajin esi-isää. Viime vuosikymmeninä yleistynyttä eksoottisten lemmikkien hankintaa voinee myös pitää eräänlaisena muotina . Esimerkiksi käärmeet, hämähäkit, linnut tai liskot ovat yleistyneet myös pohjoisissa kerrostaloasunnoissa- Tammikuussa EU-komissio päätti kieltää luonnosta pyydettyjen lintujen tuomisen EU-alueelle 1.7.2007 alkaen. Vaikka kiellon ensisijainen tavoite on tartuntatautien ehkäisy, on säädöksellä merkittävät eläinsuojelulliset vaikutukset. Tutkijat ovat arvioineet, että peräti 40-60% linnuista kuolee pyydettäessä ja kuljetuksissa EU:hun. Toisten eläinoikeusajattelijoiden mielestä ihmisten ei edes tulisi pitää lemmikkejä. Myös tilastot hylättyjen lemmikkien ja kulkukoirien ja –kissojen määristä kertovat karua kieltään. Eläimiin kohdistuva väkivalta on myös yleisempää kuin usein arvellaan. Silti ihmiset jatkavat ilojensa ja surujensa jakamista miljoonien lemmikkiensä kanssa tänäkin päivänä. Ja varmasti moni koira nauttii ihmisten seurasta, eikä tulisi toimeen ilman kaksijalkaista ystäväänsä - niin kauan kun voi olla koira, ei paras kaveri tai näyttelyesine.
 
 
EEVA SUHONEN

 
Copyright © Animalia ry