Kasvisruokavalio säästää maapallon vesivaroja
Tällä hetkellä 1,1 miljardia ihmistä kärsii puhtaan juomaveden puutteesta ja 2,4 miljardia on vailla kunnollista viemäröintijärjestelmää. Juomaveden puutteesta kärsivien määrän vähentäminen puoleen nykyisestä onkin yksi YK:n Vuosituhattavoitteista. Samanaikaisesti tulisi kuitenkin taata myös riittävä ravinnonsaanti maapallon alati kasvavalle väestölle, mikä taas lisää maanviljelyksessä tarvittavan veden määrää. Vuonna 2025 maailmassa arvioidaan olevan noin kahdeksan miljardia ihmistä.
Lihantuotannon nykyiset mittasuhteet ovat valtavat. Maailmassa on noin 1,3 miljardia nautaa, joiden käytössä on vajaa neljännes maapallon maapinta-alasta. Kansainvälisen veden hallinnointia tutkivan laitoksen (IWMI) mukaan vuoteen 2025 mennessä maanviljelykseen tarvittavan veden määrä kasvaa jopa neljänneksellä vuoteen 1995 verrattuna. Nykyisin maatalouskäytön osuus on noin 70-90 prosenttia kaikesta vedenkulutuksesta. Maapallon vesivarat ovat varsin epätasaisesti jakautuneet, eikä esimerkiksi Suomessa ole yleensä pelkoa vesipulasta. Useissa maissa vedenottoa ei kuitenkaan voi lisätä häiritsemättä luonnollisten vesiekosysteemien toimintaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa käytetään monilla alueilla kasteluun pohjavettä enemmän kuin sitä ehtii muodostua.
 |
Ruoantuotannon ympäristövaikutukset
IWMI:n mukaan yksi ratkaisu ongelmaan on muuttaa ihmisten ruokavalioita vähemmän vettä kuluttavien elintarvikkeiden suuntaan. Naudanlihaan perustuva ruokavalio voi arvioiden mukaan kuluttaa vettä päivittäin jopa 5000 l/henkilö, kun taas kasvisruokavalio kuluttaa alle puolet tästä vesimäärästä. Vesivarojen vähentymisen lisäksi maatalous aiheuttaa pintamaan vähentymistä, suolautumista, vettymistä, ylilaiduntamista ja kemikaalipäästöjä.
Lihantuotanto kuluttaa myös huomattavasti energiaa. Ruotsin maatalousyliopiston tekemän tutkimuksen (Petterson: Vegan - vegetarian - allätare? 1997) mukaan kotimaisen paistetun naudanlihakilon tuottaminen vaatii 70 MJ energiaa, kun vastaava määrä keitettyjä soijapapuja kuluttaa energiaa vain noin 8 MJ. Ihmiselle välttämättömän proteiinin lähteinä nämä ruoka-aineet ovat kuitenkin tasaveroisia. Lukuja vertailtaessa on tosin muistettava, että karjan laidunnus on joskus mahdollista alueilla joilla viljely ei onnistu.
Länsimaisesta ruokavaliosta saa energiaa huomattavasti yli tarpeen, mikä aiheuttaa ylipainoa sekä altistaa sydän- ja verisuonitaudeille, aikuistyypin diabetekselle ja muille elintasosairauksille. Sen sijaan useissa kehitysmaissa ihmisten tulisi syödä enemmän kuin tällä hetkellä, sillä maailmanlaajuisesti 840 miljoonaa ihmistä kärsii aliravitsemuksesta. Kehitysmaissa ongelmana on lähinnä hyvälaatuisen proteiinin saanti, joka voidaan varmistaa lihankulutusta lisäämättä esimerkiksi kasvattamalla papujen ja pähkinöiden osuutta ruokavaliossa.
Radikaaliin ruokavaliomuutokseen kannustavat toimenpiteet kohdistuisivat siis lähinnä Euroopan ja Pohjois-Amerikan hyvätuloiseen kaupunkiväestöön, jonka motivoiminen ruokailutapojen muuttamiseen saattaa olla varsin vaikeaa. IWMI:n raportissa uskotaankin, että tehokkain menetelmä vedenkulutuksen vähentämiseksi on kasvattaa veden tuottavuutta ja parantaa sadevedestä riippuvaisten järjestelmien toimintaa. Raportissa ei kuitenkaan ole otettu kantaa siihen, mitä tapahtuu, kun länsimaista elämäntyyliä tavoittelevat kehitysmaiden asukkaat siirtyvät lihaa suosivaan ruokavalioon. Länsimaiden tulisikin tiedostaa oma vaikutusvaltansa ja siirtyä kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Maapallon kantokyky ei kestä jokaisen asukkaan lihankulutuksen kasvamista länsimaiselle tasolle.
Ruoankulutustottumuksiin vaikuttaminen
Jos ihmiset eivät vapaaehtoisesti muuta ruokailutottumuksiaan, heitä on mahdollista kannustaa siihen taloudellisilla järjestelyillä. Kasvisruokavalioon siirtymistä voidaan edistää esimerkiksi poistamalla lihantuotannon tukiaiset ja suuntaamalla varoja tehokkaisiin, vähän luontoa kuormittaviin tuotantolajeihin kuten viljaan ja palkokasveihin.
Tehokkaiden ruoka-aineiden tulisi olla täysin verovapaita, kun taas tehottomia aineita verotettaisiin ja niiden hintaan laskettaisiin mukaan kaikki tuotannon haitalliset sivuvaikutukset, joita ei tällä hetkellä huomioida tuotteiden hinnoissa millään tavalla. Viime kädessä suurin vastuu toimintatapojen muuttamisesta on kuitenkin kuluttajilla.
Aiheesta lisää
Lisätietoa ruoankulutuksen ympäristövaikutuksista saa esimerkiksi Animalian suomeksi julkaisemasta Jens Holmin kirjasta Ruoka, ympäristö ja oikeudenmukaisuus. Toinen mainitsemisen arvoinen kirja on laajemmasta näkökulmasta aihetta lähestyvä Maailman tila 2004 -raportti (Worldwatch-instituutti, 2004). Raportissa käsitellään erityisesti kulutusta, globalisaatiota, elämänlaatua, ruokaa sekä veden- ja energiankulutusta. Päivitetty 12/06
Copyright © Animalia ry