Kasvissyönti on huippujuttu myös lapsiperheessä

 
Muukkosten perheessä kasvissyönti on luonnollinen osa arkea. Perheen äiti Mirka ja isä Mika olivat vegaaneja jo ennen lasten syntymää ja Mirka jatkoi ruokavaliotaan raskausaikana. Olikin itsestään selvää, että myös heidän lapsistaan tuli kasvissyöjiä. Vanhemmat päättivät kuitenkin, että jos jotain ongelmia tulisi, niin asiaa mietittäisiin uudelleen. Tähän ei ole ollut tarvetta, koska kaikki on sujunut hyvin ja nyt perheessä vipeltävät 8-vuotias Tuukka ja 4-vuotias Daniel.
 
Perhe on asunut useissa paikoissa sekä Helsingissä että Turussa ja pääosin kasvissyöntiin on suhtauduttu niin neuvoloissa, päiväkodeissa kuin koulussakin ihan hyvin. Tuukka syntyi Helsingissä, Kätilöopiston Haikaranpesässä, jossa useampikin lääkäri kävi jututtamassa perhettä ja kyselemässä heidän ruokavaliostaan. ”Danielin syntyessä ei ollut samanlaista kyselykierrosta Tyksissä, joten ehkäpä he uskoivat, että meillä on riittävästi tietoa kasvissyönnistä”, Mirka pohtii ja lisää, että molemmissa synnytyksissä he ovat olleet vegaaniruokavaliolla ja molemmilla kerroilla sairaala mokaili ruuissa tarjoamalla vääränlaista ruokaa. ”Onkin aika huvittavaa, että lääkärit käyvät paasaamassa monipuolisen ruokavalion puolesta, kun sairaala itse tarjoaa juuri synnyttäneelle ja imettämisen aloittavalle äidille veteen keitettyjä pakastevihanneksia päivälliseksi”, Mirka toteaa.

 
Neuvolassa ollaan kiinnostuneita kasvissyönnistä
 

 

Perhe on ollut omasta tahdostaan tiiviissä neuvolaseurannassa, joten poikia on mitattu ja punnittu tavallista tiheämmin sekä heiltä on mitattu veriarvot säännöllisesti. Lisäksi perhe on käynyt erityisravitsemusterapeutilla, mihin neuvolassa onkin oltu tyytyväisiä. Muukkosten perheen lapset ovat kasvaneet hyvin ja tasaisesti omilla käyrillään, eikä mitään suurempia ongelmia ole ilmennyt.

”Lääkärit ja neuvolahenkilökunta ovat kyselleet paljon kasvissyönnistä, mikä on ollut mielestämme hyvä juttu”, Mirka kertoo ja huomauttaa myös, että asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota eri asioihin, eikä suinkaan yhteen tiettyyn asiaan. ”Kyselytulva on varmasti johtunut siitä, että lasten kasvissyönti on ollut uusi asia asiantuntijoillekin, mutta olen ilokseni huomannut, että tietämys kasvisruokavalion suhteen on kasvanut valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana”, Mirka sanoo. Hän toivookin, että neuvoloiden ja lääkärien käyttöön saataisiin virallisen tahon tekemät, kunnolliset ohjeet ja suositukset sekä kasvis- että vegaaniruokavalioon.
 
Mirka muistuttaa myös, että hoitohenkilökuntakin on ihmisinä yksilöitä. Jos yhteistyö ei ota sujuakseen, niin aina voi pyytää siirtoa toiselle neuvolatädille tai – lääkärille. Lisäksi kannattaa kerätä itse mahdollisimman paljon tietoa kasvissyönnistä. Tähän sopivaa kirjallisuutta onkin ilmestynyt viime vuosina ihan kiitettävästi. ”On myös hyvä etsiä perheelleen vertaistukihenkilö, jonka kanssa voi keskustella asioista. Esimerkiksi internetin kautta on nykyään helppo löytää asiantuntijoita, jopa ulkomailta asti”, Mirka kertoo ja lisää, että useimmiten kiperiinkin kysymyksiin löytyy aina vastaus.
 
 
Kasvissyöntiä tarhassa ja koulussa

 
Kun perhe muutti Turkuun, niin Tuukka oli aluksi kunnallisessa päiväkodissa. Tämä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, koska vanhemmat joutuivat viemään kaiken ruuan tarhalle, edes välipaloja ei saanut tarhasta. ”Jotenkin tuntui siltä, että kaikki johtui siitä, ettei hoitohenkilökunta ollut halukasta yhteistyöhön”, Mirka harmittelee, mutta lisää sitten, että onneksi heidän lapsensa ovat yksityisissä päiväkodeissa saaneet sopivaa ruokaa, joko vegaanista tai lakto-ovo-vegetaristista. ”Olemme alusta asti ilmoittaneet haluavamme tehdä yhteistyötä. Olemme myös vieneet keittiölle mukanamme erityistuotteita kuten riisimaitoa tai tofupihvejä”, Mirka sanoo ja lisää vielä, että vanhempien oma avoimuus ja aktiivisuus ovatkin avain hedelmälliseen yhteistyöhön päiväkodin ja koulun kanssa.
 
”Tuukan aloittaessa koulun, kävimme heti ensimmäisenä päivänä keittolassa puheilla. Annoimme yhteystietomme ja kerroimme, että teemme mielellämme yhteistyötä”, Mirka kertoo, mutta toteaa, että valitettavasti yhteistyö tuntuu olevan silti hankalaa. ”Yhteistyökyvyttömyydestä kertoo esimerkiksi se, että kun poikamme ja toinen kasvissyöjä saivat vahingossa kananuggetteja ruuaksi, niin siitä ei ilmoitettu meille vanhemmille lainkaan”, Mirka toteaa.
 
Yllättävin tilanne pitkään aikaan oli kuitenkin koululääkärillä käynti. ”Poikamme on siirtynyt jo ajat sitten vegaaniruokavaliosta lakto-ovo-vegetaariseen ruokavalioon. Lääkäri kehotti häntä kuitenkin käyttämään lihaa. Sama tapahtui myös Tuukan luokkakaverille. Olimme todella hämmästyneitä tästä asiasta. Vegaaniaikoina oli tottunut epäilyksiin ja kysymyksiin, mutta lakto-ovo-kasvisruokavalion pitäisi olla jo niin tunnettua, suosittua ja laajalti käytettyä, että tällaisia ehdotuksia ei odota enää kuulevansa”, Mirka sanoo pettyneenä.

 
Tavallista lapsiperheen arkea

Usein varmasti kuvitellaan, että kasvissyönti tuo paljon lisäpuuhaa lapsiperheen arkeen. Lisäksi kysellään, millaisia synttäreitä kasvissyöjälapset oikein viettävät ja eivätkö he vaadi samoja herkkuja kuin kaverinsa. Muukkosilla kasvissyönti on niin vahvasti elämäntapa, että edellä esitetyt kysymykset saisivat varmasti koko perheen naurahtamaan. He eivät ole koskaan kokeneet kasvissyöntiä vaikeaksi ja hankalaksi asiaksi vaan enemminkin hyvin antoisaksi. Perheen ruuan laittaa pääasiassa Mika-isä, koska ruuanlaitto on myös hänen lempiharrastuksensa. Niinpä ruuanlaitto onkin sujunut perheessä aina hyvin ja tullut luonnolliseksi osaksi lapsiperheen arkea.
 
”Lapsemme ovat ottaneet kasvissyönnin vastaan todella hyvin. Ennemminkin he ihmettelevät sitä, että muut käyttävät lihaa, toteaa Mirka ja lisää vielä, että myös lastenjuhlat ovat sujuneet hienosti. Osa on vietetty vegaanisina, osa lakto-ovo-vegetaarisina. Muut lapset eivät ole huomanneet tai ihmetelleet mitään erityistä, vaan hurjan hauskoja juhlia olemme viettäneet. ”Muutenkin meillä on tapana juhlia usein ja kunnolla. Häissämme ja viimeksi 30-vuotissynttäreilläni tarjoilu oli vegaanista”, Mirka kehuu ja kertoo myös, että palaute tarjoilusta on aina ollut erittäin positiivista ja ruoka kehuttua. ”Oman kokemukseni perusteella voinkin sanoa, että kasvissyönti on ehdottomasti huippujuttu myös lapsiperheessä”, Mirka tokaisee vielä lopuksi.
 
Haastattelussa Tuukka 8 vuotta:
  
Millaista on olla kasvissyöjä?

-Kivaa. En mä haluis, että eläimiä tapetaan mun vuoksi. En aio isonakaan syödä eläimiä. Mutta siis sellaista tavallista se on. Tai hieman tuntuu erityiseltä, mutta se on ihan kivaa.
 
Onko sinulla kasvissyöjäkavereita?
 
-On, luokkakaveri ja tarhasta tunnen pari lasta, jotka ovat kasvissyöjiä. Tarhassa on myös pari tätiä, jotka ovat kasvissyöjiä. Ja äidin ja isän tutuilla on kasvissyöjälapsia. Mutta muuten mun kaverit syö lihaa.
 
Mikä on lempiruokasi? -Kesäkeitto, kasvislasagne, makaroni, tofu ja soijaleikkeet.
 
Miten koulussa on suhtauduttu kasvissyöntiisi?
 
-Ihan hyvin. Joskus kaverit kysyy, että miksi olen kasvissyöjä ja me puhutaan siitä. Mutta oikeastaan aika harvoin. Kotona me puhutaan kyllä aika paljon eläimistä ja siitä, miten niitä kohdellaan.
 
Harmittaako sinua, kun syöt erilaista ruokaa kuin muut?
 
-Ei harmita. Tai välillä harmittaa, kun muut saa liivate-karkkeja ja minä en. Mutta en mä halua syödä niitä salaa isältä ja äidiltä. Mä sitten syön muuta karkkia kotona ja nekin on ihan hyviä.
 
Onko kasvissyönnissä jotain kurjaa tai tylsää?
 
-Kasvissyönnissä on kurjaa sipuli, sienet, keitetyt porkkanat, munakoiso ja kesäkurpitsa. Mä en tykkää niistä. Ne on ällöjä.
 
Mitä haluat sanoa muille, jotka ovat ryhtymässä kasvissyöjiksi?
 
-Mun mielestä kasvissyönti on huippujuttu. Musta on kiva olla kasvissyöjälapsi. Aion olla myös aikuisena kasvissyöjä ja opettaa omat lapseni kasvissyöjiksi. Kasvissyönti on sitä paitsi myös terveellisempää, kun siitä saa proteiineja ja vitamiineja ja sen sellaista.
 
 
Copyright © Animalia ry