Lobbaus- mitä ihmettä se on?
Kansalaisjärjestöjen, kuten Animalian, on nykyään välttämätöntä tehdä poliittista vaikuttamistyötä ajaakseen asioitaan eteenpäin. Tähän työhön kuuluu olennaisesti lobbaus. Sana lobbaus voi joillekin tuoda mieleen salamyhkäistä kähmintää kabineteissa, mutta salailun sijaan lobbaus on yhteisöjen, yritysten tai kansalaisryhmien pyrkimystä vaikuttaa niitä koskevaan päätöksentekoprosessiin.
 |
Lobbaus ruohonjuuritasolla
Useimmiten lobbaus kohdistuu päätöksiä valmisteleviin virkamiehiin, poliitikkoihin tai muihin päätöksenteon kannalta olennaisiin henkilöihin. Ruohonjuurilobbauksesta puhutaan silloin, kun tietyssä aiheessa pyritään vaikuttamaan varsinaisia päätöksentekijöitä laajempaan yleisöön kuten henkilökuntaan, jäseniin, eturyhmiin, asiakkaisiin tai niin sanottuun julkiseen mielipiteeseen. Lobbaus-sanaa voidaan myös käyttää kuvaamaan toimintaa, jossa yritys, puolue tai vaikkapa kansalaisjärjestö pyrkii mainoskampanjan avulla saamaan suuren yleisön kannatusta ja tukea edustamilleen näkemyksille julkisissa kysymyksissä. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Animalian tehotuotantoa kritisoivaa mainoskampanjaa, joka sai aikaan mediamylläkän viime kesänä.
Lobbaus lisää tietoa
Lobbausta tarvitaan sekä Suomessa että etenkin EU:ssa. EU-parlamentin jäsenillä ei ole välttämättä riittävästi tietoa päätöksentekonsa tueksi ja nämä tarvitsevat eri ryhmien asiantuntemusta. Myös Suomessa kansanedustajat haluavat kuulla eri alojen asiantuntijoita ennen päätöksentekoprosessia, koska näin varmistetaan eri näkökantojen esiintulo riittävän aikaisessa vaiheessa. Varsinkin valiokuntatyöskentelyssä tämä on tärkeää ja esimerkiksi Animaliaa pyydetään usein juuri tämäntyyppisiin kuulemistilaisuuksiin. Näin Animalialla on mahdollisuus tuoda esiin eläinten ”ääni” ja muistuttaa lainsäätäjiä eläinten hyvinvointiin vaikuttavista seikoista.
EU:ssa kaikki lobbaavat
EU:n päätöksentekoprosesseista johtuen lähes kaikki tahot joutuvat harrastamaan lobbausta Brysselissä. Komissio lobbaa parlamenttia, jäsenvaltiot yrittävät vaikuttaa komissioon, kansalaisjärjestöt, yritykset ja ammattiliitot taas kohdistavat vaikuttamistyönsä jäsenmaihin, komissioon ja parlamenttiin. Eläinten puolesta EU-tasolla lobbaavat monet järjestöt, etunenässä Eurogroup for Animal Welfare, josta voit lukea enemmän sivuilta 10-11. Isoilla järjestöillä on Brysselissä omat päätoimiset lobbarinsa. Animalialla ei sentään ole omaa lobbaria parlamentin käytävillä, mutta vaikuttamistyötä tehdään Eurogroupin avulla. Lisäksi Animalia pyrkii vaikuttamaan erilaisilla kampanjoilla EU- toimielinten päätöksentekoprosesseihin. Näitä ovat esimerkiksi mepeille tai komissaareille kohdistetut kirje- ja sähköpostikampanjat, adressien luovuttaminen ja suorat yhteydenotot oman maan euroedustajiin.
Kansalaisjärjestöjen lobbarit yleistymässä
Harvalla suomalaisella kansalaisjärjestöllä on varaa pitää omia lobbareita Brysselissä, mutta mitä tärkeämmäksi järjestöt kokevat nimenomaan EU-vaikuttamisen, sitä todennäköisempää on, että ne pyrkivät palkkaamaan lobbarin määräajaksi tai lähettämään edustajansa paikan päälle keskusteluja seuraamaan. Jotta lobbari onnistuisi työssään, hänen tulee seurata asioita jatkuvasti. Vaikuttamismahdollisuudet ovat usein sitä paremmat, mitä aiemmin asioihin päästään puuttumaan. Esimerkiksi jos lobbari saa tietoonsa direktiivin asettamisaikataulun, hän voi yrittää ehdottaa kohtia jo komission alkuperäiseen esitykseen. Lisäksi kansalaisjärjestön viestin tulee olla riittävän selkeä ja ytimekäs. Viestin sisältö on myös suunniteltava kuulijan mukaan eikä kannata yrittää ajaa liian montaa asiaa yhtä aikaa. Parhaimmillaan lobbauksen avulla saavutetaan todellisia muutoksia valmisteilla olevaan direktiiviin tai lakiesitykseen. Lobbauksen avulla voidaan saada myös selville tärkeitä yksityiskohtia, joiden avulla kansalaisjärjestö voi paremmin kohdistaa kampanjointiaan Eläinsuojelujärjestöjen lobbarit ovat tärkeitä vastavoimia esimerkiksi tuottajajärjestöjen sekä elintarvike- ja kosmetiikkateollisuuden lähettämille edustajille. Olisikin toivottavaa, että järjestöillä olisi enemmän resursseja lobbaamiseen, jotta eläinten ”ääni” kuuluisi EU-rakennusten sokkeloisilla käytävillä.
ELINA VALKAMA
Lähteet: Lehtonen, J. 1998. Yhteisöviestinnän johdantokurssin lukemistoa, käsikirjoitus. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos. www.valtikka.fi
Copyright © Animalia ry