Tilastoista kadonneet turkiseläimet
Kansainvälinen turkiskauppiaiden liitto, International Fur Trade Federation (IFTF) ilmoittaa vuosittain luvut kansainvälisestä turkiskaupasta, jotka toistuvat eri maiden, jopa kansalaisjärjestöjen tilastoissa. Luvuista puuttuu kuitenkin miljoonia eläimiä, jotka eivät koskaan päädy virallisiin taulukoihin.
 |
Turkiskaupan rakenne
Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna turkistuotanto jakaantuu karkeasti Skandinavian sekä Kiinan ja Yhdysvaltojen tuotantokeskittymiin. Lisäksi Venäjällä, Puolassa ja Baltiassa sekä eräissä Länsi-Euroopan maissa on omat pienemmät tuotantoalueensa. Voimakkaimmin tuottajamaista on viime vuosina kasvanut Kiina. Turkisten kysyntä kasvaa puolestaan vahvimmin Venäjällä ja Kiinan keskuksissa. Suomi on ketun tuottajana maailman suurimpia, minkintuottajana vuosittain noin kuudenneksi suurin.
IFTF:n esittämän arvion mukaan koko maailmanlaajuisessa turkiskaupassa 85 % nahoista koostuu tarhatuista turkiseläimistä ja loput 15 % pyydetään villieläimiltä. Muiden tarhattujen lajien osuudeksi IFTF arvioi puoli miljoonaa nahkaa. [nosto]Virallisten lukujen mukaan vuonna 2005 globaali turkistuotanto käsitti 40 miljoonaa minkkiä, 6,5 miljoonaa kettua ja 0,5 miljoonaa muiden tarhattujen eläinten turkkia. Jos näihin lukuihin sovelletaan IFTF:n arviota, tulisi luonnosta pyydettyjen villieläinten osuudeksi 8 miljoonaa eläintä. Kansainväliset eläinsuojelujärjestöt uskovat luvun olevan vahvasti alakanttiin.
Laiton metsästys ei näy tilastoissa
Vuosittain miljoonia villieläimiä metsästetään turkkiensa vuoksi. Pyynti tapahtuu usein ansoilla tai ampumalla ja metsästystä harjoitetaan laillisesti sekä surullisen usein myös laittomasti. Vain harvat villieläimiltä pyydetyistä turkeista päätyvät maailman muotitaloihin, suuri osa jää metsästäjien kotimarkkinoille, osa kuljetetaan rajojen yli laittomasti. Valtaosa luvuista ei koskaan päädy tilastoihin.
Lukuisat suojelujärjestöt, muun muassa World Conservation Society, yrittävät sinnikkäästi saada virallista arvioita pyydettyjen eläinten määrästä, mutta kokonaiskuvaa on vaikea muodostaa. Viralliset tilastot ovat epätarkkoja ja puutteellisia - erityisesti Kiinassa ja Venäjällä.
Yhdysvallat ja Kanada ovat maailman suurimpia villieläinten turkkien tuottajamaita. Kanada ilmoittaa saavansa noin miljoona turkkia vuotuisista ”harvennuksista” ja Yhdysvaltojen arvioitu luku on 2,5 miljoonaa. Kanadan lukuja nostaa erityisesti vuosittainen hylkeenpyynti. Wolrd Conservation Society arvioi lisäksi, että Mongoliassa pyydetään vuosittain noin 4 miljoonaa turkiseläintä. Pohjois-Kiinassa tai Venäjällä tilanne tuskin poikkeaa suuresti Mongoliasta. Jos IFTF:n arvio 8 miljoonasta pyydetystä villieläimestä siis pitäisi paikkansa, se muodostuisi jo yksin Yhdysvaltojen, Kanadan ja Mongolian vuosittaisista pyynneistä! Siksi eläinsuojelujärjestöjen varovainenkin arvio nostaisi luvun 10 miljoonaan.
Minne katosivat kanit ja lampaat?
Joka vuosi Euroopassa tuotetaan noin 350 miljoonaa kania. Kiinassa luku on samaa luokkaa. Kun tähän lisätään muualla maailmassa tarhatut 200 miljoonaa kania, on vuosittain käytettyjen kanien määrä jo 900 miljoonaa. Osa kaneista tarhataan lihan ja nahan, osa pelkän turkin takia. Kaniturkistakit, jakut ja shaalit ovat suosittuja erityisesti Japanissa ja muualla Aasian keskuksissa.
Kanien ohella myös lampaiden kohdalla puhutaan miljoonista eläimistä. Viime vuonna EU:n alueelta vietiin yli 10 miljoonaa lampaan nahkaa, Kiinan vienti oli puolestaan miljoonan taljan luokkaa.
Tilastovajetta IFTF on selittänyt sillä, ettei kaneja tai lampaita käsitetä turkiseläimiksi, vaikka esimerkiksi kaneja tarhattaisiin paikoin nimenomaan turkkien vuoksi. Silti, jos virallisiin lukuihin lisättäisiin nämä tilastoissa näkymättömät kanit ja lampaat sekä luonnosta pyydettyjen eläinten osuutta muutettaisiin lähemmäs todellisuutta, päästäisiin virallisista 55 miljoonan eläimen luvuista jopa 254 miljoonaan eläimeen vuosittain.
Heittoa siis on. Globaalin turkiskaupan kysynnässä ja tarjonnassa tilastot elävät molempiin suuntiin: Villieläinten ja laittoman metsästyksen kiusallisia lukuja halutaan vähätellä, juhlapuheissa taas tarhattujen eläinten korostetuilla määrillä pyritään vahvistamaan alan valoisaa tulevaisuutta.
Copyright © Animalia ry