Vainotut sudet – onko sudelle tilaa Suomessa?

 
Suomen metsissä jolkottelee tällä hetkellä noin kaksisataa sutta. Susikantamme keskittyy edelleen Itä-Suomeen, mutta yksittäisiä susia on vaeltanut asustamaan myös länsirannikollemme. Viime vuosina on muutama pentuekin nähnyt päivänvalon Länsi-Suomessa, mutta sieltä puuttuu silti yhä oma elinvoimainen kanta. Susikannan leviämistä ja vahvistumista estävät niin ihmisten asenteet kuin laiton metsästyskin. Nyt Suomen heikkoon sudensuojeluun on puututtu jo EU:nkin taholta. Susi on lajina tehokas lisääntymään. Vuonna 2004 meillä syntyi vähintään 16 susipentuetta, joista tutkimusten mukaan syksyyn asti selviää keskimäärin neljä yksilöä pentuetta kohden. Silti kannan vahvistuminen on hidasta. Susien suojelun kannalta tärkeintä olisi pitää jo olemassa olevat laumat ehjinä, sillä ainoastaan yhtenäinen susilauma pystyy metsästämään luontaista riistaansa eli muun muassa hirviä ja peuroja. Hajotetuista laumoista vaeltamaan lähteneet yksinäiset sudet käyvät helposti kotieläinten kimppuun, kun mahdollisuudet esimerkiksi hirven kaatamiseen ovat yksinäiselle sudelle olemattomat.
 
 
Salametsästys rehottaa
 

 
Susi on uhanalainen eläin, jonka tappaminen ilman maa- ja metsätalousministeriön myöntämää poikkeuslupaa on laitonta. Poikkeuslupia vaikeampi ongelma on kuitenkin susien salametsästys. ”Salametsästys on yksi suurimmista ongelmista sudensuojelussa Suomessa. Se ehkäisee susien levittäytymistä uusille alueille ja rikkoo laumoja, mikä puolestaan lisää kotieläinvahinkoja”, kertoo Luonto-Liiton susiryhmän työntekijä Anu Salminen. Metsästyksenvalvonta on varsin olematonta, joten salametsästäjät saavat puuhailla rauhassa.
 
Viime keväänä julkaistun Oulun lääninhallituksen poliisiosaston selvityksen mukaan Kainuussa ja Koillismaalla hirviin ja suurpetoihin kohdistuneesta piilorikollisuudesta tulee poliisin tietoon enintään 10 prosenttia. Niistä metsästysrikoksista, joiden tekijä ei ollut tiedossa tapauksen tullessa ilmi, selvitettiin ainoastaan 8,4 prosenttia. Luvut kertovat karua totuutta siitä, että salametsästystä ei kyetä hallitsemaan lainkaan.
 
Susien kohdalla salametsästystapaukset tulevat käytännössä ilmi ainoastaan silloin, kun kaadettu eläin on sattunut olemaan Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen (RKTL) radiopannalla merkitsemä susi. Koska näiden eläinten liikkeitä seurataan jatkuvasti lähettimen avulla, voidaan kuolleetkin eläimet löytää. Joskus tutkimussusienkin ruumiiden löytäminen on silti kiinni pelkästä sattumasta: pannoitetun Milla-suden ja sen kumppanin ammutut ruumiit löytyivät rantaan ajelehtineina merestä, jonne ne oli heitetty painot jaloissaan. Syyllisiä ei tässäkään tapauksessa saatu kiinni.
 
 
Kaatolupia kohdennettu väärin
 
Alkukesästä paljastui suden salakaato Sotkamossa. Tutkija löysi metsästä kuolleen Venus-suden, jonka kohdussa oli kahdeksan pentua. Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen tutkimuksissa suden kuolinsyyksi paljastui strykniini-niminen myrkky, jonka myynti ja käyttö on kielletty Suomessa jo kymmenen vuotta sitten. Strykniini aiheuttaa eläimelle erittäin tuskallisen, jopa tunteja kestävän kuolinkamppailun voimakkaine lihaskouristuksineen ja hengitysvaikeuksineen. Myrkky oli viety maastoon syöttinä tai kätketty haaskaan.
  
Sattumanvarainen myrkyn levittäminen maastoon vaarantaa susien lisäksi kaikkien muidenkin haaskoja syövien luonnonvaraisten eläinten hengen. Haaskalle saattavat eksyä myös ihmisten mukana metsissä liikkuvat koirat. Myrkyn levittäjä jäi arvoitukseksi.
 
Venus oli jo kolmas Kainuussa laittomasti tapettu pantasusi: vuonna 2001 tapettiin Ugri-susi ajamalla autolla sen yli ja viimeistelemällä hengenlähtö sähköllä. Viime marraskuussa taas ammuttiin laittomasti tutkimussusi Igor.
 
Igorin tapauksessa poliisi jätti esitutkinnan kesken, koska se ei katsonut metsästäjien syyllistyneen rikokseen. Alueelle oli myönnetty kuusi kaatolupaa toisen, koiravahinkoja aiheuttaneen susilauman yksilöiden poistamiseen. Luvat eivät koskeneet Igorin laumaa, sillä lauma ei ollut aiheuttanut minkäänlaisia kotieläinvahinkoja. Lupaehtojen vastaisesti metsästäjät eivät kuitenkaan olleet yhteydessä ennen metsästykseen ryhtymistä RKTL:n tutkijoihin, joten tutkijat eivät voineet tiedottaa Igorin liikkumisesta alueella. Igorilla oli radiopanta kaulassaan, mutta ampuja ei omien sanojensa mukaan huomannut sitä. Luonto-Liiton susiryhmä teki eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun poliisin päätöksestä, mutta ratkaisua asiassa ei ole vielä tehty. Susien salametsästys ja kaatolupien väärinkäyttö vievätkin tehokkaasti pohjaa pitkäjänteiseltä suurpetojen tutkimus- ja suojelutyöltä.
 
 
Ongelmana asenteet
  
Salametsästyksen lisäksi susien levittäytymisen esteenä ovat ihmisten pelot ja ennakkoluulot suurpetoja kohtaan. Siksi tilanteeseen pitäisi puuttua jo ennen negatiivisten mielikuvien kehittymistä: jos susista ja muista suurpedoista jaetaan asiallista ja todenmukaista tietoa jo ennen kuin eläimet ovat siirtyneet uusille seuduille asumaan, on todennäköisempää että suhtautuminen niihin pysyy luontevana ja jää ilman hysteerisiä sävyjä. Tiedotusta susien elintavoista tulisi huomattavasti lisätä siis erityisesti niillä alueilla, joille sudet ovat vasta hiljalleen levittäytymässä. Tuoreen tutkimuksenkin mukaan petopelko on voimakkainta juuri niillä paikkakunnilla, joille sudet ovat vasta laajentamassa elinpiiriään, eikä siellä missä kanta on todellisuudessa vahvin. Suurimmaksi kohu muodostuu aina, kun sudet ovat erehtyneet liikkumaan lähellä asuinalueita.
 
Susivihaa kasvattaa erityisesti susien hyökkäykset kotieläinten kimppuun. Kotieläimet voidaan kuitenkin suojata kohtuullisen helposti susilta, mikäli tahtoa ja rahaa riittää. Susialueille on rakennettu tukevia, sähköistettyjä petoaitoja lampaiden ja nautojen suojaksi, jotka oikein pystytettyinä turvaavat susien ja kotieläinten rinnakkaiselon onnistumisen tehokkaasti. Tällä hetkellä maa- ja metsätalousministeriö myöntää riistanhoitopiireille varoja aitoja varten, ja riistanhoitopiirit taas koordinoivat aitamateriaalit petoalueiden kotieläintiloille hakemusten perusteella.

Valitettavasti kuvio kuitenkin ontuu edelleen. ”Petoaitojen pystytyskuluja ei korvata lainkaan. Siksi ne on pystytettävä täysin talkootyöllä tai tilallisten omin voimin. Suuritöisten aitojen tekeminen suuressa mittakaavassa tällä tavalla ei onnistu”, kertoo kokenut susiaitojen rakentaja Anu Salminen. Niin kauan kuin aitojen rakentaminen on vapaaehtoisen työvoiman varassa, on aitojen valmistuminen varsin hidasta eikä niitä saada pystytettyä jokaisen tarvittavan tilan ympärille. Aitoja on myös pystytetty väärin, kun mukaan työhön ei ole huolittu tai pyydetty aiempaa kokemusta omaavia rakentajia.

 
Kuka suojelee sutta?
 
Suomi haastettiin EY:n tuomioistuimeen, koska komission mukaan sudensuojelun suotuisa taso ei täyty maassamme. Maa- ja metsätalousministeriö on käytännössä myöntänyt susien kaatolupia kiintiöittäin. Susi luokitellaan kuitenkin erittäin uhanalaiseksi lajiksi, jonka metsästyksen tulisi olla sallittua ainoastaan silloin, kun tietty susi saattaa aiheuttaa ”erityisen merkittävää vahinkoa”. Ennen kaatoluvan myöntämistä olisi kuitenkin etsittävä muita tyydyttäviä ratkaisuja tilanteeseen. Tätä kohtaa ei ole toteutettu riittävästi Suomessa. Lisäksi poikkeuslupien turvin toteutettu metsästys on usein kohdennettu huolimattomasti, jolloin tähtäimeen on joutunut muitakin kuin kotieläinvahinkoja aiheuttaneita yksilöitä.
 
Suden tulevaisuus ei ole turvattu ennen kuin salametsästys saadaan aisoihin, susikannan tasainen levittäytyminen koko maahan mahdollistetaan ja kotieläinvahinkojen ennaltaehkäisyyn etsitään muita ratkaisuja pelkän metsästyksen sijaan. Susikanta on heikentynyt myös rajan takana Venäjällä, joten enää emme voi vedota edes idästä tulevaan vahvistukseen. Susi kuuluu Suomen luontoon ja siksi sen elinmahdollisuudet täällä on turvattava. Asenteiden muuttaminen on hidasta, mutta mahdollista.
 
 
Laura Uotila
 
Faktalaatikko:

Susi (Canis lupus)
 
Koko: ruumiin pituus 100-150 cm, hartiakorkeus 70-90 cm, paino yleensä 20-50 kg. Urokset naaraita suurempia. Esiintyminen: Suomessa tällä hetkellä noin 200 sutta.

Kanta painottuu Itä-Suomeen. Ravinto: hirvet tärkeimpiä saaliseläimiä, mutta saalistavat myös myyriä, sopuleita, jäniksiä, lintuja, peuroja ja poroja. Hyödyntävät myös haaskoja.
 
Elintavat: sosiaalinen laumaeläin. Lauma koostuu yleensä johtajaparista ja niiden eri-ikäisistä jälkeläisistä. Jälkeläiset: syntyvät touko-kesäkuussa. Yhdessä pentueessa on tavallisesti 3-6 pentua. Vain johtajapari lisääntyy, mutta koko lauma huolehtii pennuista.
 
Susi ja koira: erottaminen toisistaan joskus vaikeaa. Suden häntä riippuu usein suorana ja silmät ovat vinot. Suden etutassut ovat takatassuja kookkaammat.
 
Susi ja ihminen: Suden pääsee näkemään vain hyvällä onnella, sillä sudet karttavat ihmisiä tarkoin. Suden ainoa vihollinen on kuitenkin ihminen.
 
Copyright © Animalia ry