Lausunnot
2012
Lausunto luonnoksesta Valtioneuvoston asetukseksi sikojen suojelusta
2011
Maa- ja metsätalousministeriön toteuttama eläinsuojelulain kokonaisuudistus – sidosryhmäkysely
Luomunuorikkokasvatuksen hyvät toimintatavat
Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi broilereiden ja broileriemojen suojelusta
Maa- ja metsätalousministeriön asetus sikojen sairastuvuuden seurannasta
Hallituksen esitys (HE 296/2010 vp) laiksi eläinsuojelulain muuttamisesta
2010
Lausunto mmm:n päätöksen 30/EEO/1995 muutostarpeista
Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eläinsuojelulain muuttamisesta
Lausunto oikeusministeriön luonnos laiksi eläintenpitokieltorekisteristä
2009
Lausunto oikeusministeriön työryhmämietinnöstä ”Eläinsuojelurikosten seuraamuksien tehostaminen”
Lausunnot vuosilta 2003-2008 löytyvät täältä.
2012
Maa- ja metsätalousvaliokunnalle
Asia: (E 14/2012 vp) komission kertomuksesta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015
Eläinsuojeluliitto Animalia ry kiittää lausuntopyynnöstä.
Pidämme hyvänä sitä, että EU on tuottanut toisen nelivuotisen strategian eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Strategiassa on monia hyviä asioita, mutta monia keskeisiä asioita on jätetty pois. Haluamme lisäksi kiinnittää huomiota strategian sellaisiin kohtiin, jotka eivät välttämättä edistä eläinten hyvinvointia vaan saattavat toteuttamistavasta riippuen jopa heikentää sitä. Tällainen kohta on esimerkiksi lainsäädännön yksinkertaistaminen.
Pidämme kiitettävinä muun muassa strategian seuraavia tavoitteita:
- Kuluttajien tiedon saamisen lisääminen
- Eläimiä käsittelevien henkilöiden pätevyysvaatimusten tarkastelu ja kehittäminen
- Eurooppalaisen viitekeskusten verkon perustaminen
- Jäsenvaltioiden vaatimustenmukaisuuden parantaminen
- Kansainvälisen yhteistyön tukeminen
Lisäksi pidämme hyvänä seuraavia asioita, mutta haluamme tuoda esiin joitakin puutteita:
- Tavoite tutkia kalojen hyvinvointia
- Tavoite tarkastella mahdollisuutta antaa kuluttajille merkinnöin tietoa eläinten tainnutuksesta
- Tavoite optimoida synergia yhteisen maatalouspolitiikan kanssa
Edellä mainittujen kohdalla pidämme tärkeänä saada aikaan eläinten hyvinvoinnin kannalta tuloksellisempia tavoitteita ja muutoksia. Näitä voivat olla esimerkiksi lainsäädännön tiukentaminen jo olemassa olevan ja jatkossa tutkimuksella hankittavan uuden tiedon pohjalta.
Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on tuottanut viime vuosina tietoa esimerkiksi useiden eri kalalajien hyvinvoinnista ja näitä jo olemassa olevia tietoja olisi hyödynnettävä kalojen hyvinvoinnin kehittämiseen.
Tainnuttamatta teurastaminen on sallittua monissa EU-maissa uskonnollisista syistä. Tainnuttamatta teurastettua lihaa myydään kuitenkin myös ilman, että kuluttajalla on mahdollisuutta huomata asiaa tuotetta ostaessaan. Eläinten teurastustavat herättävät EU-kansalaisissa paljon huolta ja on tärkeää, että heillä on mahdollisuus välttää tainnuttamatta teurastettua lihaa niin toivoessaan.
Yhteisen maatalouspolitiikan kohdalla on huomattava, että CAP ei nykyisellään eikä viimeaikaisten muutosten perusteella jatkossakaan ota lainkaan riittävästi huomioon eläinten hyvinvointia ja sen kehittämistä.
Suhtaudumme varauksella strategian tavoitteeseen yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja käyttää yksinkertaistamisen keinona eläinten hyvinvointia mittaavien indikaattorien käyttöä pitovaatimusten sijaan.
Pidämme hyvänä tavoitetta pyrkiä käyttämään indikaattoreita eläinten hyvinvoinnin mittaamiseen. Emme kuitenkaan pidä sitä riittävänä yksinomaisena keinona säädellä eläinten pitoa EU:n alueella. Indikaattoreita, kuten broilereiden jalkapohjien kuntoa, on hyvä käyttää täydentämään lainsäädäntöä. Eläinten pidolle tulee kuitenkin määrätä minimivaatimukset myös jatkossa eläinten hyvinvointitutkimukseen pohjautuvan tiedon perusteella. Indikaattoreita käytettäessä tulee varmistua siitä, että indikaattorit ovat riittävän kattavia varmistamaan eläimen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin.
Pidämme huolestuttavana aikomusta yksinkertaistaa lainsäädäntöä, sillä se voi helposti johtaa samalla lainsäädännön heikentämiseen. Tavoitteena tulee olla yksiselitteisesti tulkittava, kaikki eläinlajit kattava ja niiden hyvinvoinnin mahdollisimman hyvin varmistava laki.
Strategia kattaa eläinten hyvinvoinnin kehittämistarpeet EU:ssa liian puutteellisesti. Strategia ei anna keinoja korjata esimerkiksi seuraavia oleellisimpia puutteita:
- EFSA on tuottanut viime vuosina tietoa eri eläinlajien ja tuotantotapojen eläimille aiheuttamista hyvinvointivaikutuksista. Strategia ei anna viitteitä siihen, että EFSA:n tuottamaa tietoa käytettäisi hyväksi eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Esimerkiksi lypsylehmien pidolle ei ole EU-laajuisia määräyksiä, vaikka tietoa maidontuotannon vaikutuksesta lypsylehmien hyvinvointiin on lainsäädännön pohjaksi riittävästi. Laji- ja käyttökohtaiset hyvinvointivaatimukset tulisi saada aikaan kaikille laajamittaisesti pidettäville eläinryhmille ja EFSA:n raportteja tulisi hyödyntää.
- Eläinten hyvinvointia ei sidota riittävästi siihen linkittyviin osa-alueisiin, kuten eläinten terveyteen, ympäristöasioihin ja kestävään kehitykseen. Näillä osa-alueilla on kuitenkin potentiaalisesti paljon vaikutusta eläinten hyvinvoinnin kehittymiseen EU:ssa ja eläinten hyvinvointi tulisi aina huomioida ja pitää mukana keskusteluissa. Tällaisia ajankohtaisia osa-alueita ovat muun muassa seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma, eläintautilaki, tutkimuksen kahdeksas puiteohjelma ja uusiin teknologioihin, kuten kloonaukseen ja nanoteknologiaan, liittyvät turvallisuuden arvioinnit.
- Eläinten pitkien ja maiden välisten teuraskuljetusten kestoon ei puututa, vaikka etenkin pitkät kuljetukset ovat eläinten hyvinvoinnin kannalta erittäin riskialttiita ja kuljetusten keston rajoittamiselle on erittäin laaja yleisön ja parlamentaarikkojen tuki.
- Eläinten kloonauksen ja geneettiseen muunteluun ei puututa, vaikka niihin liittyy eläinten hyvinvoinnin kannalta erittäin suuri riskejä ja esimerkiksi tuotantoeläinten kloonauksen kieltämiselle on laaja yleisön ja parlamentaarikkojen tuki.
Lopuksi: Eläinsuojeluliitto Animalia toivoo eri osapuolilta aktiivista osallistumista siihen, että eläinten hyvinvointi käsitetään kattavasti ja pidetään mukana laaja-alaisesti siihen liittyvissä politiikan eri osa-alueissa sekä EU-alueella, että kansainvälisissä sopimuksissa. Uskomme, että eläinten hyvinvointia kehittämällä ja siitä ja sen puutteista avoimesti tiedottamalla päästään tulokseen, joka hyödyttää sekä eläimiä että ihmisiä.
Helsingissä 21.3.2012
Maa- ja metsätalousministeriölle
Asia: lausunto luonnoksesta Valtioneuvoston asetukseksi sikojen suojelusta
Eläinsuojeluliitto Animalia ry kiittää lausuntopyynnöstä. Pidämme hyvänä, että sikojen pidolle asetettavia vaatimuksia muutetaan eläinten hyvinvoinnin kannalta parempaan suuntaan.
Suhtaudumme kuitenkin kriittisesti pitkiin siirtymäaikoihin, jotka koskevat lattiarakenteita ja karsinoiden tilavaatimuksia, mutta jotka ovat eläinten hyvinvoinnin kannalta erittäin oleellisia muutoksia. Pidämme puutteellisena myös sitä, että asetusluonnoksessa ei ole huomioitu tieteellisten tutkimusten perusteella suositeltavaa emakoiden häkissä pidon kieltämistä ja vapaaseen porsimiseen siirtymistä.
Pykäläkohtaisia muutosehdotuksia:
3§ Pitopaikan yleiset vaatimukset
Sikojen makuualuetta koskeviin vaatimuksiin tulisi lisätä, että kaikkien karsinassa pidettävien sikojen tulisi mahtua karsinan makuualueelle niille luontaisessa lepoasennossa samanaikaisesti ilman, että se aiheuttaa sikojen välillä kilpailua tai aggressiivisuutta.
Sioille tulisi antaa niiden makuualueelle paksu ja tongittava kuivikekerros, mikä toimii samalla myös virikkeenä.
Sairaskarsinoita koskeviin vaatimuksiin tulisi lisätä, että sairaskarsinoiden tulee olla sijoitettu vedottomiin paikkoihin, niiden tulee olla hyvin kuivitettuja ja karsinoiden tulee olla muutoinkin sairaan tai vahingoittuneen eläimen parantumista edistäviä.
5§ Eläinsuojan olosuhteet
Ensimmäisessä momentissa asetettaville muuttujille olisi hyvä määrittää olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta eläinten hyvinvointia edistävät raja-arvot.
Sikalan lämpötilalle ja kosteudelle tulisi määrätä eläinten hyvinvointia edistävät raja-arvot.
Hälytysjärjestelmän tulisi antaa hälytys kaikista eläinten hyvinvointia suuresti heikentävistä muutoksista, kuten tulipalosta, koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän toimintahäiriöstä ja muiden mahdollisten automatisoitujen eläinten hyvinvointiin merkittävästi vaikuttavien järjestelmien toimintahäiriöistä. Hälytysjärjestelmän tulee olla sellainen, että se on kuultavissa kaikkina vuorokauden aikoina sellaisessa paikassa, jossa sikojen hyvinvoinnista vastaavat henkilöt oleskelevat.
Valaistuksen tulee noudattaa 24 tunnin vuorokausirytmiä. Luksimäärä tulisi määrittää viimeisimmän tutkimustiedon suositusten mukaisesti.
6§ Laitteet ja välineet
Olisi varmistuttava siitä, että kaikki eläimet pääsevät juomaan riittävästi ilman kilpailua juomanipoista. Vesiastioiden, kaukaloiden ja juottolaitteiden sijoittelussa olisi huomioitava, että myös arvoasteikolla heikommassa asemassa olevat siat uskaltautuvat juomaan ilman pelkoa muiden eläinten aggressiivisuudesta. Juomapaikkoja ei tulisi sijoittaa nurkkiin, joissa eläin ei tarvittaessa pääse väistämään ylempiarvoista eläintä.
7§ Sikojen ryhmäkasvatus, 8§ Emakoiden ja ensikoiden yksittäishäkki ja 9§ Porsituskarsina ja porsitushäkki
Ryhmästä tilapäisesti erotettavilla sioilla tulisi olla vähintään haju- ja kuuloyhteys muihin sikoihin.
Emakon pitäminen yksittäishäkissä noin yhdeksän viikon pituisen jakson verran heikentää emakon terveyttä ja hyvinvointia ja siten se eläinsuojelulain määräysten vastaisesti ei edistä eläinten terveyttä, ei ota huomioon eläinten fysiologisia tarpeita tai käyttäytymistarpeita ja aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kärsimystä. Tutkimusten perusteella emakon pitäminen kääntymisen estävässä häkissä ei ole perusteltua esimerkiksi terveydellisistä tai porsastuotannollisista syistä.
Emakoiden pito yksittäiskarsinassa tulisi kieltää muutoin kuin lyhytaikaisesti porsimisen yhteydessä. Tutkimustieto puoltaa vapaata porsitusta. Porsituskarsinoille tulisi säätää vapaata porsitusta tukevat erilliset tila- ja muut vaatimukset.
Emakoiden pito yksittäiskarsinassa porsaiden vieroituksen jälkeen tulisi kieltää. Mikäli ryhmäkarsinoiden pohja- ja muut rakenteelliset ratkaisut ovat kunnossa, emakoiden pito yksittäiskarsinassa ei ole perusteltua.
Mikäli eläimiä kuitenkin pidetään yksittäishäkeissä ja/tai karsinoissa, tulisi lattia-alasta suuremman osan olla kiinteäpohjaista (vrt. Ruotsi ¾) ja eläimillä tulisi olla runsaasti virikkeitä.
Pikkuporsailla olisi oltava poikkeuksetta asianmukainen lämmitin, sillä emakon ja porsaiden lämpötilavaatimukset ovat toisistaan poikkeavia.
10§ Emakoiden ja ensikoiden ryhmäkarsina
EFSAn teknisessä raportissa vuonna 2011 todetaan, että emakoiden tilavaatimuksia tulisi kasvattaa suuremmaksi kuin nyt luonnoksessa ehdotettu pinta-ala. Suomen lainsäädännössä tulisi noudattaa raportin suositusta ja määrittää pinta-ala uusimman tutkimustiedon pohjalta. Ehdotamme vapaaksi pinta-alaksi vähintään 3 neliötä emakkoa kohden.
13§ Hyvinvoinnista huolehtiminen
Virikemateriaaleista olisi määrättävä, että virikemateriaalia tulisi olla jatkuvasti eläinten käytettävissä sellainen määrä, että siitä ei synny eläinten välillä kilpailua tai aggressiivisuutta ja että kaikki karsinan eläimet pääsevät hyödyntämään virikkeitä samanaikaisesti. Virikemateriaaleista olisi lisäksi määrättävä, että niiden tulisi täyttää sian tarve tonkimiseen ja pureskeluun.
Sika kärsii lämpöstressistä herkästi, eikä nykyinen lainsäädäntö takaa sialle mahdollisuutta lämmön säätelemiseen. Sialle tulee tarjota mahdollisuus lämmönsäätelyyn esimerkiksi rypemällä mudassa ja / tai tarjoamalla mahdollisuus sikasuihkun käyttöön sekä pitämällä saatavilla olkea tai muuta kuiviketta, joka auttaa pitämään lämpimänä.
15§ Sian juotto ja ruokinta
Eläimet tulisi ruokkia vähintään kahdesti päivässä.
Sikojen ruokinta-aluetta koskeviin vaatimuksiin tulisi lisätä, että sikojen tulee mahtua ruokailemaan samanaikaisesti ilman, että tilan ahtaus aiheuttaa ruokintatilanteissa sikojen välillä kilpailua tai aggressiivisuutta.
Myös lihasioille tulisi antaa kuitupitoista rehua näläntunteen ja pureskelutarpeen tyydyttämiseksi.
16§ Emakon ja ensikon hoito
Pesäntekoon tarkoitettavalle materiaalille sekä sen määrälle olisi hyvä asettaa jo lainsäädännössä tarkemmat määräykset.
19§ Siirtymäsäännökset
15 vuoden siirtymäaika on liian pitkä ja sitä tulisi lyhentää huomattavasti. Kyseessä ovat eläinten hyvinvoinnin kannalta erittäin oleelliset muutokset ja ne tulisi saada voimaan ja käytäntöön mahdollisimman pian.
LIITE /3. kohta
Ruokintakaukalon pituutta eläintä kohden tulisi tarkastaa siten, että se varmasti täyttää vaatimuksen siitä, että kaikki eläimet mahtuvat syömään samanaikaisesti ilman kilpailua tai aggressiivisuutta. Nyt annetut minimimäärät vaikuttavat alimitoitetuilta. Riittävä mitoitus asetuksessa on myös tuottajien etu kun rakenteet saadaan kerralla suunniteltua ja rakennettua kaikki lainsäädännön pykälät täyttäviksi.
Muut sikojen pitoa koskevat lainsäädännölliset asiat
Pidämme tärkeänä puuttua porsaiden kastrointikäytäntöihin lainsäädännön keinoin. Kastrointi tulisi säätää toimenpiteeksi, jonka saa suorittaa vain käytettäessä asianmukaista toimenpiteen aikaista ja jälkeistä kivunlievitystä.
Sikojen jalostuksessa tulisi ennen kaikkea pyrkiä eläinten hyvinvointia parantaviin ratkaisuihin.
Tuotantotilojen suunnitteluvaiheessa tulisi säätää pakolliseksi konsultoida kyseisen lajin eläinten hyvinvoinnin asiantuntijaa.
Sikojen tuottajalta ja niitä hoitavalta henkilökunnalta tulisi vaatia koulutus sikojen hyvinvointiin.
Porsimista tulisi valvoa.
Helsingissä 2.2.2012
Maa- ja metsätalousministeriölle
Asia: Lausunto luonnoksesta maa- ja metsätalousministeriön asetuksesi tuettavaa rakentamista koskevista siipikarjatalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista
Yleisesti Animalia katsoo, että asetukseen kirjatut vaatimukset tuettaville siipikarjarakennuksille olivat varsin lieviä verrattuna valtioneuvoston asetuksien tämänhetkisiin vaatimuksiin. Animalian mielestä tuettavaa rakentamista koskevaa vaatimustasoa tulisikin nostaa, jotta sen avulla voitaisiin todella parantaa eläinten hyvinvointia ja tukea sellaisten rakennusten rakentamista, jotka ylittävät valtioneuvoston asetusten tason.
Esimerkiksi kananmunantuotannon kohdalla pitäisi mielestämme tukea etenkin uusia kanalarakennuksia rakennettaessa investointeja vain erilaisiin lattiakanalaratkaisuihin, jotka tulevat mitä todennäköisimmin olemaan tulevaisuuden pääasiallinen tuotantomuoto. Munien tuotanto varustelluissakin häkeissä on jo kiellettyä osassa Euroopan maita ja esimerkiksi useat Euroopan kauppaketjut kieltäytyvät jo nyt myymästä muissa kuin lattiakanaloissa tuotettuja munia. Tuetulla rakentamisella pitäisi mielestämme edistää kehitystä myös Suomessa lattiatuotannon suuntaan.
Olemme tutustuneet SEYn lausuntoon ja tuemme lausunnon yksityiskohtaisia muutosehdotuksia.
Lisäksi muutosehdotuksiamme ovat
3 §
Paloturvallisuusmääräykset eivät ole mielestämme riittäviä. Siipikarjarakennuksissa pidetään suuria määriä eläimiä ja tulipalon sattuessa vaikutus eläinten hyvinvointiin on erittäin suuri. Riski tulisi minimoida.
Lisäys: Siipikarjarakennuksiin, joissa harjoitetaan pääasiallisesti kaupallista tuotantoa, on asennettava maatilakäyttöön soveltuva savuun reagoiva palonilmaisulaitteisto tai vastaavan turvallisuustason antava muu laitteisto. Hälytys on ohjattava automaattisesti alkusammutuksesta vastuussa oleville henkilöille.
Myös muita siipikarjarakennuksia koskeiva paloturvalisuusmääräyksiä tulisi tarkastella ja tiukentaa.
4 §
Pykälässä vaaditaan 8 tunnin pimeän jaksoa muniville kanoille. Luonnollinen vuorokausirytmi ja riittävä pimeän määrä on hyvinvointitekijä kaiken siipikarjan kohdalla. Ehdotamme muutettavaksi, että kaikessa siipikarjan pidossa tulisi edellyttää luonnollista vuorokausirytmiä ja vähintään kahdeksan tunnin yhtenäistä pimeäjaksoa.
6 §
Mielestämme häkkikanaloiden rakentamista ei tulisi tukea. Mikäli niitä kuitenkin tuetaan, häkkien kokoa koskevia vaatimuksia tulee kiristää. Nyt kirjatut vaatimukset eivät ylitä lain vaatimuksia.
Ehdotamme seuraavia tilavaatimuksia:
- 900 cm2/kana, jos häkissä on enintään kolme kanaa
- 850 cm2/kana, jos häkissä on neljä-seitsemän kanaa
- 800 cm2/kana, jos häkissä on kahdeksan kanaa tai enemmän.
Kanojen määrä häkkiä kohden vaihtelee. Siksi vesinippojen määrä olisi määriteltävä kanamäärää eikä häkkiä kohden.
7 §
Avokanaloita koskevaa eläintiheyttä olisi laskettava lainsäädännön vaatimuksia väljemmäksi. Ehdotamme laskua 7 munivaan kanaan käytettävissä olevaa lattianeliömetriä kohden. Tämä on korkeampi kuin luomussa, mutta matalampi kuin lainsäädännön vaatimus. Kuivikepohjan prosentuaalista määrää olisi myös nostettava.
9 §
Broilerikasvattamoiden eläintiheyttä tulee laskea max 35 kiloon eläimiä neliömetriä kohden. Tutkimusten perusteella on todettu, että tätä suuremmissa eläintiheyksissä eläinten hyvinvointi heikkenee huomattavasti , vaikka olosuhteet muutoin olisivatkin hyvät.
11 §
Kaikilla ankoilla on oltava jatkuva vedensaantimahdollisuus sekä mahdollisuus kastella päänsä vesiastiassa.
Helsingissä 31.01.2012
2011
Maa- ja metsätalousministeriön toteuttama eläinsuojelulain kokonaisuudistus – sidosryhmäkysely
Eläinsuojelulainsäädännön rakenne ja käytettävyys
1. Onko nykyinen eläinsuojelulakiin, eläinsuojeluasetukseen ja eläinlajikohtaisiin asetuksiin jaettu eläinsuojelulainsäädäntö rakenteeltaan käytännössä toimiva ratkaisu? Ovatko eläintenpitoon sovellettavat säännökset helposti löydettävissä nykyisestä eläinsuojelulainsäädännöstä?
Vastaus: Moniportaisuus tekee tiedon löytämisestä välillä haastavaa. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että asetuksella annetaan lakiin eläinten hyvinvoinnin kannalta negatiivisia poikkeuslupia. Eläinlajikohtaiset asetukset puolestaan ovat monilta osin ristiriidassa itse lain ja sen tarkoituksen kanssa. Portaittainen lainsäädäntö voi olla toimiva, mikäli itse laissa annetaan selkeät määräykset, joita alempien portaiden tulee poikkeuksetta noudattaa. Laissa tulisi tulevaisuudessa antaa enemmän täsmällisiä, mutta laajamittaisia rajoituksia ja velvoitteita eläinten pitoon, joita asetuksilla ei voida kiertää poikkeuksin.
Eläinsuojelulain valvonta
Eläinsuojelulain 39 §:ssä säädetään eläinsuojelutarkastusten tekemisestä. Pääsääntöisesti tarkastus voi-daan tehdä, jos on aihetta epäillä, että eläintä hoidetaan, kohdellaan tai käytetään eläinsuojelulainsäädännön vastaisesti. Ilman epäilyäkin tarkastettavia kohteita ovat muun muassa teurastamot, eläintarhat, eläinkaupat ja eläinkilpailut sekä ammattimainen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuva seura- ja harrastuseläinten pito.
2. Tulisiko myös tuotantoeläintiloille voida tehdä eläinsuojelutarkastuksia ilman epäilyä eläinsuojelulainsäädännön vastaisesta toiminnasta?
Vastaus: Tulisi. Kaikkialla, missä eläimiä pidetään ammattimaisesti, tulisi voida tarkastaa toiminta myös ilman epäilyä. Etenkin tuotantoeläintiloilla epäilyä ei pääse välttämättä tarvittaessa edes syntymään, koska ulkopuoliset eivät näe eläinhalleihin. Monilla eläintiloilla eläinlääkärit käyvät vain harvoin. Silloinkin ongelmana voi olla jääviys asiakassuhteen vuoksi. Hoitavien eläinlääkäreiden toimintaa eläinsuojelun puutteiden korjaamiseksi voi vähentää myös pelko siitä, että tuottaja ei jatkossa kutsu eläinlääkäriä paikalle edes vakavia sairaustapauksia hoitamaan tarkastusten pelossa. Tarkastukset ja niiden mahdollisuus vähentävät riskiä eläinten huonolle pidolle. Emme näe syytä sille, miksi tuotantoeläinten kohdalla pitäisi tehdä tässä kohden poikkeus, päinvastoin.
Eläinsuojelulain 39 §:n mukaisia tarkastuksia voivat nykyisin suorittaa aluehallintovirasto, kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija (terveystarkastaja), poliisi sekä rajoitetusti myös aluehallintoviraston hyväksymä eläinsuojeluvalvoja. Lisäksi tarkastuseläinlääkäri valvoo eläinsuojelusäädösten noudattamista teurastamossa ja teurastuspaikassa ja rajaeläinlääkäri rajanylityspaikan, maastapoistumispaikan sekä eläinlääkinnällisen rajatarkastusaseman alueella.
3. Pitäisikö myös muilla kuin 39 §:ssä mainituilla tahoilla olla oikeus eläinsuojelutarkastusten teke-miseen?
Vastaus: Olisi hyvä, jos vapaaehtoisille eläinsuojeluvalvojille saataisiin lisää mahdollisuuksia eläinsuojelutarkastusten tekoon. Toisaalta samalla tulisi varmistua entistä paremmin heidän pätevyydestään tehtävään. Tarkastuseläinlääkärille olisi hyvä myöntää oikeus teurastamon sopimustilojen tarkastuksiin.
Eläinsuojelusäädännön rikkomistapauksissa eläinsuojeluviranomainen voi antaa eläimen omistajalle tai haltijalle kieltoja ja määräyksiä eläinsuojelulainsäädännössä asetettujen velvollisuuksien täyttämiseksi. Tarvittaessa kieltoja ja määräyksiä voidaan tehostaa myös uhkasakolla ja teettämisuhalla.
4. Ovatko eläinsuojeluviranomaisille säädetyt keinot puuttua eläinsuojelulainsäädännön rikkomis-tapauksiin mielestäsi asianmukaisia?
Vastaus: Käytännössä keinot saada muutoksia aikaan ovat riittämättömiä. Eläinsuojeluviranomaisilta kuulee usein siitä, että tapauksiin on vaikea puuttua ja muutoksia on liian vaikea saada aikaan. Seurantaan tulisi kiinnittää käytännössä enemmän huomiota ja siihen tulisi velvoittaa tarkemmin lailla. Pitäisi myös määritellä se, kuinka monia määräyksiä tai kieltoja yhdelle henkilölle voidaan antaa ennen kuin on syytä ryhtyä voimakkaampiin toimiin.
Eläinsuojelulain 44 §:n mukaan eläinsuojeluviranomainen voi ryhtyä kiireellisiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi, jos eläinsuojelulliset syyt sitä vaativat. Kiireellisillä toimenpiteillä tarkoitetaan hoidon hankkimista eläimelle joko sijoittamalla eläin esimerkiksi hoitolaan tai hankkimalla eläimelle hoitaja paikan päälle. Ellei hoidon hankkiminen ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, voidaan eläin lopettaa, toimittaa teuraaksi tai myydä.
5. Olisiko kiireellisiä toimenpiteitä koskevaa 44 §:ää tarpeen uudistaa?
Vastaus: Kiireellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä estää usein se, että eläimiltä puuttuu paikka, johon ne voidaan sijoittaa kiireellisesti. Kiireellisten toimenpiteiden toteuttamista edistäisi se, jos laissa selkeästi määriteltäisiin, kenen on järjestettävä paikka näille kiireellisesti sijoitettaville eläimille (onko se esimerkiksi kunnan tehtävä). Laissa olisi määriteltävä vastuut kiireellisesti sijoitettavien eläinten hoitoon.
Eläintenpitoon liittyvät säännökset
Eläimille suoritettavat toimenpiteet
Eläinsuojelulain 7 §:n mukaan eläimelle saadaan suorittaa leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista. Toimenpiteen saa suorittaa vain eläinlääkäri. Jos toimenpiteestä aiheutuva kipu on lievää tai hetkellistä, saa toimenpiteen kuitenkin tehdä myös muu henkilö kuin eläinlääkäri. Eläinsuojeluasetuksen 23 §:ssä on säädetty toimenpiteistä, jotka ovat eläinsuojelulain 7 §:n 1 ja 2 momentin estämättä sallittuja. Sallittua on esimerkiksi:
1. hevosen tatuointi eläinlääkärin suorittamana tai eläinlääkärin valvonnassa, mikrosirun asettaminen hevoselle siihen pätevän henkilön suorittamana sekä hevosen merkitseminen kylmäpoltolla siihen pä-tevän henkilön suorittamana;
2. kissan tatuointi eläinlääkärin suorittamana, koiran tatuointi siihen pätevän henkilön suorittamana sekä mikrosirun asettaminen kissalle tai koiralle siihen pätevän henkilön suorittamana;
3. enintään seitsemän päivän ikäisen porsaan kastrointi pätevän henkilön suorittamana ilman anestesiaa ja kivunlievitystä;
4. alle kuuden viikon ikäisen lampaan kastrointi Burdizzon pihdeillä pätevän henkilön suorittamana
5. poron kastrointi Burdizzon pihdeillä pätevän henkilön suorittamana;
6. naudan sarven aiheen tuhoaminen (nupouttaminen) alle neljän viikon ikäiseltä eläimeltä pätevän henkilön suorittamana ilman anestesiaa ja kivunlievitystä;
7. enintään seitsemän päivän ikäisen porsaan kulmahampaan terävän kärjen katkaisu tai hiominen pä-tevän henkilön suorittamana, jos pitopaikassa esiintyy emakoiden nisävaurioita;
8. karjun torahampaiden lyhentäminen pätevän henkilön suorittamana, jos se on tarpeellista muiden eläinten vahingoittumisen estämiseksi tai ihmisen turvallisuuden vuoksi; ja
9. siitokseen käytettävän kukon taaksepäin tai sisäänpäin osoittavan varpaan katkaiseminen ensim-mäiseen niveleen asti 72 ensimmäisen elintunnin aikana siihen pätevän henkilön suorittamana.
6. Tulisiko sallittujen toimenpiteiden listaa laajentaa, supistaa tai tarkentaa?
Vastaus: Sallittujen toimenpiteiden listaa tulisi supistaa ja tarkentaa, tai se tulisi poistaa kokonaan. Esimerkiksi eläinten kastrointia tai nupoutusta ei tule sallia suoritettavaksi ilman asianmukaista esilääkitystä (esim. rauhoitus ja paikallisanestesia) sekä operaation jälkeistä kivun hoitoa. Porsaiden hampaiden katkaisu tulisi kieltää. Tarvittaessa poikkeuslupa voidaan jättää hionnalle. Muitakaan kipua aiheuttavia toimenpiteitä ei tulisi sallia ilman pätevää kivun hoitoa.
Eläinjalostus
Eläinsuojelulain 8 §:n mukaan eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. Lisäksi pykälässä kielletään sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille.
7. Pitäisikö eläinjalostusta koskevaa säännöstä tarkentaa?
Vastaus: Pykälää tulisi tarkentaa siten, että viranomaisten on mahdollista ja välttämätöntä puuttua sellaiseen eläinjalostukseen, jossa eläimille aiheutetaan tai niissä ylläpidetään ominaisuuksia, jotka aiheuttavat eläimen terveydelle tai muulle hyvinvoinnille haittaa. Nyt maininnat ”kärsimys taikka merkittävä haitta” ovat niin epämääräisiä ja jättävät niin paljon tulkinnanvaraa, että niitä ei voida soveltaa kuin aivan äärimmäisissä tapauksissa. Laissa tulisi esimerkkien kautta tuoda selkeästi esiin minkälaisten ominaisuuksien jalostaminen eläimelle on kiellettyä.
Geenitekniikka
Kloonaamisella tarkoitetaan perimältään samanlaisten yksilöiden tuottamista. Hyvien tuotantoeläinyksilöiden kloonausta on esitetty keinona hyvätuottoisten tuotantoeläinten tuottamiseksi tulevaisuudessa. Seura- ja harrastuseläinten kloonauspalvelua tarjotaan maailmalla jo kuluttajille. Eläinten kloonaukseen liitetään kuitenkin usein eläinten hyvinvointiongelmia (mm. kloonattujen eläinten korkea kuolleisuus pian syntymän jälkeen ja sijaisemojen tiineyteen liittyvät ongelmat).
8. Pitäisikö tuotantoeläintarkoituksessa tai seura- ja harrastuseläiminä pidettävien eläinten kloonaus kieltää laissa?
Vastaus: Pitäisi kieltää.
Sairaat ja vahingoittuneet eläimet
Eläinsuojelulain 14 §:ssä säädetään jokaisen velvollisuudesta auttaa sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevan eläintä. Pykälän mukaan kotieläintä tai muuta ihmisen hoidossa olevaa eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava eläimestä sen omistajalle tai hoitajalle taikka eläinsuojeluviranomaiselle. Luonnonvaraista eläintä on myös pyrittävä auttamaan. Pykälässä tarkemmin määritellyissä tilanteissa kyseeseen saattaa tulla myös eläimen lopettaminen tai siitä huolehtiminen, että eläin lopetetaan.
9. Onko 14 §:n säännöstä sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten auttamisesta tarpeen kehittää?
Vastaus: Tulisi säätää tarkemmin miten loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidosta huolehditaan ja minkä tahon vastuulla se on.
Luonnonvaraisten eläinten ottaminen elätettäväksi
Eläinsuojelulain 13 §:ssä kielletään luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi, eläimen tarhaamiseksi tuotanto- tai riistanhoidollisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu hyväksyttävä tilapäinen tarve tai tieteellinen tutkimustyö. Tilapäisesti hoitoon otettu eläin on sen tilan salliessa vapautettava, jo on oletettavissa, että se sopeutuu vaikeuksitta luonnonvaraiseen elämään. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, eläin on lopetettava.
10. Onko 13 §:n säännöstä luonnonvaraisten eläinten elätettäväksi ottamisesta tarpeen kehittää?
Vastaus: Luonnonvaraisen eläimen pyydystäminen muuhun tarkoitukseen kuin eläimen tilapäisen sairaanhoidon tai muun eläimen omaa hyvinvointia edistävän tarkoituksen vuoksi tulisi kieltää.
Eksoottisten eläinlajien pitäminen seura- ja harrastuseläiminä on lisääntynyt mm. lisääntyneen matkailun ja vähentyneiden tuontirajoitusten myötä. Seura- ja harrastuseläiminä saatetaan pitää myös lajeja, joiden lajityypillisiä tarpeita ei juurikaan tunneta tai joiden pitäminen eläinsuojelullisesti hyväksyttävällä tavalla on erityisen haastavaa.
11. Pitäisikö eläinsuojelulain nojalla voida kieltää esimerkiksi tiettyjen eksoottisten eläinlajien pito seura- ja harrastuseläiminä?
Vastaus: Kyllä pitäisi. Suosisimme mieluummin positiivilistaa, jossa määritellään pidettäväksi sallittavat lajit ja muiden pito on automaattisesti kiellettyä, kuin negatiivilistaa, jossa luetellaan kielletyt lajit. Lisäksi tulisi määrätä domestikoituneiden ja domestikoitumattomien lajien välisistä risteytyksistä, kuten koirasusista.
Talteen otetut eläimet
Eläinsuojelulain 15 §:n mukaan kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteen otettuja eläimiä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. Kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta korvaus eläimen talteenotosta, hoidosta ja mahdollisesta lopettamisesta aiheutuneista kustannuksista.
12. Onko nykyistä järjestelmää talteen otettujen seura- ja harrastuseläinten hoidosta tarpeen kehittää?
Vastaus: On tarpeen kehittää. Laissa tulisi määritellä myös tilapäishoidon taso muutoinkin kuin tilavaatimusten osalta. Muun muassa eläinten hyvinvointia heikentävien sairauksien ja vammojen hoidosta tulisi määrätä sekä muista vastuista ja velvollisuuksista.
Eläinkilpailut
Eläinsuojelulain 16 §:n mukaan kilpailussa, jossa eläin voi joutua alttiiksi kivulle, tuskalle tai kohtuuttomalle rasitukselle, on oltava eläinlääkäri valvomassa eläinsuojelulainsäädännön toteutumista. Eläinlääkäri voi tarvittaessa kieltää eläimen käyttämisen kilpailussa, jos on aihetta epäillä, että eläinsuojelulainsäädäntöä rikotaan (17.1 §).
13. Olisiko eläinkilpailuja koskevia säännöksiä tarpeen kehittää?
Vastaus: On tarpeen kehittää. Olisi erityisesti tarkasteltava niitä kokeita ja kilpailuja, joissa hyödynnetään toista eläinlajia varsinaisen kilpailulajin lisäksi (luolakokeet, tarhattujen eläinten metsästys, paimennuskokeet). Tärkeää olisi myös määritellä se, miten tällaisten lajien harjoittelua valvotaan: harjoitteluun liittyy usein vielä suurempia riskejä kuin itse kilpailuihin. Toisen eläinlajin käyttö tulisi kieltää sellaisissa kokeissa ja kilpaluissa sekä harrastustoiminnassa, missä tälle eläimelle aiheutuu toiminnan vuoksi haittaa, kuten negatiivista stressiä tai vahingoittumisen mahdollisuus itse toiminnan aikana tai sen ulkopuolella.
Olisi myös selkeästi määriteltävä, mitkä kilpailut ovat sellaisia, joissa eläinlääkäri tarvitaan paikalle. Esimerkiksi koiraurheilu kehittyy jatkuvasti, ja koirien kanssa ryhdytään kilpailemaan sellaisissa lajeissa, joissa koiraa rasitetaan hyvinkin voimakkaasti. Tulisi nykyistä selkeämmin määritellä se, minkätyyppinen eläinurheilu on sellaista, jossa eläin voi altistua kohtuuttomalle rasitukselle.
Eläin kaupan ja muun luovutuksen kohteena
Eläimiin kaupan tai muun luovutuksen kohteena sovelletaan irtaimen omaisuuden kauppaa koskevia säännöksiä, kuten kuluttajansuojalakia (38/1978) ja kauppalakia (355/1987).
Eläinten kaupassa eläinten hyvinvoinnin kannalta oleellisia ovat myös eläinsuojelulain ja eläinten lääkinnästä annetun lain säännökset. Eläinsuojelulain 14 §:n 1 momentin mukaan luovutettaessa sairas tai vahingoittunut eläin on sairaudesta tai vahingoittumisesta ilmoitettava eläimen vastaanottajalle. Eläinten lääkinnästä annetun lain 18 §:n 3 momentin mukaan eläimen ostajalle tai uudelle haltijalle on ilmoitettava myös eläimelle annetusta lääkkeestä ja sen varoajasta, jos eläin myydään tai muuten luo-vutetaan lääkehoidon aikana tai varoajan kuluessa.
14. Ovatko nykyiset eläimiin kaupan tai muun luovutuksen kohteena sovellettavat säännökset riittäviä eläinten suojelun näkökulmasta?
Vastaus: Eivät ole riittäviä. Koska eläin rinnastetaan tällä hetkellä tavaraan, ei eläinsuojelullisilla asioilla ole suurtakaan merkitystä eläimen kauppaan ja luovutukseen liittyvissä asioissa. Eläimen myyjälle ja ostajalle tulisi säätää velvoite varmistua siitä, ettei toinen osapuoli omaa taustaa, joka kertoo eläinten huonosta kohtelusta, kuten eläinten pitokieltoja. Myyjälle tulisi säätää velvoite varmistua siitä, että ostajalla on riittävät tiedot ja taidot kyseisen eläinlajin hoitamiseen. Tulisi myös määrätä, että myyjän tai luovuttajan on annettava kirjallisesti ko. lajin hoito-ohjeet ostajalle mukaan.
Tulisi myös tarkastella eläimen asemaa tavarana ja olisiko mahdollista parantaa eläinten hyvinvointia tätä statusta muuttamalla.
Pätevyysvaatimukset eläimen pitäjille, hoitajille ja eläimiin kohdistuvien toimintojen suorittajille
EU:n broilereiden suojelua koskeva direktiivi edellyttää, että eläinsuojelulainsäädännössä säädetään broilereiden pitäjille asetettavista pätevyysvaatimuksista. Myös EU:n lopetusasetuksessa (jota sovelletaan 1.1.2013 lähtien) on säädetty eläimen lopetukseen osallistuvien henkilöiden pätevyysvaatimuksista.
15. Pitäisikö eläinsuojelulaissa säätää myös muiden tuotantoeläinten pitäjille asetettavista pätevyysvaatimuksista?
Vastaus: Kyllä. Kaikilta ammattimaisesti tai laajamittaisesti eläimiä omistavilta sekä eläinten hyvinvoinnista huolehtivilta tulisi vaatia vähintään vastaava pätevyys ko. eläinten pitoon ja hyvinvointiin.
16. Pitäisikö eläinsuojelulaissa säätää seura- ja harrastuseläinten pitäjille asetettavista pätevyysvaatimuksista?
Vastaus: Kyllä pitäisi. Vähintään kaikilta ammattimaisesti tai laajamittaisesti eläimiä omistavilta, kasvattavilta, kouluttavilta tai muuten niiden hyvinvoinnista huolehtivilta tulisi vaatia pätevyys ko. eläinten pitoon ja hyvinvointiin.
Velvollisuus omavalvonnan suorittamiseen
Esimerkiksi Tanskassa suurten sika- ja nautatilojen on tulevaisuudessa liityttävä kansalliseen terveydenhuolto-ohjelmaan, joka edellyttää eläinlääkärin kanssa tehtävän terveydenhuoltosopimuksen lisäksi myös eläinten pitäjän laatiman omavalvontaohjelman eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi. Omavalvontaohjelman avulla eläinten pitäjä voi varmistua siitä, että tilan eläinten pidossa täyttyvät lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Ohjelmaan voidaan sisällyttää myös sellaiset sopimusperusteiset vaatimukset, joita eläinten pitäjä on sitoutunut noudattamaan. Omavalvonnassa eläinten pitäjä varmistaa omilla toimenpiteillään, että eläinten pidolle asetetut vaatimukset täyttyvät ja pitää tästä kirjaa. Tanskassa terveydenhuoltosopimuksen tehnyt eläinlääkäri tarkistaa eläinten pitäjän omavalvontaohjelman ja siihen liittyvän kirjanpidon tilakäyntien yhteydessä.
17. Pitäisikö eläinsuojelulakia kehittää siten, että tuotantoeläinten pitäjiltä vaadittaisiin toiminnan omavalvontaa?
Vastaus: Pitäisi. Mutta se ei saa korvata viranomaisvalvontaa.
Uskonnollisista syistä noudatettava erityinen teurastustapa
Vuoden 2013 alusta lähtien tuotantoeläinten teurastusta säännellään EU-asetuksella eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä (ns. lopetusasetus). Asetuksen mukaan tuotantoeläimet on teurastuksen yh-teydessä tainnutettava ennen verenlaskun aloittamista. Eläintä ei kuitenkaan tarvitse tainnuttaa ennen verenlaskun aloittamista, kun eläin teurastetaan uskonnollisista syistä noudatettavan erityiden teurastustavan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat halutessaan kieltä tainnuttamatta teurastamisen.
Voimassa olevan eläinsuojelulain 33 §:n 1 momentin mukaan eläimen on oltava asianmukaisesti tainnutettu tai lopetettu ennen verenlaskua. Kuitenkin sellainen uskonnollisista syistä noudatettava erityinen teurastustapa, jossa verenlasku aloitetaan samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa, on sallittu siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Eläinsuojeluasetuksen 45 §:n 2 momentin mukaan eläimen saa teurastaa uskonnollisista syistä noudatettavaa erityistä teurastustapaa noudattaen vain teurastamossa tai teurastuspaikassa laitoksen tarkastuseläinlääkärin läsnäollessa.
18. Tulisiko nykyisessä eläinsuojelulaissa kuvatulla tavalla suoritettava uskonnollisista syistä tapahtuva erityinen teurastustapa sallia myös tulevaisuudessa? Entä tulisiko jatkossa mahdollistaa myös teurastustapa, jossa eläin tainnutetaan vasta verenlaskun aloittamisen jälkeen tai jossa eläintä ei tainnuteta lainkaan? Vai tulisiko eläimet aina tainnuttaa ennen verenlaskun aloittamista?
Vastaus: Eläimet tulisi aina poikkeuksetta tainnuttaa ennen verenlaskun aloittamista.
Lemmikkieläinten tunnistusmerkintä ja rekisteröinti
Useissa Euroopan maissa on säädetty koirien pakollisesta tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä. Joissain maissa myös kissat on tunnistusmerkittävä ja rekisteröitävä.
19. Tulisiko kaikkien koirien ja kissojen tunnistusmerkitseminen (mikrosirulla tai tatuoinnilla) ja rekisteröinti säätää pakolliseksi?
Vastaus: Kyllä tulisi, ja lisäksi tulisi säätää sellaisen keskusrekisterin perustamisesta, johon nämä tiedot tallennettaisiin ja josta ne olisi helposti mm. viranomaisten ja löytöeläintoiminnasta vastaavien saatavilla.
Muut ehdotukset ja kommentit eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen liittyen
Mitä asioita nykyisestä eläinsuojelulaista tulisi säilyttää kokonaisuudistuksen yhteydessä?
Vastaus: Laissa on monia kohtia, jotka ovat hyviä ja jotka tulisi säästää, mutta joita kuitenkin voisi mahdollisesti tarkentaa.
Toivomme vastaajilta myös muita ehdotuksia, huomioita tai kommentteja eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen liittyen!
Vastaus: Muut kommentit:
Myös mm. seuraavia asioita toivomme eläinsuojelulailta:
Eläinten tarhaaminen turkistuotantotarkoituksessa tulisi kieltää.
Eläinten pitoon tulisi säätää noudatettavaksi varovaisuusperiaate – esimerkiksi toiminta, joka potentiaalisesti aiheuttaa eläimelle kärsimystä, tulee tällöin lukea kärsimystä aiheuttavaksi ennen kuin se on täysin varmasti toisin todistettu.
Lailla tulisi määrätä tiukemmin eläinten lajinmukaisen käyttäytymisen toteuttamisesta ja siitä, että eläimellä on oltava mahdollisuus toteuttaa sille luontaisia käyttäytymismalleja. Esimerkiksi minkillä tulisi olla mahdollisuus uida.
Eläintiloissa tulisi noudattaa luontaista vuorokausirytmiä.
Elänten pito jatkuvasti kytkettynä muissa kuin poikkeustapauksissa olisi kiellettävä.
Eläimillä tulisi olla kiinteää lattiapinta-alaa sekä pehmeä makuualusta. Eläinten pito pääosin häkki- tai ritiläpohjalla tulisi kieltää.
Mikäli eläimillä esiintyy hyvinvoinnin heikentymisestä kertovaa häiriökäyttäytymistä tai esimerkiksi terveyden heikkenemistä, olisi määrättävä sen syy selvitettäväksi ja ratkaistavaksi eläintenpidon kiellon uhalla.
Olisi määrättävä ihmisten hoidossa olevien eläinten totuttamisesta käsittelyyn poikasesta alkaen.
Olisi määrättävä, että eläimet poikasaikana totutetaan niiden kasvatus- tai pitovaihetta riittävästi vastaaviin olosuhteisiin.
Olisi määrättävä eläimen sosiaalisen käyttäytymisen mahdollistamisesta ja esimerkiksi maksimiajasta sosiaalisten lajien yksin pitämiselle.
Eläimelle olisi taattava lajityypillinen ruoka (esim. korsirehun riittävyys ruuansulatuskanavan ja muun terveyden ylläpidon kannalta).
Eläimillä tulisi olla mahdollisuus liikkua riittävästi jalkaterveyden ja muun hyvinvoinnin, kuten psyykkisen hyvinvoinnin, ylläpidon kannalta. Eläimillä tulisi olla mahdollisuus ulkoiluun.
Eläimillä olisi oltava mahdollisuus poikasten hoitoon.
23.12.2011
Asia: Lausunto VNa:sta eläinten hyvinvoinnin tuesta vuosina 2008-2013 annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta
Dnro 2415/12/2011
Eläinsuojeluliitto Animalia ry kiittää lausuntopyynnöstä ja esittää seuraavia kommentteja:
9 § Pesäntekomateriaali on niin perustavanlaatuinen eläimen hyvinvoinnin tarve, että sen tulisi myös jatkossa kuulua perusehtoihin niin kauan, kunnes sama vaatimus on kirjattuna voimassa olevaan lainsäädäntöön.
10 § Myös nautatiloilla hälytyksen tulisi olla vastaanotettavissa kaikkina vuorokauden aikoina.
15 § Emme näe tarpeelliseksi valita vasikoiden pito-olosuhteiden ja kytkettyjen nautojen pito-olosuhteiden paran-tamisen välillä. Onkohan kyseessä virhe ja pitäisikö olla, että: Viljelijä voi valita 13§:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista lisäehdoista vain toisen? (Vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen eri tavoin).
Lisäehdot
13 § Emme näe syytä sille, että emolehmät jätettäisi tässä ehdon ulkopuolelle ja ehdotamme että kohtaa muutetaan. Syytä poikkeuksen sallimisesta emolehmien kohdalla ei ole esitetty perusteluosiossa ja haluaisimme kuulla sen.
13 a § ja 13 b § Olisi syytä erotella vaatimus parsi- ja pihattonavetoiden välillä siten, että parsinavetoilta vaditaan pidempää laidunnusta suhteessa pihattonavetoihin saman tukisumman saamiseksi. Nyt esimerkiksi a kohdan ehto toteutuu parsinavetoiden kohdalla 15 ylimääräisellä laidunnuspäivällä kun se toisaalta vaatii pihattonavetoilta 75 päivää enemmän laidunnusta kuin laki. Parsinavetoilta pitäisi vaatia a kohdan ehdon täyttämiseksi esimerkiksi 90 päivää laidunnusta ja b kohdan ehtoa voisi supistaa kattamaan vain pihattonavetat tai vaihtoehtoisesti lisätä myös siinä parsinavetoiden kohdalle pidempi laidunaika.
16§ ja 17§ Ehdotamme, että emakoiden ja ensikoiden ryhmäkarsinoiden pinta-alaksi määritetään suurempi koko kuin mitä uusi asetus tulee toteutuessaan vaatimaan.
20 a § 4 kohdassa annettu täsmennys siitä, että virikettä annetaan päivittäin on turha ja toisaalta puutteellinen täs-mennys virikkeiden määrälle. Pykälän alussa on jo täsmennetty, että virikettä on oltava karsinassa jatkuvasti sellainen määrä, että karsinan kaikki siat voivat käyttää niitä samanaikaisesti. Jos 4 kohdassa halutaa sanoa että virikettä on annettava päivittäin, tulisi siinä sanoa myös, että virikettä on annettava päivittäin sellainen määrä että se riittää karsinassa sioille ympäri vuorokauden, jotta virheellisiä käsityksiä olkien antamisesta vältetään.
19.12.2011
Suomen Siipikarjaliitolle
Kiitämme mahdollisuudesta kommentoida Suomen Siipikarjaliiton valmistelemaa ”Luomunuorikkokasvatuksen hyvät toimintatavat” –luonnosta.
Luonnos oli mielestämme pääosin hyvä ja kattava. Haluamme antaa kommentin parvien kokoon ja eläintiheyteen liittyen.
Luonnoksen mukaan:
”5.5. Poikaskasvattamon olosuhteet
Parvien koko
Kussakin siipikarjarakennuksessa saa olla enintään 20.000 kananpoikaa, jolloin poikaset on jaettu maksimissaan 10.000 poikasen parviin. Parvet on erotettava toisistaan riittävän korkeilla (lattiasta kattoon saakka ulottuvilla) aidoilla tai väliseinillä.
Eläintiheys
Kiinteät kasvattamot:
Ikä:
0-3 vk: 25 kpl/m2,
yli 3->6 vk: 20 kpl/m2,
yli 6->10 vk: 14 kpl/m2,
yli 10->18 vk: 10 kpl/m2 (21 kg/m2) liikkumiseen käytettävissä olevaa alaa.
Siirrettävät kasvattamot:
yli 10 vk: 16 poikasta/m2 (30 kg/m2)”
Kommenttimme:
Parvien koko on mielestämme määritelty liian suureksi. Mielestämme parvien suurimmaksi kooksi tulisikin määritellä korkeintaan kananpojille luomusäädöksissä määritelty suurin parvikoko eli 4800 lintua.
Eläintiheyden osalta pitäisi mielestämme nostaa ainakin yli 10-viikkoisten nuorikoiden tilasuositusta: nykyisellään suositus kattaa yli 12-viikkoisten lintujen osalta ainoastaan lain vaatimukset. Koska luonnonmukaisessa tuotannossa pyritään parempaan eläinten hyvinvointiin kuin tavanomaisessa tuotannossa, ei mielestämme ole perusteltua pitää tilasuositusta ainoastaan lain vaatimalla tasolla. Eläinmäärän suositusta tulisikin mielestämme laskea lähemmäksi luomusäädösten tilavaatimusta munijakanoille (6 lintua / m2). Saman tilasuosituksen tulisi koskea myös siirrettäviä kasvattamoja.
23.11.2011
Maa- ja metsätalousministeriölle
Asia: Lausunto tuettavaa rakentamista koskevista lypsykarjarakennusten teknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista.
Eläinsuojeluliitto Animalia ry kiittää lausuntopyynnöstä.
Yleisenä huomiona haluamme esittää, että valtion tukipolitiikalla tulisi pyrkiä parantamaan eläinten hyvinvointia ja tuet tulisi suunnata sellaisiin ratkaisuihin, jotka ylittävät eläinsuojelulainsäädännön minimivaatimukset.
Olemme tutustuneet eläinlääketieteellisen tiedekunnan antamaan lausuntoon samasta asetusluon-noksesta ja tuemme tiedekunnan yksityiskohtaista lausuntoa.
Haluamme tuoda esiin ja painottaa erityisesti seuraavia seikkoja:
4§ Tuettavan rakentamisen sijoittamisessa tulisi huomioida eläinten laiduntamisen ja talviulkoilun mahdollisuus.
7§ ja Liite: Eläinten käytössä oleville tiloille ei tulisi asettaa maksimirajoja, ellei se ole eläinten hyvin-voinnin kannalta perusteltavissa.
8§ Uusien parsinavetoiden rakentamista ei tulisi tukea lainkaan.
10§ Vasikoita tulee pitää ryhmissä ja yksittäiskoppien rakentamista tai hankintaa ei tule tukea.
30.9.2011
Asia: Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi broilereiden ja broileriemojen suojelusta
Eläinsuojeluliitto Animalia ry kiittää lausuntopyynnöstä.
Suhtaudumme positiivisesti broilereiden suojelun tason parantamiseen. Haluamme vielä kiinnittää huomiota esityksen seuraaviin kohtiin.
Broileriemojen hyvinvointi jää tämän lainsäädännön puitteissa täysin riittämättömälle tasolle. Näiden eläinten hyvinvointiin liittyy huomattava määrä ongelmia, joihin tulisi lainsäädännöllä puuttua. Lisäksi haluamme erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että lainsäädännön tulisi määrätä kasvatustiheyden laskemisesta hyvinvointia kuvaavien tekijöiden vaikutuksesta tarkemmin ja tiukemmin (pykälät 16§ ja 18§.)
Lisäksi tulisi määrätä keinot, miten puututaan eläinten jalostukseen, kun eläinten kuolleisuus nousee tuottajasta riippumattomista syistä.
Pykäläkohtaiset huomautukset:
12 § Hyvän käytännön oppaan sisältö
Sisällön lisäksi asetuksessa tulisi määrätä oppaan päivityksestä tutkimustiedon määrän kasvaessa jatkuvasti. Lisäksi tulisi määrätä kuka oppaan sisällön tuottaa.
Jotta opas täyttäisi tarkoituksensa, eläinsuojelujärjestöjen ja Kansallisen eläinten hyvinvointikeskuksen tulisi olla keskeisesti mukana oppaan tuottamisessa.
14 § Teurastamolle toimitettavat parvea koskevat tiedot
Lisäksi teurastamolle tulisi toimittaa myyntitosite parven koosta hetkellä jolloin parvi on ostettu kasvattamolle.
Peruste: kasvatusaikaisen kuolleisuuden todentamiseksi tarvitaan tieto parven alkuperäisestä koosta teurastamolle.
15 § Broilereiden hyvinvointia kuvaavat tekijät
Pidämme hyvänä sitä, että broilereiden hyvinvoinnin tasoa tuotantotiloilla pyritään seuraamaan teurastamoilla tutkimalla jalkapohjien kuntoa. Ehdotamme lisäystä, jonka mukaan broilereiden hyvinvointia kuvaaviin tekijöihin lisätään myös jalkojen kasvuhäiriöiden esiintyvyys.
Perustelut: esimerkiksi EU:n tieteellisen eläinlääkärikomitean raportissa todetaan, että nopean kasvun aiheuttamat fyysiset ongelmat, kuten jalkojen luuston vauriot kuuluvat merkittävimpiin broilereiden hyvinvointia heikentäviin tekijöihin.
16 § Tarkastuseläinlääkärin ilmoitus ja 18 § Broilereiden hyvinvointia kuvaavien tekijöiden vaikutus kasvatustiheyteen
Pidämme tärkeänä, että lainsäädännössä määrätään, milloin ja miten hyvinvointia kuvaavien tekijöiden tulee vaikuttaa kasvatustiheyteen. Direktiivi antaa erikoisoikeuden korkeisiin kasvatustiheyksiin sillä ehdolla, että eläinten hyvinvointi toteutuu riittävällä tasolla. Korkeat kasvatustiheydet vaikuttavat kasvattamon pohjan laatuun, jonka hyvinvointivaikutuksia voidaan mitata arvioimalla jalkapohjia. Mikäli pohjan laatu ja jalkapohjat eivät pysy kunnossa korkeilla kasvatustiheyksillä, asiaan on tärkeää reagoida.
Ilmoitus vasta kun pistemäärä ylittää 80 on täysin riittämätön. Tämä raja hyväksyisi 40 %:lla linnuista syviä jalkapohjatulehduksia tai kaikilla linnuista pinnallisia jalkapohjatulehduksia, ilman että asiasta tulisi edes tehdä ilmoitusta.
Ehdotamme käytännöksi Ruotsissa vallalla olevaa mallia: http://svenskfagel.se/attachments/35/754.pdf, jonka mukaan jalkapohja-arvioiden pisteiden ylittäessä 40, asiaan reagoidaan ja tilanteen toistuessa kasvatustiheyttä vähennetään. Pisteiden ylittäessä 80 kasvatustiheyttä vähennetään välittömästi ja saman toistuessa tiheyttä vähennetään entisestään.
Vähintään lainsäädännössä on määrättävä, että ilmoitus on tehtävä, jos pisteet ylittävät 40, ja aluehallintoviranomaiset tulee ohjeistaa reagoimaan ja alentamaan kasvatustiheyttä tässä tapauksessa.
18.3.2011
Asia: Maa- ja metsätalousministeriön asetus sikojen sairastuvuuden seurannasta
Eläinsuojeluliitto Animalia ry kiittää lausuntopyynnöstä ja pitää hyvänä sitä, että sikojen sairastuvuuden seurantaa parannetaan. Pidämme positiivisena kehityksenä lihasikojen hännänpurennan ja emakoiden lapahaavaumien seurannan lisäämistä lainsäädäntöön. Sekä hännänpurenta, että lapahaavaumat ovat tärkeitä indikaattoreita eläinten hyvinvoinnin puutteista ja on tärkeää, että niiden esiintymistä valvotaan jotta niiden taustalla oleviin tekijöihin päästään puuttumaan ajoissa.
Esitämme seurantaan lisättäväksi myös
- muiden ruumiinosien kuten korvien tai kylkien purenta mukaan lukien mahdolliset tappelujäljet
- karsinan rakenteiden aiheuttamat haavat, hiertymät, ruhjeet ynnä muut vauriot
- kapiin viittaavat iho-oireet
- jalkojen kunto / viat
- nivustyrät (sekä niiden vakavuusluokitus)
- kuntoluokka
Pidämme hyvänä asiana sitä, että sairastuvuustiedoista pidetään kirjaa.
4 § Toimenpiteet
Pidämme hyvänä sitä, että tarkastuseläinlääkärin on ilmoitettava vakavista hännänpurennoista ja lapahaavaumista aluehallintovirastolle aina.
Muiden sairauksien kohdalla esitämme pykälää muutettavan seuraavasti:
Jos tuottajan lähettämissä lihasioissa tai emakoissa esiintyy jotain 2 §:ssä mainittuja sairauksia ja muutoksia vähintään kaksinkertaisesti teurastamon sairauskohtaiseen keskiarvoon verrattuna, on tarkastuseläinlääkärin ilmoitettava tästä eläintenpitopaikan aluehallintovirastolle.
Perustelu: Emme näe syytä sille, ettei ilmoitusta pitäisi tehdä myös, kun emakoiden lapahaavaumien esiintyminen ylittää keskiarvon merkittävästi. Lihasikoja huomattavasti pidempään elävien emakoiden kohdalla hyvinvoinnin tarkkailu on, jos mahdollista, vielä tärkeämpää kuin lihasikojen, ja ongelmiin pitäisi päästä puuttumaan ajoissa. Tästä syystä ilmoitus tulisi emakoiden kohdalla tehdä vähintään yhtä herkästi, kuin lihasikojen kohdalla.
Pidämme keskiarvoa kaksinkertaisesti runsaammin esiintyvien terveysongelmien olevan parempi kynnysarvo ilmoituksen tekemiselle, kuin kolminkertaisen.
17.03.2011
Maa- ja metsätalousministeriölle:
Asia: Lausuntopyyntö luonnoksesta maa- ja metsätalousministeriön antaman asetuksen lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä muuttamiseksi
Eläinsuojeluliitto Animalia ry kiittää lausuntopyynnöstä.
Pidämme hyvänä pyrkimystä lievittää porsaiden ja vasikoiden kokemaa kipua, jota kastraatio ja sarven aiheiden tuhoaminen aiheuttavat niille.
Tuemme asetuksen muutosta siten, että se sallii jatkossa injektiona annettavan tulehduskipulääkkeen jättämisen tuotantotiloille edellä mainittuja tarkoituksia varten.
Pidämme tärkeänä, että tuotantotiloille jätetään yksiselitteiset kirjalliset ohjeet, joissa neuvotaan, miten ja milloin lääkettä käytetään.
Helsingissä 12.3.2011
Maa- ja metsätalousvaliokunnalle:
Asia: Hallituksen esitys (HE 296/2010 vp) laiksi eläinsuojelulain muuttamisesta
Eläinsuojeluliitto Animalia ry kiittää kuulemispyynnöstä ja tilaisuudesta esittää mielipiteensä broilereita koskevan eläinsuojelulain muuttamisesta maa- ja metsätalousvaliokunnalle. Myös Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY tukee näkemystämme.
Suhtaudumme positiivisesti broilereiden suojelun tason parantamiseen. Kritisoimme sitä, että esitys on käsittelyssä vasta nyt, sillä direktiivi olisi tullut panna täytäntöön viimeistään 30. päivä kesäkuuta 2010 ja asian lykkääntyminen osoittaa välinpitämättömyyttä eläinsuojelua kohtaan. Haluamme vielä kiinnittää huomiota esityksen seuraaviin kohtiin.
26 b § Broilereiden pitäjän pätevyys
Pidämme hyvänä sitä, että broilereiden pitäjältä edellytetään koulutusta ja että koulutuksella tarkoitetaan opetushallituksen vahvistamaa maatalousalan tutkintoa. Broilerituotannossa käsitellään kerralla suuria määriä eläimiä, joiden hyvinvointiin niiden pitäjän ammattitaidolla on merkittävä vaikutus. Puutteet osaamisessa voivat vastaavasti aiheuttaa vältettävissä olevaa vahinkoa eläinten hyvinvoinnille. Tuemme koulutusvaatimuksen pitämistä hallituksen esityksen mukaisena.
Suhtaudumme kielteisesti tuotantopuolen näkemykseen heikentää koulutusvaatimusta ehdotetusta.
Lisäksi pidämme tärkeänä, että niiden henkilöiden kohdalla, joilla koulutusvaade korvataan hankitulla käytännön kokemuksella, osaaminen eläinten hyvinvointiin liittyen voidaan todentaa vähintään samalle tasolle kuin koulutetuilla broilereiden pitäjillä.
26 c § Broilerikasvattamot
Neljännessä momentissa säädetään korkeimmasta mahdollisesta kasvatustiheydestä. Esitämme, että kasvatustiheyttä tulee laskea siten, että maksimitiheys on kaikissa tapauksissa 36 elopainokiloa neliömetriä kohti.
Perusteluna tälle esitämme seuraavaa: Useissa tutkimuksissa on havaittu, että broilereiden heikentynyt hyvinvointi yleistyy selkeästi, kun kasvatustiheys nousee yli 30 elopainokilon neliömetrillä. Vielä selkeämpi heikentyminen havaitaan kun tiheys nousee yli 34-38 elopainokilon neliömetrillä. (Yhteenveto näistä tutkimuksista löytyy mm. EU:n tieteellisen eläinlääkärikomitean broilereita koskevassa raportissa vuodelta 2000, ja sitä uudemmista tutkimuksista löytyy yhteenveto Poultry Science Associationin julkaisusta Poultry Science vuodelta 2007, otsikolla "Density Allowances for Broilers: Where to Set the Limits?")
Ehdotuksemme mukainen 36 elopainokiloa neliömetrillä on sekin kompromissi, jossa taloudelliset intressit saavat edelleen huomattavan painoarvon, mutta se olisi eläinten hyvinvoinnin kannalta silti huomattavasti parempi taso kuin nyt esitetty 39 tai 42.
Esimerkiksi Ruotsin lainsäädännössä suurin sallittu broilereiden kasvatustiheys on 36 elopainokiloa neliömetrillä. Myös Suomen eläinsuojelulainsäädännössä oli käytössä suositus kasvattaa broilereita korkeintaan 35 elopainokiloa neliömetrillä.
Pidämme tärkeänä, että korkeita kasvatustiheyksiä käytettäessä tiloja tarkastavat tahot ohjeistetaan reagoimaan pieniinkin rikkeisiin siten, että kasvatustiheyksiä alennetaan välittömästi. Nyt kyseessä olevassa esityksessä tuottajilla on mahdollisuus kasvattaa eläimiä tiheydellä 42 elopainokiloa neliömetrillä. Tämän tulee olla direktiivin mukaisesti myös käytännössä vain erikoisoikeus.
41 a § Broilereiden hyvinvoinnin arviointi
Pidämme hyvänä sitä, että broilereiden hyvinvoinnin tasoa tuotantotiloilla pyritään seuraamaan teurastamoilla tutkimalla jalkapohjien kuntoa. Ehdotamme toiseen momenttiin lisäystä, jonka mukaan broilereiden hyvinvointia kuvaaviin tekijöihin lisätään myös jalkojen kasvuhäiriöiden esiintyvyys.
Perusteluna esitämme seuraavaa: esimerkiksi EU:n tieteellisen eläinlääkärikomitean raportissa todetaan, että nopean kasvun aiheuttamat fyysiset ongelmat, kuten jalkojen luuston vauriot kuuluvat merkittävimpiin broilereiden hyvinvointia heikentäviin tekijöihin.
Kun lakiehdotukseen joka tapauksessa jo sisältyy eläinten hyvinvoinnin arviointi mm. tutkimalla teurastamolla jalkanäytteitä, olisi suotavaa, että samassa yhteydessä tutkittaisiin näiltä samoilta linnuilta myös luuston tilanne yleisimpien ja eniten hyvinvointia vaarantavien kasvuhäiriöiden osalta.
Helsingissä 31.1.2011
2010
Lausunto mmm:n päätöksen 30/EEO/1995 muutostarpeista
Eläinsuojeluliitto Animalia ry pitää tärkeänä eläinten hyvinvoinnin valvontaa ja edistämistä eri keinoin.
Pidämme lihaelinkeinon omavalvontaa yksinään riittämättömänä käytäntönä eikä kyseistä päätöstä mielestämme tulisi poistaa. Näkemyksemme mukaan ulkopuolisen tahon, teurastamoilla tarkastuseläinlääkärin, tulee mahdollisimman usein olla osana luotettavaa eläinten hyvinvoinnin seurantaa ja raportointia.
Mielestämme sikojen hyvinvoinnin seurantaa tulisi kehittää ja seurata nykyisten indikaattorien lisäksi seuraavia asioita:
- hännänpurenta sekä muiden ruumiinosien kuten korvien tai kylkien purenta mukaan lukien mahdolliset tappelujäljet
- karsinan rakenteiden, kuten lattiamateriaalin tai mahdollisten terävien tms. rakenteiden aiheuttamat haavat, hiertymät, ruhjeet ynnä muut oireet
- kapiin viittaavat iho-oireet
- jalkojen kunto / viat
- nivustyrät (sekä niiden vakavuusluokitus)
- kuntoluokka
Esitämme lisäksi kohtaa 3. Toimenpiteet silloin kun 2 kohdan sairauksia esiintyy runsaasti muutettavan seuraavasti:
Jos tarkastuseläinlääkäri epäilee eläinsuojelumääräyksiä rikotun tai tuottajan lähettämissä sioissa esiintyy jotain kohdassa 2 mainittua sairautta vähintään kaksi kertaa teurastamossa todettua sairauskohtaista keskiarvoa enemmän, on tarkastuseläinlääkärin ilmoitettava tästä lääninhallitukselle.
Helsingissä 17.11.2010
Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetuksesi seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnasta
Eläinsuojeluliitto Animalia kiittää maa- ja metsätalousministeriötä mahdollisuudesta kommentoida luonnosta.
Eläinsuojeluliitto Animalian pitää erittäin tärkeänä, että seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta perustetaan. Animalia pitää luonnoksessa esitettyjä neuvottelukunnan tehtäviä kannatettavina.
Animalia kuitenkin katsoo, että neuvottelukunnan kokoonpanoa ei esitetä nyt riittävän laajana. Aiemmin perustetussa tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnassa on puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi 15 henkilöä varajäsenineen. Nyt perustettavaan seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntaan on esitetty puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi 11 jäsentä varajäsenineen.
Jotta neuvottelukunnan kokoonpanosta tulisi riittävän laaja-alainen ja erilaisia näkökulmia esiintuova, pitää Animalia tärkeänä, että kokoonpanoon lisätään toinen vapaaehtoista eläinsuojelutyötä tekevä jäsen, kuten on myös tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnassa.
Lisäksi Animalia katsoo, että neuvottelukuntaan tulisi lisätä myös yksi seura- ja harrastuseläinten pitoon liittyvän etiikan edustaja sekä yksi yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen edustaja. Näillä lisäyksillä neuvottelukunnan kokoonpanosta tulisi riittävän laajapohjainen ja asiantuntemusta jäsenistöön tulisi myös varsinaisen seura- ja harrastuseläintoiminnan ulkopuolelta.
Helsingissä 30.11.2010
Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eläinsuojelulain muuttamisesta
Eläinsuojeluliitto Animalia ja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto kiittävät maa- ja metsätalousministeriötä mahdollisuudesta kommentoida luonnosta.
Luonnos käsittää Euroopan unionin broilereiden suojelua koskevan direktiivin sisällyttämisen Suomen eläinsuojelulakiin. Järjestöt esittävät huolensa siitä, että luonnos perustuu ainoastaan EU:n antamiin minimisäädöksiin, eikä direktiiviä tiukempia ja eläinten hyvinvointia aidosti parantavia muutoksia esitetä.
Broilereilla esiintyy vaikeita hyvinvointiongelmia, jotka heikentävät eläinten elämänlaatua huomattavasti. Ongelmat perustuvat jalostuksen aiheuttamiin terveysongelmiin, kasvatusympäristön puutteisiin sekä näiden yhteisvaikutukseen. Järjestöt katsovatkin luonnoksen suurimmiksi puutteiksi broilereiden jalostuksen aiheuttamiin ongelmiin puuttumattomuuden sekä liian suuren kasvatustiheyden sallimisen.
Direktiivistä ja siten myös luonnoksesta puuttuvat täysin rajoitukset ja ohjeet broilereiden jalostuksen vaikutuksista eläinten hyvinvointiin, eli erityisesti säädökset lintujen kasvunopeudesta ja sen aiheuttamista vakavista terveysongelmista. Euroopan Elintarviketurvallisuusviraston (The European Food Safety Association EFSA) tuore kannanotto ”Scientific Opinion on the influence of genetic parameters on the welfare and the resistance to stress of commercial broilers” nostaa broilereiden vaikeimmiksi terveysongelmiksi jalkasairaudet, ihovauriot, äkillisen sydänkuoleman ja vesipöhön, joiden lähes kaikkien voidaan katsoa olevan yhteydessä lintujen nopeaan kasvuun.
Kannanoton mukaan hitaammin kasvavien kasvatuslinjojen on voitu todeta mm. liikkuvan enemmän, mikä parantaa lintujen jalkaterveyttä. Tutkimusten mukaan lintujen vähäinen liikkuvuus on myös selvässä yhteydessä niiden kokemiin kipuihin, sillä kipulääkkeiden lisääminen lintujen rehuun lisää niiden liikkumista. Tuottajien toimintaa tulisikin lainsäädännöllä ohjata hitaammin kasvavien ja terveempien jalostuslinjojen käyttöön, jotta lintujen vakavia terveysongelmia voitaisiin korjata.
Järjestöt katsovat, ettei Suomen tulisi noudattaa direktiivin sallimaa korkeinta kasvatustiheyttä (42 kg/m2), vaan noudattaa alempia kasvatustiheyksiä. Liian tiheä kasvatus estää lintuja liikkumasta ja vaikeuttaa niiden mahdollisuutta toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan, sekä pahentaa lintujen terveysongelmia. EFSA nostaa tuoreessa kannanotossaan eläinten kasvatustiheyden yhdeksi merkittävimmistä kasvatusympäristön aiheuttamista riskitekijöistä eläinten hyvinvoinnille.
Alhaisemmat kasvatustiheydet alentavat kannanoton mukaan mm. eläinten kuolleisuutta. Esimerkiksi EU:n komission asettaman tieteellisen komitean raportissa ”TheWelfare of Chickens Kept for Meat Production (Broilers)” todetaan, että kasvatustiheyden rajana voidaan pitää noin 30 kg/m2. Tämän jälkeen broilereiden hyvinvointiongelmat alkavat lisääntyä selvästi.
Suomen eläinsuojelulaki kieltää pitämästä eläimiä tarpeetonta kärsimystä aiheuttavalla tavalla. Nykyisen kaltainen broilerintuotanto toimii tätä lainkohtaa vastaan, minkä vuoksi järjestöt vaativat, että tuotantoa on lainsäädännöllä ohjattava selkeästi ehdotettua voimakkaammin broilereiden hyvinvointia tukevaksi ja tarpeetonta kärsimystä vähentäväksi.
Helsingissä 13.8.2010
Lausunto oikeusministeriön luonnos laiksi eläintenpitokieltorekisteristä
Eläinsuojeluliitto Animalia kiittää oikeusministeriötä luonnoksesta koskien lakia eläintenpitokieltorekisteristä. Animalia toteaa, että lain muutokset ovat tarpeellisia. Luonnoksessa ehdotetut rekisterin periaatteet ovat hyviä ja Animalia antaa tukensa niiden toteuttamiselle.
Animalian mielestä on hyvä, että jalostusrekistereitä ylläpitävillä tahoilla on oikeus käyttää rekisterin tietoja. Animalia vaatii kuitenkin lisäksi, että lain on turvattava sama oikeus myös huostaanotettuja ja löytöeläimiä eteenpäin luovuttaville eläinsuojeluyhdistyksille sekä vapaaehtoisille eläinsuojeluvalvojille. Nyt tietojen luovutus näille mahdollistuu yksittäisissä tapauksissa, mutta näillä tahoilla voi olla tarvetta saada tietoja rekisteristä myös säännöllisemmin. Nykyisen esityksen vaara on, että eläinsuojeluyhdistykset ja vapaaehtoiset eläinsuojeluvalvojat eivät saa näitä tietoja, jos he tarvitsevat niitä rekisterin ylläpitäjän tulkinnan mukaan säännönmukaisesti.
Helsingissä 23.4.2010
Lausunto maa- ja metsätalousministeriön luonnoksesta hallituksen esitykseksi eläinlääkärin ammatinharjoittamisesta annetun lain muuttamisesta
Eläinsuojeluliitto Animalia kiittää maa- ja metsätalousministeriötä luonnoksesta koskien hallituksen esitystä eläinlääkärin ammatinharjoittamisesta annetun lain muuttamisesta. Animalia toteaa, että lain muutokset ovat tarpeellisia. Luonnoksessa ehdotetut muutokset ovat hyviä ja Animalia antaa tukensa niiden toteuttamiselle.
Helsingissä 23.4.2010
Lausunto maa- ja metsätalousministeriön asetuksesta tuettavaa rakentamista koskevista paloteknisistä vaatimuksista
Eläinsuojeluliitto Animalia kiittää maa- ja metsätalousministeriötä asetusluonnoksesta koskien maataloushallinnon tukemaa rakentamista ja siihen liittyviä paloteknisiä vaatimuksia. Animalia toteaa, että asetus on tarpeellinen ja lähtökohdiltaan hyvä.
Erityisesti Animalia kiittää ehdotuksessa olevaa vaatimusta palonilmaisulaitteistoista. Animalia kuitenkin katsoo, että vaatimus laitteiston asentamisesta olisi ulotettava koskemaan myös siipikarjarakennuksia sekä pienempiä kuin yli 1000 m2:n kotieläinrakennuksia. Laitteistot voisivat merkittävästi nopeuttaa palon havaitsemista ja sammutustöiden aloittamista, ja siten pelastaa vuosittain sekä ihmisten että kotieläinten henkiä ja vähentää palon aiheuttamia taloudellisia menetyksiä.
Helsingissä 25.2.2010
Lausunto oikeusministeriön työryhmämietinnöstä "Eläinsuojelurikosten seuraamuksien tehostaminen"
Eläinsuojeluliitto Animalia kiittää oikeusministeriötä mahdollisuudesta antaa lausunto työryhmämietinnöstä. Animalia pitää eläinsuojelurikosten seuraamusten tehostamista erittäin tärkeänä aiheena ja kiittää ministeriötä siitä, että se on ottanut asian tarkasteluun.
Pääsääntöisesti Animalia pitää työryhmämietintöä erittäin hyvänä ja oikeansuuntaisena.
Animalia kuitenkin katsoo, että eläinsuojeluun ja eläinsuojelurikosten tutkimiseen liittyvien eri viranomaisten ammattitaitoa tulisi lisätä nykyisestä. Mietinnössä oleviin lakiehdotuksiin sisältyy useita poikkeuksia, joissa edellytetään viranomaisen harkintaa. Siksi eläinsuojeluasioihin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota syyttäjien ja tuomioistuinten jäsenten koulutuksessa. Koska eläinsuojelurikoksia osuu suhteellisen harvoin syyttäjien harkittaviksi, tulisi Animalian mielestä oikeusministeriön harkita eläinsuojelurikoksiin erikoistuneiden syyttäjien kouluttamista.
Animalia haluaa myös lisätä, että jos eläinsuojelurikos on tehty osana ammattia, tulisi sitä pitää lainsäädännössä raskauttavana tekijänä myös lievemmissä kuin törkeiksi katsottavissa eläinsuojelurikoksissa.
Törkeä eläinsuojelurikos (14 §)
Animalia kannattaa törkeän eläinsuojelurikoksen lisäämistä rikoslakiin.
Eläintenpitokielto (23 §)
Animalia kannattaa vahvasti sitä mietinnössä esitettyä vaihtoehtoa, että eläintenpitokielto määrättäisiin pakolliseksi törkeään eläinsuojelurikokseen syyllistyneelle. Eläintenpitokielto tulisi tällöin Animalian mielestä tuomita aina pysyväksi.
Animalia katsoo kuitenkin, että eläintenpitokieltoa ei pitäisi tuomita pelkästään syyttäjän vaatimuksesta, vaan se pitäisi voida jatkossakin tuomita myös tuomioistuimen toimesta ilman erillistä syyttäjän vaatimusta.
Lakiin tulisi kuitenkin lisätä vastuu eläintenpitokiellon valvonnasta. Lain tulisi määritellä, mikä viranomainen kantaa vastuun eläintenpitokieltojen valvonnasta.
Menettämisseuraamus (23 a §)
Animalia tukee mietinnön ehdotusta, jonka mukaan menettämisseuraamus voidaan tuomita riippumatta siitä, millaiset omistussuhteet kohdistuvat eläimeen. Animalia kuitenkin katsoo, että menettämisseuraamus tulisi voida tuomita myös pelkästään tuomioistuimen aloitteesta, vaikka syyttäjä ei olisi sitä erikseen vaatinut.
Ehdotukseen tulisi lisäksi lisätä menettämisseuraamuksen toteutus käytännössä. Lakiin tulisi Animalian mielestä lisätä määräys siitä, mikä taho tarkastaa, että eläinten luovutus tai nouto on tapahtunut määräajan kuluessa. Lisäksi lakiin olisi kirjattava tieto mahdollisista sanktioista ja niiden sisällöstä, mikäli eläimiä ei ole luovutettu tai noudettu määräajassa.
Lakiin tulisi myös lisätä tieto siitä, miten toimitaan sellaisten valtiolle tuomittujen eläinten kanssa, joille asianomainen ei ole etsinyt itse uutta sijoituspaikkaa tai omistajaa. Laista tulisikin käydä ilmi se tai ne tahot, jotka ovat vastuussa eläinten noutamisesta, sijoittamisesta, hoidosta ja mahdollisesta uudelleensijoittamisesta. Lisäksi tulisi määrätä, miten näistä aiheutuvat kulut tullaan kattamaan.
Eläintenpitokieltorekisteri
Animalia katsoo, että eläintenpitokieltorekisteri olisi välttämätöntä perustaa eläintenpitokieltojen valvonnan mahdollistamiseksi. Rekisteriä ei ole sisällytetty tähän ehdotukseen, mutta oletamme, että ministeriö huolehtii asian ripeästä edistämisestä erillisessä valmistelussa, kuten mietinnössä on mainittu. Animalia katsoo myös, että eläintenpitokieltorekisteri tulisi ehdottomasti saada maataloustukia valvovien viranomaisten käyttöön.
Helsingissä 5.8.2009
Lausunto ehdotukseen metsästysasetuksen muuttamiseksi villikanien aiheuttamien ongelmien ehkäisemiseksi asutuilla alueilla
Eläinsuojeluliitto Animalia ry pitää valitettavana sitä, että lausuntopyyntöä metsästysasetuksen muuttamista koskien ei ole lähetetty Animalialle ja pyytää että vastaavat lakiehdotukset lähetetään jatkossa järjestön lausuttavaksi.
Animalia tukee kaikilta osin SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton antamaa lausuntoa asetuksen muuttamisesta (liite).
Erityisesti haluamme painottaa kantaa sen puolesta, että kanien metsästyksen sijaan resurssit kohdistetaan kanien aiheuttamilta tuhoilta suojautumiseen. Kanien rauhoitusaikaa ei tule lyhentää. Metsästystä ei tule sallia ajankohtana jolloin kaneilla voi olla poikasia, jotka ilman emoaan kuolisivat nälkään.
Helsingissä 24.6.2009
Maa- ja metsätalousministeriölle
Asia: Lausunto Työryhmän ehdotuksesta maa- ja metsätalousministeriön geenitekniikkastrategiaksi ja toimenpideohjelmaksi vuosille 2009-2013
Eläinsuojeluliitto Animalia ja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto kiittävät mahdollisuudesta kommentoida työryhmän ehdotusta.
Järjestöt esittävät huolensa siitä, että strategia kiinnittää puutteellisesti huomiota eläinten hyvinvointiin. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa eläinsuojelusta Suomessa. Siksi strategiassa tulisi korostaa eläinten hyvinvointia ja suojelua yhtä tärkeänä asiana kuin nyt on korostettu esimerkiksi elintarviketurvallisuuden selvittämistä. Periaatteena tulisi olla, että mikäli uusi geenimuunneltu rehu tai eläinlinja tuodaan hyväksyttäväksi, tulee hyväksymismenettelyssä ottaa aina huomioon geenimuuntelun vaikutukset myös eläinten hyvinvoinnille. Tämän tulisi koskea myös kaloja.
Animalia ja SEY suhtautuvat erittäin kriittisesti eläinten geenitekniseen muokkaamiseen ja kloonaamiseen. Tämän kaltainen toiminta johtaa entistä teollisempaan eläinkuvaan, jossa eläimet nähdään ainoastaan hyödykkeinä ja elintarvikkeita tuottavina koneina, usein eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. Strategiassa tulisikin ottaa selkeämpi eettinen kanta geeniteknologian käyttöön eläinjalostuksessa sekä selkeämmin varautua siihen, että geeniteknologia etenee eläinjalostuksessa ja kalanviljelyssä muualla maailmassa, ja tätä kautta rantautuu Suomeenkin arveltua nopeammin. Nyt eläinjalostusosuus keskittyy lähinnä kuvailemaan nykyisin käytössä olevia jalostusmenetelmiä. Myöskin kanta eläinten kloonauksesta puuttuu.
Geeniteknologian kehittäminen lisää tällä hetkellä merkittävästi koe-eläinten määrää, mikä on ristiriidassa lainsäädännönkin edellyttämän koe-eläinten määrän vähentämistavoitteen kanssa. Strategiassa tulisi ottaa kantaa myös tähän, ja vaatia tutkimusta pyrkimään siihen, että koe-eläinten käyttöä vähennetään ja korvataan muilla menetelmillä lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.
Kuluttajat suhtautuvat kriittisesti geenimuuntelun käyttöön elintarviketuotannossa. Strategia ei ota tätä huolestumista riittävästi huomioon, vaan esittää sellaisia toimenpiteitä, joiden merkitys käytännössä jäänee vähäiseksi ja joissa kuluttajan rooli jää lähinnä passiiviseksi tutkimuskohteeksi. Kansalaisjärjestöt ja muut alalla toimivat sekä aiheesta kiinnostuneet kansalaiset olisikin otettava ja saatava nykyistä tehokkaammin ja avoimemmin mukaan keskusteluun. Periaatteissa kirjattua avoimuutta ei ole kovin helppo saavuttaa, jos kaikesta valmistelusta ja päätöksenteosta vastaa ainoastaan maa- ja metsätalousministeriö sekä sen itsensä asettamat työryhmät.
Kuluttajat ovat esittäneet selvän huolensa myös siitä, että geenimuunnellulla rehulla ruokittujen eläinten liha ja muut tuotteet tulisi merkitä vähittäiskaupoissa. Animalia ja SEY kannattavat tätä merkintää, ja siksi katsovat, että vaatimus merkinnästä tulisi lisätä strategiaan.