Lausunnot

Kemikaaliasetusehdotuksen kommentointi STM:lle

Kosmetiikkalaki ja -asetus

Kosmetiikkatuotteiden ympäristömerkin vaatimukset

2003

Eläinsuojelujärjestöjen valtiontuki

Kauppa- ja teollisuusministeriölle: Näkemyksiä Suomen kosmetiikkalainsäädännön uudistamisesta

EU:n kemikaalilainsäädäntö, eduskunnan ympäristövaliokunnalle

Maa- ja metsätalousministeriön geenitekniikkastrategia 2003-07

EU:n kemikaaliohjelman intenetkonsultaatio

Lausunto oikeusministeriön työryhmämietinnöstä "Eläinsuojelurikosten seuraamuksien tehostaminen"

Eläinsuojeluliitto Animalia kiittää oikeusministeriötä mahdollisuudesta antaa lausunto työryhmämietinnöstä. Animalia pitää eläinsuojelurikosten seuraamusten tehostamista erittäin tärkeänä aiheena ja kiittää ministeriötä siitä, että se on ottanut asian tarkasteluun.

Pääsääntöisesti Animalia pitää työryhmämietintöä erittäin hyvänä ja oikeansuuntaisena.

Animalia kuitenkin katsoo, että eläinsuojeluun ja eläinsuojelurikosten tutkimiseen liittyvien eri viranomaisten ammattitaitoa tulisi lisätä nykyisestä. Mietinnössä oleviin lakiehdotuksiin sisältyy useita poikkeuksia, joissa edellytetään viranomaisen harkintaa. Siksi eläinsuojeluasioihin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota syyttäjien ja tuomioistuinten jäsenten koulutuksessa. Koska eläinsuojelurikoksia osuu suhteellisen harvoin syyttäjien harkittaviksi, tulisi Animalian mielestä oikeusministeriön harkita eläinsuojelurikoksiin erikoistuneiden syyttäjien kouluttamista.

Animalia haluaa myös lisätä, että jos eläinsuojelurikos on tehty osana ammattia, tulisi sitä pitää lainsäädännössä raskauttavana tekijänä myös lievemmissä kuin törkeiksi katsottavissa eläinsuojelurikoksissa.

Törkeä eläinsuojelurikos (14 §)

Animalia kannattaa törkeän eläinsuojelurikoksen lisäämistä rikoslakiin.

Eläintenpitokielto (23 §)

Animalia kannattaa vahvasti sitä mietinnössä esitettyä vaihtoehtoa, että eläintenpitokielto määrättäisiin pakolliseksi törkeään eläinsuojelurikokseen syyllistyneelle. Eläintenpitokielto tulisi tällöin Animalian mielestä tuomita aina pysyväksi.

Animalia katsoo kuitenkin, että eläintenpitokieltoa ei pitäisi tuomita pelkästään syyttäjän vaatimuksesta, vaan se pitäisi voida jatkossakin tuomita myös tuomioistuimen toimesta ilman erillistä syyttäjän vaatimusta.

Lakiin tulisi kuitenkin lisätä vastuu eläintenpitokiellon valvonnasta. Lain tulisi määritellä, mikä viranomainen kantaa vastuun eläintenpitokieltojen valvonnasta.

Menettämisseuraamus (23 a §)

Animalia tukee mietinnön ehdotusta, jonka mukaan menettämisseuraamus voidaan tuomita riippumatta siitä, millaiset omistussuhteet kohdistuvat eläimeen. Animalia kuitenkin katsoo, että menettämisseuraamus tulisi voida tuomita myös pelkästään tuomioistuimen aloitteesta, vaikka syyttäjä ei olisi sitä erikseen vaatinut.

Ehdotukseen tulisi lisäksi lisätä menettämisseuraamuksen toteutus käytännössä. Lakiin tulisi Animalian mielestä lisätä määräys siitä, mikä taho tarkastaa, että eläinten luovutus tai nouto on tapahtunut määräajan kuluessa. Lisäksi lakiin olisi kirjattava tieto mahdollisista sanktioista ja niiden sisällöstä, mikäli eläimiä ei ole luovutettu tai noudettu määräajassa.

Lakiin tulisi myös lisätä tieto siitä, miten toimitaan sellaisten valtiolle tuomittujen eläinten kanssa, joille asianomainen ei ole etsinyt itse uutta sijoituspaikkaa tai omistajaa. Laista tulisikin käydä ilmi se tai ne tahot, jotka ovat vastuussa eläinten noutamisesta, sijoittamisesta, hoidosta ja mahdollisesta uudelleensijoittamisesta. Lisäksi tulisi määrätä, miten näistä aiheutuvat kulut tullaan kattamaan.

Eläintenpitokieltorekisteri

Animalia katsoo, että eläintenpitokieltorekisteri olisi välttämätöntä perustaa eläintenpitokieltojen valvonnan mahdollistamiseksi. Rekisteriä ei ole sisällytetty tähän ehdotukseen, mutta oletamme, että ministeriö huolehtii asian ripeästä edistämisestä erillisessä valmistelussa, kuten mietinnössä on mainittu. Animalia katsoo myös, että eläintenpitokieltorekisteri tulisi ehdottomasti saada maataloustukia valvovien viranomaisten käyttöön.

Helsingissä 5.8.2009

Lausunto ehdotukseen metsästysasetuksen muuttamiseksi villikanien aiheuttamien ongelmien ehkäisemiseksi asutuilla alueilla

Eläinsuojeluliitto Animalia ry pitää valitettavana sitä, että lausuntopyyntöä metsästysasetuksen muuttamista koskien ei ole lähetetty Animalialle ja pyytää että vastaavat lakiehdotukset lähetetään jatkossa järjestön lausuttavaksi.

Animalia tukee kaikilta osin SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton antamaa lausuntoa asetuksen muuttamisesta (liite).

Erityisesti haluamme painottaa kantaa sen puolesta, että kanien metsästyksen sijaan resurssit kohdistetaan kanien aiheuttamilta tuhoilta suojautumiseen. Kanien rauhoitusaikaa ei tule lyhentää. Metsästystä ei tule sallia ajankohtana jolloin kaneilla voi olla poikasia, jotka ilman emoaan kuolisivat nälkään.

Helsingissä 24.6.2009

Ylös

Maa- ja metsätalousministeriölle

Asia: Lausunto Työryhmän ehdotuksesta maa- ja metsätalousministeriön geenitekniikkastrategiaksi ja toimenpideohjelmaksi vuosille 2009-2013

Eläinsuojeluliitto Animalia ja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto kiittävät mahdollisuudesta kommentoida työryhmän ehdotusta.

Järjestöt esittävät huolensa siitä, että strategia kiinnittää puutteellisesti huomiota eläinten hyvinvointiin. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa eläinsuojelusta Suomessa. Siksi strategiassa tulisi korostaa eläinten hyvinvointia ja suojelua yhtä tärkeänä asiana kuin nyt on korostettu esimerkiksi elintarviketurvallisuuden selvittämistä. Periaatteena tulisi olla, että mikäli uusi geenimuunneltu rehu tai eläinlinja tuodaan hyväksyttäväksi, tulee hyväksymismenettelyssä ottaa aina huomioon geenimuuntelun vaikutukset myös eläinten hyvinvoinnille. Tämän tulisi koskea myös kaloja.

Animalia ja SEY suhtautuvat erittäin kriittisesti eläinten geenitekniseen muokkaamiseen ja kloonaamiseen. Tämän kaltainen toiminta johtaa entistä teollisempaan eläinkuvaan, jossa eläimet nähdään ainoastaan hyödykkeinä ja elintarvikkeita tuottavina koneina, usein eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. Strategiassa tulisikin ottaa selkeämpi eettinen kanta geeniteknologian käyttöön eläinjalostuksessa sekä selkeämmin varautua siihen, että geeniteknologia etenee eläinjalostuksessa ja kalanviljelyssä muualla maailmassa, ja tätä kautta rantautuu Suomeenkin arveltua nopeammin. Nyt eläinjalostusosuus keskittyy lähinnä kuvailemaan nykyisin käytössä olevia jalostusmenetelmiä. Myöskin kanta eläinten kloonauksesta puuttuu.

Geeniteknologian kehittäminen lisää tällä hetkellä merkittävästi koe-eläinten määrää, mikä on ristiriidassa lainsäädännönkin edellyttämän koe-eläinten määrän vähentämistavoitteen kanssa. Strategiassa tulisi ottaa kantaa myös tähän, ja vaatia tutkimusta pyrkimään siihen, että koe-eläinten käyttöä vähennetään ja korvataan muilla menetelmillä lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

Kuluttajat suhtautuvat kriittisesti geenimuuntelun käyttöön elintarviketuotannossa. Strategia ei ota tätä huolestumista riittävästi huomioon, vaan esittää sellaisia toimenpiteitä, joiden merkitys käytännössä jäänee vähäiseksi ja joissa kuluttajan rooli jää lähinnä passiiviseksi tutkimuskohteeksi. Kansalaisjärjestöt ja muut alalla toimivat sekä aiheesta kiinnostuneet kansalaiset olisikin otettava ja saatava nykyistä tehokkaammin ja avoimemmin mukaan keskusteluun. Periaatteissa kirjattua avoimuutta ei ole kovin helppo saavuttaa, jos kaikesta valmistelusta ja päätöksenteosta vastaa ainoastaan maa- ja metsätalousministeriö sekä sen itsensä asettamat työryhmät.

Kuluttajat ovat esittäneet selvän huolensa myös siitä, että geenimuunnellulla rehulla ruokittujen eläinten liha ja muut tuotteet tulisi merkitä vähittäiskaupoissa. Animalia ja SEY kannattavat tätä merkintää, ja siksi katsovat, että vaatimus merkinnästä tulisi lisätä strategiaan.

Ylös

2008

Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto

Asia: Ehdotus Maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta, luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöistä ja valvonnasta

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ja Eläinsuojeluliitto Animalia kiittävät maa- ja metsätalousministeriötä asetusluonnoksesta koskien luonnonmukaista tuotantoa. SEY ja Animalia pitävät tärkeänä, että eläinten hyvinvointi otetaan luonnonmukaisessa tuotannossa huomioon tavanomaista tuotantoa selkeästi paremmin ja että eläinten hyvinvointia luomutuotannossa kehitetään jatkuvasti.

SEY ja Animalia haluavat ehdottaa muutamia korjauksia asetukseen.

3 luku
Luonnonmukainen eläintuotanto

8 §
Eläimille suoritettavat toimenpiteet

SEY:n ja Animalian mielestä luonnonmukaisessa tuotannossa tulisi asettaa korkeammat eettiset kriteerit eläimille suoritettaviksi sallituista toimenpiteistä kuin tavanomaisessa tuotannossa. Siksi katsomme, että kiellettäviksi olisi määrättävä sikojen kastrointi ilman rauhoitusta ja kivunlievitystä heti, eikä vasta vuodesta 2012 alkaen. Lisäksi myös lampaiden kastrointi ilman kivunlievitystä ja anestesiaa olisi kiellettävä. Anestasia ja kivunlievitys eivät myöskään saa olla vaihtoehtoja toisilleen, vaan ne on määrättävä molemmat käytettäviksi aina toimenpiteen yhteydessä.

Aiemmissa luonnonmukaisen eläintuotannon ohjeissa olivat seuraavat toimenpiteet sallittuja ainoastaan TE-keskuksen maaseutuosaston luvalla:
- naudan, lampaan ja vuohen sarvien poistaminen kirurgisin toimenpitein eläinlääkärin suorittamana sekä naudan sarven aiheen tuhoaminen alle kahden viikon ikäiseltä eläimeltä pätevän henkilön suorittamana.
- jos pitopaikassa esiintyy emakoiden nisävaurioita, alle kahdeksan päivän ikäisen porsaan hampaan terävän kärjen hiominen asianmukaista hiomalaitetta käyttäen pätevän henkilön suorittamana,

Uudessa ehdotuksessa nämä toimenpiteet on siirretty yleisesti sallituiksi toimenpiteiksi ja lisäksi sallittua olisi eläinsuojeluasetuksessa mainittu alle kahdeksan päivän ikäisen porsaan hampaan terävän kärjen katkaisu. Mielestämme nämä toimenpiteet tulisi pitää edelleenkin vain poikkeusluvin sallittuina ja porsaiden hampaiden katkaisu olisi kiellettävä kokonaan, kuten aiemmin oli. Lisäksi olisi edellytettävä nautojen, lampaiden ja vuohien sarvenaiheiden tuhoamisen yhteydessä käytettäväksi aina rauhoitusta ja kivunlievitystä.

10 § Nautojen pitäminen kytkettyinä pienellä tilalla

Aiemmin poikkeuslupa kytkemiseen voitiin antaa kolmen vuoden määräajaksi. Uudessa ehdotuksessa poikkeuslupa olisi voimassa 31.12.2013 asti. Mielestämme ehdotettu poikkeuslupa-aika on liian pitkä. Luonnonmukaisen tuotannon eettinen pohja heikkenee, mikäli tällaisia poikkeuksia sallitaan pitkiksi ajoiksi.

26 § Luonnonmukaisen tuotannon rekisteri
kohta 4)

Mielestämme luonnonmukaisessa eläintuotannossa olisi pyrittävä siihen, että tila kokonaisuutena on luonnonmukaisessa tuotannossa. Rinnakkaista kasvatusta tavanomaisessa ja luonnonmukaisessa eläintuotannossa tulisi välttää ja siirtymäajan puitteissa päästä rinnakkaisuudesta eroon kokonaan.

Ylös

Eläinlääkintöylitarkastaja Susanna Ahlström

Asia: Maa- ja metsätalousministeriön asetus viljeltävien kalojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista

Eläinsuojeluliitto Animalia kiittää maa- ja metsätalousministeriötä asetusluonnoksesta koskien viljeltävien kalojen eläinsuojeluvaatimuksista. Animalia haluaa kuitenkin ehdottaa muutamia korjauksia asetukseen.

Animalia toteaa, että asetus on lähtökohdiltaan hyvä. Asetuksen toteutumisen valvontaan tulisi osoittaa riittävästi resursseja. Viljeltävien kalojen olosuhteita tarkastaville henkilöille olisi lisäksi annettava erityiskoulutusta kalojen hyvinvoinnin ja kasvatusolosuhteiden tarkkailusta.

1 §
Esitys jättää luonnonravintolammikoissa kasvatettavat kalat liian monessa kohtaa asetuksen ulkopuolelle.

3 §
Kaikki momentit olisi asetettava myös luonnonravintolammikoita koskeviksi.

4 §
Kaikki momentit olisi asetettava myös luonnonravintolammikoita koskeviksi.

5 §
Kaikki momentit olisi asetettava myös luonnonravintolammikoita koskeviksi.

7 §
Kaikki momentit olisi asetettava myös luonnonravintolammikoita koskeviksi.

8 §
Pykälässä olisi määriteltävä, että kaloista saa vastata ja niitä saa käsitellä ainoastaan siihen riittävän perehdytyksen saanut henkilö.

Pykälässä olisi määriteltävä yläraja kasvatustiheydelle koskien yleisimmin viljeltyjä kaloja.

Kaikki momentit olisi asetettava myös luonnonravintolammikoita koskeviksi.

9 §
Pykälän toinen momentti olisi asetettava myös luonnonravintolammikoita koskeviksi.

10 §
Kalojen paastottamisajalle olisi asetettava aikaraja.

11 §
Pykälä olisi asetettava myös luonnonravintolammikoita koskeviksi. Ei ole mitään perusteita jättää kalojen käsittelyä koskevaa pykälää luonnonravintolammikoiden ulkopuolelle.

Maa- ja metsätalousministeriölle

Asia: Hallituksen esitys Eduskunnalle eläinlääkintähuoltolaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto käsiteltävästä asiasta.

Kommentoimme vain kohtia, jotka ovat suoraan yhteydessä eläinsuojelullisiin seikkoihin.

Animalia toteaa, että eläinlääkintäpalveluiden varmistaminen ja eläinsuojeluvalvonnan kehittäminen kuntatasolla ovat tärkeitä ja kannatettavia asioita.

Animalia toivoo kiinnitettävän erityistä huomiota siihen, että eläinsuojeluvalvonnasta huolehtivien eläinlääkäreiden tehtävät erotetaan eläinlääkintähuoltolaissa selkeästi alueen kotieläimiä hoitavien eläinlääkäreiden tehtävistä. Kunnan alueella praktiikkatehtäviä hoitava eläinlääkäri ei saa olla kunnan eläinsuojelua valvova eläinlääkäri. Myös Euroopan komissio on huomauttanut Suomea asiasta.1

Animalia esittää seuraavaa lisäystä lainsäädäntöön: Eläinsuojeluvalvontaa hoitava eläinlääkäri ei saa olla asiakassuhteessa valvomiinsa tahoihin.

Animalia hyväksyy asiakassuhteen sellaisissa poikkeustapauksissa, kun eläimen on hyvinvointinsa vuoksi saatava välitöntä hoitoa, eikä sitä voida järjestää muutoin kuin valvovan eläinlääkärin toimesta.

Animalia toteaa, että eläinsuojeluvalvonnan kannalta kuntien yhteistoiminta-alue eläinlääkintähuoltoon liittyen voi olla hyvä ja jääviyksiä poistava ratkaisu. Animalia pitää tärkeänä, että harvaanasuttujenkin kuntien kohdalla varmistutaan samalla siitä, että eläinlääkärin saapuminen paikalle akuuteissa tapauksissa on riittävän nopeaa myös päivystysaikana. Matkoista eläimen omistajalle aiheutuvien kustannusten ei pitäisi nousta niin merkittävästi, että kynnys eläinlääkärin paikalle kutsumiseen kasvaa. Animalia esittää, että lainsäädännössä määritellään tarkemmin pykälässä 13 mainitut ”kohtuullinen aika” ja kohtuullinen etäisyys”, tai muu sellainen raja-arvo, jolla eläinlääkärin saapuminen kohtuullisessa ajassa voidaan paremmin varmistaa.

Animalia esittää lisäksi eläinlääkintähuoltolakiin lisättäväksi, että virkaeläinlääkäri on velvollinen antamaan kiireellistä eläinlääkärinapua tarvittaessa myös toiminta-alueensa villieläimille.

Maa- ja metsätalousministeriölle

Asia: Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi metsästysasetuksen muuttamisesta

Eläinsuojeluliitto Animalia haluaa kohteliaasti esittää kantansa maa- ja metsätalousministeriön valmistelemaan esitykseen metsästysasetuksen 28 §:n muuttamista. Animalia esittää luonnoksesta seuraavaa:

Suurpedoista erityisesti suden kannan kasvu on odotuksista huolimatta romahtanut. Poikkeuslupia ei saisi lisätä merkittävästi, ennen kuin syyt kasvun romahtamiselle on selvitetty ja niihin on puututtu. Mikäli syynä on petojen merkittävä salametsästys, tulisi ensisijaisesti pyrkiä lisäämään valvontaa ja laittoman metsästyksen karsimista. Kun kanta on saatu jälleen vankalle pohjalle, voidaan vasta silloin alkaa harkita toimia, joilla sovelletaan poikkeuslupia esimerkiksi kotieläimiä tappaviin petoihin.

Asetus siirtäisi poikkeuslupien myöntämisen riistanhoitopiireille. Riistanhoitopiirit eivät kuitenkaan ole nykylainsäädännön nojalla kelvollisia viranomaistehtävien hoitamiseen, joten lain perusteella päätöksentekoa poikkeuslupien myöntämisestä ei voida siirtää riistanhoitopiirien tehtäväksi. Suurpedot elävät lisäksi lähes poikkeuksetta usean riistanhoitopiirin alueella, jolloin yksi piiri on liian pieni yksikkö päätöksenteolle.

Asetuksesta puuttuu laaja paikallinen osallistaminen. Mikäli päätöksentekoa halutaan siirtää paikallistasolle, tulee poikkeusluvista päättävään joukkoon ottaa mukaan myös paikallisten ympäristö- ja eläinsuojelujärjestöjen edustajia sekä alueellinen ympäristökeskus. Konflikteja ei poisteta kuuntelemalla vain yhden tahon edustajia.

Salametsästys on tällä hetkellä ongelma, johon maa- ja metsätalousministeriön tulisi puuttua. Vasta kun salametsästystä on karsittu, voidaan tehdä luotettavaa seurantaa muun metsästyksen vaikutuksesta kantoihin. Salametsästys paitsi rajoittaa kantojen kasvua, myös aiheuttaa yksittäisille eläimille usein huomattavaa kärsimystä, kun niitä ammutaan ja haavoitetaan pimeässä, ajetaan takaa moottorikelkoilla tai käytetään muita laittomia metsästyskeinoja.

Animalia toteaa, että nykytilanteessa poikkeuslupien myöntämisen siirtäminen riistanhoitopiireille ei ole perusteltua. Mikäli poikkeuslupapäätöksiä halutaan siirtää paikallistasolle, tulisi niitä myöntävän tahon edustaa useita näkökulmia tasapuolisesti. Lupien käsittelyn tulisi olla aina avointa ja läpinäkyvää. Samaan aikaan olisi lisättävä resursseja salametsästyksen torjuntaan.

Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin yksikkö
Elintarvike- ja terveysosasto
MMM

Asia: lausunto luonnoksesta maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi eläinten teurastamiselle ase-tettavista eläinsuojeluvaatimuksista

Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto.

Animalialla ei ole mainittavaa mekaanisen laitteen käytön sallimisesta siipikarjan tainnuttamisessa.

Pidämme erittäin valitettavana, että lainsäädännössä olevat suositukset poistetaan. Animalian näkökannan mu-kaan suositukset tulisi muuttaa lainsäädännöksi. Siinä tapauksessa, että näin ei tehdä, suositukset tulisi säilyttää laissa ohjeistuksena.

Pidämme lainsäädäntöä eläinten teurastamiselle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista puutteellisena. Monet nykyisistä suosituksista ovat asioita, joiden tulisi olla itsestään selviä vaatimuksia eläinten kohtelussa.

Pidämme ongelmallisena lainsäädännön sirpaleisuutta. Esimerkiksi eläinsuojeluasetus antaa määräyksiä eläinten teurastamiselle. Osa määräyksistä on kirjattu nyt lausuttavan olevaan asetusluonnokseen, osa määräyksistä on jätetty kirjaamatta. Myös esimerkiksi Euroopan komission FVO huomautti raportissaan 6.3.08 Suomen lain-säädännön sirpaleisuuden olevan ongelmallista lainsäädännön noudattamisen ja valvonnan kannalta. Animalia pitää toivottavana, että kaikki teurastukselle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset kirjataan nyt lausuttavan olevaan asetusluonnokseen.

Pykäläkohtaiset kommentit

3§
Lisätään: Teurastamon ja teurastuspaikan rampin kaltevuus on mahdollisimman loiva.
Lisäksi rampin maksimikaltevuus tulisi määritellä lainsäädäntöön.
Perustelu: Jyrkkä ramppi lisää eläinten loukkaantumisriskiä.

4§
Lisätään: Eläinten säilytystiloissa on palovaroitin, jonka antama hälytys voidaan kuulla kaikkina vuorokauden aikoina.
Perustelu: Palovaroittimen puuttuminen ei ole linjassa eläinsuojelulain vaatimuksen kanssa eläinten turhan kär-simyksen välttämisestä.

7§
Muutetaan: Eläinsuojassa säilytettävällä eläimellä tulisi aina olla mahdollisuus asettua makuulle.
Perustelu: Eläimen pidon salliminen erityisesti eläintä stressanneen kuljetuksen jälkeen tilassa, jossa se ei voi levätä, ei ole yhtenevä eläinsuojelulain vaatimuksen kanssa eläinten hyvästä kohtelusta ja turhan kärsimyksen välttämisestä.

Lisätään: Eläimet säilytetään niissä ryhmissä, joissa ne on kasvatettu.
Perustelu: Vieraiden eläinten yhdistäminen keskenään ryhmiin ei ole linjassa eläinsuojelulainvaatimuksen kanssa eläinten hyvästä kohtelusta ja turhan kärsimyksen välttämisestä.

Lisätään: Eläimiä ei säilytetä tai pidetä odottamassa teurastusta tilassa, josta on näköyhteys tainnutus- tai teu-rastustiloihin.
Perustelu: Toisen eläimen teurastamisprosessin näkeminen aiheuttaa eläimelle turhaa stressiä.

8§
Lisätään: Eläinten kunto ja terveydentila tarkastetaan eläinkuorman purkamisen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen, kun eläimet on siirretty säilytystiloihin.
Lisätään: Maidontuotannossa olevat lehmät teurastetaan välittömästi tai lypsetään vähintään 12 tunnin välein.

Lisätään: Eläimillä on oltava jatkuvasti saatavilla juomavettä.
Kommentti: Myös eläinten ruokintaan tulisi antaa lajikohtainen ohjeistus riippuen eläinten säilytysajasta teuras-tamon tiloissa.
Perustelu: Edellä mainitut vaatimukset ovat edellytys lain vaatimukselle eläinten hyvästä kohtelusta ja turhan kärsimyksen välttämisestä.

20§
Mekaaninen laite, jota saa käyttää eläimen tainnuttamiseen, tulisi määritellä tarkemmin.
Perustelu: Laki antaa tässä kohden liikaa tulkinnan varaa ja heikentää valvonnan mahdollisuuksia puuttua on-gelmalliseen toimintaan.

7 luku
Sähkövirralla tainnuttamiselle tulisi määrätä tutkimustulosten perusteella sellaiset raja-arvot, jotka takaavat eläi-men taintumisen parhaalla mahdollisella tavalla.
Perustelu: Tarkastuseläinlääkärin mahdollisuudet valvoa tainnuttamisen suorittamista lainsäädännön vaatimusten mukaan ovat huomattavasti paremmat, mikäli yhtenä lain säätämänä tekijänä voidaan valvoa sähkövirralle määrättyjä raja-arvoja.

23§ 3. momentti
Termi liiallinen puristus on erittäin tulkinnanvarainen ja vaatii tarkennusta esimerkiksi ripustuskoukun mitoista suh-teessa linnun jalan kokoon.

27§
Lisäys: Mikäli verenlasku hoidetaan automaattisella laitteella, paikalla tulisi jatkuvasti olla ihmisen, jonka tehtä-vänä on varmistaa eläimen tajuttomuus ennen viiltoa ja viillon onnistuminen ennen eläimen siirtoa linjalla eteen-päin.
Perustelu: Tällä hetkellä vaarana on erityisesti siipikarjateurastamoissa, että osa eläimistä joutuu kynintään ja pesuun tajuissaan.

2007

20.12.2007
Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

Asia: Suomen eläinsuojelulain noudattaminen maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa MMMa 14/EEO/2002 sikojen pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset

Suomen eläinsuojelulaki 4.4.1996/247 määrää seuraavaa:

3§ ”…eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet…”

4§ ”…Eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty…”

Laki ei anna eläinsuojeluasetukselle valtuuksia poikkeuksien myöntämiseen yllä mainittujen pykälien kohdalla.

Eläinsuojeluasetus 396/1996 17 § määrää seuraavaa:

”...Emakko tai ensikko saadaan kuitenkin pitää erillään ryhmästä aikana, joka alkaa viikkoa ennen odotettua porsimista ja päättyy neljän viikon kuluttua porsimista seuraavasta astutuksesta tai siemennyksestä, joka johtaa tiineyteen…”

Tällä hetkellä viranomaiset tulkitsevat lainsäädäntöä siten, että emakko voidaan asetuksen mainitsemana ajanjaksona pitää kääntymisen estävässä häkissä.

Tieteellisiin tutkimuksiin pohjautuvan tiedon (Liitteet 1 ja 2: Otteita Euroopan elintarviketurvallisuusviraston raportista) perusteella emakon pitäminen yksittäishäkissä noin kuukauden pituisen jakson verran porsaiden vieroituksesta heikentää emakon terveyttä ja hyvinvointia ja siten eläinsuojelulain määräysten vastaisesti ei edistä eläinten terveyttä, ota huomioon eläinten fysiologisia tarpeita tai käyttäytymistarpeita ja aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kärsimystä.

Tutkimusten perusteella emakon pitäminen kääntymisen estävässä häkissä ei ole perusteltua esimerkiksi terveydellisistä tai porsastuotannollisista syistä.

Eläinsuojeluliitto Animalia ry pyytää eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan rikkooko eläinsuojelulain noudattamisesta vastuussa olevien viranomaisten käytäntö hyväksyä emakoiden pito kääntymisen estävässä häkissä porsaiden vieroituksen jälkeen Suomen eläinsuojelulakia. Animalia pyytää eduskunnan oikeusasiamiestä lisäksi tutkimaan onko maa- ja metsätalousministeriön asetusta MMMa 14/EEO/2002 syytä täsmentää siten, että emakoiden pito kääntymisen estävässä häkissä ja / tai yksittäiskarsinassa edellä mainittuna ajanjaksona kielletään yksiselitteisesti.

Ell Kati Pulli
Toiminnanjohtaja
Eläinsuojeluliitto Animalia ry
Porvoonkatu 53
00520 Helsinki

Viite: MMM:n kirje Dnro: 3085/001/2007

Asia: Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi eläinten hyvinvoinnin tuesta vuosina 2008-2013

Animalia kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto.

Pidämme hyvänä pyrkimystä lisätä eläinten hyvinvointia tuotannossa tukijärjestelmän avulla. Mikäli tukijärjestelmällä pyritään kehittämään eläinten hyvinvointia merkittävästi, pidämme tärkeänä, että järjestelmää laajennetaan käsittämään myös muut tuotantoeläinlajit.

Suhtaudumme hyvin kriittisesti siihen, että tuottajan on mahdollista saada tukea vain perusehdot täyttämällä. Lisäehdot ovat niin väljiä, että niistä vähintään yhden toteuttamisen tulisi olla ehdoton edellytys tuen saamiselle.

Perusehtoihin tulisi sisällyttää nyt lisäehtona valittava palontorjunta- ja pelastussuunnitelma. Eläintilojen paloturvallisuuden puutteet ovat merkittävä eläinten hyvinvointia vaarantava tekijä. Paloturvallisuuden tulisi olla itsestään selvä vaatimus hyvinvointitukea hakeville tiloille. Samoin perusehtoihin tulisi sisällyttää se, että kytketyn eläimen on mahdollista toteuttaa luonnollisia liikeratojaan ja kehonhoitoaan.

Tukirakenne kulkee nimellä Eläinten hyvinvointia edistävät tuet. Tulisi olla itsestään selvää, että tukirakenne pyrkii nimenomaisesti eläinten hyvinvoinnin huomattavaan edistämiseen, ei eläintuotannon tukemiseen. Hyvinvoinnin lisääntyessä myös tuottavuus usein kasvaa ja siten välillisesti edistää tuotannon kannattavuutta.

Animalian mielestä hyvinvointitukea tulisi painottaa siten, että tuella, etenkin lisäehdoilla, edistetään eläinten vapaata liikkumista.
Esitämme seuraavia asetusluonnoksen kohtia muutettavaksi:

9 § Eläinten ruokinta ja hoito
Vaatimusta eläinten ryhmässä pidosta tulisi laajentaa myös yli viikon ikäisiin vasikoihin. Vasikan luontaisen käyttäytymisen perusteella on oleellista, että vasikka on ryhmässä.

3 luku 11 § Kytkettyjen nautojen liikkumismahdollisuuksien parantaminen
Pidämme hyvänä tavoitetta parantaa parressa pidettävien nautojen olosuhteita. Pidämme kuitenkin erittäin kyseenalaisena sitä, että suurimman lisäehdoista saatavan tuen saa valitsemalla lisäehdon, jossa nautoja pidetään kytkettynä parressa. Eläimen kytkettynä pito ei voi olla tukea ansaitseva asia. Mikäli halutaan vaikuttaa investointeihin parempien parsiratkaisujen puolesta, asiasta olisi huolehdittava esimerkiksi investointituella.
Eläimen luonnollisten liikeratojen mahdollistaminen eläintiloissa, kuten nautojen parsissa, pitäisi ehdottomasti olla perusehto eläinten hyvinvointituen nimellä kulkevan tuen saamiselle.

17.1.2007, Helsinki
Sosiaali- ja terveysministeriölle

Kommentti biopankkityöryhmän väliraportista

Pidämme tärkeänä biopankkityöryhmän perustamista sekä ihmiskudosten käytön lisäämistä tutkimustarkoituksessa eettiset seikat huomioiden. Tuemme tarvittavia toimenpiteitä kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Katsomme, että ihmiskudosten käytön lisääminen on oleellinen, mutta toistaiseksi alihyödynnetty kanava, niin koe-eläinten käytön vähentämiseen, kuin korkealaatuiseen tutkimukseen. Ihmiskudoksella tehty tutkimus antaa usein eläinkokeita luotettavampia ja eettisemmin keinoin saavutettuja tuloksia ihmiseen sovellettavaksi.

Niin eurooppalainen lainsäädäntö kuin Euroopan kansalaisten mielipiteet edellyttävät koe-eläinten käytön vähentämistä aina, kun se on mahdollista ja etenkin edistämällä vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä. (Koe-eläindirektiivi 86/609, eurooppalainen yleissopimus ETS 123, EU-komission kysely: http://ec.europa.eu/environment/chemicals/lab_animals/questionnaire1.htm).

Katsomme, että jo edellä mainitut säädökset ovat edellytys ihmiskudosten käytön lisäämiselle tutkimustarkoituksissa. Haluamme kannustaa biopankkityöryhmää työssään ja koemme työryhmän työn olevan usealta kannalta tärkeää.

Animalia on Suomen johtava eläinsuojelujärjestö. Yhtenä tavoitteenamme on koe-eläinten käytön vähentäminen ja eläinkokeiden korvaaminen muilla menetelmillä.

Kati Pulli
Toiminnanjohtaja
Eläinsuojeluliitto Animalia ry
Porvoonkatu 53
00520 Helsinki

2006

21.12.2006

Lausunto Tuotantoeläinten hyvinvointistrategiasta

Kiitämme lausuntomahdollisuudesta.

Pidämme hyvänä työryhmän pyrkimystä luoda suuntaviivoja tuotantoeläinten hyvinvoinnille. Haluamme korostaa, että strategian selkeänä tavoitteena tulisi mainita tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen Suomessa.

Yleisellä tasolla kritisoimme strategian asettamia eläinlajikohtaisia tavoitteita ja käytännön toimia niiden muotoilusta siten, että tavoitteita ja käytännön toimia ei monessa tapauksessa tuoda selvästi esiin. Sen sijaan tavoitteiden asettamista kierretään toteamuksilla, kuten ”Hyvissä olosuhteissa naudalla on riittävästi tilaa ja vapautta toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan”.

Tuemme voimakkaasti ajatusta luoda Avoin maatila – ohjelma. Pidämme erittäin tärkeänä, että kuluttajat voivat tutustua erilaisiin eläinten pitomuotoihin realistisissa tiloissa. Samoin pidämme erittäin hyvänä tavoitetta nostaa eläinten hyvinvointiasiat esille WTO neuvotteluissa.

Pidämme tärkeänä, että strategiassa ehdotettuihin neuvottelukuntiin ym. pyydetään jäseniksi myös eläinsuojelujärjestöjen edustajat.

_______________________________________________________________________________

Kappalekohtaiset kommentit

1.1 Tausta

Lainaus tekstistä: ”Eläinten hyvinvointia voidaan edistää tehokkaasti säilyttämällä kotimainen eläintuotanto. Lähellä tuotetuista tuotteista on helpompi saada tietoa kuin ulkomailla tuotetuista.. .. Myös kuluttajat voivat vaikuttaa tuotantoeläinten hyvinvointiin valitsemalla kotimaisia tuotteita.”

Väitteet pitävät paikkansa ainoastaan siinä tapauksessa, että voidaan varmistua kotimaisen tuotannon olevan myös todellisuudessa ulkomaista parempaa eläinten hyvinvoinnin kannalta. Esimerkiksi ruotsalaiset eläinkunnantuotteet olisivat tällä hetkellä eläinten hyvinvoinnin kannalta kotimaista parempi vaihtoehto. Mahdollisuus valvoa tuotantoa kotimaisten viranomaisten taholta ei takaa eettisempää tuotantoa. Kuluttajia ei tule johtaa harhaan.

3. Yleiset tavoitteet

Tavoitteisiin tulisi mielestämme lisätä:

- Parannetaan kuluttajien mahdollisuuksia vaikuttaa eläinten hyvinvointiin jokapäiväisillä ostopäätöksillä.
- Eläinsuojelulain rikkomisesta seuraavia kurinpidollisia toimia vahvistetaan merkittävästi.
- Eläinten kivunhoitoa edistetään. Huomiota kiinnitetään kroonisesti kipeiden eläinten kivunhoitoon.
- Eläintiloissa on palovaroitin ja hälytyssysteemi, johon reagoidaan vuorokauden ajasta riippumatta.
- Lainsäädännössä olevat suositukset eläinten pidolle muutetaan lainsäädännöksi

Eläinten hyvinvointiasioita käsittelemään perustettavaan neuvottelukuntaan pidämme tärkeänä kutsuttavan myös eläinsuojelujärjestöjen edustajat.

Huomautamme, että tavoitteena tulisi olla, että kaikessa eläinten kanssa työskentelevien ammattiryhmien koulutuksessa (myös peruskoulutuksessa), eläinten hyvinvointi sisältyy olennaisena osana koulutukseen.

4.1.2 Tavoitteet ja käytännön toimet (sika)

Tavoitteisiin tulisi mielestämme lisätä:

- Edistetään porsitushäkeistä luopumista.

Perustelu: kääntymisen estävä häkki on merkittävä hyvinvointiongelma. Laki sallii eläimen pitämisen häkissä 9 viikon yhtäjaksoisen ajan. Karsinan kokoa ja emakon jalkaterveyttä lisäämällä voidaan vähentää riskiä porsaskuolemille, joiden ehkäisyä pidetään perusteena häkkien sallimiselle. Porsaskuolemien riski vähenee myös porsaiden varttuessa. Hyviä perusteluja emakon pitämiseksi karsinan sijaan häkissä porsaiden vieroituksen jälkeen ei ole.

- Edistetään olkien ja kuivikkeiden runsaampaa käyttöä.
Perustelu: Riittävä tonkimismateriaali ja kuitupitoinen pureskeltava materiaali ovat olennaisia tekijöitä sikojen hyvinvoinnin kannalta.

4.2.4 Tavoitteet ja käytännön toimet (nauta)

Tavoitteisiin tulisi mielestämme lisätä:

- Edistetään sonnien ja vasikoiden laiduntamista, jaloittelua ja ulkoilua
- Edistetään vasikoiden tuttijuottoa

Perustelu: jaloittelu on tärkeää kaiken ikäisille eläimille sukupuolesta riippumatta. Tuttijuotto on oleellinen hyvinvointi- ja terveystekijä vasikkakasvatuksessa.

Katsomme oleelliseksi muuttaa toteamukset eläinten hyvinvoinnin edellytyksistä selkeiksi tavoitteiksi ja toimenpiteiksi.

Kuten:

- Edistetään kaikkien nautojen kesäaikaista laiduntamista ja talviaikaista ulkoilua ja jaloittelua.
- Edistetään navetoiden rakentamista siten, että navetat ovat riittävän tilavia esimerkiksi eläinten välisten arvokiistojen välttämiseksi ja rakenteiltaan turvallisia siten, että liikkuminen on eläimelle miellyttävää.

4.3.3. Tavoitteet ja käytännön toimet (siipikarja)

Tavoitteisiin tulisi mielestämme lisätä:

- Edistetään munijakanoiksi kasvatettavien lintujen hyvinvointia kasvatusaikana. Linnuilla tulisi kasvuaikana olla käytössään muun muassa orsia, pehkua, muita virikeitä sekä aiempaa enemmän tilaa.
Perustelu: Kanoja pidetään kasvatusaikana hyvin ahtaissa oloissa. Tarve orsille, pehkulle ja muille virikkeille on olemassa jo nuorikkoaikana.

Huomautamme, että tutkimuksen lähtökohtana ja tavoitteena tulee olla tutkia jalkaterveyttä, ei ”osoittaa oletettu hyvä terveys”.

Kysymyksen asetteluun tulee kiinnittää huomiota. Tutkimusta tarvitaan lisäksi muista nopean kasvun aiheuttamista hyvinvointiongelmista. Nopea kasvu voi aiheuttaa eläimelle kipua ja muita hyvinvointiongelmia kuitenkaan näkymättä tutkimuksissa esimerkiksi nivelvaurioina.

4.5.2. Tavoitteet ja käytännön toimet (lammas)

Tavoitteisiin tulisi mielestämme lisätä:

- Edistetään pässien ulkoilua ja laidunnusta

Perustelu: laidunnus on tärkeää kaiken ikäisille eläimille sukupuolesta riippumatta.

4.6.2. Tavoitteet ja käytännön toimet (vuohi)

Tavoitteisiin tulisi mielestämme lisätä:

- Vuohituottajien neuvontaa lisätään

4.7.2. Tavoitteet ja käytännön toimet (turkiseläimet)

Tavoitteisiin tulisi mielestämme lisätä:

- Edistetään turkistuotannon lakkauttamista Suomessa

Perustelu: Useat EU-maat ovat joko kieltäneet turkistarhauksen tai rajoittaneet sitä voimakkaasti. Näistä viimeisimpinä esimerkkeinä voidaan mainita Saksa ja Kroatia. Suomen ei tule ylläpitää sellaista eläintuotantoa, jonka useissa muissa maissa vastaavissa tuotanto-oloissa katsotaan olevan eettisesti kestämättömällä pohjalla.

4.8.2. Tavoitteet ja käytännön toimet (poro)

Tavoitteisiin tulisi mielestämme lisätä:

- Selvitetään mahdollisuuksia muuttaa porojen hoitoon liittyviä vallitsevia käytäntöjä, kuten esimerkiksi kastraation suorittamista ilman kivunlievitystä.

4.11.2. Tavoitteet ja käytännön toimet (luomutuotanto)

Tavoitteisiin tulisi mielestämme lisätä:

- Luomutuotannon osuutta eläintuotannosta lisätään ja edellytyksiä luomutuotannolle parannetaan.

5.1. Eläinsuojelulainsäädäntö

Kannatamme lämpimästi suositusten poistamista lainsäädännöstä siinä tapauksessa, että suositukset muutetaan lainsäädännöksi. Muussa tapauksessa suosituksia ei tule poistaa. Tämä olisi askel taaksepäin, eikä missään tapauksessa voi kuulua eläinten hyvinvointia edistämään pyrkivän strategian tavoitteisiin.

5.6. Kuluttajien tiedon lisääminen

Tuemme voimakkaasti aloitetta luoda Avoin maatila – ohjelma. On erittäin tärkeää, että kuluttajat voivat tutustua erilaisiin eläinten pitomuotoihin realistisissa tiloissa. Huomiota tulee kuitenkin kiinnittää siihen, että yleisöä ei käytetä ainoastaan keskimääräistä parempia käytäntöjä noudattavilla tiloilla sekä siihen, että kuluttajille jaetaan vierailulla monipuolista tietoa eläinten luontaisesta käyttäytymisestä ja sen toteutumisesta tuotanto-oloissa.

Kiinnittäisimme huomiota siihen, että Finfoodin Liha- ja Kananmunatiedotus tiedottavat monipuolisesti eläinten hyvinvoinnista mukaan lukien tuotannon hyvinvoinnille aiheuttamat ongelmat.

Tietopaketin luomiseen ehdotamme kutsuttavan mukaan myös eläinsuojelujärjestöjen edustajat.

5.9. Kansainvälinen toiminta

Tuemme voimakkaasti hyvinvoinnin nostamista esille WTO neuvotteluissa.

Tavoitteeksi tulisi mielestämme lisätä:

- Edistetään aktiivisesti EU-lainsäädännön sekä kolmansien maiden lainsäädännön kehittämistä eläinten hyvinvointia parantavaan suuntaan.

Liite 1

Hyvän pitopaikan mitattaviin ominaisuuksiin kuuluu myös hyvä ilmanlaatu. Makuupaikan mukavuutta tulee mitata myös mahdollisia eläimen ihon kulumia tai kudosturvotuksia tarkkailemalla.

Liite 2

Tarpeellisiin perustutkimuksiin tulisi mielestämme lisätä:

- Suomessa harvinaisempien tuotantoeläinten hyvinvoinnin edellytyksistä
- Hoidettavien eläinten maksimaalisesta lukumäärästä yhtä hoitavaa henkilöä kohti sekä lukumäärän vaikutuksesta eläinten hyvinvointiin.

Tarpeellisiin soveltavampiin tutkimuksiin tulisi mielestämme lisätä:

- Nopean kasvun broilereille aiheuttamista hyvinvointiongelmista kuten erilaisista kiputiloista

Kati Pulli
Toiminnanjohtaja
Eläinsuojeluliitto Animalia ry
Porvoonkatu 53
00520 Helsinki

Animalian ehdotukset hallitusohjelmaan vuodelle 2007

Koe-eläimet

Koe-eläindirektiivi (86/609) ja eläinkokeita koskeva eurooppalainen yleissopimus (ETS 123) velvoittavat yhteisön jäsenmaita ja yleissopimuksen sopimusosapuolia vähentämään kokeisiin tai muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten lukumäärän mahdollisimman pieneksi ja pyrkimään eläinten käytön korvaamiseen muulla menetelmällä aina kun se on käytännössä mahdollista, nimenomaan etsimällä vaihtoehtoisia menetelmiä ja edistämällä niiden käyttämistä.

Maa- ja metsätalousministeriö asetti työryhmän selvittämään, miten eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä voitaisiin edistää maassamme ja miten yhteistyötä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla voitaisiin vahvistaa.

Työryhmä päätyi ehdottamaan viittä toimenpidettä (liitteenä), joiden avulla koe-eläinten käyttöä voidaan konkreettisesti vähentää Suomessa.

Animalia tukee työryhmän ehdotuksia. Esitämme, että hallitus ottaa tehtäväkseen täyttää koe-eläindirektiivin, eurooppalaisen yleissopimuksen ja kansallisen lain vaatimukset vähentää koe-eläinten käyttöä sekä ottaa huomioon kansalaistensa mielipiteet, jotka vaativat eläinkokeiden korvaamista muilla menetelmillä.

Animalian esitys hallitusohjelmaan:
Hallitus edistää maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän ehdottamien toimenpiteiden käyttöön ottoa eläinkokeiden vähentämiseksi Suomessa.

Työryhmän ehdotukset

1. Suomeen tulisi perustaa Kansallinen vaihtoehtomenetelmäkeskus, jonka tehtävänä olisi edistää, organisoida ja koordinoida eläinkokeille vaihtoehtoisiin menetelmiin liittyvää tutkimusta, tiedotusta ja koulutusta. Valtiovallan tulisi osoittaa pitkäjänteistä rahoitusta, joka kattaisi Kansallisen vaihtoehtomenetelmäkeskuksen perustamisen ja toiminnasta aiheutuvat kustannukset. Näiden on alkuvaiheessa arvioitu olevan vuositasolla suuruusluokkaa 300 000€.

2. Suomessa tulisi tarjota erityisesti tähän suunniteltua eläinkokeettomien menetelmien, 3 R:n ja biotieteiden etiikan koulutusta, jonka järjestäjinä olisivat korkeakoulut yhteistyössä Kansallisen vaihtoehtomenetelmäkeskuksen kanssa.

3. Kehitysvaiheessa oleva kotimainen tutkimuskudospankkitoiminta tulisi vahvistaa aktiiviseksi kansalli-seksi toiminnaksi osana Euroopan non –profit -tutkimuskudospankkien verkostoa.

4. Tutkimuksen etiikkaa käsittelevien kansallisten yhteistyöelinten tulisi laatia suositukset rahoittajille siitä, millä tavoin eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien käyttämistä voitaisiin tutkimussuunnitel-mien rahoituspäätöksiä arvioidessa edistää.

5. Suomalaisten vaihtoehtomenetelmätutkijoiden mahdollisuutta osallistua säännöllisesti kansainväliseen toimintaan tulisi vahvistaa tähän suunnatulla kohdennetulla rahoituksella.

Koulutus

Eläinten hyvinvoinnin edistäminen on usein kiinni tuottajan ja muiden tuotanto-olosuhteisiin vaikuttavien ih-misten asenteista ja tietotaidosta.

Tutkittu tieto eläinten hyvinvoinnista lisääntyy jatkuvasti. On todistettua, että eläinten hyvinvoinnin lisääminen voi paitsi pitää tuottavuuden ennallaan, useissa tapauksissa nostaa tuottavuutta. Esimerkiksi lypsykarjan talviulkoilutus parantaa nautojen jalkaterveyttä, vähentää eläimen kipuilua ja siten lisää maidontuotantoa.

Tuottajan kannalta tuloksellisin vaihtoehto voi olla jopa eläinmäärän vähentäminen. Tilan lisääminen voi vä-hentää eläinten kuolleisuutta ja edistää eläinten kasvua. Valitettavasti tuottajat saavat tällä hetkellä neuvon-taa tuotantotavoista suureksi osaksi teurastamoilta, joiden taloudelliset intressit eivät aina ole yhteneviä tuot-tajan taloudellisten intressien kanssa.

Sekä maatalouden tuottajien että eläinten hyvinvoinnin edistämisen kannalta on tärkeää, että tuottajia koulu-tetaan puolueettoman ja eläinten hyvinvoinnin edellytyksiä tuntevan tahon puolesta hyviin tuotantotapoihin.

Koe-eläinten hyvinvoinnin kohdalla koulutus on yhtä tärkeää. Kokeita tekevältä laboratoriohenkilökunnalta ei edellytetä mitään virallista pätevyyttä. Henkilökunnan koulutus kuitenkin tukee sekä eläinten hyvinvoinnin parantamista, että eläinten käytön vähentämistä: Henkilökunta hallitsee paremmin eläinten käsittelyn ja osaa vaatia terveydeltään korkealaatuisia eläimiä, joiden avulla saadaan luotettavammat koetulokset. Henkilökunnalla on myös valmiudet käyttää ajan mukaisia keinoja tarpeellisten ryhmäkokojen laskemiseen.

Animalian esitys hallitukselle:
Hallitus edistää eläintuottajien ja laboratorioissa eläimiä käsittelevän henkilökunnan kouluttamista eläinten hyvinvointia edistävällä tavalla. Eläinten hyvinvointi sisällytetään merkityksellisenä osana sellaiseen ammatilliseen - ja korkeakoulutukseen, joka tähtää eläinten hyötykäyttöön.

Turkistarhaus

Turkistarhaus on elinkeino, joka herättää Suomen ja Euroopan Unionin kansalaisissa huomattavasti vastustusta. Useat Euroopan Unionin jäsenmaat ovat joko kieltäneet turkistarhauksen harjoittamisen tai rajoittaneet tarhausta tiukentuneilla hyvinvointivaatimuksilla. Osalle tarhausta rajoittaneista maista turkistarhaus ei ole ollut kasantaloudellisesti merkittävä elinkeino. Nämä maat eivät kuitenkaan kieltäisi harvinaisenkaan elinkeinon harjoittamista ilman perustavia syitä.

On epätodennäköistä, että turkistarhauksen suosio elinkeinona tulee jatkossa lisääntymään entistä enemmän eläinten hyvinvointiin huomiota kiinnittävien Euroopan kansalaisten keskuudessa.

Yli puolet ihmisistä jokaisessa jäsenvaltiossa pitää eläinten hyvinvoinnin edistämistä tärkeänä. Nykyisen kaltaisessa turkistarhauksessa eläinten hyvinvointi ei Euroopan komission asettaman puolueettoman tieteellisen komitean selvityksen mukaan täyty vaan turkiseläinten hyvinvoinnissa on huomattavissa merkittäviä puutteita. Suurin osa turkiksista menee vientiin maihin kuten Kiinaan ja Venäjälle, mikä on osaltaan osoitus turkistuotannon epäsuosiosta länsimaisten kuluttajien keskuudessa.

Hallituksen tulee ottaa huomioon sekä suomalaisten että eurooppalaisten kansalaisten huoli turkiseläinten kohtelusta ja huomioida Euroopassa vallalla oleva trendi vähentää turkistarhauksen harjoittamista Unionin alueella. Suomi ei voi jättää asiaa huomiotta vaan maamme on varauduttava turkistuotannon alasajoon ja edistettävä turkistarhaajien uudelleen työllistämistä vähemmän kritiikkiä aiheuttaville aloille. Nuorten siirty-mistä alalle, jonka tulevaisuuden näkymät ovat heikot, ei tule kannustaa.

Tuemme MTK:n tavoitetta kehittää maaseudulle uusia työpaikkoja. Katsomme kuitenkin, että Suomi ei voi tukea verovaroin investointeja elinkeinolle, joka herättää kansalaisissa huomattavasti vastustusta ja jonka tulevaisuuden näkymät ovat heikot. Turkisten kysyntää ja tuotantoa ei tule lisätä keinotekoisesti.

Animalian esitys hallitusohjelmaan:
Hallitus toimeenpanee suunnitelman turkiselinkeinon parissa työskentelevien ihmisten uudelleen työllistämiseksi. Hallitus ei tue verovaroin turkiselinkeinoa tai sen edistämistä.

Eläinten hyvinvoinnin edistäminen EU-alueella

Suomea ja Ruotsia on perinteisesti pidetty eläinten hyvinvoinnin edelläkävijöinä. Tämä on tuonut maillemme hyvää mainetta ja sen ylläpitäminen on tärkeää. Suomi panostaa kiitettävästi eläintautitilanteen torjuntaan. Tässä on onnistuttu erinomaisesti. On kuitenkin selvää, että eläinten hyvinvointi koostuu lukuisista muista osatekijöistä kuin tautien torjunnasta.

Nykyisin Suomen politiikka vaikuttaa valitettavasti kääntyneen eläinten hyvinvoinnin edistämistä vastaan. Suomi on pyrkinyt estämään muiden Unionin maiden aloitteita tiukentaa eläinten kasvatusvaatimuksia poliittisin keinoin. Toisaalta keväällä käytiin keskustelua myös siitä, kuinka naapurimaamme Ruotsin tiukempia eläinsuojelusäädöksiä noudattavat kananmunientuottajat kärsivät suomalaisten munien halpatuonnista. Tämä tuottaa maallemme kyseenalaista mainetta.

Animalia esittää hallitukselle:
Suomi edistää aktiivisesti eläinten hyvinvoinnin toteuttamista Euroopassa. Muiden maiden pyrki-myksiä eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi kannustetaan. Suomi seuraa Ruotsin esimerkkiä eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Ruotsin eläinsuojelulaki: Kettuja voidaan pitää ainoastaan siten, että ketut voivat toteuttaa tarpeensa sosiaaliseen käyttäytymiseen lajitovereiden kanssa, liikkumiseen, kaivamiseen ja muuhun toimintaan.

Lain vaatimuksia minkkitarhauksesta on ehdotettu Ruotsissa muutettavaksi siten, että minkit voivat toteuttaa tarvettaan liikkua, kiivetä, metsästää, toteuttaa muuta toimintaa sekä ajoittain olla yksin. Minkillä on lisäksi pääsy uimaveteen.

Tiedottaminen

Eläintuotannon imagoa nostavat tiedotuskampanjat saavat runsaasti tukea sekä maa- ja metsätalousministeriöltä että Euroopan Unionilta. Esimerkiksi suomalaisen broilerituotannon hyviä puolia esiintuova Sulka hattuun siipikarjalle -kampanja sai 800 000 euron budjetistaan suurimman osan avustuksina Suomen valtiolta ja Unionilta. Animalia sai valtion tukea tiedotustoimintaansa vuonna 2006 alle 20 000 euroa. Lisäksi Animalia sai projektikohtaista tukea.

Suomen kansalaisilla tulee olla oikeus saada puolueetonta tietoa eläintuotantotavoista. Tietoa sekä tuotannon negatiivisista että positiivisista puolista tulee olla näkyvillä tasapuolisesti, jotta suomalaiset kuluttajat voivat tehdä ostopäätöksensä todelliseen tietoon perustuen. Kansalaiset ovat tutkitusti kiinnostuneita ja huolissaan eläinten hyvinvoinnista tuotanto-olosuhteissa. Erityisesti siipikarjan hyvinvointia pidetään kyseenalaisena. Tähän huoleen tulee vastata eläinten hyvinvointia nostamalla, ei tuotannon imagoa keinotekoisesti nostamalla.

Animalian esitys hallitukselle:
Hallitus tukee eläintuotannosta tiedottamista tasapuolisesti. Suuria tukisummia saavilta tiedotus-kampanjoilta edellytetään puolueettomuutta. Eläinsuojelujärjestöille suunnattavia tukia lisätään.

Eläinten kaupallinen kuljettaminen

Turkiseläinten kuljetukset Kiinaan siitoseläimiksi ovat saaneet osakseen runsaasti huomiota. Suomen kansa-laiset ovat erityisen huolissaan eläinten kohtelusta maissa, joissa ei ole lainkaan eläinsuojelulainsäädäntöä. Lähes 10 000 suomalaista allekirjoitti Animalian vetoomuksen turkiseläinten Kiinaan viennin lopettamiseksi.

Eläinten on todettu kärsivän kuljetusten aikana stressistä. Videomateriaaleista on voitu muun muassa nähdä turkiseläimiä nyljettävän niiden ollessa tajuissaan.

Elävien eläinten kaupallinen kuljettaminen olosuhteisiin, joissa eläimiin kohdistuva fyysinen väkivalta on il-meistä, on saatava loppumaan.

Animalian esitys hallitukselle:
Eläinten kaupallinen kuljettaminen maihin, joissa ei ole toimivaa eläinsuojelulainsäädäntöä, lopete-taan. Hallitus edistää kolmansien maiden eläinsuojelulainsäädännön kehittämistä.

18.10.2006
Maa- ja metsätalousministeriölle

Lausunto luonnoksesta asetukseksi koe-eläintoiminnasta

Kiitämme lausuntopyynnöstä. Esitämme lausuntomme yhteisesti Eläinsuojeluliitto Animalian, Juliana von Wendtin Säätiön ja Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kesken.

YLEISTÄ

Pidämme erittäin hyvänä, että asetusluonnoksessa korostetaan koe-eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia muun muassa virikkeiden tarjoamisen, tarkkailun, koesuunnitelmassa annettavien tietojen ja kokeen jälkeen tehtävän ilmoituksen osalta. Yhtenä puutteena näemme sen, että asetuksessa ei riittävästi huomioida velvoitetta edistää eläinkokeita korvaavien ja vähentävien menetelmien käyttöä. Katsomme, että pitemmälle yksityiskohtiin menevät täsmennykset ovat tarpeen eläinten hyvinvoinnin ja vaihtoehtojen edistämiseksi, käytännön ratkaisujen selkeyttämiseksi sekä käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Erityisen tärkeänä pidämme kaikkien koe-eläinten kanssa toimivien asianmukaista koulutusta ja perehtyneisyyttä eläinten hyvinvoinnin edellytyksiin sekä laitosten kykyä puuttua viipymättä muutoksiin eläinten hyvinvoinnissa. Hyvin tärkeää on myös riittävien tietojen antaminen eläinkoesuunnitelmassa lupaprosessin ja kokeen käytännön toteutuksen perustaksi. Lisäksi on olennaista, että eläinmäärien seuraamiseksi kaikista tutkimukseen käytetyistä koe-eläimistä pidetään kirjaa.

Toivomme, että ministeriö tarkentaa asetuksen yksityiskohtia ehdottamiemme muutosten mukaisesti. Lisäohjeistusta vaativia ovat mm. laitoksen koe-eläintoiminnasta vastaavan henkilön ja eläinkokeissa avustavien henkilöiden pätevyys (koe-eläintoimintalaki 6 §), eläimen hyvinvoinnin arvioinnissa käytettävät kriteerit ja eläinkokeiden kipuluokittelu (laki 9 §), kokeen inhimillisten päätepisteiden, ”humane endpoints” –määrittely (laki 13 §, asetus 19 §), koesuunnitelmassa ilmoitettavat asiat (laki 20 §, asetus 19 §) ja koe-eläinkurssin sisältö (laki 10 §, asetus 21 §). Toistaiseksi määrittelemättä on myös se, millaisissa tapauksissa muuntogeenisen eläinkannan ylläpito on luettava eläinkokeeksi (laki 4 §), josta on tehtävä koesuunnitelma, ja kuka tuon luokittelun tekee. Samoin on määrittelemättä eläinten uudelleenkäytön (laki 14 §) tarkat ehdot, aikavälit ja enimmäismäärä. Myös poikkeuksellista kärsimystä aiheuttavan kokeen (laki 9 §) erityisedellytykset olisi hyvä määritellä. Lisäksi ohjeistusta kaivataan siihen, luokitellaanko verrokkieläimet eläinkokeissa käytetyiksi sellaisessa tapauksessa, jossa eläimille ei aiheuteta vähintään neulanpistoon vertautuvaa kipua tai haittaa. Sama ongelma koskee muuntogeenisen kannan tekemisen yhteydessä ”ylimääräisinä” syntyviä, voinniltaan normaaleja eläimiä.

Toivomme, että ministeriö antaa, tai valtuuttaa Etelä-Suomen lääninhallituksen antamaan ohjeistusta edellä mainituista asioista.

Pidämme valitettavana sitä, että uuteen asetukseen ehdotetaan liitettäväksi laajasti vanhentuneina pidettyjä eurooppalaisen koe-eläinsopimuksen suosituksia koe-eläinten tiloista ja hoidosta. Uudet suositukset ovat valmistuneet jo vuonna 2004 ja esimerkiksi Tanskan on ottanut ne osaksi koe-eläinlainsäädäntöään. Katsomme, että Suomen on mahdollista seurata Tanskan esimerkkiä ja saattaa lainsäädäntö ajan tasalle koe-eläinten tilojen minimimittoja koskevissa vaatimuksissa. Suomi on perinteisesti mielletty hyvän eläinsuojelutason maaksi, joten meille on luonnollista olla edelläkävijä odotetuissa muutoksissa.

YKSITYISKOHTAISET MUUTOSEHDOTUKSET

Viitattaessa ”lakiin” tarkoitetaan uutta lakia koe-eläintoiminnasta.

1 § Tarkoitus ja soveltamisala

Lisätään tarkoituksiin: ”sekä edistää koe-eläinten käytön vähentämistä”.

Perustelu: Paitsi koe-eläinten suojelun näkökohtia, asetuksella tarkennetaan myös lain velvoitteita koe-eläinmäärän vähentämisestä (laki 1 §, asetus 19 §, kohdat 5 ja 7, ja 21 §). Siten tavoite vähentää koe-eläinten käyttöä (sisältäen sekä periaatteet ”replacement”, korvaaminen, että ”reduction”, vähentäminen) on syytä mainita myös asetuksen tarkoituksena.

3 § Yleiset vaatimukset

Lisätään, että koe-eläimiä käyttävällä laitoksella on oltava välineistön ja ammattitaidon osalta edellytyksiä koe-eläinten käytön vähentämiseen ja korvaamiseen muilla menetelmillä, mikäli tämä on kohtuullinen vaatimus ottaen huomioon laitoksella tehtävien eläinkokeiden luonteen.

Perustelu: Lain 5 §:ssä edellytetään, että koe-eläimiä käyttävässä laitoksessa mm. laitteiden on oltava sellaisia, että suoriudutaan mahdollisimman vähäistä eläinmäärää käyttäen. Tämä vaatii täsmentämistä asetuksessa. Monissa tapauksissa eläinkokeita vähentävien ja korvaavien menetelmien kehittämistä ja käyttöä rajoittaa asianmukaisten resurssien puute. Ei ole hyväksyttävää, että varsinkaan kärsimystä aiheuttavia eläinkokeita (esim. toksisuuskokeet ja vasta-aineiden tuotanto) suoritetaan siksi, että laitokselta puuttuu resurssit niiden korvaamiseen.

Lisätään, että koe-eläinlaitoksella on oltava käytössään ympäri vuorokauden toimiva hälytysjärjestelmä tulipalojen ja muiden eläinten hyvinvointia uhkaavien tilanteiden varalta.

Perustelu: On hyvä, että laitosten edellytetään varautuvan hätätilanteisiin. Vaatimusta on kuitenkin syytä täsmentää, sillä pelkkä varautuminen ei riitä, mikäli hätätilanteesta ilmoittava hälytysjärjestelmä puuttuu.

5 § Koe-eläintoiminnasta vastaava henkilö

Lisätään koe-eläintoiminnasta vastaavan henkilön tehtäviksi:
- suunnitella ja ottaa käyttöön koe-eläinten hyvinvointia edistäviä toimintaohjelmia, mukaan lukien virikkeellistämisen, ja huolehtia siitä, että eläinten hyvinvointi toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla sekä päivittäisessä pidossa, hoidossa ja käsittelyssä että eläinkokeissa ja muissa toimenpiteissä
- huolehtia siitä, että suunniteltaessa eläinkokeita laitoksella selvitetään asianmukaisesti mahdollisuudet käyttää koe-eläinten käyttöä korvaavia ja vähentäviä sekä eläimille vähiten kipua, tuskaa ja haittaa aiheuttavia menetelmiä (vrt. asetuksen 19 § kohdat 5, 7, 9, 10, 11 ja 21 §)
- huolehtia siitä, että koe-eläinten kipulääkitys, anestesia ja muut niille tehtävät toimenpiteet suoritetaan parhaiden, ajantasaisten eläinlääketieteellisten suositusten mukaisesti
2) …korjataan sellaiset puutteet ja epäkohdat laitoksen ja henkilökunnan toiminnassa…
4) huolehtia siitä, että eläinten hoitajat ja muut eläinten käsittelyyn ja niille tehtäviin toimenpiteisiin, eläinkokeet mukaan lukien, osallistuvat henkilöt perehdytetään tehtäviinsä ja että he saavat tarpeen mukaan jatkokoulutusta

Laitoksen koe-eläintoiminnasta vastaavalla henkilöllä on oltava sopiva koulutus ja riittävä perehtyneisyys koe-eläinten hyvinvointia edistäviin menetelmiin. Koe-eläimiä käyttävän laitoksen koe-eläintoiminnasta vastaavalla henkilöllä on lisäksi oltava perehtyneisyyttä eläinkokeita korvaaviin ja koe-eläinten käyttöä vähentäviin menetelmiin.

Perustelu: Eläinsuojelulain tarkoituksena on muun muassa ”edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua”. Tämä periaate ulottuu myös koe-eläimiin ja velvoittaa kaikkia koe-eläintoiminnassa mukana olevia henkilöitä. Aivan erityisesti koe-eläinten hyvinvoinnin edistämistä on edellytettävä koe-eläintoiminnasta vastaavalta henkilöltä, jonka tehtäviä on täsmennettävä tämän mukaisesti. Edellä olevissa lisäyksissä on pyritty pureutumaan koe-eläinten hyvinvoinnin kannalta tärkeimpiin asioihin. Koe-eläimiä käyttävän laitoksen toiminnasta vastaavalla henkilöllä on oltava ylin vastuu myös siitä, että eläinkokeita korvaavia ja vähentäviä menetelmiä aktiivisesti etsitään ja käytetään, ja että koko henkilöstö on tehtäviensä tasalla. Näin ollen on erittäin tärkeää, että vastaavan henkilön koulutus ja ammattitaito on riittävän laaja ja asianmukainen.

6 § Eläinten hoitaja

Lisätään koe-eläinten hyvinvoinnin edistäminen koe-eläinhoitajan tehtäviin, ja eläinten lopetus tai kipulääkityksen aloittaminen koeluvassa asetettujen kriteerien täyttyessä.

Perustelu: Eläinten hyvinvoinnin edistämistä on edellytettävä kaikilta koe-eläintoiminnassa mukana olevilta henkilöiltä, ks. perustelu edellä (5 §). Asetuksen 19 §:ssä 11 kohdassa edellytetään ns. humaanien päätepisteiden asettamista eläinkokeelle. On tarkoituksenmukaista, että eläinten kanssa eniten tekemisissä olevat henkilöt tarkkailevat eläinten oireita ja että heidät valtuutetaan lopettamaan eläinten kärsimykset välittömästi kriteerien täyttyessä. Kriteerien on oltava niin selkeät ja yksityiskohtaiset, että yhteydenotto koeluvan haltijaan tai eläinlääkäriin ei ole välttämätön.

7 § Eläinlääkintähuolto

Lisätään myös eläinlääkintähuollon tehtäväksi eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Eläinlääkinnällistä asiantuntija-apua on tarvittaessa oltava käytettävissä ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä. Virka-aikana ja tilanteen muutoin sitä vaatiessa eläinlääkäri on saatava paikalle viipymättä. Suurimmissa koe-eläimiä käyttävissä laitoksissa eläinlääkärin on oltava kokopäiväinen. Koe-eläinlaitoksella työskentelevien henkilöiden on noudatettava eläinlääkärin antamia ohjeita.

Perustelu: Hyvinvoinnin edistäminen, ks. perustelu edellä (5 §). Eläinlääkärin roolina koe-eläinlaitoksella on toimia riippumattomana eläinten hyvinvoinnin asianajajana. Hätätilanteessa, esim. eläimelle kokeesta aiheutuvan odottamattoman kärsimyksen lievittämiseksi, eläinlääkäri on saatava paikalle mahdollisimman nopeasti, mikä käytännössä edellyttää sitä, että hänet pidetään hyvin informoituna laitoksella tehtävistä kokeista ja varautumista vaativista tilanteista. Kokopäiväisen eläinlääkärin tarve on ilmeinen esim. laitoksilla, joissa tehdään paljon eläimille potentiaalisesti kärsimystä aiheuttavia, seurantaa vaativia kokeita (kuten kirurgiset operaatiot ja toksisuustestit). Virka-ajan ulkopuolellakin eläinlääkäri tai hänen sijaisensa on aina oltava tavoitettavissa vähintään puhelimitse neuvonantoa varten kiireellisissä tapauksissa. Ristiriitatilanteita varten on tärkeää määritellä, että eläinlääkäri on omalla asiantuntemusalueellaan auktoriteetti esim. eläinkoetta johtavaan tai suorittavaan tutkijaan nähden.

8 § Luettelot ja 10 § Valvontakirjanpito

Lisätään, että luetteloa (8 §) tai valvontakirjanpitoa (10 §) on pidettävä (kohtaan 1 tai omana kohtanaan):
- tutkimuksen tai opetuksen yhteydessä tai niitä varten laitoksella lopetetuista eläimistä

Lisätään (10 §, 5 kohta): eläinten hyvinvoinnissa ja käyttäytymisessä esiintyneistä häiriöistä…

Perustelu: Koe-eläindirektiivi (86/609/ETY) edellyttää jäsenvaltioilta tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten lukumäärän vähentämistä mahdollisimman pieneksi, toimenpiteitä mm. eläinmäärää vähentävien menetelmien kehittämiseksi ja koemenetelmien kehittymisen valvontaa (johtolause ja 23 artikla). Uuden lain mukaan ns. nolla-luokassa käytettäviä eläimiä ei enää tarvitse tilastoida. Eläinmäärissä tapahtuvien muutosten seuraamisen kannalta on kuitenkin olennaisen tärkeää, että kaikista tutkimuksen ja opetuksen yhteydessä käytetyistä koe-eläimistä pidetään kirjanpitoa tai luetteloa, jotka voidaan haluttaessa koota tilastoksi. Kirjanpidon tai luettelon on syytä olla erillinen siitä kirjanpidosta, jota pidetään kuolleista ja sairauden tms. takia lopetetuista eläimistä.

11 § Yleiset vaatimukset (eläimen pitopaikalle)

Lisätään: Virikkeitä on käytettävä aina, kun niistä ei ole perusteltua haittaa tutkimuksen tarkoitukselle.

Perustelu: On hyvä, että virikkeitä edellytetään käytettävän, mutta ”mahdollisuuksien mukaan” vaatii täsmennystä. Virikkeitä on hyvin monenlaisia lähes kaikkiin käyttötarkoituksiin sopivasti. Virikkeiden poisjättöä voidaan perustella ainoastaan sillä, että tutkimukselliset tavoitteet olennaisesti vaarantuvat.

12 § Erityiset vaatimukset

Tiloja koskevista vaatimuksista, liite 2: ehdotetaan vanhojen vaatimusten korvaamista uusilla ainakin yleisimmin koe-eläiminä käytettävien lajien osalta.

Euroopan Neuvoston koe-eläinsopimuksen artikla 5 sanoo, että koe-eläimellä tulee olla mm. ”liikkumatilaa ja hoitoa, joita sen terveys ja hyvinvointi edellyttää. Eläimen fysiologisten ja etologisten tarpeiden tyydyttämistä koskevista rajoituksista on luovuttava niin pitkälle kuin mahdollista.” Sopimuksen liite A:n suositukset eläinten hoidosta ja tiloista on laadittu yli 20 vuotta sitten ja niitä pidetään yksimielisesti vanhentuneina. Liite A on uusittu monivuotisen, perusteellisen asiantuntijatyön tuloksena ja uudet suositukset on yksimielisesti esitetty hyväksyttäviksi jo vuoden 2004 joulukuussa.

Siitä huolimatta, että monia intressitahoja edustavat asiantuntijatyöryhmät olivat suosituksista yksimielisiä, niitä ei ole vielä saatu hyväksytettyä sopimusosapuolten kesken, koska poliittinen prosessi on ongelmallisen monimutkainen ja hidas. Tästä huolimatta uusia minimivaatimuksia on käytössä useissa maissa, ja Tanska on jopa ottanut uudet suositukset sitovasti lainsäädäntöönsä jo vuonna 2003 (siirtymäaikaa vuoteen 2007). (Bekendtgørelse om forsøgsdyrs pasning og opstaldning… Bekendtgørelse nr. 687 af 25. juli 2003)

Pitäisi olla itsestäänselvyys, että kun koe-eläinlainsäädäntöä uusitaan EU:n ja EN:n jäsenmaissa kuten nyt Suomessa, käytetään uusimpia suosituksia niin eläinten lopetuksesta, kivunlievityksestä kuin minimitiloista ja hoidostakin. Sekä eläinten hyvinvoinnille että tutkimuksen tuloksille tärkeitä uudistuksia ei saa viivyttää vain sen takia, että poliittinen prosessi uudistusten yleisessä hyväksynnässä ei toimi niin kuin pitäisi. Uusien minimivaatimusten täytäntöönpanolle voidaan antaa riittävästi siirtymäaikaa, kuten Tanskassa on tehty.

Lisätään: tuotantoeläinlajien osalta on vähintään noudatettava maa- ja metsätalousministeriön asettamia eläinlajikohtaisia eläinsuojeluvaatimuksia, mutta nämä suositellaan ylitettäväksi.

Perustelu: Varsinkaan lääketieteelliseen tutkimukseen käytettyjä eläimiä ei ole järkevää altistaa tuotantoeläinten normaalioloissaan kokemalle stressille, mikäli halutaan luotettavia tuloksia. Myös 13 §:n vaatimukset väistämisestä ja tappelujen välttämisestä ovat hankalia toteuttaa esimerkiksi sioilla, ellei tilaa ole enemmän kuin lihasioilla.

Lisätään: Melun taso ja laatu ei saa ylittää eläimille haitallisia rajoja ja valaistus on säädettävä vastaamaan eläimille mahdollisimman suotuisaa tasoa ja vuorokausirytmiä.

13 § Hoito ja kohtelu

Lisätään: Ennen eläinkokeeseen ottamista eläin on aina totutettava käsittelyyn, mikäli se on mahdollista tai kokeen tarkoitus ei toisin vaadi. Sosiaalisia eläimiä ei saa pitää yksin, ellei se eläimen hyvinvoinnin tai kokeen onnistumisen kannalta ole välttämätöntä.

Perustelu: Sekä eläimen hyvinvoinnille että kokeen onnistumiselle on erittäin tärkeää se, että eläin on tottunut ihmisen käsittelyyn. Siten on syytä korostaa, että totuttaminen on tehtävä aina kun ylipäänsä mahdollista. Eläinten sosiaalisista suhteista puhuttaessa on muistettava, että tappeluiden ehkäisyn ohella on tärkeää ehkäistä yksinolon sosiaalisille eläimille aiheuttamia käyttäytymisongelmia.

14 § Eläinten tarkastaminen

Lisätään: Koe-eläinlaitoksen on nimettävä henkilöt, joiden velvollisuus on tarkastaa kunkin eläimen terveyttä ja hyvinvointia tarvittaessa virka-ajan ulkopuolella. Eläimen ja kokeen tai tilanteen luonteen mukaisesti on tehtävä tarkastuksista ja niiden tiheydestä eläinten hyvinvointia edistävä suunnitelma, jota on noudatettava.

Perustelu: On hyvä, että varautumista yllättäviin ongelmiin edellytetään eläinten tarkastamisella. Yksityiskohtaisemmat säännökset ovat kuitenkin tarpeen. Eläinten hyvinvoinnin kannalta kriittisimmät tilanteet koe-eläinlaitoksilla liittyvät esim. poikimisiin, muuntogeenisen kannan tekemiseen ja kokeiden seurantaan. On syytä varmistaa, että joku henkilökunnasta on aina vastuussa eläinten hyvinvoinnin seurannasta riittävän tiheillä tarkastuksilla määritellyin välein. Olisi määriteltävä tarkoin myös, miten ja millä kriteereillä eläinten hyvinvointia ja kipua tarkkaillaan. Itse arvion tulee perustua selkeisiin fysiologisiin tai käyttäytymis-parametreihin, joita koulutetut henkilöt havainnoivat. (Tämä koskee myös koesuunnitelmaa, ks.19 §.)

Lisätään: jos tarkastuksessa havaitaan ennakoimattomia tai ennakoitua suurempia häiriöitä…
…on ilmoitettava eläinkoeluvan haltijalle ja eläinlääkärille ja tarvittaessa koe-eläintoiminnasta vastaavalle henkilölle

Perustelu: On syytä tehdä selväksi, että myös ennakoidut suuret häiriöt eläimen hyvinvoinnissa antavat aihetta toimenpiteisiin. Laitoksen eläinlääkintähuoltoa varten nimetyn eläinlääkärin on hyvä aina saada tietää häiriöistä eläinten terveydessä ja hyvinvoinnissa. Pelkkä ilmoitus eläinkoeluvan haltijalle ei riitä.

17 § Merkinnän suorittaminen

Lisätään: Koe-eläimen merkitsemiseksi ovat kivuttomien menetelmien lisäksi seuraavat…
Merkintä on suoritettava mahdollisimman kivuttomasti ja yksilökohtaista merkintää on mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Kivunlievitystä on käytettävä aina, kun se aiheuttaa eläimen hyvinvoinnille vähemmän haittaa kuin suoritettava toimenpide. Merkintään on eläimen kipujen minimoimiseksi pyrittävä yhdistämään muita eläimelle tehtäviä toimenpiteitä, kuten näytteenotto korvien rei’ittämisen tai loveamisen yhteydessä.

Perustelu: 3R-periaate koskee eläinkokeiden lisäksi kaikkia eläimille tehtäviä toimenpiteitä, varsinkin kipua aiheuttavia. Tämä on syytä tehdä asetuksessa selväksi antamalla tässä yksityiskohtaista ohjeistusta. Lisäksi on hyvä muistuttaa, että eläimelle haitattomat merkintämenetelmät ovat sallittuja.

18 § Koe-eläimen lopettaminen

Pidämme hyvänä, että asetuksen liitteeksi on otettu uusimmat EFSA:n suositukset lopetusmenetelmistä, ja ettei hiilidioksidin käyttöä enää hyväksytä rutiinimenetelmänä. On kuitenkin tärkeää, että perustelluista syistä muidenkin kuin liitteen menetelmien käyttäminen on sallittua eläinkoelautakunnan luvalla. Tätä olisi hyvä selventää asetustekstissä. Lisäksi katsomme, että liitteen 3 luetteloa on hyvä tarkistaa suhteellisen usein.

Lisätään: Pätevyys edellyttää asianmukaista koulutusta ja perehtyneisyyttä koe-eläinten lopetukseen.

Perustelu: Lopetuksessa eläimelle on mahdollista aiheuttaa suurta kärsimystä, joten on syytä määritellä tarkemmin, mitä lopetuksen suorittavan henkilön pätevyydellä tarkoitetaan. Tämä on tarpeen myös siksi, että eläimen lopetusta tutkimustarkoitukseen ei enää lueta eläinkokeeksi, joka edellyttäisi kelpoisuutta.

19 § Eläinkokeen koesuunnitelma

Lisätään ja muutetaan koesuunnitelmassa ilmoitettaviin tietoihin:
Omiksi kohdikseen:
- eläinkokeen tarkoitus, tuloksista odotettava hyöty ja arvio tarkoituksen ja hyödyn saavuttamisen todennäköisyydestä
- perustelut käytettävälle eläinmäärälle

7) selvitys siitä, miten vaihtoehtoisten menetelmien käyttömahdollisuutta on selvitetty sekä perustelut sille, miksi tarkoitusta ei voida saavuttaa muulla menetelmällä…
9) arvio eläimille kokeen aikana koituvan kivun, tuskan, kärsimyksen ja haittojen määrästä ja kestoajasta eläinryhmittäin ja koevaiheittain;
11) miten koesuunnitelmassa on varmistettu eläinten kokeman kivun, tuskan, kärsimyksen ja haitan vähentäminen pienimpään mahdolliseen yksittäisten toimenpiteiden ja koko kokeen aikana, mukaan lukien seuranta odotettujen ja odottamattomien haittavaikutusten toteamiseksi viipymättä sekä tarkastusten aikataulu ja määrävälit

Omiksi kohdikseen:
- yksityiskohtaiset kriteerit sille milloin koe on eläimen osalta keskeytettävä ja millä kriteereillä eläin on lopetettava tai ryhdyttävä kipulääkitykseen
- jos eläimelle ei tutkimuksen luonteesta johtuen voida antaa kipua lievittävää lääkitystä tai saattaa kipua aistimattomaan tilaan, erityinen syy ja tarkka perustelu tälle

Uusi kohta:
- arvio kokeesta saatavan hyödyn suhteesta eläimille aiheutuvaan haittaan (hyöty-haitta –vertailu)

Perustelu: Eläinkokeen aito eettinen arviointi koe-eläintoimikunnassa on usein ollut mahdotonta siksi, että koesuunnitelmassa annetaan niukasti tietoa. Eläinkoehakemusten käsittely eläinkoelautakunnassa on kuitenkin keskeisin vaihe koko eläinkokeiden luvanmyöntöprosessia, joten luvan hakijalta on edellytettävä lisää yksityiskohtaista tietoa 3R-periaatteen toteuttamisesta käytännössä (ks. myös perustelu 14 §:ssä). Eettisen arvioinnin kannalta keskeisiä asioita on hyvä korostaa esittämällä ne omina kohtinaan. Perusteellisen harkinnan ja yksityiskohtaisen tiedon vaatiminen tutkijalta palvelee sitä lain tavoitetta, että eläinkokeita ei tehdä kevyin perustein. Koesuunnitelmassa annettavien tietojen merkitys korostuu entisestään kohta, kun luvista päättämässä on vähimmillään kolme henkilöä, joista kaikilla ei välttämättä ole aiempaa kokemusta hakemusten käsittelystä.

20 § Ilmoitus eläinkokeen päättymisestä

Lisätään ilmoitettaviin tietoihin:
- arvio eläimille aiheutuneen kivun, tuskan, kärsimyksen ja haittojen todellisesta määrästä, kestosta ja ilmenemisajankohdasta
- arvio siitä, miten hyvin kokeen tavoitteet saavutettiin

Perustelu: Koska hyöty-haitta –vertailu on olennainen kokeen eettisen hyväksyttävyyden kannalta, on tärkeää arvioida hyödyn ja haitan toteutumista kokeen päätyttyä.

21 § Koe-eläinkurssi

Lisätään: Harjoitustyöt voidaan erottaa muusta kurssista ja suorittaa sovitettuna eri tutkijaryhmien tarpeisiin esimerkiksi osana tutkimusta. Eläinkokeisiin osallistuminen ei saa olla pakollista muille kuin niille, jotka tarvitsevat kelpoisuuden suorittaa eläinkokeita. Etelä-Suomen lääninhallitus hyväksyy kaikki koe-eläinkurssit.

Perustelu: Eläinkokeita saa mm. eurooppalaisen yleissopimuksen mukaan käyttää opetuksessa vain, mikäli ne ovat ehdottoman välttämättömiä eivätkä ole mitenkään korvattavissa. Yliopistojen opetusohjelmiin kuuluville koe-eläinkursseille osallistuu erilaisia opiskelijoita, joista osa ei tarvitse kelpoisuutta eikä siten saisi osallistua eläinkokeisiin, ja osa tarvitsee eläinkoetekniikoiden harjoittelua vain tiettyjen eläinlajien käytössä (esim. kalatutkijat kaloilla, kotieläintutkijat tuotantoeläimillä jne.). Koe-eläinkurssin hyväksytty suorittaminen olisikin erotettava kelpoisuuden hankkimisesta siten, että vain kelpoisuutta hakevilta voidaan edellyttää osallistumista eläinkokeisiin. Erottamalla harjoitustyöt muusta kurssista voidaan eläinkoetekniikoita opettaa räätälöidysti eri tutkijaryhmille (esim. riistantutkimuslaitoksen kalatutkimuksen yhteydessä) suoraan kokeneen tutkijan opastuksessa ilman ylimääräisten koe-eläinten uhraamista. Kurssin sisältövaatimusten muuttuessa olisi hyvä, että ESLH tarkistaisi kaikkien koe-eläinkurssien asianmukaisuuden.

Lisätään koe-eläinkurssin sisältöön:
- koe-eläinten käyttäytymistä ja hyvinvointia sekä kivun merkkien havainnointia
- hyöty-haitta -vertailun tekemistä eläinkokeesta
- koe-eläinten käyttöä korvaavia ja vähentäviä menetelmiä sekä tiedonhakua vaihtoehdoista
- yleistä koe-eläinetiikkaa
- koe-eläintoimintaa koskevaa lainsäädäntöä

Poistetaan: eläinkokeiden tulosten arviointia ja tilastollisia menetelmiä, tieteellisen kirjallisuuden arviointia ja tieteellisen raportin laatimista

Perustelu: 3R-periaatteen ja eettisten näkökohtien pitää olla keskeisellä sijalla kurssilla. Erityisesti on painotettava tiedonhakua eläinten hyvinvointia lisäävistä ja eläinkokeita korvaavista sekä vähentävistä menetelmistä, sillä tutkijan vastuulla on selvittää vaihtoehtojen käyttömahdollisuus, mutta kurssilla näistä menetelmistä voidaan antaa vain rajallisesti tietoa. Samasta syystä koe-eläinkurssille ei pidä mahduttaa tieteellisen tutkimuksen yleisiä periaatteita, jotka ovat yhtä tärkeitä kaikille tutkijoille, eivät vain koe-eläintutkijoille.

Helsingissä 18.10.06

Lausunto ehdotuksesta laiksi eläinten kuljetuksesta ja laiksi eläinsuojelulain muuttamisesta

Muokattu 9.6.06 MMM:lle lähetetystä lausunnosta.

Pidämme hyvänä esityksen yleistä tavoitetta eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi kaikissa eläinkuljetuksissa. Huomautamme, että lain tarkoituksena tulisi olla hyvinvoinnin lisääminen kuljetuksissa nykyisen tason ylläpitämisen sijaan. Esimerkiksi siipikarjan ja turkiseläinten kuljetuksissa on ollut toistaiseksi suuria puutteita eläinten hyvinvoinnin toteutumisen kannalta ja näiden puutteiden korjaamiseksi olisi saatava selviä muutoksia lakiteitse.
Katsomme myös, että lain tulee selkeästi ja täsmällisesti määritellä vaadittavat toimenpiteet eläinten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi kuljetusten aikana ja vältettävä antamasta mahdollisuuksia hyvinvointia edistävien pykälien kiertämiseksi.

Pidämme 8 tuntia ylittäviä eläinkuljetuksia eläinten hyvinvoinnin kannalta kyseenalaisina.

Pykäläkohtaiset muutokset:

1§ Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on suojella eläviä eläimiä kuljetuksen yhteydessä vahingoittumiselta ja sairastumiselta sekä kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä.

Lisäys: Sekä taata eläimen hyvinvointi kuljetuksen aikana.

Perustelu: Lain tarkoituksena tulee olla eläimen hyvinvoinnin turvaaminen kuljetuksen aikana. Eläimen suojaaminen sairastumiselta, kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä ei turvaa hyvinvointia.

7§ Yleiset vaatimukset

Kuljetusvälineessä on oltava kuljetettava eläinlaji huomioon ottaen riittävä ilmatila.

Lisäys: Myös korkeussuunnassa eläimen ja kuljetusvälineen katon välille on jäätävä ilmatilaa.

Perustelu: Ilmatilan jääminen eläimen ja katon väliin edistää eläimen mahdollisuutta seistä luonnollisessa asennossa. Tämä on lain vaatimus, mutta ei tällä hetkellä toteudu esimerkiksi kalkkunoiden kohdalla.

Kuljetusvälineessä olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa kuljetuksen aikana.

Korjaus: Jokainen kuljetusvälineessä oleva eläin on voitava tarkastaa ja hoitaa kuljetuksen aikana.

Perustelu: Laista on voitava yksiselitteisesti ymmärtää sen tarkoitus. Tällä hetkellä esimerkiksi siipikarjan kohdalla jokaista eläintä ei voida kuljetusten aikana tarkastaa, vaikka laki periaatteessa sen vaatii.

8§ Kuljetusvälineen seinät ja lattiat

Lattialla on oltava riittävästi kuivikkeita eritteiden imeyttämiseksi, jollei eritteiden poistamista voida järjestää muulla vähintään yhtä tehokkaalla tavalla tai jollei eritteitä poisteta säännöllisesti.

Poisto: tai jollei eritteitä poisteta säännöllisesti

Perustelu: Eritteiden poistaminen säännöllisesti on hyvin epämääräinen käsite lakiin. Kuivikkeet kuljetustilassa tai eritteiden poistaminen muulla yhtä tehokkaalla tavalla ovat tärkeitä sekä hyvinvoinnin, että hygienian kannalta ja sisältävät jo itsessään käsitteen eritteiden riittävän säännöllisestä poistamisesta.

16 § Eläinkuljettajaluvan hakeminen

(Pykäläkohtaiset perustelut) Eläinkuljetusasetuksen 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan eräänä luvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakija tai hänen edustajansa ei ole syyllistynyt yhteisön ja / tai kansallisen eläinsuojelulainsäädännön vakaviin rikkomuksiin hakemuspäivää edeltävänä kolmena vuonna.

Kritiikki: Kolme vuotta eläinsuojelulainsäädännön vakavasta rikkomuksesta ei ole riittävän pitkä aika luvan myöntämiselle eläinten ammattimaiselle käsittelylle. Henkilön, joka on vakavasti rikkonut eläinsuojelulainsäädäntöä, ei tule saada eläinkuljettajalupaa.

41 § Eläinkuljetusasetuksen soveltamista koskevat poikkeukset ja eräät asetusta täydentävät säännökset

Pykälässä esitetään poikkeus sikojen juomaveden jatkuvaa saatavuutta koskevaa asetuksen vaatimusta pitkissä, mutta enintään 12 tuntia kestävissä kuljetuksissa ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä syyskuuta ja päättyy 30 päivänä huhtikuuta. Perusteluksi sanotaan, että poikkeamisen välttämättömyys perustuu siihen, että talviaikana pakkassäällä juottolaitteiden juottonippoja ei pystytä pitämään kohtuudella sulana siten, että eläimillä voisi olla koko ajan vettä käytettävissään. Eräissä sikojen kuljetusta koskevissa tutkimuksissa on myös todettu, että siat eivät juuri käytä juomismahdollisuutta säännöksen tarkoittamien kuljetusten yhteydessä. Muuna aikana juomavettä tulisi kuitenkin olla tarjolla siten kuin eläinkuljetusasetus edellyttää.

Kritiikki: Jos laissa määrätään poikkeus sikojen juomaveden saantiin, on selvästi määriteltävä milloin siat on juotettava sekä määrättävä, että sika ei saa kuljetuksen aikana joutua alttiiksi janolle. Laki on ristiriidassa MMM:n päätöksen 27/EEO/96 kanssa eikä toivottavasti tule vaikuttamaan sikojen hyvinvointia vähentävästi Suomessa.

MMM:n päätös 27/EEO/96: Kaikissa kuljetuksissa sikojen saatavilla on jatkuvasti juomavettä.

Helsingissä 5.7.2006

Lausunto luonnoksesta maaseudun kehittämisohjelmaksi
– Toimenpide 215 Eläinten hyvinvointia edistävät tuet

Pidämme hyvänä pyrkimystä lisätä eläinten hyvinvointia tuotannossa tukijärjestelmän avulla. Katsomme tärkeäksi laajentaa hyvinvoinnin tukemista tulevaisuudessa kaikkia tuotantoeläinlajeja koskevaksi.

Tukirakenne kulkee nimellä Eläinten hyvinvointia edistävät tuet. Tulee olla itsestään selvää, että tukirakenne pyrkii nimenomaisesti eläinten hyvinvoinnin huomattavaan edistämiseen, ei eläintuotannon edistämiseen. Hyvinvoinnin lisääntyessä myös tuottavuus usein kasvaa ja siten välillisesti edistää tuotannon kannattavuutta.

Esitämme perusehtoihin lisättäväksi naudoilla lisäehtojen Vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen kohdan b, jolloin lisäehdoksi jäisi kohta a. Kohdan b olosuhteiden tulisi olla itsestään selviä hyvinvointitukea hakevalle tilalle.

Sikatilat

Lause: Sikaloissa, joissa on lietelantajärjestelmä, emakoille on annettava pesäntekomateriaalia.
Korjataan: Emakoille on annettava pesäntekomateriaalia.
Pidämme turhana määritellä sikalatyyppiä, jossa pesäntekomateriaalia on tarjottava, kun kyse ei ole lisäehdosta.

^

Ylitarkastaja Maija Kyrö
Maa- ja metsätalousministeriö

Alustava esitys eläinten hyvinvointijärjestelmäksi vuosille 2007-2013

Kiitämme lausuntomahdollisuudesta ja toivomme ehdotustemme päätyvän lopulliseen tekstiin.

Kannatamme lämpimästi tuotantoeläinten hyvinvointitukea. Maaseudun kehittämisohjelman uudel-la tukimuodolla tulee olemaan vaikutusta tuotantoeläinten olosuhteiden kehittämisessä pitkälle tu-levaisuuteen. Käytettävissä olevalla tuella pitäisi pyrkiä parantamaan eläinten hyvinvointitilannetta mahdollisimman paljon.

Tuen perustana olevien muutosten tulisi olla lähtötilannetta selkeästi parantavia ja tavoitella sel-västi eläinsuojelulainsäädännön määrittämää minimitasoa korkeampaa hyvinvoinnin tasoa.
Toimenpiteiden tavoitteena tulisi painottaa tuotantoeläinten mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäy-tymiseen (vapaus toteuttaa normaaleja käyttäytymistarpeita). Hyvinvointituen tulee selkeästi edis-tää eläinten mahdollisuutta vapaaseen liikkumiseen, lajityypillisen laumakäyttäytymiseen ja ympä-rivuotiseen ulkoiluun.

Mielestämme olisi tärkeää, että jokaiselle tuotantomuodolle olisi tarjolla vähintään yksi hyvinvointia lisäävä toimenpide. Tämä edesauttaisi eläinten hoidon ja olosuhteiden parantamisen sisäistymistä osaksi kaikkien tuotantomuotojen sisäistä keskustelua ja kehitystä. Erityisen huonona ratkaisuna pitäisimme merkittäviä hyvinvointiongelmia sisältävän siipikarjatalouden jättämistä vaille hyvinvoin-titoimenpiteitä. Lammas- ja vuohitaloutta ei myöskään tule jättää vaille hyvinvointitukijärjestelmän tiedollista ja taloudellista tukea, sillä näiden tuotantosuuntien kehittämisen resurssit ovat muuten-kin vähäiset.

Tukijärjestelmä on merkittävä tiedonvälittäjä, joka osaltaan muokkaa käsityksiä toteutettavissa ole-vista keskeisistä hyvinvointitoimenpiteistä. Toimenpiteiden tarkoitus tulee ilmaista selvästi ja siten, että se motivoi hyvinvoinnin parantamista harkitsevia. Tuen edellytysten on kuitenkin oltava riittä-vän tiukat, sillä myönnetty tuki antaa viljelijän tuotannolle eräänlaisen hyvinvointi-leiman.

Kannatamme esitettyjä perus- ja lisäehtoja seuraavin huomautuksin ja lisäyksin:

• Terveydenhuoltoon painottuneiden perusehtojen pitäisi sisältää myös viljelijöiden sitoutu-minen tuotannonalansa hyvinvointikoulutukseen, sillä hoitajan ammattitaito on merkittävin eläinten hyvinvointiin vaikuttava tekijä.

• Kaikkien tuotantoeläinten oikeus kanssakäymiseen lajikumppaneidensa kanssa ja erityi-sesti vasikoiden oikeus oman emänsä hoitoon tulee turvata selkeämmin.

• Ehdotetut laidunkauden pituudet olivat hyvinvointitoimenpiteiksi riittämättömiä kaikissa tuo-tantomuodoissa. Eläimiään laiduntavat tilat pyrkivät yleensä pitkään laidunkauteen, ja lai-dunkausi ulottuu Pohjois-Suomessakin yleensä kesäkuun alusta syyskuun loppuun. Emme pidä järkevänä tukea hyvinvointiperustein huomattavasti tavanomaista lyhyempikestoista laidunnuskäytäntöä. Kynnys hyvinvointituen saamiseksi on tässä pidettävä riittävän kor-keana ja tuettava erityisesti ulkokasvatukseen panostavia tuottajia.

• Lihanautojen tilavaatimukset olivat riittämättömiä taatakseen selkeää parannusta eläinten hyvinvoinnissa. Hyvinvointituen tilavaatimukset tulisi arvioida uudelleen asiantuntijavoimin uusimpiin tutkimustuloksiin perustuen. Pelkällä rakolattialla kasvattamista ei tule tukea.

• Siipikarjan sekä lampaiden ja vuohien kasvatukseen ehdotamme uusia toimenpiteitä, sillä näille tuotantomuodoille ehdotetut toimenpiteet eivät vastanneet muille tuotantosuunnille tarjottujen toimenpiteiden tasoa.

• Jos toimenpiteitä joudutaan karsimaan, etusijalla tulee nautojen osalta olla vasikoiden olo-suhteet, seuraavaksi sisäkasvatusolojen parantaminen ja sitten laidunnus. Sikojen osalta etusijalle tulisi asettaa kuivikkeiden käyttö, emakoiden liikkumismahdollisuus (vapaa porsiminen ja laidunnus) sekä kasvatustilavaatimukset. Toimenpiteitä tulisi ensisijaisesti karsia yhdistämällä: esim. lypsylehmillä makuupaikka- ja kytkyttoimenpiteet voitaisiin yhdistää, li-hanaudoilla kiinteää makuualustaa ja eläintiheyttä koskevat toimenpiteet, porsastuotannos-sa emakoiden ja ensikoiden ryhmäkasvatusvaatimuksen voi sisällyttää tilavaatimuksiin. Muiden tuotantosuuntien toimenpiteiden karsimisella saavutettava taloudellinen hyöty tuskin vastaisi menetetyn hyvinvointiohjauksen merkitystä.

• Tukikelpoisuusehdoissa tulisi asettaa myös eläinyksiköiden hoitajakohtainen yläraja eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi. Erityisesti siipikarjatuotannossa liian suuret eläinyksik-kömäärät ovat eläinyksilöiden hyvinvoinnin varmistamisen este.

• Maa- ja metsätalousministeriön olisi selvitettävä lopullisessa esityksessään hyvinvointijärjestelmäksi, millä tavoin toimenpiteiden tarkentuminen ja muutokset tukikaudella toteute-taan. Toimenpiteiden seurannasta ja niiden vaikuttavuuden arvioinnista tulisi esittää sitova aikataulu. Ministeriön tulisi sitoutua rahoittamaan hyvinvointitutkimusta tukijärjestelmän laa-timisessa ilmenneiden tutkimustarpeiden mukaisesti.

Yksityiskohtaisemmat ehdotuksemme ovat seuraavat (lisäykset ja muutokset lihavoitu):

Lisäys kaikkia tuotantosuuntia koskeviin perusehtoihin:

- Eläinten tulee voida nähdä, koskettaa ja tutkia lajikumppaneitaan sekä toteuttaa sosiaalista käyttäytymistä. Eläimiä ei pidetä yksinään, ellei sairaus, vahingoittuminen tai aggressiivinen käyttäytyminen sitä edellytä tai ellei eläinlajikohtaisissa lisäehdoissa ole toisin säädetty.

NAUDAT

Lisäehdot maidontuotantotiloille

1. Poikiminen ja vasikat
Lehmän annetaan nuolla vasikkansa kuivaksi. Vasikka ja lehmä pidetään yhdessä ainakin kaksi vuorokautta poikimisen jälkeen. Tilalla on vasikkaosasto…

4. Lehmien ja hiehojen laidunnus kasvukaudella ja jaloittelu talviaikana

Naudat tulee päästää laidunkaudella päivittäin laitumelle vähintään puoleksi vuorokaudeksi tai lypsyjen väliseksi ajaksi. Laidunkauden pituus on normaalivuotena Etelä-Suomessa 120 vrk ja Pohjois-Suomessa 90 vrk. Kytkettynä pidetyt lehmät ja hiehot tulee päästää jaloittelemaan…

Perustelu: yleiskunnon parantuminen, mahdollisuus lajityypilliseen laumakäyttäytymiseen
Laiduntaminen ja jaloittelu parantavat lehmien yleiskuntoa ja erityisesti jalka- ja utareterveyttä.
Osa-aikalaiduntamisellakin saavutetaan merkittäviä hyötyjä (esim. Sairanen ja Hakosalo).

Lisäehdot lihakarjatuotannolle

Ehdotamme 2. ja 3. toimenpiteen yhdistämistä seuraavasti:

2. Karsinaolosuhteiden parantaminen: makuualue ja eläintiheys

Kuivikepohjakarsinassa tai vastaavassa sekä kylmäpihatoissa tulee olla vedoton, kiinteäpohjainen, puhdas, hyvin kuivitettu (arvioidaan eläinten puhtauden perusteella) ja pitävä makuualue. Makuutilaa tulee olla niin paljon, että eläimet mahtuvat makaamaan yhtä aikaa makuualueella eivätkä polje toisiaan makuulle mennessä ja pois tullessa. Lihanautojen karsinakasvatuksessa, jossa ei karsinassa ole erillistä kiinteää makuualustaa, hyväksytään kumimatolla päällystetty ritilä tuen perusteeksi. Samassa karsinassa ei pidetä yli 6 kuukauden ikäisiä sonneja ja hiehoja tai huo-mattavan eriarvoisia eläimiä. Nuorkarjan tai täysikasvuisten lihanautojen ryhmäkasvatuksessa eläintä kohden on oltava tilaa vähintään:

Naudan keskim. paino (kg /eläin)	Karsina (m² /eläin)
yli 350	5,0 ja vähintään 1m²/100 kg
enintään 350	4,0
enintään 200	2,5

Yli puolivuotiailla eläimillä ruokailukäytävän tulee olla lämpimissä kasvattamoissa vähin-tään 3 metrin ja kylmäkasvattamoissa 4 metrin levyinen.

Perustelu:
Makuualuetta ja eläintiheyttä koskevat toimenpiteiden yhdistäminen on perusteltua, koska kiinteä kuivitettu makuualue vaatii käytännössä tilaa. Etenkään rakolattiakarsinassa pelkkä pinta-alan lisääminen ei toisaalta ole mielekästä, sillä rakolattia on joka tapauksessa huono liikkumisalusta ja lannan polkeutuminen edellyttää melko suurta eläintiheyttä. Tässä esitetyt pinta-alat perustuvat käytössä oleviin luomutuotannon vaatimuksiin, joissa kiinteää lattia-alaa tulee olla vähintään puolet käytettävissä olevasta pinta-alasta. Lihanautojen kasvattamiselle huomattavasti lypsykarjaa ahtaammin ei ole perusteita, vaan lihanautojen pinta-alavaatimuksia tulisi verrata lypsykarjapihattojen olosuhteisiin. Myös hyvinvointi-indeksien pinta-alapisteytys tarjoaa lähtökohdan tilavaatimusten uudelleen arviointiin.

4. Lihanautojen laiduntaminen

Yli 3 kk ikäiset lihanaudat pääsevät laitumelle laidunkaudella päivittäin vähintään puoleksi vuorokaudeksi. Laidunkauden pituus on normaalivuotena Etelä-Suomessa 120 vrk ja Pohjois-Suomessa 90 vrk. Yli 1-vuotiaiden sonnien laidunnus voidaan korvata jaloittelutarhalla. Lihanaudat pääsevät ympäri vuoden sään salliessa jaloittelemaan ulos vähintään kahdesti viikossa. Luomukotieläintukea saava tila ei voi valita tätä toimenpidettä.

Lisäehdot emolehmätuotannolle

2. Laidunnus ja sisätilojen makuualue

Lehmät ja hiehot pääsevät laitumelle laidunkaudella päivittäin vähintään puoleksi vuorokaudeksi. Laidunkauden pituus on normaalivuotena Etelä-Suomessa 120 vrk ja Pohjois-Suomessa 90 vrk. Navetassa naudoilla on kiinteäpohjainen erillinen makuualue. Nautoja ei pidetä sisäruokintakautta parteen kytkettyinä.

SIAT

Lisäehdot porsastuotannolle

1. Emakkojen laidunnus tai jaloittelu

Emakot pääsevät laidunkauden aikana päivittäin laitumelle tai ympäri vuoden vähintään kahdesti viikossa ulkotarhaan. Laidunkauden pituus on normaalivuotena Etelä-Suomessa 120 vrk ja Pohjois-Suomessa 90 vrk. Ulkotarhassa emakoilla tulee olla mahdollisuus tonkimi-seen ja kesällä rypemiseen.

4. Emakkojen vapaa porsiminen

Emakoilla tulee olla vapaa porsiminen. Emakko voidaan pitää porsitushäkissä poikkeustapauksissa (esim. aggressiiviset tai levottomat emakot) väliaikaisesti enintään 7 vrk porsimisen jälkeen. Porsituskarsinan pinta-alan on oltava vähintään 6 m2, josta vähintään 50 % on kiinteäpohjaista. Porsailla on oltava tilaa vähintään 1 m2.

SIIPIKARJA

Lisäehdot häkkikanaloille

1. Tilavaatimus –toimenpiteen esitämme poistettavaksi, koska emme näe tämän valvomista mahdolliseksi. Sen sijaan esitämme häkkikanaloiden toimenpiteeksi aiemmin laissa olleen rajoituksen:

1. Häkkien sijoittelu

Häkkejä saa sijoittaa enintään kolmeen kerrokseen.

Perustelu: häkkien ja munintapesien (virikehäkit) tarkastamisen helpottuminen

Lisäehdot lattiakanaloille

1. Säännöllinen lannan poisto

Lattiakanalan ritilän alle asennetaan lantaraappa tai puhdistettava lantamatto ja lanta pois-tetaan säännöllisesti.

Perustelu: ilmanlaadun parantaminen
Korkean ammoniakkipitoisuuden todettiin MTT:n, TTS:n ja Siipikarjaliiton ”Munivien kanojen tulevaisuuden tuotantoympäristöt” tutkimushankkeessa olevan lattiakanaloissa merkittävä ongelma etenkin talviaikaan.

Lisäehdot broilerikasvattamoille

1. Kynnykset ja tasot

Broilereiden pitopaikassa on oltava lattialla ylitettäviä kynnyksiä tai lattiasta korotettuja tasoja. Kynnysten tai tasojen on oltava sopivasta materiaalista ja sopivan korkeita (n.8 cm), jotta linnut voivat käyttää niitä vaikeuksitta.

Perustelu: liikuntakyvyn parantaminen ja jalkasairauksien ehkäisy
Kynnysten tai lattiasta korotettujen tasojen tarkoituksena on toimia virikkeinä linnuille ja parantaa niiden li-haskuntoa. Suomesta tai muista Pohjoismaista ei vielä ole tutkimustuloksia aiheesta, joten ennen järjestel-män käyttöönottoa olisi suotavaa kokeilla tasoja/kynnyksiä Suomen kasvatusolosuhteissa käytännön suosi-tusten (korokkeiden mitat ja materiaali, kasvattamoon sijoittelu ja puhdistus) saamiseksi. Myös orsien käyt-töä tulisi tutkia. USA:laisissa tutkimuksissa korokkeiden tai orsien käyttö ei vaikuttanut lintujen loppupainoon eikä rehuhyötysuhteeseen.

Lisäehdot nuorikkokasvattamoille (sekä emot että tuotantopolvi)

1. Orret ja pitojärjestelmään totuttaminen

Kananpoikasten pitopaikassa on kasvatuskauden alusta lähtien oltava orsia ja kuiviketta. Orsien tulee olla selkeästi korotetut (yli 30 cm) ja niitä tulee olla eri korkeuksilla. Orsien on oltava linnuille sopivasta materiaalista ja sellaisia, että linnut voivat käyttää niitä vaikeuksit-ta. Kananpoikaset totutetaan siihen pitojärjestelmään, jossa niitä täysikasvuisina tullaan pi-tämään (esim. poikaset lattiakanaloihin kasvattava lattiakasvattamoissa ja luomunuorikot luonnonvalossa).

Perustelu: häiriökäyttäytymisen ja stressin ehkäisy
Kasvatuskaudella on todettu olevan suuri vaikutus munijakanan munintakauden onnistumiseen ja muninta-kauden aikaiseen käyttäytymiseen. Eläinsuojelulain mukaan kaikissa lattiakanaloissa tulee olla orret vuoden 2007 alusta. Kananuorikon tulisi tottua orsiin jo kasvatusaikana. Orsien käyttö vähentää munintakauden käyttäytymisongelmia (kannibalismi, höyhenten nypintä), vähentää kanojen stressiä ja opettaa jo poikasille tilan kolmiulotteista hahmottamista. Sopiva orren pituus on vähintään 10 cm/poikanen. Kaikissa tulevaisuu-den tuotantomuodoissa tulee kanojen käytössä olla kuiviketta, joten poikaset olisi syytä totuttaa sen käyttöön jo kasvatuskaudella.

2. Keinoemot

Kananpoikien käytössä tulee kasvatuskauden alusta lähtien olla keinoemoja, joiden alla on pimeää ja lämmintä. Keinoemoja on oltava riittävä määrä, jotta kaikki kananpojat mahtuvat yhtäaikaisesti niiden alle lepäämään. Keinoemo voi olla esimerkiksi 50x200cm kokoinen ylösalaisin asetettu lämpölaatikko noin 15 cm:n korkeudella lattiasta. Lämpötilan kei-noemon alla tulee olla lepääville kananpojille sopiva (noin 40-42 ºC), jolloin muun kasvatta-moympäristön lämpötila voi olla huomattavasti alempi (noin 24-26ºC).

Perustelu: höyhenennypintä- ja kannibalismiongelmien ehkäisy
Tutkimusten mukaan poikasten luontaisten olosuhteiden mukaileminen keinoemoja käyttämällä yhdenmu-kaistaa niiden päivittäistä elämänrytmiä. Tämä vähentää höyhenten nyppimistä, höyhenpuvun ja ihon vauri-oita ja kuolleisuutta (mm. Brinch Jensen & Forkman).

Lisäehdot emokanaloihin (sekä munijakana- että broileriemot)

1. Orret ja virikkeet

Emojen pitopaikassa on oltava orsia. Orsien tulee olla selkeästi korotetut (yli 30 cm, broile-reilla matalammat) ja niitä tulee olla eri korkeuksilla. Orsien on oltava linnuille sopivasta materiaalista ja sellaisia, että linnut voivat käyttää niitä vaikeuksitta. Linnuille on tarjolla ruuanhakukäyttäytymisen mahdollistavia virikkeitä (kuivikkeen sekaan piilotettuja jyviä ym. makupaloja).

Perustelu: häiriökäyttäytymisen ja stressin ehkäisy
Orrella nukkuminen on yksi kanojen voimakkaimmista luontaisista käyttäytymistarpeista. Orren käytöllä on monia positiivisia vaikutuksia myös tuotannon kannalta: se mm. vähentää kloaakkikannibalismia, lattiamu-nintaa, pienentää kuolleisuutta, vähentää kanojen kokemaa stressiä ja tarjoaa kanoille mahdollisuuden tur-vapaikkaan toisen kanan uhatessa. Kanat käyttävät luontaisesti suurimman osan valveillaoloajastaan ruuan etsimiseen. Ruokavirikkeiden tarjoaminen vähentää höyhenten nokkimista ja kannibalismia.

LAMPAAT JA VUOHET

Lisäehdot lampaille

1. Karsinaolosuhteet

Lampaita ei pidetä yksittäiskarsinassa muutoin kuin poikkeustapauksissa: karitsoiminen, sairaat tai aggressiiviset eläimet. Lampailla tulee olla kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu, pehmeä ja vedoton makuupaikka. Makuualueen tulee olla riittävän iso että kaikki eläimet mahtuvat yhtä aikaa makuulle. Ritilä- ja rakolattialla tulee käyttää myös kuiviketta. Karitsointikarsinan ja karitsojen pitopaikan lattian on oltava kiinteäpohjainen ja hyvin kuivitettu.

2. Lampaiden laidunnus kasvukaudella ja jaloittelu talviaikana

Lampaat pääsevät ulkotarhaan jaloittelemaan ympäri vuoden. Ulkotarhassa pinta-alaa eläintä kohden oltava vähintään 3 m². Kaikki lampaat pääsevät laidunkaudella päivittäin laitumelle. Lai-dunkauden pituus on normaalivuotena Etelä-Suomessa 120 vrk ja Pohjois-Suomessa 90 vrk.

Perustelu: Ympärivuotinen ulkoilu on lisääntyvä käytäntö lammastiloilla myös tavanomaisessa tuotannossa. Tätä tulisi tukea.

Muuta: Maa- ja metsätalousministeriön tulisi pikaisesti ratkaista lampaiden terveyttä koskeva korvamerkkiongelma, jota lammastuottajat pitävät merkittävänä hyvinvoinnin heikentäjänä. Suomessa käytössä olevat korvamerkkimallit eivät sovellu laitettavaksi pikkukaritsoille, vaik-ka käytännössä jonkinlainen merkintä olisi suoritettava kun karitsat siirretään karitsointikarsinoista ryhmäkarsinaan noin viikon ikäisinä. Kahden eri merkintätavan käytännöstä voitaisiin siirtyä pien-ten metallimerkkien käyttöön, jotka ovat jo hyväksyttyjä Ruotsissa. Nyt käytössä olevat muovimer-kit ovat terveysriski laiduntaville lampaille: merkin tarttuminen esim. oksanhankaan aiheuttaa kor-van repeytymisen, josta voi aiheutua tulehdus.

Lisäehdot vuohille

1. Karsinaolosuhteet ja sarvien poistaminen

Vuohia ei pidetä yksittäiskarsinassa muutoin kuin poikkeustapauksissa: sairaat tai aggressiivi-set eläimet. Poikimisalustan ja kilin pitopaikan lattian on oltava kiinteäpohjainen ja hyvin kuivitettu. Vuohilla tulee olla kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu, pehmeä ja vedoton makuupaikka. Makuualueen tulee olla riittävän iso että kaikki eläimet mahtuvat yhtä aikaa makuulle. Ritilä- ja rakolattialla tulee käyttää myös kuiviketta. Ryhmäkarsinassa vuohille tulee järjestää tasoja kiipeilyä varten. Tasojen tulee olla turvallisia, ja niitä on oltava riittävästi, etteivät ne aiheuta turhaa kilpailua. Jos kilit nupoutetaan, tämä tehdään eläinlääkärin antamaa kivunlievitystä käyttäen alle 8 viikon ikäisille eläimille.

Perustelut: Vuohet eivät kaipaa vuonimiseen erilliskarsinaa, vaan vuonivat mielellään lajikumppaniensa seu-rassa. Vuohien sarvien poisto tapaturmien ehkäisemiseksi pihattoympäristössä on yhä yleisempi käytäntö, jota tulisi ohjeistaa.

2. Vuohien laidunnus kasvukaudella ja jaloittelu talviaikana

Vuohet pääsevät ulkotarhaan jaloittelemaan ympäri vuoden. Ulkotarhassa pinta-alaa eläintä kohden oltava vähintään 3 m². Vuohet pääsevät laidunkaudella päivittäin laitumelle puoleksi vuorokaudeksi tai lypsyjen väliseksi ajaksi. Laidunkauden pituus on normaalivuotena Etelä-Suomessa 120 vrk ja Pohjois-Suomessa 90 vrk.

Perustelu: Varsinaisilla vuohitiloilla laidunnus on vähäistä haasteellisuutensa vuoksi. Tuella voitaisiin edistää vuohien laidunnuskäytäntöjä.

Helsingissä 2.1.2006

Meri Elonheimo
Maatalouseläinvastaava
Eläinsuojeluliitto Animalia ry

2005

Valtiosihteeri Pekka Pesonen
Eläinlääkintöneuvos Pirkko Skutnabb
Maa- ja metsätalousministeriö

Asia: Animalian kanta EU:n komission ehdotukseen broileridirektiiviksi ja lihakanojen hyvinvoinnin edistämiseen Suomessa

Direktiiviehdotuksen heikkoudet broilereiden hyvinvoinnin näkökulmasta (KOM (2005) 221 lopullinen)

Ehdotus ei puutu keskeisiin broilereiden hyvinvointiongelmiin, joita aiheuttaa nopeaan kasvuun ja lihasmassan kehittämiseen keskittynyt jalostus. Broilerit on jalostettu saavuttamaan teuraspaino alle 40 päivässä, mikä on yli kaksi kertaa nopeammin kuin 30 vuotta sitten. Perinnöllisten ominai-suuksiensa vuoksi linnut kärsivät mm. sydän- ja keuhkosairauksista sekä erityisesti jalkavauriois-ta.

Ehdotus ei puutu lainkaan siitospolven broilereiden hyvinvointiongelmiin.

Direktiiviehdotuksen sisältämät vähimmäisvaatimukset keskittyvät broilerikasvattamojen teknisiin vaatimuksiin ja valvontaan. Broilereiden kannalta keskeisiä olosuhdetekijöitä koskevat vaatimuk-set ovat liian löyhiä: ei ole asetettu vaatimusta kuivikkeen määrästä ja hygieenisyydestä, eikä yk-siselitteistä lämpötilamaksimia.

Kasvatustiheyden sitominen hyvinvointitasoon on periaatteena hyvä. Ehdotuksessa sallitut eläin-tiheydet ovat kuitenkin hyvinvoinnin näkökulmasta liian korkeita ja hyvinvointitason määrittelyssä ja valvonnassa käytetyt mittarit riittämättömiä. Viranomaistarkastukset eivät koske lainkaan mata-lamman hyvinvointitason kasvattamoja, vaikka juuri näillä tiloilla kasvatettavat eläimet tarvitsisivat eniten suojelua.

Esitetyt hyvinvointimittarit – kuolleisuus ja jalkapohjatulehdukset – eivät kuvaa lintujen hyvinvoin-nin tasoa riittävän kattavasti. Lisäksi tulisi tarkastella ainakin liikkumista vaikeuttavien jalkavikojen ja vesipöhön esiintymistä. Vaadittu hyvinvoinnin taso on myös liian matala: esityksessä sallitaan ns. korkeamman hyvinvointitason tiloilla jalkapohjatulehduksia jopa puolella linnuista.

Hyvinvoinnin parantamista kasvatusympäristön virikkeiden avulla ei ole esitetty lainkaan.

Lihakanojen tuotanto-olot Suomessa

Broileri on yksilömäärältään Suomen ylivoimaisesti runsaslukuisin tuotantoeläin (51 miljoonaa teu-raslintua vuodessa). Broilerituotannon moninkertaistuminen viime vuosikymmeninä on merkinnyt keskittynyttä tuotantorakennetta ja erittäin intensiivisten kasvatusmenetelmien käyttöönottoa. Kasvatuserät yksittäisillä broileritiloilla ovat suurentaneet valtavasti. Tiloilla kasvatetaan keskimää-rin 40 000 lintua, joten hyvinvoinnin tarkkailu yksilötasolla ei ole mahdollista.

Voimassa oleva eläinsuojeluasetus ei ole pystynyt turvaamaan broilereiden hyvinvointia. Suuret eläinmäärät ja korkea eläintiheys heikentävät kanojen hyvinvointia. Kuivitus ja ilmanvaihtoratkai-sut on suomalaisissa kasvattamoissa hoidettu monia maita paremmin, mutta Suomeen tuotava eläinaines on perimältään samaa kuin muuallakin, joten nopeakasvuisuuden aiheuttamat terveys-ongelmat koskevat myös täällä kasvatettavia kanoja. Vaikka eläinsuojeluasetuksen suositus kas-vatustiheydeksi on 35 kg/m², broilereita kasvatetaan Suomessa 42 - 44 kg/m² tiheydellä.

Valtioneuvoston kanta ei edistä broilereiden hyvinvointia Suomessa EU/2005/1058 (U 35/2005 vp)

Valtioneuvoston näkemys on, että broilereiden hyvinvointi voitaisiin Suomessa taata komission ehdotusta korkeampaa eläintiheyttä käytettäessä. Valtioneuvosto katsoo, ettei Suomella olisi va-raa direktiiviehdotuksen mukaiseen kasvatustiheyden alentamiseen (38 kg/m²), joka aiheuttaisi elinkeinolle kaikkiaan 5 - 7 % kulujen nousun (0,06–0,08 €/lihakilo).

Animalia katsoo, ettei valtioneuvoston kanta ole eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta perusteltu, eikä tarjoa minkäänlaista parannusta broilereiden oloihin Suomessa.

Animalian kanta on, ettei broilereiden kasvatusta tulisi Suomen olosuhteissa sallia yli 30kg/m² eläintiheydellä. Ellei korkeaa hyvinvointitasoa pystytä todentamaan, kasvatus-tiheydeksi tulisi sallia enintään 25 kg/m².

Perustelut: Korkea kasvatustiheys vaikeuttaa lintujen liikkumista, mikä pahentaa jalkavaurioita ja niistä johtu-vaa kroonista kipua. Korkea tiheys estää lintujen lajinmukaisen käyttäytymisen ja tekee lepäämi-sen mahdottomaksi. Hoitajilla ei ole mahdollisuutta tarkkailla kanojen hyvinvointia yksilötasolla; sairaita ja liikuntakyvyttömiä yksilöitä ei havaita tiheästä eläinmassasta.

EU:n tiedekomitean broilereiden hyvinvointia koskevan raportin mukaan eläintiheydellä on selvä yhteys broilereiden terveysongelmiin ja vakavat ongelmat lisääntyvät voimakkaasti yli 30 kg/m² kasvatustiheyksillä myös hyvin kontrolloiduissa kasvatusolosuhteissa. Muuten hyvillä olosuhteilla ei voida kompensoida tiheyden aiheuttamia haittoja.

Kuluttajat kokevat broilereiden olevan suomalaisista tuotantoeläimistä heikoimmassa asemassa ja toivovat niiden tuotanto-olosuhteisiin muutosta. Suuri osa kuluttajista pitää broilereiden hyvinvoin-nin tasoa huonona . Vuonna 2005 ilmestyneessä Eurobarometri-tutkimuksessa suomalaisista 63 prosenttia mainitsi broilerit niiden tuotantoeläinten joukossa, joiden oloja pitäisi parantaa eniten nykyisestä.

Animalia ja 13 360 broilerivetoomuksen allekirjoittanutta vetoavat Suomen maa- ja metsätalo-usministeriin, jotta lainsäädännöllä kiellettäisiin liian nopeasti kasvavien eläinten kasvattami-nen ja taataan broilereille tilavammat olosuhteet (enintään 25 kg/m², ellei voida taata korkeaa hyvinvoinnin tasoa) sekä virikkeitä.

Animalian mielestä ei ole kohtuullista sallia broilerintuotannossa muuta eläintuotantoa löyhempää eläinsuojelun tasoa.

Suomen tulisi pyrkiä vaikuttamaan valmisteilla olevaan broileridirektiiviin niin, että siinä puututtaisiin jalostuksen aiheuttamiin ja siitospolven broilereiden hyvinvointiongelmiin. Kasvattamo-olosuhteita ja hoitajien koulutusta koskevien vaatimusten sekä valvonnan tulisi olla riittävän tiukkaa ja yhdenmukaista kaikkien EU:n alueelle kas-vatettavien broilereiden suojelemiseksi.

Maa- ja metsätalousministeriön tulisi luoda Suomessa edellytyksiä vaihtoehtoiselle, eettisemmälle kananlihan tuotannolle. Eläinten hyvinvoinnin huomioiva tuotanto edellyttää hidaskasvuisempien kanahybridien käyttöä ja nykyistä selvästi alempia kasvatustiheyksiä.

Ystävällisin terveisin

Meri Elonheimo
maatalouseläinvastaava
Eläinsuojeluliitto Animalia ry

Kopio: Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet

Asia: Animalian kanta komission ehdotukseen broileridirektiiviksi

(KOM (2005) 221 lopullinen)

Direktiiviehdotus broilereiden hyvinvoinnin näkökulmasta

Direktiivin tarkoitus on suojella lihantuotantoon kasvatettavia kanoja ja edistää niiden hyvinvointia. Direktiiviehdotuksen sisältämät vähimmäisvaatimukset keskittyvät broilerikasvattamojen teknisiin vaatimuksiin ja valvontaan. Eläintiheydeksi sallittaisiin enintään 38 kg/m², jos kasvatushallin muut olosuhteet täyttävät määrätyt kriteerit. Ehdotus ei puutu keskeisiin broilereiden hyvinvointiongel-miin, joita aiheuttaa nopeaan kasvuun ja lihasmassan kehittämiseen keskittynyt jalostus. Perinnöl-listen ominaisuuksiensa vuoksi linnut kärsivät mm. sydän- ja hengitystiesairauksista sekä erityi-sesti jalkavaurioista. Ehdotus ei huomioi lainkaan siitospolven broilereiden hyvinvointiongelmia.

Lihakanojen tuotanto-olot Suomessa

Broileri on yksilömäärältään Suomen ylivoimaisesti runsaslukuisin tuotantoeläin. Broilerituotannon moninkertaistuminen viime vuosikymmeninä on merkinnyt erittäin intensiivisten kasvatusmene-telmien käyttöönottoa. Broileritilat ovat suurentaneet kasvatuseriään valtavasti. Lihakanojen hy-vinvointia on pyritty turvaamaan vain maa- ja metsätalousministeriön suosituksin. Kuivitus ja il-manvaihtoratkaisut on suomalaisissa kasvattamoissa hoidettu monia maita paremmin, mutta eläinaines on perimältään samaa kuin muuallakin, joten nopeakasvuisuuden aiheuttamat terveys-ongelmat koskevat myös täällä kasvatettavia kanoja. Suuret eläinmäärät ja korkea eläintiheys heikentävät kanojen hyvinvointia. Broilereita kasvatetaan Suomessa nykyään 42 - 44 kg/m² tihey-dellä, vaikka voimassa olevan eläinsuojeluasetuksen suositus kasvatustiheydeksi on 35 kg/m².

Valtioneuvoston kanta ei edistä broilereiden hyvinvointia Suomessa EU/2005/1058 (U 35/2005 vp)

Valtioneuvosto katsoo, ettei Suomella olisi varaa direktiiviehdotuksen mukaiseen kasvatustihey-den alentamiseen, joka aiheuttaisi elinkeinolle kaikkiaan 5 - 7 % kulujen nousun (0,06–0,08 €/lihakilo). Valtioneuvoston näkemys on, että broilereiden hyvinvointi voitaisiin Suomessa taata komission ehdotusta korkeampaa eläintiheyttä käytettäessä. Mitään perusteita tälle ei esitetty. Valtioneuvoston kanta ei tarjoa minkäänlaista parannusta broilereiden oloihin Suomessa.

Animalian kanta on, ettei broilereiden kasvatusta tulisi Suomen olosuhteissa sallia yli 30kg/m² eläintiheydellä.

Kuluttajat kokevat broilereiden olevan suomalaisista tuotantoeläimistä heikoimmassa asemassa ja toivovat niiden tuotanto-olosuhteisiin muutosta. Suuri osa kuluttajista pitää broilereiden hyvinvoin-nin tasoa huonona . Broilerintuotannossa ei tule sallia muuta eläintuotantoa löyhempää eläinsuo-jelun tasoa.

Meri Elonheimo
maatalouseläinvastaava
Eläinsuojeluliitto Animalia ry

Asetus valtakunnallisten eläinsuojelujärjestöjen valtionavustuksista

Animalian on erittäin ilahtunut, että valtion budjetissa 2005 on vihdoin varattu määräraha eläinsuojelujärjestöjen avustamiseen. Siksi tämän lausunnon antaminen on erityinen ilo.

Kokonaisuutena asetusehdotus on tarkoituksenmukainen ja järkevä, mutta muutamiin pykäliin haluamme kiinnittää huomiota.

3§ Avustettava toiminta

Ilmaisu ”…järjestöjen koulutus-, tarkastus- ja tiedotustoiminnasta aiheutuvien kustannusten mukaisessa suhteessa” on mielestämme tarpeettoman epäselvä ja sitä pitäisi vähintäänkin selitysosassa selvästi tarkentaa. Muuten tämä jättää avustusten myöntäjälle kohtuuttomasti tulkinnanvaraa ja vaikeuttaa järjestöjen talouden ennustettavuutta.

Oikeudenmukainen tulkinta ei voi olla, että mikäli järjestö keskittyy yhteen näistä edellä mainituista toiminnoista, se saa vähemmän avustusta kuin järjestö, joka tekee jokaista näistä, vaan avustuksella on katettava puolueettomasti järjestön toimintaa – keskittyi se mihin tahansa näistä.

Ymmärrämme, että määrittelyllä koulutus-, tarkastus- ja tiedotustoiminnalla pyritään määrittelemään yhteiskunnallisesti tärkeät toiminnot, joita eläinsuojelujärjestöt tekevät. Näihin tulisi kuitenkin ehdottomasti lisätä järjestöjen hyvin keskeiset yhteiskunnalliset tehtävät, kuten lausuntojen antaminen (sekä ministeriöille että eduskunnalle) ja erilaisiin neuvottelukuntiin, työryhmiin jne. osallistuminen. Muotoilu voi olla esimerkiksi ”asiantuntijatehtävät” tai ”yhteiskunnallinen vaikuttaminen”.

Edellä mainitut tehtävät vaativat paljon henkilöstöresursseja, koska niissä vaaditaan pitkäjänteistä ja syvällistä asioihin paneutumista eläinten hyvinvointi- ja muihin liittyviin kysymyksiin. Lisäksi esimerkiksi lausuntojen kirjoittaminen vaatii usein nopeallakin aikataululla resurssien irrottamista pelkästään siihen työhön.

On yhteiskunnan edun mukaista, että eläinten intressi tulee edustetuksi lausunnoissa eläinsuojelujärjestöjen kautta.

4 § Valtionavustuksen hakeminen

Toivomme, että tuen haku olisi kunkin vuoden maaliskuun lopussa ja varmistus tuesta tulisi mahdollisimman pikaisesti. Tämä helpottaisi hieman järjestöjen taloussuunnittelua.

6 § Valtionavustuksen käytön seuranta

Mielestämme seuranta on hyvin tarpeellista väärinkäytösten ehkäisemiseksi, mutta toivomme, että vaadittu selvitys ei ole kohtuuttoman työläs, mikä lieneekin tavoite.

Kiitämme lausuntomahdollisuudesta ja toivomme kommenttiemme johtavan muutoksiin asetuksessa.

Hanna Kivinen
toiminnanjohtaja
Eläinsuojeluliitto Animalia ry

2004

Eduskunnan ympäristövaliokunta

Asia: HE 105/204 vp kosmeettisista valmisteista annettava laki

Keskitymme kommenteissamme eläinkokeita koskeviin vaatimuksiin (3 luku).

Eläinkokeiden käyttö kosmeettisten valmisteiden testauksessa, 7 §

Kauppa- ja teollisuusministeriö on ehdotuksessaan päätynyt noudattamaan vain direktiivin 2003/15/EY:n vaatimuksia, vaikka Suomi voisi hyvin laatia tiukemmankin lainsäädännön. Lausuntokierroksella esityksessä oli kaksi vaihtoehtoa:

1. Sekä kosmeettisten valmisteiden että kosmeettisten ainesosien ja ainesosien yhdistelmien testaaminen eläinkokeilla kiellettäisiin Suomessa.

2. Kosmeettisten valmisteiden testaaminen eläinkokeilla kiellettäisiin Suomessa, mutta ainesosien ja ainesosien yhdistelmien testaaminen eläinkokeilla kiellettäisiin Suomessa vasta komission vahvistaman aikataulun mukaan (2009 mennessä).

Nyt ministeriö päätyi ehdottamaan jälkimmäistä, oletettavasti siitä syystä, että kosmetiikkateollisuus on näin vaatinut. Tämä on hämmästyttävää, sillä suomalainen kosmetiikkateollisuus on jatkuvasti kertonut, että he eivät tee kosmetiikan eläinkokeita. Haluavatko he siis aloittaa ainesosien testaamisen Suomessa?

Koska suurin osa kansasta selkeästi vastustaa kosmetiikan eläinkokeita, voidaan pitää perusteltuna, että niitä ei Suomessa tehdä. Tämä ei vaikuta kosmetiikan turvallisuuteen, koska nykyisin käytössä olevista ainesosista, joita on yli 8000, voidaan kehittää aivan riittävä määrä kosmetiikkaa. (Lisäksi teollisuudelle jäisi mahdollisuus testauttaa ulkomailla, mikäli he haluaisivat jonkin uuden ainesosan testata).

Animalia vaatiikin, että myös ainesosien ja ainesosien yhdistelmien testaaminen eläinkokeilla kielletään välittömästi.

Eläinkokeita koskevat väitteet, 9 §

Eläinkokeita koskevien väitteiden teksti laissamme on suoraan direktiivistä. Siitä todettakoon, että EU:ssa toimii työryhmä, joka pohtii tekstin merkitystä. Pahimmillaan tekstiä voidaan tulkita niin, että väitteitä ei voi käyttää tuotteissa lainkaan, mikä varmasti olisi kuluttajan edun vastaista. Tätä tulkintaa ajavat luonnollisesti suuret kosmetiikkayritykset, koska he eivät halua antaa markkinointietua yrityksille, jotka toimivat niin, että uusia kosmetiikan eläinkokeita ei tehdä.

”Ei eläinkokeita” (tai vastaava) -merkintä tulisi mahdollistaa, mikäli kosmetiikkatuotteen valmistaja eikä sen tavarantoimittajat ole testanneet tuotteita tai ainesosia eläinkokeilla tietyn, valmistajan ilmoittaman päivämäärän jälkeen.

Lainsäädännön toimeenpanosta

Komissio antaa 11.9.2004 aikataulun kosmetiikan eläinkokeiden korvaamiseksi vaihtoehtoisilla menetelmillä. Sen mukaisesti Suomessakin tulisi ryhtyä valvomaan, että kaupan ei ole kosmetiikkatuotteita, joita on testattu sellaisilla eläinkokeilla, jolle on olemassa vaihtoehtoinen menetelmä.

Tämä tarkoittaa muita kuin toistetun annoksen toksisuutta, lisääntymistoksisuutta ja toksikokinetiikkaa mittaavia kokeita, joita voidaan tehdä EU:n ulkopuolella vuodesta 2009 vuoteen 2013.

On täysin avoinna, kuinka tätä valvontaa tullaan suorittamaan ja siksi siitä tulisi pohtia aktiivisesti niin Suomessa kuin EU-yhteyksissäkin ja luoda valvontajärjestelmä välittömästi. On mahdollista, että jo hyvin pian on valvottava, että myynnissä ei ole kosmetiikkaa, joka lopputuote tai ainesosa on testattu eläinkokeella, vaikka vaihtoehtoinen menetelmä on olemassa.

Vaihtoehtoisten menetelmien kehittäminen

Kosmetiikkalakia käsiteltäessä tulee esiin myös voimakas tarve eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseksi. Näiden menetelmien kehittäminen ei ole vain velvollisuus, vaan myös suuri mahdollisuus Suomelle. Kokeet ovat korkean teknologian osaamista ja osa niistä tullaan kaupallistamaan, joten niiden aktiivisempi kehittäminen lisäisi tietotaitoa, työllisyyttä ja hyvinvointia Suomessa.

Vaihtoehtoisia testejä tullaan tarvitsemaan runsaasti niin kosmetiikan kuin muiden kemikaalien testaamiseen EU:n tulevan kemikaalilainsäädännön mukana.

Suomen hallituksen tulisi lisätä monenkertaiseksi rahoitus eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseen ja validointiin sekä tutkijoiden koulutukseen. Tänä vuonna kehittämiseen suunnattu suora tuki oli 34 000 euroa, mikä ei riitä edes yhden osatutkimuksen rahoittamiseen vuodeksi.

Eduskunnan tulisikin vaatia budjettikäsittelyssä tuen runsasta lisäämistä välittömästi.

Kunnioittaen

Hanna Kivinen
toiminnanjohtaja
Eläinsuojeluliitto Animalia ry

6.9.2004

LAUSUNTO

Maa- ja metsätalousministeriö Elintarvike- ja terveysosasto PL 30 00023 VALTIONEUVOSTO

Asetus eläinsuojeluasetuksen muuttamisesta

Kiitämme lausuntopyynnöstä ja toivomme näkemystemme päätyvän asetuksen lopulliseen muotoon.

14 §

On hyvä, että ministeriö selkeyttää määräyksiä koirille kärsimystä aiheuttavien koulutusvälineiden käytöstä. Katsomme kuitenkin, että ehdotuksen mukainen poikkeus viranomaisten koirankoulutusta varten on perusteeton ja siksi poistettava.

Perusteluja: Koirien koulutus positiivisin keinoin eli ilman kovia pakotteita, kuten sähköpantaa, on eri tutkimusten mukaan riittävä ja parempi keino yleisesti koirien koulutukseen ja myös suojelukoirien kouluttamiseen.

Sähköiskujen antaminen koirille aiheuttaa niille kärsimystä ja stressiä. Ne oppivat yhdistämään kouluttajansa sähköiskujen aiheuttamaan kipuun, jolloin jo kouluttajan läsnäolo saa stressin aikaiseksi (Matthijs G.H. Schilder ja Joanne A.M. van der Borg, Training dogs with help of the shock collar: short and long term behavioural effects, 2003). Stressaantunut eläin ei kykene oppimaan niin hyvin kuin stressitön eläin (esim. Hiroshi Kaneto, Learning/memory processes under stress conditions 1995), ja pitkäaikainen stressi vaikuttaa koiran terveyteen.

Eläinsuojelulain 3 §:n 1 momentti vaatii, että ei eläimelle saa aiheuttaa tarpeetonta kipua ja tuskaa. Myös viranomaiskoirien koulutus voidaan ja kannattaa hoitaa muilla menetelmillä, joten kivun ja tuskan aiheuttaminen on tarpeetonta. Sellaista "ehdottoman välttämätöntä" tarkoitusta ei ole, että sähköpannan käyttäminen olisi tarpeen.

(Lisäksi ehdotus asetukseksi jättää täysin avoimeksi kuka tämän "ehdottoman välttämättömän" määrittelee ja kuka sitä valvoo. Täten jätetään kouluttajille porsaanreikä, jonka avulla kouluttaja voi itse määritellä tarpeensa ja keinonsa.)

Asetuksen perusteluissa muistiossa kirjoitetaan: "Koulutettaessa koiria tulli, poliisin tai puolustusvoimien käyttöön työtehtäviä varten, voitaisiin koulutuksessa käyttää hieman ankarampia koulutusmenetelmiä kuin…" Sähköpanta ei ole vain hieman ankarampi vaan huomattavasti ankarampi koulutusmetodi, kuin harrastustoiminnassa sallitut. Lisäksi ei perustella miksi ankarammat metodit olisivat tarpeen. Koiran oppimisen ja tottelevaisuuden kannalta ne voivat olla jopa haitallisia.

Siksi katsommekin, että viranomaistoiminnassa olisi etsittävä parempia ja positiivisempia keinoja koirien kouluttamiseen, perehdyttävä paremmin uusimpiin oppimistutkimuksiin. Maailmalla koulutetaan suojelukoiriakin pehmeimmin metodein, ja näihin tulisi Suomessakin siirtyä välittömästi.

(Esimerkkejä positiivisista palvelus- ja suojelukoiran koulutusmetodeista löytyy internetistä: http://www.mesard.org/Articles/Not%20Using%20Force%20in%20Police%20Dog%2... http://www.clickersolutions.com/articles/2001/tradvsoc.htm http://www.friendlywithdogs.com/ http://www.vetmed.auburn.edu/ibds/ http://www.fjellanger-hundeskole.no/sokshund.htm http://www.noksh.com/Presentation.htm)

18 §

Katsomme, että poikkeuksia laitumelle tai jaloittelutarhaan pääsyyn kesällä ei pidä sallia ehdotuksen mukaisesti, vaan kaikkien eläinten on niiden terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi päästävä laitumelle. Myös pihatoissa elävien nautojen, lihantuotantotarkoituksessa pidettävien hiehojen sekä emolehmien ja vasikoiden on päästävä laitumelle tai jaloittelutilaan.

Tällä hetkellä on riittävää tieteellistä näyttöä liikunnan positiivista vaikutuksista nautojen terveyteen ja hyvinvointiin, joten ei ole syytä estää riittävää liikuntaa.

Ehdotettua vapautusta jaloittelumahdollisuuden tarjoamisesta ei tule sallia, sen vuoksi, että tuotantotilalla ei ole käytettävissä sopivaa laidunta. Tiloilla on ollut 10 vuotta aikaa valmistautua tulevaan lainsäädäntöön ja siksi laiduntamismahdollisuutta on vaadittava poikkeuksetta.

Ehdotettu 6 m2 jaloittelupinta-alaa nautaa kohden on riittämätön täyttämään naudan liikkumisen tarpeen ja vaikeuttaa nautojen sosiaalista käyttäytymistä. Jaloittelutarhan pinta-alan olisi oltava vähintään 10 m2 nautaa kohden.

19 §

Olemme tyytyväisiä, että ministeriö selkeyttää vuohien ja lampaiden kiinnipitokieltoa.

Hanna Kivinen
Toiminnanjohtaja
Eläinsuojeluliitto Animalia ry

Kosmetiikkalaki- ja -asetusehdotus

LAUSUNTO

28.1.2004

Kauppa- ja teollisuusministeriö
PL 32
00023 VALTIONEUVOSTO

EHDOTUS KOSMEETTISISTA VALMISTEISTA ANNETTAVAKSI LAIKSI JA EHDOTUS KOSMEETTISISTA VALMISTEISTA ANNETTAVAKSI KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖN ASETUKSEKSI

Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto kosmetiikkalainsäädännön uudistuksesta. Yhteislausunnossamme keskitymme eläinkokeiden lopettamis- ja korvaamistavoitteeseen sekä kuluttajien oikeuksiin saada tietoa käytetyistä eläinkokeista ja valita halutessaan eläinkokeettomia tuotteita. Kommenttimme koskevat vain lakiesitystä, asetustekstiin meillä ei ole huomautettavaa.

Eläinkokeita koskevat vaatimukset (3 luku)

Eläinkokeiden käyttö kosmeettisen valmisteen testauksessa (7 §)

Kannatamme voimakkaasti pykälässä 7 esitettyä vaihtoehtoa 1, jolla kielletään sekä kosmeettisten valmisteiden että ainesosien testaaminen eläinkokeilla Suomessa. Perusteluiksi tämän vaihtoehdon puolesta esitämme seuraavaa:

Tavoite lopettaa eläinkokeet kokonaan kosmetiikan testauksessa on EU:ssa yleisesti hyväksytty, ylivoimaisen enemmistön tukema ja monin tavoin lainsäädännössä vahvistettu. Eläinkoekiellon voimaantulon siirtäminen ainesosien osalta viimeistään vuoteen 2009 ei johdu tavoitteen hylkäämisestä, vaan siitä, että kieltoa ei katsottu voitavan välittömästi toteuttaa koko EU:n alueella. Jäsenmaille, joille kielto on mahdollinen jo ennen esitettyä takarajaa, on jätetty täydet mahdollisuudet kieltää eläinkokeet kosmetiikan testauksessa koska tahansa.

Suomella ei ole mitään syytä tyytyä eläinkoekiellon voimaansaattamisessa siihen valitettavan hitaaseen aikatauluun, joka kosmetiikkadirektiiviin jouduttiin hyväksymään. Voidaan ajatella, että EU:n jäsenmaiden ei ole ainoastaan mahdollista vaan pikemminkin suotavaa kieltää eläinkokeet niin nopeassa aikataulussa kuin niille on mahdollista. Suomessa kosmetiikkateollisuus ei tee eikä teetä eläinkokeita, ja on hyvin epätodennäköistä, että tarvetta eläinkokeilla testaamiseen syntyisi. Mikäli näin kuitenkin kävisi, olisi mahdollista teettää turvallisuustestit ulkomailla.

Eläinsuojelua käsittelevässä lainsäädännössämme, sekä kansallisessa että eurooppalaisessa (EU ja EN), on selkeänä periaatteena se, että turhia eläinkokeita ei saa tehdä. Koska kosmetiikan ainesosien testaaminen eläimillä Suomessa olisi monestakin syystä turhaa, ei myöskään lainsäädäntöön pidä jättää tällaista mahdollisuutta. Eläinkoekielto on myös Suomen kansan oikeustajun mukainen, sillä enemmistö suomalaisista pitää kosmetiikan eläinkokeita turhina ja toivoo niiden kieltämistä. Lainsäädännöllä vahvistettu eläinkokeettomuus voidaan lisäksi nähdä myyntivalttina suomalaiselle kosmetiikkateollisuudelle.

Eläinkokeita koskevat väitteet (9 §)

Kosmetiikkavalmisteiden merkintöjä koskevista vaatimuksista ei voida eikä pidä tehdä omia kansallisia tulkintoja, joten emme esitä olennaisia muutoksia kosmetiikkadirektiivistä kopioituun lakiesityksen tekstiin. Sen sijaan haluamme tuoda esiin, että (direktiivin) eläinkoemerkintöjä koskeva teksti sellaisenaan on mielestämme epäonnistunut ja vaikeasti tulkittava. Olisi hyvä että lakitekstissä merkintävaatimuksia selvennettäisiin sen mukaan, mihin valmisteilla olevissa ohjeissa päädytään. Ennakoiden ohjeiden sisältöä ehdotamme jäljempänä pientä lisäystä pykälän tekstiin.

Komission ohjeissa on tärkeää päästä tekstin tulkinnassa järkevään, kuluttajia palvelevaan muotoon. Missään tapauksessa ei pidä hyväksyä eläinkokeettomuusmerkintää käytettäväksi vain silloin, kun valmisteen yhtäkään ainesosaa ei kukaan koskaan ole testannut eläinkokeella. Tämä tekisi eläinkokeettomuusmerkinnän käytännössä mahdottomaksi, sillä lähes kaikki kosmetiikan ainesosat on joskus testattu eläimillä.

Positiivista pykälän tekstissä on se, että sillä ilmeisesti halutaan estää harhaanjohtavat "tätä tuotetta ei ole testattu eläinkokein" -tyyppiset väitteet silloin, kun eläinkokeettomuus koskee vain valmista tuotetta, muttei esim. valmistajan teettämää ainesosan testausta. Eläinkokeetonta kosmetiikkaa haluavalle kuluttajalle on tärkeää, että hän ei valmisteen ostamalla tue eläinkokeiden jatkumista eikä eläinkokeista hyötyvää yritystä. Sillä ei ole merkitystä, että ainesosat on kauan sitten saatettu testata eläinkokein. Sen sijaan kuluttaja katsoo, että valmistaja ei ole saanut tehdä eikä teettää eläinkokeita tuotteen kehittämisessä, eikä siinä käytettyjen ainesosien testauksessa. Valmistaja ei ole myöskään välillisesti saanut hyödyntää eläinkokeita käyttämällä uusia ainesosia, jotka on (suhteellisen äskettäin) testattu eläinkokeilla muiden toimesta.

On tärkeää, että eläinkokeista yllä mainitulla tavalla täydellisesti irtisanoutunut yritys voi merkinnöillään mainostaa eläinkoepolitiikkaansa kuluttajille. Ehkä yksinkertaisimmin tämä voidaan toteuttaa nykyisten merkintävaatimusten puitteissa siten, että "ei eläinkokeita" tai "testaamisessa ei ole käytetty eläinkokeita" -tapaiset merkinnät hyväksytään seuraavin ehdoin: Valmistaja ja sen tavarantoimittajat eivät ole missään vaiheessa testanneet valmistetta eivätkä mitään sen ainesosaa eläinkokeilla. Valmisteessa ei ole käytetty ainesosia, jotka on testattu eläinkokeilla tietyn, valmistajan ilmoittaman päivän jälkeen.

Valmistajalla on toisin sanoen oltava ilmoittaa päivämäärä, josta alkaen se on sitoutunut olemaan käyttämättä tuon päivän jälkeen eläinkokein testattuja ainesosia. Yrityksellä on oltava myös esittää kattavat todisteet sekä kyseisen menettelyn noudattamisesta että eläinkokeettomuuspolitiikastaan yleisesti.

Päivämäärä voisi olla kiinteä (esim. v. 1976 tai 2004) tai siirtyvä (käytettyjä ainesosia ei esimerkiksi viimeiseen viiteen vuoteen ole testattu eläimillä). Mikäli joku muu testaisi yrityksen käyttämää ainesosaa eläinkokeilla tämän rajapäivämärän jälkeen, testaukseen osatonta yritystä ei kuitenkaan pitäisi rangaista viemällä siltä oikeus eläinkokeettomuusmerkintään. Suotavaa kuitenkin olisi, että yritys pyrkisi korvaamaan ainesosan tuotteissaan.

Toivomme, että komission ohjeistus eläinkoemerkinnöistä toteutetaan edellä esitettyjen periaatteiden mukaan, että Suomi osaltaan tulee kuluttajan kannalta reilujen merkintävaatimusten syntymistä, ja että merkintävaatimuksia mahdollisuuksien mukaan selkiytetään jo Suomen valmisteilla olevassa kosmetiikkalainsäädännössä.

Ehdotamme seuraavaa lisäystä (lisäys lihavoitu) pykälään 9:

"Kosmeettisen valmisteen pakkauksessa ja valmisteeseen liittyvissä asiakirjoissa, ilmoituksissa, etiketeissä ja päällyksissä saa esittää väitteitä, joiden mukaan kosmeettista valmistetta varten ei ole tehty eläinkokeita edellyttäen, että valmistaja tai sen tavarantoimittajat eivät ole testanneet valmista kosmeettista valmistetta, kosmeettisen valmisteen esiastetta eivätkä mitään kosmeettisen valmisteen ainesosaa eläinkokeilla eivätkä käyttäneet ainesosia, joita muut ovat testanneet eläinkokeilla valmistajan ilmoittaman aikarajan jälkeen uusien kosmeettisten valmisteiden kehittämistarkoituksessa."

Kuluttajan tiedonsaanti eläinkokeista

Haluamme vielä tässä yhteydessä tuoda esiin, että pidämme kosmetiikkadirektiivissä epätoivottavana sitä ratkaisua, että kuluttajille ei ole annettu mahdollisuutta saada tietoa kosmetiikkavalmisteiden kehittämisessä käytetyistä eläinkokeista.

Tuotteiden pakollisissa merkinnöissä (lakiesitys 10 §) ei tarvitse mainita valmistajan käyttäneen eläinkokeita, vaikka tämä tieto olisi erittäin tärkeä suurelle osalle kuluttajista. Vastaavasti valmistajan ei tarvitse pyynnöstä toimittaa yleisön saataville minkäänlaista tietoa, ei edes lyhyttä yhteenvetoa, valmisteen tai sen ainesosien kehittämiseen tai turvallisuuden arviointiin liittyvistä eläinkokeista. Kuitenkin elinkeinonharjoittajan velvollisuutena on pitää kaikki nämä tiedot toimivaltaisten viranomaisten saatavilla (13 §, 1 (kohta 8) ja 3 momentti).

Lainlaatijoiden asia ei ole yksin ratkaista, mitä tietoa kuluttajille on tuotteista tarjottava, vaan tässä asiassa on kuunneltava ennen kaikkea yleisöä itseään. Oletamme että syntynyttä epäkohtaa ei voida korjata kansallisessa lainsäädännössä. Mikäli tämä kuitenkin olisi mahdollista, toivomme kauppa- ja teollisuusministeriön ryhtyvän asianmukaisiin toimenpiteisiin lakitekstin muuttamiseksi näiltä osin.

Hanna Kivinen
toiminnanjohtaja
Eläinsuojeluliitto Animalia ry

Marianna Norring
toiminnanjohtaja
Juliana von Wendtin Säätiö
tieteen edistämiseksi ilman eläinkokeita

Maa- ja metsätalousministeriön asetus nautojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annetun MMM:n päätöksen muuttamisesta

Kiitämme lausuntomahdollisuudesta ja toivomme ehdotustemme päätyvän lopulliseen tekstiin.

Kannatamme kokonaisuudessaan Eläinlääketieteellisen tiedekunnan Eläinten hyvinvointikeskuksen kommentteja asetusehdotukseen, mutta sen lisäksi korostamme ja ehdotamme seuraavaa:

•Kaikkien nautojen on päästävä kesällä laiduntamaan. Myös pihatoissa pidettävät lehmät, nuoret naudat ja kaikki vasikat on päästettävä laiduntamaan 1.5.-1.10. välisenä aikana kuten (muidenkin) lypsylehmien.

Navettaympäristö rajoittaa nautojen käyttäytymistä ja aiheuttaa osalle eläimistä vammoja tai rasitusta. Kesälaidunnuskausi edistää nautojen terveyttä ja hyvinvointia. Ei ole syytä evätä osalta eläimiä pääsy laitumelle. Muut perustelut vaatimukselle löytyvät Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kommenteista.

•Asetuksessa on säädettävä, että vasikoiden makuualusta on kiinteä ja pehmeä. Perusteluna tähän sama kuin naudoilla.

•Kannatamme voimakkaasti Eläinten hyvinvointikeskuksen ehdotuksia vasikoiden ja vieroitettujen nautojen ravinnosta.

•Liite 1, 1.1 Yleiset vaatimukset:

- Lisätään vaatimukseksi: Eläinsuojassa on oltava palovaroitin, sekä palosammutinjärjestelmä.

Perustelut: viime vuosina on jatkuvasti ollut satojen nautojen hengen vaatimia navettapaloja. Palot ovat todellinen hyvinvointiongelma ja keinot niiden ehkäisemiseksi ovat olemassa. On vain kyse siitä, että keinoja vaaditaan käytettäväksi. Eläimen kärsimys ja henki eivät ole vähempiarvoisia kuin ihmisen, joiden suojelemiseksi näitä keinoja jo käytetään.

- Lisätään vaatimukseksi: Tilalla on oltava varageneraattori.

Perustelut: Edellinen talvi osoitti, kuinka haavoittuvia sähkönjakelukanavamme ovat. Tiloilla, joilla ei ollut varageneraattoria, joutuivat lehmät odottamaan jopa päiviä lypsetyksi tulemista. Tämä aiheutti sadoille jollei tuhansille lehmille suurta kärsimystä.

•2.6 Naudalle suoritettavat toimenpiteet:

sarvenaiheiden poltto – milloin se ei ole vältettävissä – tulee sallia ainoastaan eläinlääkärin tekemänä ja paikallispuudutuksessa sekä rauhoituksessa.

Hanna Kivinen
Toiminnanjohtaja
Eläinsuojeluliitto Animalia ry

Kosmetiikkalaki- ja -asetusehdotus

LAUSUNTO

28.1.2004

Kauppa- ja teollisuusministeriö
PL 32
00023 VALTIONEUVOSTO

EHDOTUS KOSMEETTISISTA VALMISTEISTA ANNETTAVAKSI LAIKSI JA EHDOTUS KOSMEETTISISTA VALMISTEISTA ANNETTAVAKSI KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖN ASETUKSEKSI

Eläinkokeita koskevat vaatimukset (3 luku)

Eläinkokeiden käyttö kosmeettisen valmisteen testauksessa (7 §)

Eläinkokeita koskevat väitteet (9 §)

Ehdotamme seuraavaa lisäystä (lisäys lihavoitu) pykälään 9:

Kuluttajan tiedonsaanti eläinkokeista

Hanna Kivinen
toiminnanjohtaja
Eläinsuojeluliitto Animalia ry

Marianna Norring
toiminnanjohtaja
Juliana von Wendtin Säätiö
tieteen edistämiseksi ilman eläinkokeita

Ehdotus kosmetiikkatuotteiden ympäristömerkin vaatimuksiksi.

SUOMEN STANDARDISOIMISLIITTO SFS
LAUSUNTOPYYNTÖ

Ympäristömerkintä
PL 116
00241 HELSINKI 2003-10-31

telekopio (09) 1499 3320

Pyydämme lausuntoanne oheisesta ehdotuksesta pohjoismaisen ympäristömerkin myöntämisperusteiksi. Vastausaika päättyy 2. tammikuuta 2004.

Myöntämisperuste-ehdotus: Ehdotus Kosmetiikkatuotteiden ympäristömerkin vaatimuksiksi.

LAUSUNTO (Lausunnonantaja täyttää)

X Hyväksymme ehdotuksen, mutta ehdotamme tehtäväksi oheiset muutokset.

(Lausunto pyydettiin englanniksi.)

Animalia is grateful for the chance to comment the proposed criteria for the ecolabelling of cosmetics products. We will concentrate on animal welfare issues in our comments:

Modification:

Added to General requirements, 4.1:

The prohibition to test on animals should be extended to ingredients of the product.

New text: The ingredients must not have been tested on animals for the previous five years before the application. The final product must not have been tested on animals at all.

We suggest the five year criteria, because this will exclude "new" animal tests carried out for new ingredients. Practically all ingredients have been tested on animals at some point, so a cut-off date must be set.

The safety of consumers is not compromised, if the product contains only ingredients that are already in use and have been proven safe for consumers. The consumers do not require new ingredients, when these are tested on animals.

Animal tests have been proven to be poor indicators of the chemical’s safety to humans, so testing new ingredients with animals would not guarantee safety to humans. The safest option is to stick to ingredients already in use.

Several surveys show that consumers would prefer cosmetic products that have not been tested on animals. Certainly they expect this to be the case with an ecolabelled product.

As stated in the background document (p. 10), products manufactured in the Nordic countries would not have any problems fulfilling the requirement of not testing the final products on animals. Thus the ecolabelling would not bring any extra value to consumers in regard of animal testing of cosmetics. Only if also the ingredients are not tested on animals (in the previous five years), is the product different and more valuable as an "ecoproduct" to consumers.

In case the prohibition to test on animals is not extended to ingredients, the argument "not tested on animals" should definitely not be used in marketing ecolabelled products. On the contrary, if the producer has carried out or commissioned animal tests in the development of the product (in the previous five years), there should be an information text "animal tests used" on the product. (This should be then added to 4.5 Consumer information requirements).

Lausunnonantaja (yritys, yhteisö)

Animalia – Federation for the Protection of Animals, Finland

Allekirjoitus Päivämäärä

Hanna Kivinen

2.1.2004

Nimen selvennys Puhelin

09 148 5511

2003

Eduskunnan valtionvarainvaliokunnan maatalousjaosto 14.11.2003

ELÄINSUOJELUJÄRJESTÖJEN VALTIONTUKI

Eläinsuojelujärjestöt Suomessa

Suomessa on kolme valtakunnallista eläinsuojelujärjestöä: Eläinsuojeluliitto Animalia ry, Helsingin Eläinsuojeluyhdistys ry ja Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry, joista kullakin on oma roolinsa eläinsuojelukentässä. Järjestöt ovat tehneet yli sadan vuoden ajan pitkäjänteistä eläinsuojelutyötä. Jokainen näistä järjestöistä toimii ainoastaan laillisia keinoja käyttäen.

Tärkeää yhteiskunnallista toimintaa

Eläinsuojelujärjestöt tekevät tärkeää yhteiskunnallista työtä ja helpottavat toiminnallaan viranomaisten työtaakkaa. Eläinsuojelujärjestöt muun muassa:

- huolehtivat löytöeläimistä ja vahingoittuneista luonnoneläimistä
- puuttuvat eläinrääkkäykseen (eläinsuojeluvalvojat)
- tiedottavat eläinsuojeluasioista kansalaisille
- vaikuttavat yhteiskunnallisesti tiedottamalla päättäjille ajankohtaisista asioista niin Suomessa kuin kansainvälisestikin
- antavat lausuntoja eläinsuojeluun liittyviin lakeihin ja asetuksiin
- osallistuvat aktiivisesti erilaisiin valtionhallinnon ja muihin asiantuntijaelimiin
- Esimerkiksi eläinsuojeluasioista tiedottamisen ja eläinsuojeluvalvonnan voidaan katsoa kuuluvan viranomaisille, ei jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla toimiville eläinsuojelujärjestöille. Käytännössä suuri osa eläinsuojelujärjestöjen niukoista resursseita kuluu näihin töihin.

Tehokas eläinsuojelu yhteiskunnan etu

Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia valintojensa vaikutuksista eläinten hyvinvointiin. Eläinten olojen huomioiminen on kansalaisten tahto, sen osoittavat mm. lukuisat nimenkeruuaddressit, mielipidekirjoitukset sekä eläinsuojelujärjestöjen saama palaute. Eläinsuojelujärjestöt jakavat kuluttajille runsaasti tietoa siitä, miten kukin voi vaikuttaa eläinten oloihin.

Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen on myös valtion tehtävä ja intressi. Osan tästä työstä tekevät nyt eläinsuojelujärjestöt.

Yleisesti kansalaisjärjestöt, esimerkiksi eläinsuojelujärjestöihin verrattavat ympäristöjärjestöt, saavat tukea valtion budjetista. On perusteltua ja demokratian periaatteiden mukaista, että tukea myönnetään myös eläinsuojeluun.

Tuen määrä

Tällä hetkellä valtion budjetista ei tueta eläinsuojelujärjestöjä. Tuki lopetettiin vuonna 1994. Eläinsuojelujärjestöt siis toimivat lähes pelkästään jäsenmaksujen ja lahjoitusten turvin.

Eläinsuojelujärjestöt toimivat hyvin pienillä resursseilla verrattuna niiden työmäärään. Siksi tuen olisi oltava niin merkittävää, että jokainen eläinsuojelujärjestö pystyisi sen avulla palkkaamaan yhden henkilön tekemään eläinsuojelutyötä sekä tiedottamaan eläinsuojeluasioista.

Esitämme valtion budjettiin 2004 lisättävän 600 000 euroa eläinsuojelutyöhön.

Kunnioittaen

Eläinsuojeluliitto Animalia ry

Hanna Kivinen
toiminnanjohtaja

Lisätietoja:
Eläinsuojeluliitto Animalia ry, toiminnanjohtaja Hanna Kivinen, p. 09-148 55 11

Eläinsuojeluliitto Animalia
Juliana von Wendtin Säätiö tieteen edistämiseksi ilman eläinkokeita
13.10.2003

Kauppa- ja teollisuusministeriölle

Näkemyksiä Suomen kosmetiikkalainsäädännön uudistamisesta

Aluksi haluamme todeta, että EU:n kosmetiikkadirektiivin 7. muutoksen valmistelutyössä tärkeimpänä yksittäisenä asiana ja kiistakapulana on noussut esiin eläinkokeilla testatun kosmetiikan myyntikielto. Tästä syystä hämmästelemme hieman sitä, että KTM:n asettamaan työryhmään ei ole kutsuttu eläinsuojelun edustajaa, ja että kutsu kuulemistilaisuuteen tuli kovin kireällä aikataululla. Toivomme, että nämä kirjallisesti lähettämämme kommentit otetaan huomioon evästyksenä työryhmälle. Lisäksi toivoisimme, että meille annettaisiin mahdollisuus kirjallisesti/sähköpostitse kommentoida työryhmän suunnitelmia jo valmisteluvaiheessa niiltä osin, kuin ne koskevat eläinkokeita.

Eläinkokein testatun kosmetiikan myyntikielto

Ymmärtääksemme direktiivissä esitetty kompromissiratkaisu on sellaisenaan, ilman tulkinnanvaraa, implementoitava Suomen lainsäädäntöön, joten tältä osin meillä ei ole huomautettavaa. Toteamme kuitenkin, että olisimme toivoneet Suomen ottaneen aktiivisemman roolin, jotta eläinkokein testatun kosmetiikan myyntikielto olisi saatu ehdoitta voimaan kansalaisten toiveiden mukaisesti ja eläinsuojelunäkökulmaa kunnioittaen. Sovittelutulos on sekä kuluttaja- että eläinsuojelu-näkökulmasta suuri pettymys, eikä millään tavoin edistä kuluttajien turvallisuutta, vaikka näin on harhaanjohtavasti annettu ymmärtää. (Uusien kosmetiikan ainesosien saattaminen markkinoille on aina riski kuluttajille, ennen kuin on kehitetty eläinkokeita parempia testausstrategioita.)

Kansallinen eläinkoekielto

EU antaa jäsenvaltioilleen mahdollisuuden kieltää kokonaan kosmetiikan testaamisen eläinkokein omilla alueillaan. (Kosmetiikkavalmisteiden kohdallahan eläinkoekielto toteutuu jo sitä kautta, että valmisteiden testaamiseen on olemassa vaihtoehtoiset menetelmät, jolloin eläinkokeet ovat kiellettyjä.) EU-maista Hollanti ja Iso-Britannia ovat kieltäneet kosmetiikan eläinkokeet kokonaan, ja joissakin maissa on osittain kielletty kosmetiikan testaaminen eläinkokein.

Suomessa kosmetiikkaa ei ole moniin vuosiin testattu eläinkokein, mutta lakisääteinen kielto puuttuu. Näin ollen tällä hetkellä ei ole suoranaista estettä sille, etteikö laboratorioissamme voisi teettää kosmetiikan eläinkokeita.

Suomalaisten kuluttajien enemmistö - todennäköisesti ylivoimainen enemmistö, mikäli asiasta tehtäisiin kunnon gallup-tutkimus - ei hyväksy kosmetiikan testaamista eläimillä. Muissa maissa tehtyjen kyselytutkimusten perusteella kuluttajat tuomitsevat voimakkaimmin kaikista eläinkokeista juuri kosmetiikan eläinkokeet. Eläinkoekieltoa toivovien määrä noussee todennäköisesti kaikissa pohjoismaissa yli 90 prosentin.

Kosmetiikan testauksessa käytettäviä eläinkokeita voidaan pitää sekä eläinsuojelulain-säädännön hengen että kirjaimen vastaisina, sillä kaiken turhan kärsimyksen aiheuttaminen eläimille on kielletty. Eläinkokeiden suorittaminen on poikkeustoimintaa, joka on sallittu vain tietyin ehdoin ja riittävän hyvin perustein. Vain terveyden- tai sairaanhoidon tai tieteellisen tutkimuksen kannalta tarpeelliset tieteelliset eläinkokeet on sallittu (ESL 31 §). Erityistä harkintaa lainsäädäntö asettaa niille kokeille, jotka saattavat aiheuttaa eläimille kipua tai tuskaa. Eurooppalainen koe-eläinlainsäädäntö (direktiivi 86/609/ETY ja eurooppalainen yleissopimus, Suomessa asetus 1360/90) edellyttää valtioilta aktiivisuutta koe-eläinten suojelussa, eläinkokeiden vähentämisessä ja vaihtoehtoisten menetelmien etsimisessä.

Koska valmiiden kosmetiikkatuotteiden testauksessa ei enää tarvita eläinkokeita, on uusien kosmetiikan ainesosien käyttöönotto ainoa syy eläimillä tehtäviin testeihin. Kuluttajat eivät näitä uusia ainesosia halua eivätkä tarvitse, sillä jo olemassa olevista aineista voidaan kehittää rajattomasti uusia kosmetiikkatuotteita, ja esim. lääkkeissä ja elintarvikkeina käytettäviä aineita voidaan ottaa uudiskäyttöön kosmetiikassa. Lisäksi kaikkien uusien (ja myös monien vanhojen) aineiden käyttöön sisältyy riski kuluttajille, sillä eläinkokeiden avulla ei koskaan voida varmistaa ko. aineiden turvallisuutta ihmisille. Mahdolliset haitat ihmiselle selviävät osin vapaaehtoisilla koehenkilöillä tehtävillä kokeilla ja lopullisesti vasta käytännössä - mikäli kosmetiikan haittojen seurantajärjestelmä toimii.

Kosmetiikan ja muiden kemikaalien turvallisuustestauksessa eläimille aiheutuu aina jonkinasteista kipua ja tuskaa, joka voi pahimmillaan olla huomattavaa ja pitkäaikaista. Kosmetiikan eläinkokeiden tarpeellisuutta ei voida perustella eläinsuojelulain ja koe-eläinlainsäädännön edellyttämällä tavalla, ja vielä vähemmän voidaan puolustella kärsimyksen aiheuttamista eläimille ko. kokeissa. Merkittävin suomalainen kosmetiikan valmistaja Noiro on ilmoittanut nykyiseksi ja tulevaksi linjakseen eläinkokeettomuuden. Mikäli jokin suomalainen kosmetiikan valmistaja katsoisi eläinkokeet välttämättömiksi tuotekehittelyssään, se voisi Suomen kieltäessä kosmetiikan eläinkokeet teettää tutkimukset ulkomaisessa testauslaboratoriossa.

Suomi on pyrkinyt profiloitumaan sivistysmaana, jossa eläinsuojelun taso on korkea, ja jossa kuluttajien toiveita kuunnellaan herkällä korvalla. Amsterdamin sopimuksen pöytäkirja edellyttää EU:n jäseniltä eläinten hyvinvoinnin vaatimusten täysimääräistä huomioon ottamista mm. pantaessa täytäntöön yhteisön menettelyjä sisämarkkinoiden alalla. Kosmetiikan eläinkokeiden kieltäminen antaisi muillekin maille tärkeän viestin siitä, että kärsimyksen aiheuttamista eläimille ei pidä hyväksyä marginaalisten kaupallisten näkökohtien vuoksi. Suomessa kosmetiikan eläinkokeiden sallimiseen ei nykytilanteessa ole edes kaupallisia syitä. Vaadimme, että kauppa- ja teollisuusministeriö ryhtyy yhdessä eläinkokeista vastaavan maa- ja metsätalousministeriön kanssa valmistelemaan säädöstekstiä, jolla kosmetiikan (myös ainesosien) testaaminen eläinkokein kielletään kokonaan maassamme.

Kosmetiikan merkintä

Kosmetiikkadirektiivin aiemmissa muutoksissa eläinkokeisiin viittaavista merkinnöistä on puhuttu tavalla, joka on johtanut kovin erilaisiin tulkintoihin. Pahimmillaan on sallittu, että eläinkokeita käyttävä yritys on voinut mainostaa tuotteensa eläinkokeettomuutta, mutta eläinkokeista täysin luopunut yritys ei merkinnöillä ole voinut mainostaa omaa eläinkokeettomuuttaan. Direktiivin seitsemännessä muutoksessa epäkohta on pyritty korjaamaan ottamalla huomioon eläinkokeita käyttämättömien yritysten, kansalaisjärjestöjen ja kuluttajien näkemykset.

Direktiivin artiklassa 6 eläinkoemerkinnöistä puhutaan kuitenkin edelleen tavalla, joka jättää sijaa tulkinnalle: eläinkokeettomuusväittämiä saa tehdä ainoastaan siinä tapauksessa, etteivät valmistaja ja tavarantoimittajat ole tehneet eläinkokeita valmistetta tai sen ainesosia varten, eivätkä ole käyttäneet muiden eläinkokeilla testaamia ainesosia. Miten vaatimusta käytännössä sovelletaan, on käsittääksemme jätetty työryhmän selvitettäväksi. Emme ole kuitenkaan selvillä tarkoista suosituksista, mikäli sellaisia on annettu.

Kosmetiikan eläinkokeet tuomitsevan kuluttajan näkökulmasta olennaista merkinnöissä on se, että hän niiden avulla voi välttyä tukemasta eläinkokeita tekevää yritystä sekä ylipäänsä eläinkokeiden jatkamista kosmetiikan testauksessa. Kuluttajaa ei kiinnosta se tieto, ovatko tuotteen ainesosat ylipäänsä, vuosia sitten, testattu eläimillä, sillä kyseisille eläinkokeille hän ei omalla ostopolitiikallaan voi tehdä enää mitään. Yhtä vähän häntä kiinnostaa se, onko itse tuote testattu eläinkokeitta, sillä valmisteen testaustapa ei kerro mitään yrityksen politiikasta eläinkokeiden suhteen; yritys on saattanut testata ainesosia eläinkokein, vaikka mainostaakin merkinnällään "tätä tuotetta ei ole testattu eläinkokein".

Kuluttajien kannalta ihanteellisin ratkaisu olisi ollut pakollinen eläinkoemerkintä kaikkiin kosmetiikkavalmisteisiin, joissa on käytetty tietyn päivämäärän jälkeen eläinkokeilla testattuja ainesosia. Rajapäivämääränä olisi voinut olla esim. direktiivin voimaantulo, jota ennen käytetyt eläinkokeet eivät siis edellyttäisi merkintää tuotteeseen. Ilmeisesti tämäntyyppinen merkintä ei kuitenkaan voi tulla kysymykseen ilman direktiivin uutta muutosta, mikä on erittäin valitettavaa.

On siis mahdollistettava sellainen merkintä, joka antaa kuluttajalle aidosti mahdollisuuden valita tuotteita, joiden kehittely ei edesauta eläinkokeiden jatkumista. Eläinkokeista luopuneille yrityksille on sallittava se, että ne mainostavat eläinkokeettomuuspolitiikkaansa mm. tuotteissaan. Missään tapauksessa ei pidä vaatia, että eläinkokeettomuusmerkintöjä saa käyttää vain siinä tapauksessa, ettei tuotteen mitään ainesosaa ole koskaan testattu eläinkokeilla. Harhaanjohtavina olisi kiellettävä tuotteen eläinkokeettomuuteen viittaavat merkinnät, sillä tuotteiden testaus eläinkokein lopetetaan jo lakisääteisesti, eli tuotteen testaamiseen ilman eläinkokeita ei sisälly mitään erityisen eläinystävällistä. Tavallinen kuluttaja tulkitsee helposti tuotteen eläinkokeettomuusmerkinnän koskevan myös ainesosia ja saattaa harhautua ostamaan tuotteen eläinsuojelusyistä.

Toivomme, että yksinkertainen ja kuluttajille kaikkein selkein "Ei eläinkokeita" -merkintä hyväksytään käyttöön kosmetiikkavalmisteissa seuraavin ehdoin: valmistaja ja tavarantoimittajat eivät ole tehneet eivätkä teettäneet eläinkokeita valmisteen eivätkä sen ainesosien testaamiseksi, ja valmistaja on todistetusti sitoutunut käyttämään vain sellaisia ainesosia, joita ei tietyn päivämäärän jälkeen ole testattu eläinkokein. Koska tällainen merkintä ei direktiivin tekstiä tiukasti tulkiten liene kaikkien mielestä mahdollinen, merkintään voisi liittää aikarajan: "Ei eläinkokeita alkaen xx.xx.xx" Päivämääräksi tulisi hetki, josta alkaen yritys on sitoutunut olemaan käyttämättä uusia eläimillä testattuja aineita.

Mikäli merkintävaatimusten tulkintaa ei ole vielä lyöty lukkoon, toivomme Suomen ajavan asiassa voimakkaasti kuluttajien etua ajavaa linjaa. Mikäli tulkintasuositus on jo olemassa, mutta se jättää sijaa kansalliselle tulkinnalle, vaadimme esittämiemme näkökohtien huomioimista viimeistään siinä vaiheessa, kun uutta kosmetiikkalainsäädäntöä sovelletaan käytäntöön. On kyse poikkeuksellisen suurelle kuluttajajoukolle erittäin tärkeästä asiasta, ja viranomaisten velvollisuutena on asettaa kuluttajien tarpeet etusijalle.

Hanna Kivinen, Eläinsuojeluliitto Animalian toiminnanjohtaja

Riitta Salmi, Juliana von Wendtin Säätiön tieteellinen neuvonantaja

EU:n kemikaalilainsäädäntö, eduskunnan ympäristövaliokunnalle

9.10.2003

LAUSUNTO

He 73/2003 vp

Toiminnanjohtaja Hanna Kivinen

Eläinsuojeluliitto Animalia

(myös Juliana von Wendtin Säätiön tieteen edistämiseksi ilman eläinkokeita puolesta)

Eduskunnan ympäristövaliokunnalle

Kannanottoja REACH-ohjelmaan eli Euroopan komission luonnokseen EU:n tulevaksi kemikaalilainsäädännöksi

Yleistä

On tervetullutta, että kemikaalien aiheuttamiin terveys- ja ympäristöongelmiin yritetään puuttua uudella ja entistä tehokkaammalla järjestelmällä. Koska kemikaalit ovat yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti niin merkittävä tekijä, REACH-ohjelmassa on kuitenkin haluttu miellyttää liian useaa tahoa, eikä ole uskallettu mennä riittävän pitkälle uudistuksissa.

Tällä hetkellä ei ole käytössä riittävän hyviä ja luotettavia keinoja edes yksittäisten kemikaalien terveysvaikutusten arvioimiseksi, puhumattakaan useiden kemikaalien yhteisvaikutuksista. Ainoa tapa suojella ihmisiä ja ympäristöä tehokkaasti kemikaalien haitoilta olisi rajoittaa kemikaalien käyttöä ja tiukentaa uusien kemikaalien käyttöönottoa tarpeellisuuden mukaan. Tässä REACH ei mene riittävän pitkälle, vaikka tarjoaakin parannuksia entiseen.

Suurimpana ongelmana pidetään niitä 100 000 kemikaalia, jotka on otettu käyttöön ennen vuotta 1981. Toisin kuin uusista rekisteröimättömistä kemikaaleista, näiden käytössä olevien aineiden vaikutuksista ihmiseen ja luontoon on olemassa ja saatavilla runsaasti arvokasta tietoa. REACH tarjoaisi ainutlaatuisen mahdollisuuden kerätä ja hyödyntää tätä tietoa, jotta voitaisiin kehittää kokonaan uusia, tarkoituksenmukaisia ja luotettavia menetelmiä kemikaalien turvallisuuden arvioimiseksi. Minkäänlaista kunnon suunnitelmaa tai ohjeistoa tämän tiedon hyödyntämiseksi ei kuitenkaan luonnoksesta löydy.

REACH:n puitteissa olisi mahdollisuus toteuttaa kipeästi kaivattu kemikaalien testausjärjestelmän uudistus ja ottaa käyttöön joustavat testausstrategiat, joissa otetaan huomioon todellinen altistus ja edetään portaittain. Käytännössä nojaudutaan kuitenkin edelleen vanhanaikaiseen käsitykseen kemikaalien turvallisuuden varmistamisesta (mikä näkyy etenkin liiteosassa). Puhutaan vaadittavista testeistä sen sijaan että pitäisi puhua vaadittavista tiedoista, ja edellytetään tehtäväksi jopa sellaisia eläinkokeita, joiden tieteellinen arvo on voimakkaasti kyseenalaistettu.

Yhtenä perusperiaatteena REACH:ssä on aivan oikein esitetty, että eläinkokeita saa tehdä vain viimeisenä mahdollisuutena. Luonnoksen teksti on kuitenkin hyvin monin paikoin ristiriidassa tämän periaatteen kanssa ja mahdollistaa turhan eläinkokeiden toistamisen. Testausjärjestelmään ei myöskään ole sisällytetty uusimpia vaihtoehtoisia testausstrategioita eikä menetelmää, jolla uudet hyväksytyt vaihtoehtoiset testit saataisiin mahdollisimman nopeasti käyttöön.

Tiedon jakaminen

On kaikin tavoin varmistettava, ettei eläinkokeiden turhaa toistoa tapahdu. Tämä edellyttää sitä, että yritykset velvoitetaan luovuttamaan hallussaan olevat testitulokset niitä tarvitsevalle yritykselle, ja että yritysten on päästävä sopimukseen kuluista tällaisessa tapauksessa. Näin ei lakiluonnoksessa nykyisellään ole. Myrkyllisyystestien tulokset eivät ole kaupallisesti arkaa aineistoa, joten vaatimus ei ole yrityksille kohtuuton. Lisäksi olemassa oleva koe-eläinlainsäädäntö kieltää eläinkokeiden turhan toiston.

Testaustiedot saattavat olla sellaisen yrityksen hallussa, joka valmistaa kemikaalia vain pieniä määriä, eikä siten ole pitkään aikaan rekisteröintivelvollinen. Tällöin suurempia määriä ainetta tuottava (aiemmin rekisteröintivelvollinen) yritys saattaa joutua toistamaan kokeet, koska ei saa tietoa toisesta yrityksestä. Näin on siksi, että vain samaan aikaan samaa ainetta rekisteröivien yritysten edellytetään muodostavan tiedonvaihtofoorumeita. Ongelma vältettäisiin sillä, että kaikki eri määrinä kemikaalia valmistavat yritykset joutuisivat suorittamaan ennakkorekisteröinnin samaan aikaan.

Vielä ongelmallisempaa on, jos testaustulokset ovat sellaisen yrityksen hallussa, joka ei ole lainkaan rekisteröintivelvollinen. Kemikaaliohjelman on edellytettävä, että kaikki eläinkokeita koskeva kemikaalien testausaineisto toimitetaan viranomaisten, kuten EU:n kemikaaliviraston tietopankkiin. Sieltä tiedot toimitetaan kullekin niitä tarvitsevalle yritykselle testikustannusten korvausta vastaan. Tietoja luovuttamasta kieltäytyville yrityksille tulee määrätä sellaiset sanktiot, että tietoja ei voisi käytännössä pantata.

Kemikaalin turvallisuuden arviointi

Kemikaalin turvallisuuden arvioinnin pitäisi tapahtua portaittain lähtien liikkeelle sen kemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksista, tietokoneanalyyseista (QSAR), yksinkertaisista in vitro -testeistä ja kaikesta mahdollisesti olemassa olevasta tiedosta. Jo varhaisessa vaiheessa on huomioitava se, miten ihmiset tosiasiassa altistuvat ko. aineelle, koska se vaikuttaa aineesta tarvittaviin tietoihin.

Kun riittävästi tietoa on olemassa luokittelun pohjaksi, lisätestausta ei tarvittaisi. Joka testi- tai pikemminkin tietoportaalla on arvioitava senhetkisen tiedon riittävyys luokitteluun. Kun aine antaa aihetta huoleen, olisi riskinarviointi suoritettava välittömästi ilman eläimillä tehtäviä lisätestejä ja ryhdyttävä asianmukaisiin riskinhallintatoimenpiteisiin.

Testi- ja tietovaatimukset

Vahanaikainen kemikaalien turvallisuuden arviointi pohjautuu "rasti ruutuun -menetelmään" eli siihen, että tarkistetaan tiettyjen eläinkokeiden tulleen suoritetuksi, ja luokitellaan kemikaali tulosten mukaan. Tällä menetelmällä ihmisiä ei juurikaan pystytä suojelemaan kemikaalien haitoilta, kuten on nähty. Näin ollen on tärkeää muuttaa järjestelmää niin, että ryhdytään vaatimaan olennaisia tietoja, eikä niinkään testituloksia. REACH:ssa tämä periaate on tunnustettu, mutta se ei kuitenkaan näy riittävästi liitteissä, joissa vaadittavia testejä luetellaan.

On tehtävä selväksi, että yritykset eivät kemikaalien rekisteröintiä varten ryhdy tekemään eläinkokeita, vaan että kaikkiin uusiin eläinkokeisiin vaaditaan viranomaishyväksyntä samaan tapaan kuin nyt edellytetään tarkemman arvioinnin kohteeksi joutuvista, yli 100 tonnia vuodessa tuotettavista kemikaaleista. Lisäksi ns. vanhojen kemikaalien kohdalla yrityksiltä olisi edellytettävä seikkaperäistä selvitystä siitä, miksi ne katsovat eläinkokeet tarpeellisiksi ja mitä toimenpiteitä ne ovat suorittaneet hankkiakseen olennaisen tiedon muulla tavoin.

Tieteelliseltä arvoltaan kyseenalaisimpia eläinkokeita ei pitäisi sisällyttää lainkaan testivaatimuksiin edes uusien kemikaalien kohdalla. Erityisesti jyrsijöillä tehtävän karsinogeenisyystestin sisällyttäminen testivaatimuksiin on täysin käsittämätöntä ja tuomittavaa viime vuosien tutkimustiedon valossa. Jo käytössä olevia kemikaaleja arvioitaessa eläinkokeiden suhteen on oltava vieläkin kriittisempi - eläinkokeiden käyttöä ei pidä hyväksyä kuin harvoissa poikkeustapauksissa, jolloin tietoa kemikaalin todellisista vaikutuksista ihmiseen ei kerta kaikkiaan ole saatavissa eikä hankittavissa ja testille ei ole vaihtoehtoista menetelmää kehitetty tai kehitteillä.

Olemassa olevan tiedon käyttö

REACH velvoittaa olemassa olevan tiedon hyödyntämiseen eläinkokeiden välttämiseksi, mutta ei anna paljon eväitä tiedon hyödyntämiseen. Toisin kuin vanhassa järjestelmässä, REACH:ssa yrityksille on asetettu velvoite osoittaa kemikaalin turvallisuus. Yrityksillä on pääsy omiin arkistoihinsa, ja niillä pitäisi antaa lakisääteinen mahdollisuus ostaa toisilta yrityksiltä tarvitsemansa tiedot esim. eläinkokeiden tuloksista. Olennaisinta tietoa kemikaaleista ovat kuitenkin niiden todelliset vaikutukset ihmiseen, mutta tämä tieto ei ole välttämättä yritysten saatavilla.

Maailmassa on hyvin runsaasti kemikaalitietoa, jota voitaisiin hyödyntää REACH:ssa. Tietoa löytyy tieteellisistä julkaisuista, patologian ja oikeuslääketieteen laitosten sekä myrkytystietokeskusten arkistoista, ekologian laitoksista jne. Tiedon hyödyntäminen edellyttää kuitenkin sen keräämistä, käsittelyä, laadunarviointia ja soveltamista kemikaalien riskinarviointiprosessiin. Prosessoituna ja validoituna se soveltuu erinomaisesti vertailutiedoksi uusia eläinkokeettomia myrkyllisyystestejä kehitettäessä.

Jotta tieto saataisiin käyttöön ihmisten terveyden suojelemiseksi ja eläinkokeiden välttämiseksi, teollisuuden panos ei yksin riitä. Tarvitaan asiantuntijaryhmä ja eri tahojen yhteistyöverkosto, joka luo järjestelmän tietojen keräämiseksi ja hyödyntämiseksi.

Paitsi olemassa olevan tiedon keräämiseen, jo käytössä olevat kemikaalit antavat mahdollisuuden uusien tutkimusten tekemiseen kemikaalien vaikutuksista ihmiseen tai esimerkiksi jonkin lammen ekosysteemiin. Tutkimuksiin ei liity eettistä ongelmaa, koska altistusta kemikaaleille ei aiheuteta keinotekoisesti, vaan hyödynnetään esim. työpaikoilla tapahtuvaa altistusta.

Vaihtoehtoiset testausmenetelmät

REACH:iin on luotava nopea ja joustava menettely uusien vaihtoehtoisten menetelmien käyttöönotoksi välittömästi kun ne ovat suoriutuneet validoinnista. Lisäksi on hyödynnettävä yleisessä käytössä olevia tai jossain EU:n jäsenmaassa hyväksyttyjä luotettavia vaihtoehtoisia menetelmiä silloinkin, kun niitä ei ole validoitu. Niillä voidaan saada olennaista tietoa uuden kemikaalin ominaisuuksista jatkotutkimuksia ajatellen. Esimerkiksi perustietovaatimuksiin olisi syytä liittää solumyrkyllisyystestauksen ja erilaisten in vitro -metaboliatutkimusten tulokset.

Validoidut ja ei-validoidut testit yhdessä tiedon kanssa, joka on saatu kemikaalin todellisista vaikutuksista ihmiseen, riittävät mainiosti poistamaan tarpeen tehdä eläinkokeita.

MMM:n geenitekniikkastrategia 2003-2007

Lausunto 31.3.2003

Maa- ja metsätalousministeriö
Maatalousosasto
PL 30
00023 VALTIONEUVOSTO

Työryhmän ehdotus maa- ja metsätalousministeriön geenitekniikkastrategiaksi ja toimenpideohjelmaksi vuosille 2003-2007

Eläinsuojeluliitto Animalia kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa maa- ja metsätalousministeriön suunniteltuun geenitekniikkastrategiaan vuosille 2003-2007. Keskitymme lausunnossamme eläinsuojelu- ja kuluttajanäkökohtiin.

Yleistä

Geenitekniikan soveltamiseen elintarviketuotannossa ja maataloudessa liittyy monenmuotoisia eettisiä ongelmia ja riskejä. Suomen kaltaisessa, imagoltaan puhtaan tuotannon maassa, on alan tutkimuksessa ja kehityksessä syytä noudattaa erityisen suurta varovaisuutta. Ei pidä lähteä siitä periaatteesta, että kaikki geeniteknologinen kehitys - myös maataloudessa - on automaattisesti suotavaa ja tuettavaa kehitystä.

Geenitekniikkalainsäädäntö painottaa ympäristölle ja ihmisen terveydelle aiheutuvien haittojen tieteellistä riskinarviointia geenimuunnettujen eliöiden ennakkohyväksynnässä. Laki korostaa kuitenkin myös muita eettisiä näkökohtia, mikä olisi paremmin huomioitava strategiassa. Eettiset näkökohdat olisi syytä erikseen mainita esimerkiksi ennakkohyväksyntää koskevan päätöksenteon perusteista puhuttaessa.

Eläinsuojelu

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan kuuluvista alueista on mainittu eläinlääkintähuolto, mutta ei eläinsuojelua. Ottaen huomioon käsiteltävän asian luonteen, eli geenitekniikalla olevat kielteiset ja myönteiset eläinsuojeluvaikutukset, katsomme että eläinsuojelun olisi syytä näkyä strategiapaperissa yhtenä MMM:n hallinnonalana.

Korostamme lisäksi, että eläinten - kalat mukaan lukien - hyvinvointi ja sen edistäminen on erikseen mainittava tavoitteissa. Jo ministeriön itse laatimat eläinsuojelusäädökset edellyttävät tätä. Eläinten terveyden mainitseminen ei yksin riitä, sillä terveys on huomattavasti hyvinvointia suppeampi käsite.

Toimenpideohjelman kohdassa kaksi sanotaan ministeriön valmistelevan vuoden 2004 loppuun mennessä ehdotuksen gm-tuotantoeläinten tuotantoketjun valvonnaksi. Katsomme, että tuotantoketjun valvonnasta puhuminen on tässä vaiheessa ennenaikaista. Ensin on käytävä sekä EU:ssa että kansallisella tasolla yhteiskunnallinen keskustelu siitä, onko tuotantoeläinten geenimuokkaus ylipäänsä hyväksyttävää. Erityisen tärkeää kansalaiskeskustelu on puhuttaessa elintarvikkeiden tuottamisesta gm-eläimillä.

Geenimuunnettuihin elintarvikkeisiin, olivat ne sitten kasvi- tai eläinperäisiä, liittyy yksi syrjään jäänyt eettinen ongelma. Haluttaessa arvioida tuotteiden turvallisuutta ihmiselle ne testataan eläinkokein. Osa näistä on vasta-ainekokeita, jotka saattavat aiheuttaa eläimille huomattavaakin kärsimystä.

Eläinkokeet ovat jo nyt suuresti lisääntyneet ruoan testauksessa, mutta kuluttajat eivät ole yleisesti tietoisia asiasta. Eurooppalainen ja kansallinen eläinkoelainsäädäntö vaatii vähentämään koe-eläinten käyttöä kaikin mahdollisin keinoin. Lisääntynyt ruoan testaus koe-eläimillä on selvästi ristiriidassa näiden vaatimusten kanssa, eikä millään tavoin takaa gm-ruoan turvallisuutta ihmiselle, jonka ruoansulatuselimistö ja aineenvaihdunta eroavat eläinten vastaavista.

Maa- ja metsätalousministeriö on eläinkoelainsäädännöstä vastaavana viranomaisena sitoutunut eläinkokeiden vähentämistavoitteeseen, ja katsomme että sen on näin olleen pyrittävä vastustamaan eläinkokeiden turhaa lisäämistä gm-ruoan testauksessa. Asia on tuotava esiin strategiassa.

Liitteessä on mainittu strategiaa laadittaessa tehdyt selvitykset. Asiaan liittyviä ulkopuolisia selvityksiä ei ilmeisesti ole otettu huomioon. Eläinten osalta tämä herättää kummastusta, sillä työryhmän toimesta asiasta ei ole tehty selvitystä. Sen sijaan Biotekniikan neuvottelukunta on julkaissut muistion muuntogeenisistä tuotantoeläimistä Geenitekniikka tänään -lehdessä 2.12.2002. Olisi ollut suotavaa, että tämänkaltaista selvitystä olisi käytetty pohjana laadittaessa strategian eläinosioita.

Kuluttajanäkökulma

Strategiassa olisi hyvä korostaa sitä tosiasiaa, että gm-elintarvikkeiden vastustus on kuluttajien piirissä, paitsi laajaa, myös huomattavan voimakasta. Erityisen voimakkaasti vastustetaan siirtogeenisten eläinten käyttöä elintarvikkeiden tuotantoon. Eläin- ja ympäristönsuojelukysymykset ovat tärkeitä suurelle osalle suomalaisistakin kuluttajista, ja osalle suomalaisista eläinten hyvinvointi on ensimmäisellä sijalla elintarvikkeiden valintaperusteissa. Ei voida lähteä siitä, että näiden kaikkien eettistä laatua vaativien kuluttajien oikeudet turvataan pelkästään merkitsemällä eri periaatteilla tuotetut elintarvikkeet asianmukaisesti.

Kuluttajilla on myös oikeus tietää enemmän tuotantotapojen eroista ja niihin liittyvistä eettisistä näkökohdista, sekä osallistua keskusteluun uusien tuotantotapojen ja uuselintarvikkeiden hyväksyttävyydestä jo siinä vaiheessa, kun tuotantoa vasta ollaan suunnittelemassa.

Liitteenä ehdotuksiamme strategian muuttamiseksi näiden suuntaviivojen mukaiseksi.

Toivomme ehdotustemme näkyvän myös lopullisessa strategiassa ja toimenpideohjelmassa.

Kunnioittaen

Hanna Kivinen
toiminnanjohtaja
Eläinsuojeluliitto Animalia ry

Marianna Norring
toiminnanjohtaja
Juliana von Wendtin Säätiö

STRATEGIA

Keskeiset periaatteet, s. 5

Ennakkohyväksyntää koskeva päätöksenteko perustuu korkeatasoisen asiantuntemuksen käyttöön, tieteelliseen riskinarviointiin ja ennalta varautumiseen ja eettisten näkökohtien huomiointiin. Geenitekniikalla muunnettujen organismien ympäristövaikutukset arvioidaan. Estetään geenitekniikalla muunnettujen organismien hallitsematon leviäminen luontoon ja siitä mahdollisesti seuraavat ekologiset haitat.

Tausta

Geenitekniikan hyödyntämisen edellytyksiä, s. 7

…Muillakin sektoreilla tapahtuvan geenitekniikan sovellusten yhteydessä keskustelua käydään erityisesti niihin liittyvistä turvallisuus- ja ympäristökysymyksistä. Esimerkiksi geenitekniikan käyttö metsätaloudessa on asia, joka vaatii perusteellista ympäristövaikutusten arviointia sekä puiden pitkäikäisyyden että metsien suuren taloudellisen merkityksen vuoksi. Muutokset jalostettujen puiden elintoiminnoissa voivat vaikuttaa monella, vaikeasti ennakoitavalla tavalla metsäekosysteemin toimintaan. Ympäristövaikutukset ja vaikutukset eläinten hyvinvointiin tulee arvioida huolellisesti myös ennen kuin gm-kalojen tuonnista ja viljelystä voidaan tehdä päätöksiä.

Strategian yleiset lähtökohdat, s. 8

Maa- ja metsätalousministeriön toiminta-ajatus

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala kattaa maa- ja puutarhatalouden, maaseudun kehittämisen, metsätalouden, eläinlääkintähuollon, eläinsuojelun, elintarvikkeiden valvonnan ja turvallisuuden, kala-, riista- ja porotalouden, vesivarojen käytön ja hoidon sekä maanmittauksen. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti maa- ja metsätalousministeriö luo edellytykset uusiutuvien luonnonvarojen kestävälle, monipuoliselle käytölle, maaseudun elinkeinojen ja vapaa-ajan toimintojen kehittymiselle sekä turvaa elintarvikkeiden laadun sekä eläinten ja kasvien terveyden ja hyvinvoinnin.

Geenitekniikkaan liittyvien asioiden valmistelu maa- ja metsätalous-ministeriössä ja muissa ministeriöissä, s.15

Maa- ja metsätalousministeriön geenitekniikkastrategian tavoitteena on mahdollistaa uusien geeniteknisten menetelmien hyödyntäminen maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla turvallisesti ja eettisesti. Tämän tulee perustua luonnonvarojen kestävään käyttöön, tuotteiden turvallisuuteen ja korkeaan laatuun, eettisyyteen, avoimuuteen, tehokkaaseen valvontaan, tutkimuksen ja asiantuntemuksen kehittämiseen ja ylläpitoon sekä uusien menetelmien käyttömahdollisuuksiin. Geenitekniikan laajamittainen hyödyntäminen maa-, metsä- ja kalatalou-dessa sekä elintarviketuotannossa riippuu kuluttajien hyväksynnästä. Tarvitaan asiallista, avointa ja tasapuolista tietoa kuluttajille näihin tekniikoihin liittyvistä mahdollisista hyödyistä ja ~~mahdollisista~~ haitoista.

TOIMENPIDEOHJELMA, s.16

Yleiset hallinnolliset toimenpiteet

Selkeä, läpinäkyvä ja ennustettavissa oleva sääntely ja siihen liittyvä valvonta ovat eräs kilpailukyvyn edellytyksistä. Työryhmä pitää tärkeänä, että biotekniikan alaa säätelevää yhteisölainsäädäntöä valmisteltaessa on löydettävä oikea tasapaino turvallisuusvaatimusten ja markkinoille hyväksymisen välillä. Terveysvaikutusten arvioinnissa on otettava huomioon eurooppalaisen eläinkoelainsäädännön vaatimukset eläinkokeiden minimoimiseksi.

Tuotehyväksynnän pitää perustua ensisijaisesti riippumattomaan tieteelliseen riskinarviointiin, jossa huomioidaan kuitenkin myös vaikeammin arvioitavat eettiset näkökohdat .

Ympäristövaikutukset

Työryhmä ehdottaa, että

2) Ministeriössä valmistellaan vuoden 2004 loppuun mennessä ehdotus gm-tuotantoeläimiä koskevaksi strategiaksi, ml. mahdollisen tuotantoketjun valvonnan järjestäminen. ~~Gm-tuotantoeläinten koko tuotantoketjun valvonnan järjestämisestä.~~

Yksityiskohtaiset aloittaiset toimenpiteet

Maatalous

Kasvintuotanto, s.17

Tausta

Suomen pohjoisten ilmasto-olosuhteiden vuoksi maatalouden tuottavuus ei yllä kilpailijamaiden tasolle. Jalostuksella voidaan parantaa sadon määrää ja laatua esim. lisäämällä kasvien kestävyyttä kylmää, tauteja ja tuholaisia vastaan. Taudin- ja tuholaiskestävyyden parantaminen mahdollistaa torjunta-aineiden käytön vähentämisen ja saattaa vaikuttaa näin positiivisesti ympäristöön ja lopputuotteiden laatuun. Uusien laatuominaisuuksien jalostaminen ja arvoa lisäävien tuotteiden kehittäminen saattaa luoda kansainvälisen kilpailun oloissa etuja viljelijöille, pienille ja keskisuurille yrityksille ja kuluttajille.

Eläinjalostus, s. 19

Tausta

Ensimmäiset geneettisesti muunnetut tuotantoeläimet tulevat ilmeisesti kaupalliseen tuotantoon maailmalla jo muutaman vuoden kuluessa. Kaneja, vuohia, lehmiä, sikoja ja lampaita on jo nyt jalostettu lääketieteellisiin tarkoituksiin tuottamaan sellaisia ihmisen terveydelle tärkeitä hoitoproteiineja, joita ei voida tuottaa geneettisesti muunnetuilla mikrobeilla. Tuotantoeläimiä voidaan jalostaa myös käyttämään rehujen ravinteet paremmin hyväkseen, jolloin tuotannon ympäristöhaittoja voidaan vähentää. Tällä hetkellä Suomessa ei ole tuotantokäytössä gm-eläimiä. Eläinsuojelulainsäädäntö kieltää eläintuotannon laadullisen ja määrällisen muuttamisen geenitekniikalla, mikäli tämä voi vaikuttaa haitallisesti eläimeen. Gm-eläinten tuottamiseen liittyy osin vaikeita eläinsuojeluongelmia, minkä vuoksi geenimuokkauksen käyttämiseen tuotantoeläinten jalostuksessa on syytä suhtautua pidättyvästi.

Tavoitteet

Tavoitteena on taloudellisesti kannattava, ja ympäristön kannalta kestävä ja eläinten hyvinvointia edistävä kotieläintuotanto. Eläintuotannon perustana on pitkäjänteisellä eläinjalostuksella aikaansaatu terve ja kansainvälisesti kilpailukykyinen eläinaines. Käyttöön tulee uusia erikoistuotteita, mm. terveysvaikutteisia ja erityisille kuluttajaryhmille soveltuvia elintarvikkeita. Tuotantoeläinten terveydentila, hyvinvointi, tuottavuus, hedelmällisyys ja kestävyys paranevat ja eläintuotannon ympäristörasitukset vähenevät. Jalostuspopulaatiot ovat perinnöllisesti monimuotoisia.

Toimenpiteet ja niiden aikataulu

tuetaan MTT:n strategian pohjalta ~~eettisesti~~ eläinsuojelullisesti ja ympäristön kannalta kestävän, entistä terveempiin, tuottoisampiin ja vähemmän ympäristöhaittoja aiheuttaviin tuotantoeläimiin tähtäävää geeniteknistä tutkimusta, 2004

Toteuttaja- ja yhteistyötahot

MMM, läänineläinlääkärit, kunnaneläinlääkärit, MTT, Osuuskunta Kotieläinjalostuskeskus – FABA, SYKE, geenitekniikan lautakunta, tullilaboratorio, YM

Kalatalous, s.21

Tavoitteet

Geenitekniikan käyttöä kala- ja raputaloudessa edistetään ottaen huomioon ympäristönsuojeluun ja mahdollisten ympäristöriskien hallintaan liittyvät kysymykset, eläinsuojelunäkökohdat sekä kuluttajien asenteet ja toiveet. Tavoitteena ovat riittävät tiedolliset ja toiminnalliset valmiudet alan kehityksen seuraamiseen, tekniikoiden kehittämiseen ja hyväksikäyttöön sekä vaikutusten arviointiin. Siirtogeenitekniikoiden käyttämiseen kalanjalostuksessa suhtaudutaan toistaiseksi pidättyvästi mm. asiaan liittyvien eläinsuojelullisten riskien vuoksi.

Kuluttajan huomioon ottaminen, s. 24

Tausta

Eri kuluttajaryhmät suhtautuvat eri tavalla ravintoon ja myös gm-elintarvikkeisiin. Osalla kuluttajista on ravinnon terveellisyyttä koskevia erityisvaatimuksia, toiset kiinnittävät huomiota eettisiin kysymyksiin, tai ~~ympäristökysymyksiin~~ mukaan lukien eläin- ja ympäristönsuojelunäkökohdat, monet ruuan edullisuuteen. Osa kuluttajista vastustaa geenitekniikan käyttöä elintarviketuotannossa. Ulkomailla tehtyjen mielipidetiedustelujen mukaan erityisen voimakkaasti vastustettua on tuotantoeläinten muuntaminen geenitekniikalla. Monet kuluttajista vastustavat myös gm-elintarvikkeiden turvallisuustestauksessa käytettäviä eläinkokeita, joista tosin kaikki eivät ole tietoisia. ~~Elintarviketuotanto palvelee kaikkia näitä kuluttajaryhmiä.~~

EU:n kemikaaliohjelman intenetkonsultaatio

30.6.2003

REACH Regulation

public internet consultation

A - Contact details

Name: Hanna Kivinen and Marianna Norring

Organisation : Animalia together with Juliana von Wendt’s Foundation for Science without Animal Experiments

Address : Porvoonkatu 53

Post/zip code : 00520

City/Town : Helsinki

Country : Finland

Telephone : 358 9 148 55 11

Fax : 358 9 148 46 22

E-mail: hanna.kivinen@animalia.fi

B - Confidentiality

I would like my identity to be kept confidential (no)

(please leave this box blank if you agree that your name and organisation will be identified on the Commission’s website for public access)

C - SME

Are you a small or medium sized enterprise? (no)

D - Description of your primary activities

(please select only one of the following)

NGO

Animal welfare group

Please structure your response according to the following topic areas and provide comments or proposals for amendments to the legislation. Please comment on those topics that are relevant to you.

When finished, please send your document to the following address:

entr-env-ec-reach@cec.eu.int

Thank you in advance for your contribution.

E - Topics :

4. Registration procedure

The deadline for pre-registration should be identical for all chemicals (starting from 1 tonne/year) and not depend on tonnage. Otherwise data sharing cannot be maximised and animal testing minimised (see topic 8).

It is not clear if the registrants should carry out new testing for the purposes of registration in case of high volume chemicals, even though the introduction to the Annexes state clearly that only test proposals should be submitted at this stage. It should be made absolutely clear that no tests on vertebrate animals should be started before the test plans are checked and approved by the authorities. This obligation should apply also to lower volume chemicals, under 100 tonnes, which are not expected to undergo evaluation.

Also with low tonnage chemicals it should be made clear that in case the registrant feels that tests on animals are absolutely necessary, the test plans must be subjected to the authorities, and no testing shall be carried out until the plan has been approved. The longer the deadline for data submission, the less authorisation there should be for tests on animals, as other means of obtaining the missing information can be expected to be found, the longer the time period.

7. Data requirements

All data requirements should be in proportion to exposure. No test on animals should be requested unless considered to be the only method to achieve absolutely necessary and relevant information needed for protection of human health or the environment.

The "benefit of doubt -principle" should be applied: As soon as a chemical gives rise for concern, it should be classified accordingly and risk assessment should be made without (further) testing on animals. Special efforts should be made at this stage to collect all obtainable existing information about the substance for risk assessment and management.

In case of concern (i.e. some crucial evidence has been received of the hazards) restrictive procedures should be started without delay. The demand of a full toxicity profile of a dangerous chemicals puts human health and the environment at risk and leads to excessive experiments on animals. There is no need to "confirm" positive results obtained from e.g. in vitro -tests by experimenting on animals. Especially the proof achieved from the combination of alternative test data and human data must be enough to start restrictive measures.

Data requirements must in all cases be information requirements and not (animal) test result requirements. This is recognised in the consultation document, but is not made clear enough, nor does it give guidance how this principle is applied in practice. It must be made absolutely clear to the principal actors, authorities as well as the industry, that performance of animal tests is absolutely the last resort. Every other piece of information must come before.

Animal tests must not be proposed nor allowed at all if: a) they are known to be of limited scientific value or b) when a reliable alternative method of testing is expected to be available in a reasonable time-frame or c) there is enough existing data about the effects of the chemical on humans or this information is achievable in the near future.

The possibility to use existing data to minimise experiments has not received the attention it deserves. This is true especially in case of historical data from humans, but the concern is valid also for in vitro -test data and other existing data, especially not owned by the industry or the registering companies. All this information must be made available.

Data from epidemiological studies and accidental exposure of humans on a certain substance are extremely valuable for both safety assessment of chemicals and for the process of developing new reliable and relevant methods for safety testing. REACH offers a unique opportunity to make this information available for scientists, authorities and the industry. Unfortunately this possibility is not fully understood nor used in the draft proposal.

Majority of the existing human data is probably out of reach for the industry. Even though it might be obtainable for the industry, it may not be in a form which can be used as such and there may be uncertainty, whether it holds enough weight-of-evidence in the judgement of the authorities.

The problem of collection, processing, validation and utilisation of existing human data must be properly and profoundly addressed. Incentives must be given for the industry to use resources to collect existing information. Co-operation must be increased between the various actors.

An expert group (scientific advisory board) or network should be set up to ensure maximum use of existing information and to give guidance to both industry and authorities. Tasks of the group should be planning and co-ordination of the data collection, co-operation between the owners, producers and holders of data (industry, hospitals, scientific institutions etc.) and making criteria for the validity of the data so that its use as replacement of animal tests does not depend on subjective assessment. The expert group should also follow on-going epidemiological studies and recommend new ethically conducted human studies if needed.

8. Data sharing/consortia formation

It is absolutely necessary to make data sharing, consortia formation and joint submission of data compulsory in order to avoid unnecessary duplication of animal tests, which is not allowed according to the Directive 86/609/EEC (Preamble and Articles 7.2, 22). As data sharing is compulsory in one member state already, namely Germany, it can be argued that a means for avoiding duplication is "reasonably and practicably available" (Article 7.2.).

In Volume I, e.g. points 12, 17, 18b, 26, 26a, 28, 29 and 31 need rewording or reformulation to ensure that there is an absolute obligation to join consortia, to make data available, to share it and to reach an agreement about the costs concerning both phase-in-substances and new substances. There must be sanctions for refusing to share data and for failure to reach agreement about the costs, as the threat of shortened dead-line for registration is not enough. The procedure drafted in point 41, concerning evaluation of substances, should be modified to apply to registration as well: failure in data sharing should be punished by forbidding the holder of the data from manufacturing or importing the chemical or placing it on the market. In problematic cases the authorities should see to it, that data and cost sharing is accomplished on a fair basis, causing no excessive commercial gain to any of the actors.

Obligatory data sharing must concern all owners of animal test data, as a substance to be registered may be tested by a company, which is producing the chemical less than the tonnage level covered by the registration procedure. Chemical Safety Reports should be utilised to find out about possible existing animal test data. Moreover, pre-registration should concern all substances and the deadline for data submission should be identical for all substances irrespective of tonnage. This is the only way to make sure that all animal test data becomes available in time for those who produce the substance in high volumes (as the owner of the data may have an 11 year deadline for registration).

Besides results from animal tests, all other existing information, including results from in vitro tests (both validated and reliable non-validated methods), computer analyses and epidemiological studies, should be subject to data sharing. This information may have an extremely important role in minimising animal testing, as the existence of it may in many cases remove the need for further testing.

10. Evaluation procedure

A restricted evaluation of chemicals should take place also in those cases of low volume chemicals, in which the registrant wants to start testing on animals for the purposes of registration (see topic 4). New tests should not be allowed without approval of the authorities.

All proposals for animal testing should be made public for commenting (at least for the stakeholders involved). This would be essential to bring forward results from possible previous tests and all other existing data to avoid unnecessary animal use. Test strategies must be subjected under the scrutiny of experts in the field of alternatives to animal tests.

In case of high volume chemicals and chemicals of concern, special effort should be made to achieve all obtainable existing information before new tests on animals are proposed or started. In case of human data, the registrants may not have access to most of this information. Co-operation between authorities, industry, scientific community and other actors of the field should be strengthened to facilitate collection and utilisation of information.

14. Other

In addition to these comments, we endorse those of Eurogroup for Animal Welfare and European Coalition to End Animal Experiments.

Mikä Animalia	Animalia toimii	Liity jäseneksi	Ota yhteyttä
Animalia on Suomen johtava	tiedottaen, kampanjoiden	Verkkosivujen kautta voit	Toimisto palvelee arkisin
eläinsuojelujärjestö, joka	ja poliittisesti vaikuttamalla.	helposti liittyä Animalian	klo 10-15. Voit olla yhteydessä
edistää eläinten oikeuksia	Animalia toimii vain avoimesti	jäseneksi. Liittyminen	toimistoon puhelimitse,
ja hyvinvointia Suomessa	ja laillisin keinoin.	onnistuu myös ottamalla	sähköpostilla tai tulemalla
sekä kansainvälisesti.		yhteyttä Animalian toimistoon.	käymään. Alueosastojen
			yhteystiedot löydät
			verkkosivuiltamme.

Lausunnot

2009

2008

2007

2006

2005

2004

2003

Lausunto oikeusministeriön työryhmämietinnöstä "Eläinsuojelurikosten seuraamuksien tehostaminen"

Lausunto ehdotukseen metsästysasetuksen muuttamiseksi villikanien aiheuttamien ongelmien ehkäisemiseksi asutuilla alueilla

Asia: Lausunto Työryhmän ehdotuksesta maa- ja metsätalousministeriön geenitekniikkastrategiaksi ja toimenpideohjelmaksi vuosille 2009-2013

2008

Asia: Ehdotus Maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta, luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöistä ja valvonnasta

Asia: Maa- ja metsätalousministeriön asetus viljeltävien kalojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista

Asia: Hallituksen esitys Eduskunnalle eläinlääkintähuoltolaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Asia: Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi metsästysasetuksen muuttamisesta

Asia: lausunto luonnoksesta maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi eläinten teurastamiselle ase-tettavista eläinsuojeluvaatimuksista

2007

Asia: Suomen eläinsuojelulain noudattaminen maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa MMMa 14/EEO/2002 sikojen pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset

Asia: Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi eläinten hyvinvoinnin tuesta vuosina 2008-2013

Kommentti biopankkityöryhmän väliraportista

2006

Lausunto Tuotantoeläinten hyvinvointistrategiasta

1.1 Tausta

3. Yleiset tavoitteet

4.1.2 Tavoitteet ja käytännön toimet (sika)

4.2.4 Tavoitteet ja käytännön toimet (nauta)

4.3.3. Tavoitteet ja käytännön toimet (siipikarja)

4.5.2. Tavoitteet ja käytännön toimet (lammas)

4.6.2. Tavoitteet ja käytännön toimet (vuohi)

4.7.2. Tavoitteet ja käytännön toimet (turkiseläimet)

4.8.2. Tavoitteet ja käytännön toimet (poro)

4.11.2. Tavoitteet ja käytännön toimet (luomutuotanto)

5.1. Eläinsuojelulainsäädäntö

5.6. Kuluttajien tiedon lisääminen

5.9. Kansainvälinen toiminta

Animalian ehdotukset hallitusohjelmaan vuodelle 2007

Koe-eläimet

Koulutus

Turkistarhaus

Eläinten hyvinvoinnin edistäminen EU-alueella

Tiedottaminen

Eläinten kaupallinen kuljettaminen

Lausunto luonnoksesta asetukseksi koe-eläintoiminnasta

Lausunto ehdotuksesta laiksi eläinten kuljetuksesta ja laiksi eläinsuojelulain muuttamisesta

Lausunto luonnoksesta maaseudun kehittämisohjelmaksi – Toimenpide 215 Eläinten hyvinvointia edistävät tuet

Alustava esitys eläinten hyvinvointijärjestelmäksi vuosille 2007-2013

NAUDAT

SIAT

SIIPIKARJA

LAMPAAT JA VUOHET

2005

Asia: Animalian kanta EU:n komission ehdotukseen broileridirektiiviksi ja lihakanojen hyvinvoinnin edistämiseen Suomessa

Direktiiviehdotuksen heikkoudet broilereiden hyvinvoinnin näkökulmasta (KOM (2005) 221 lopullinen)

Lihakanojen tuotanto-olot Suomessa

Valtioneuvoston kanta ei edistä broilereiden hyvinvointia Suomessa EU/2005/1058 (U 35/2005 vp)

Asia: Animalian kanta komission ehdotukseen broileridirektiiviksi

Direktiiviehdotus broilereiden hyvinvoinnin näkökulmasta

Lihakanojen tuotanto-olot Suomessa

Valtioneuvoston kanta ei edistä broilereiden hyvinvointia Suomessa EU/2005/1058 (U 35/2005 vp)

Asetus valtakunnallisten eläinsuojelujärjestöjen valtionavustuksista

2004

Asia: HE 105/204 vp kosmeettisista valmisteista annettava laki

Eläinkokeiden käyttö kosmeettisten valmisteiden testauksessa, 7 §

Eläinkokeita koskevat väitteet, 9 §

Lainsäädännön toimeenpanosta

Vaihtoehtoisten menetelmien kehittäminen

Asetus eläinsuojeluasetuksen muuttamisesta

Kosmetiikkalaki- ja -asetusehdotus

EHDOTUS KOSMEETTISISTA VALMISTEISTA ANNETTAVAKSI LAIKSI JA EHDOTUS KOSMEETTISISTA VALMISTEISTA ANNETTAVAKSI KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖN ASETUKSEKSI

Kuluttajan tiedonsaanti eläinkokeista

Maa- ja metsätalousministeriön asetus nautojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annetun MMM:n päätöksen muuttamisesta

Kosmetiikkalaki- ja -asetusehdotus

EHDOTUS KOSMEETTISISTA VALMISTEISTA ANNETTAVAKSI LAIKSI JA EHDOTUS KOSMEETTISISTA VALMISTEISTA ANNETTAVAKSI KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖN ASETUKSEKSI

Kuluttajan tiedonsaanti eläinkokeista

Ehdotus kosmetiikkatuotteiden ympäristömerkin vaatimuksiksi.

LAUSUNTO (Lausunnonantaja täyttää)

Modification:

2003

ELÄINSUOJELUJÄRJESTÖJEN VALTIONTUKI

Lausunto luonnoksesta maaseudun kehittämisohjelmaksi
– Toimenpide 215 Eläinten hyvinvointia edistävät tuet