Koe-eläimet

Suomessa käytetään vuosittain yli satatuhatta selkärankaista koe-eläintä. Eläimiä käyttävät yliopistot, valtion laitokset, lääketehtaat sekä muut yritykset ja tutkimuslaitokset. Yleisimmät koe-eläimet ovat kala, hiiri ja rotta, mutta eläinkokeissa käytetään myös muun muassa kaneja, marsuja, koiria, kissoja, sikoja, hevosia, lampaita ja kanoja.  Ajankohtaiset tiedot Suomen koe-eläinmääristä löytyvät eläinkoelautakunnan sivuilta. Aiempien vuosien luvut löytyvät Maa- ja metsätalousministeriön sivuilta.

Eläinten arkipäivää tutkimuslaitoksissa

Suomessa käytettiin 121 723 koe-eläintä vuonna 2010. Yleisimmin käytetty koe-eläin oli hiiri, joita käytettiin kokeissa 77 873 yksilöä. Seuraavaksi eniten käytettiin rottia, 18 212 yksilöä. Myös esimerkiksi 880 sikaa, 723 lammasta ja 533 kania käytettiin koe-eläiminä.

Vuoden 2010 käytettyjen koe-eläinten määrä oli noin 13 000 eläintä enemmän kuin vuonna 2009. Lisäys tapahtui enimmäkseen hiirissä ja kaloissa. Sen sijaan koe-eläinmäärät vähenivät hieman mm. rottien ja marsujen osalta.

Uusi koe-eläinlainsäädäntö tuli voimaan vuonna 2006. Uudistukset toivat mukanaan joitakin edistysaskeleita, mutta jättivät myös paljon toivomisen varaa. Laki esimerkiksi vääristää käytettyjen koe-eläinten määriä. Lain voimaantulon myötä eläinkoelupien piiristä jäivät pois muuntogeenisten eläinkantojen ylläpito sekä sellainen eläinten käyttö, jossa ainoana toimenpiteenä on eläinten lopetus ja sen jälkeen tapahtuva kudosten keruu. Virallisten eläinkoelupien puitteissa tapahtunut koe-eläinten käyttö onkin vähentynyt noin 30 % muutamassa vuodessa, mutta eläinten kokonaiskäyttö tutkimuksessa on lisääntynyt noin 10 %, kun lukuihin otetaan mukaan kaikki eläinten tutkimuskäyttö (kaloja ei huomioitu luvuissa). Esimerkiksi vuonna 2010 tämä tarkoitti, että eläimiä tapettiin muun tutkimuskäytön takia yli 240 000 yksilöä, eli todellisuudessa laboratorioissa elää ja kuolee yli kaksinkertainen määrä eläimiä varsinaisiin koe-eläinlukuihin verrattuna.
 
Ennen koe-eläinlain uudistusta eläinkokeet jaettiin 3 eri luokkaan, joista 1. ja 2. luokan kokeiden arvioitiin aiheuttavan eläimelle jonkin asteista kipua ja kärsimystä. Koe tilastoitiin 0-luokkaan, jos ainoa eläimelle tehtävä toimenpide oli lopetus. Nykyisen lainsäädännön mukaan kokeita ei luokitella eri luokkiin ja entisiä 0-luokan kokeita ei tarvitse tilastoida.
 
Esimerkiksi vuonna 2003 Suomessa käytettiin 342 818 koe-eläintä, joista noin 130 000 0-luokan kokeissa. Tuskallisimmissa 1. luokan kokeissa käytettiin vuosittain noin 50 000 eläintä. Kivun arviointi on ongelmallista, sillä pienikin toimenpide voi aiheuttaa kovaa kipua, jos eläimen käsittely on taitamatonta tai koetekniikka puutteellista. Toisaalta suurempikin toimenpide voi ammattitaitoisella hoidolla ja asianmukaisella kipulääkityksellä sujua ilman voimakasta kipua.

Tuskaa ja kärsimystä

Tieteen ja tutkimuksen nimissä eläimille aiheutetaan huomattavaa kärsimystä. Esimerkiksi kemikaalien myrkyllisyyden arvioinnissa eläimille annetaan tutkittavaa ainetta ja joissakin tapauksissa eläin kuolee myrkytyksestä seuraaviin oireisiin. Hoitajien vähäinen lukumäärä suhteessa hoidettaviin eläimiin aiheuttaa sen, että eläimen oireilua ei aina huomata ajoissa. Myrkytyskuolema on usein erittäin tuskallinen; sitä voi  edeltää muun muassa kouristuksia, sisäisiä verenvuotoja ja pahoinvointia.  Eläinkokeiden vaihtoehtojen kehitystä tukevien säätiöiden ja eläinsuojelujärjestöjen painostuksen ansiosta vaihtoehtomenetelmien käyttö lisääntyy kuitenkin koko ajan.

Suomessa hyväksytään jatkuvasti sellaisten eläinkokeiden lupahakemuksia, joissa eläinten kärsimys on suurta. Esimerkiksi kivun mekanismeja on tutkittu aiheuttamalla eläimille hermovammoja ja eläimiä on valvotettu pitkiä jaksoja tutkittaessa unen puutteen vaikutuksia. Jopa kuolinsyytutkimusta on tehty hukuttamalla ja palelluttamalla eläimiä.

Alkoholi- ja huumausainetutkimuksissa eläimistä on tehty alkoholisteja tai narkomaaneja. Urheilulääketieteen kokeissa eläimille on annettu anabolisia steroideja ja muita huippu-urheilussa kiellettyjä hormoneja, minkä jälkeen niitä on rasitettu äärimmilleen. Jopa leivän leivontaominaisuuksia parantavien proteiinien ja kasvitautien tutkimiseksi on tehty tuskallisia eläinkokeita.

Ahtaat ja virikkeettömät tilat

Koe-eläinten kärsimyksiä pahentavat ahtaat ja virikkeettömät tilat. Rotat eivät useinkaan mahdu kurottelemaan eivätkä hiiret pysty kiipeilemään häkeissään. Kanihäkit saattavat olla niin pieniä, etteivät kanit mahdu ojentautumaan suoriksi. Koirat eivät aina pääse jaloittelemaan.

Surkein tilanne on apinoilla. Vaikka apina olisikin kasvatettu eläinkokeita varten, on sillä silti esimerkiksi tarve kiipeillä, roikkua ja olla lajitovereiden seurassa. Suomessa ei viime vuosina ole käytetty apinoita eläinkokeissa, mutta niiden käyttö olisi silti sallittua. Lisäksi suomalaiset yritykset ovat teettäneet apinakokeita ulkomailla.