Tuotantoeläimet ovat lukumäärältään suurin ihmisen hyödyntämä eläinryhmä
Viimeisten vuosikymmenten aikana kotieläintuotanto on muuttunut yhä teollisemmaksi. Maatiloilla on erikoistuttu usein yhteen lajiin ja eläimiä on moninkertainen määrä aiempaan verrattuna. Yhden hoitajan vastuulla oleva eläinmäärä on myös huimasti noussut. Hoidon yksilöllisyys ja yksittäisen eläimen hyvinvoinnin varmistaminen vaarantuvat suurtuotannossa. Tuotantoeläimet eivät kuitenkaan ole muuttuneet teollisiksi eläinyksiköiksi, vaan niillä on edelleen pääosin samat käyttäytymismuodot ja -tarpeet kuin niiden villeillä kantamuodoillakin.
...joka ei ole saanut ääntään kuuluviin
Eläimen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että se voi toteuttaa lajilleen ominaisia käyttäytymistapoja. Vaikka tieto eläinten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja keskeisimmistä lajityypillisistä käyttäytymistavoista on lisääntynyt, eläimiä pidetään edelleen tiloissa, joissa niillä ei ole juuri lainkaan mahdollisuuksia luontaiseen käyttäytymiseen. Hyvinvointiongelmia aiheuttavia kasvatusoloja on totuttu pitämään luonnollisina. Tuotantoeläinten hyvinvointia turvaamaan laadituissa eläinsuojelusäädöksissä ei toteudu varovaisuusperiaate, vaan ne on muokattu nykyisten tuotantotapojen tarpeisiin ja taloudelliset reunaehdot rajoittavat niitä voimakkaasti.
Eläinten monipuolista käyttäytymistä ei huomioida tehotuotannossa
Kanat, siat ja naudat ovat sosiaalisia, liikkuvaisia ja puuhakkaita laumaeläimiä. Luontaisesti kanojen päivä kuluu maata kuopsutellen ruokaa etsiessä, puun oksilla levätessä ja hiekkakylpyjä ottaessa. Muninta-aikaan ne vetäytyvät muista kanoista erilleen pesään. Siat viettävät suuren osan ajastaan ruokaa etsien ja ympäristöään tutkien. Lepäämistä ja porsimista varten ne rakentavat pesän. Naudat vaeltavat laiduntaessaan useita kilometrejä päivässä ja viettävät suuren osan elämästään makuulla märehtien ja leväten.
Kanoja kasvatetaan edelleen yleisimmin häkkikanaloissa. Myös lattiakanaloissa on usein hyvin ahdasta ja kanamäärät saattavat olla erittäin suuria. Broilereita pidetään tuhansien eläinten hallikasvattamoissa, joissa on yli 20 eläintä neliömetrillä. Emakot viettävät suuren osan elämästään kääntymisen estävässä häkissä ja lihasikojenkin karsinat ovat hyvin ahtaita. Suuri osa lehmistä kytketään edelleenkin usein parteen, jossa jopa normaali makuulle meno saattaa olla vaikeaa.
Luonnostaan toimeliaat ja sosiaaliset eläimet stressaantuvat ahtaissa ja yksitoikkoisissa kasvatusoloissa. Tuotantoeläimillä esiintyy monia tuotantoympäristöstä johtuvia sairauksia ja vammoja: luuston heikkoutta, hiertymiä, tulehduksia, sorkkasairauksia ja muita terveysongelmia. Toimettomuus ja ahtaudesta johtuva paine purkautuvat toisinaan käyttäytymishäiriöinä, esimerkiksi lajitoverien ja karsinan pureskeluna tai nokkimisena. Eläintuotannossa pyritään mahdollisimman nopeaan ja tehokkaaseen jälkeläistuotantoon, eikä luonnollinen lisääntyminen ole useinkaan mahdollista. Tuotannon rasittamat eläimet teurastetaan joko tarkoituksella tai terveysongelmien vuoksi huomattavasti aikaisemmin kuin niiden luontainen elinikä olisi.
Myönteisiin muutoksiin tarvitaan vauhdittajia
Kuluttajien painostus on saanut aikaan muutoksia tavanomaisessa kotieläintuotannossa. Perinteiset häkkikanalat tulevat olemaan kiellettyjä kaikissa EU-maissa vuodesta 2012 alkaen. Tämänkin jälkeen sallitaan kuitenkin ns. virikehäkit, joissa on orsi, munintapesä, kuiviketta ja hiukan lisää tilaa. Kanojen hyvinvoinnin kannalta virikehäkkejä ei voida kuitenkaan pitää lähellekään riittävänä parannuksena.
Emakoiden pitäminen häkissä muulloin kuin porsimisen aikaan tulee myös olemaan kiellettyä vuodesta 2013 alkaen. Valtion lainoituksella tuetaan siirtymistä pihattonavetoihin, joissa lehmät voivat liikkua enemmän ja olla tekemisissä keskenään.
Intensiivinen maatalous kattaa valtaosan suomalaisesta eläintuotannosta, mutta ei kaikkea. On myös tuottajia, jotka kiinnittävät erityistä huomiota eläinten hyvinvointiin järjestäen ulkoilumahdollisuuden, väljät sisätilat ja virikkeitä – esimerkiksi olkia ja muuta pesämateriaalia emakoille. "Eläinystävällisempien" tilojen yleistyminen riippuu ennen kaikkea kuluttajista. Mitä useampi kuluttaja kiinnittää ostovalinnoissaan huomiota eläinten oloihin, sitä nopeammin edistystä eläinten pidossa tapahtuu.
Monet tuottajat ovat siirtyneet luonnonmukaiseen kotieläinten kasvatukseen eli luomutuotantoon, jossa pyritään ottamaan huomioon eläinten käyttäytymistavat tavanomaista tuotantoa paremmin. Luomu onkin eläimille parempi vaihtoehto kuin tavanomainen tuotanto, sillä luomusäännökset takaavat eläimille lisää tilaa, kiinteäpohjaista lattiaa, kuivitetun makuualueen ja pääsyn ulkoilemaan. Eläinten kytkeminen on myös pääsääntöisesti kielletty. Luomusäännöissä sallitaan kuitenkin pitkiä siirtymäaikoja ja poikkeuksia, eikä pelkkä luonnonmukainen tuotantokaan riitä aina takaamaan eläinten hyvinvointia.
Muutosten vauhdittamiseksi on tärkeää ilmaista näkemyksensä ja toiveensa jokapäiväisillä ostosvalinnoilla. Kuluttajina voimme suosia kasvisperäisiä raaka-aineita tai valita eläinkunnantuotteiksi keskimääräistä paremmilla tuotantotavoilla tuotettuja vaihtoehtoja. Kanojen pitotapa ilmenee nykyään kananmunapakkauksesta ja samantyyppiset merkinnät olisivat mahdollisia myös muissa eläintuotteissa. Toivomuksia kannattaa esittää kauppiaalle ja elintarviketeollisuudelle sekä kirjoittaa niistä lehtien yleisönosastoilla, ellei eläinystävällisiä vaihtoehtoja löydy. Eläinystävälliset muutokset kotieläinten kasvatuksessa ovat saaneet alkunsa kuluttajien vaatimuksesta, ja niiden turvin muutokset myös jatkuvat!