Lihanaudat

Lihanautojen kasvatus

Lihanautoja on Suomessa tuotannossa noin 300 000 ja niitä teurastetaan vuosittain 220 000. Lihanautojen kasvatukseen erikoistuneet tilat voivat olla hyvin erikokoisia, mutta keskimärin niillä on reilut 60 nautaa. Lähes 90 prosenttia lihaksi kasvatettavista vasikoista tulee Suomessa edelleen maitokarjatiloilta. Liharotuisia, lähinnä emolehmäkarjoissa syntyneitä, on naudoista noin kymmenesosa. Varsinaisten liharotujen historia onkin Suomessa lyhyt. Ensimmäiset liharotuiset naudat tuotiin Suomeen vasta vuonna 1951.

Härän eli kastroidun sonnin lihaa Suomessa ei kasvateta, mutta ulkomailla tuotettua häränlihaa on myynnissä. Ulkomaisen lihan osuus suomalaisten kuluttamasta naudanlihasta on vajaa viidesosa. Keskimäärin suomalaiset syövät noin 18 kiloa naudanlihaa vuodessa.

Välitysvasikat tulevat maidontuotantotiloilta

Suurin osa maitotilojen vasikoista, joita ei kasvateta lypsylehmiksi, lähetetään nykyisin erikoistuneisiin jatkokasvattamoihin parin viikon ikäisinä ternivasikoina. Vasikkakasvattamoissa vasikat kasvatetaan useimmiten ritiläpohjaisissa ryhmäkarsinoissa noin 20 vasikan ryhmissä. Välitysvasikoiden on oltava tottuneita tuttijuottoon. Vasikat siirretään eteenpäin lihakarjatiloille noin 4-6 kuukauden ikäisinä. Tällaisessa kolmivaihekasvatuksessa nautojen hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää, että vasikkavaiheen kasvatusryhmät säilytettäisiin myös loppukasvatuksessa.

Lihanautojen kasvatusolosuhteet

Lihantuotantoon erikoistuneilla tiloilla naudat kasvatetaan yleisimmin ritilälattiaisissa ryhmäkarsinoissa ikäryhmittäin. Lihanautojen karsinakoosta ei ole sitovia vaatimuksia, ja eläinsuojelusäädösten vähimmäistilasuositukset ovat niin alhaisia, etteivät ne takaa nautojen hyvinvointia. Lihanautoja kasvatetaan kuitenkin usein hyvin ahtaasti, jopa selvästi suosituksia pienemmässä tilassa. Lihanautoja voidaan pitää myös kytkettynä parressa, jolloin niiden takajalkojen alla on yleensä ritilälattia. Eläinystävällisempi pihattokasvatus on toistaiseksi harvinaista. Lihanaudat teurastetaan keskimäärin puolitoistavuotiaina, jolloin ne painavat noin 500-600 kiloa.

Lihanautojen hyvinvointiongelmat

Ahtaissa karsinoissa naudat eivät pääse yhtä aikaa lepäämään eivätkä saa riittävästi unta. Normaalisti naudat viettävät makuulla yli kolmasosan elämästään, eikä

mitääntekemätön seisoskelu ole niille luonnollista käyttäytymistä. Naudat välttävät makuulle käymistä myös liian kovalla tai epämukavalla alustalla, jollainen ulosteiden liukastama betoninen rakolattia on. Kova alusta aiheuttaa eläinten jalkoihin hiertymiä ja tulehduksia. Pitämätön pinta aiheuttaa lipsumista ja tapaturmia. Ahtaissa ritiläkarsinoissa naudat ruhjovat toistensa häntiä, jos makaavien eläinten väistämiseen ei ole kunnolla tilaa. Tulehtunut häntävaurio voi johtaa liikuntakyvyttömyyteen tulehduksen levitessä muualle elimistöön. Ryhmien yhdistely kasvatuksen eri vaiheissa aiheuttaa tappeluita ja tapaturmia. Niiden ehkäisemiseksi lihanautojen olisi tärkeää kasvaa sosiaalisuuteen jo vasikkavaiheessa ja ryhmät olisi pyrittävä pitämään mahdollisimman vakaina.

Liharotuiset naudat kasvavat usein emolehmäkarjoissa

Toistaiseksi pienempi osa suomalaisesta naudanlihasta on peräisin emolehmätiloilta, joilla kasvatetaan lihantuotantoon jalostettuja nautarotuja. Liharotuiset naudat ovat maitorotuja raskasrakenteisempia ja tuottavat vähemmän maitoa. Emolehmäkarjojen määrä on kasvussa ja monet pienet maitotilat ovat vaihtaneet tuotantosuuntaansa vähemmän sitovaan emolehmätuotantoon. Emolehmätuotannossa lehmät tiineytetään vuosittain keinosiementämällä tai astuttamalla. Emolehmiä ei lypsetä, vaan ne saavat hoitaa itse jälkeläisensä seuraavaan tuotantokauteen saakka. Vasikat syntyvät yleensä keväisin ja kasvavat laidunkauden yli emonsa seurassa. Vasikat teurastetaan 1-2-vuotiaina, ja ne saatetaan kuitenkin loppukasvattaa tavallisilla lihakarjatiloilla. Emolehmiä ja niiden jälkeläisiä pidetään yleensä vapaana pihatoissa ja niillä on usein ulkoilumahdollisuus myös talviaikaan. Kesäisin karja laiduntaa.

Luomulihanautojen olosuhteet

Luomutuotannossa lihanautojen tilavaatimukset ovat etenkin suurten eläinten osalta selvästi suuremmat kuin tavanomaiseen tuotantoon annetut tilasuositukset ja vaatimukset ovat tiukemmat vuoden 2000 jälkeen rakennetuille tuotantotiloille. Vähintään puolet lattiapinta-alasta tulee olla kiinteää.

Luomulihanautoja ei voi kasvattaa kytkettynä ja alle vuoden ikäisten nautojen on päästävä laidunkaudella päivittäin laitumelle. Yli vuoden ikäisten sonnien on päästävä laidunkaudella vähintään ulkotarhaan. Enintään kolme kuukautta kestävän loppulihotuskauden ajan lihanautoja saa kasvattaa sisätiloissa. Eläimet ruokitaan pääsääntöisesti omalla tilalla kasvatetulla luonnonmukaisesti tuotetulla rehulla ja lajinmukaisen karkearehun käyttöä korostetaan. Yli viikon ikäisiä vasikoita ei saa kasvattaa yksittäiskarsinassa ja luomuvasikat saavat oman lajinsa maitoa 3 kuukauden ikään asti.

Lähteet:

Aho, Pirjo: Lähiympäristön vaikutus vasikoiden ja lihanautojen hyvinvointiin. Nauta- ja sikatilan olosuhdeopas. 2002.
Aho, Pirjo: Ternivasikkana välitykseen. Maito ja me 8/2005.
EU eläinsuojelutarkastukset
Holmström, Maj-Hild: Pihatot. Nauta- ja sikatilan olosuhdeopas. 2002.
Hänninen, Laura, Satu Raussi ja Helena Telkänranta: Nauta. Hyvinvoiva tuotantoeläin. Pro Agria 2005.
Konsti, Anne: Härkä on lauhkea, mutta laiska kasvamaan. KMVET 20.1.2003.
Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet – eläintuotanto. KTTK:n julkaisuja B2 Luomutuotanto. 2006.

Maatilatilastollinen vuosikirja 2005.
Tavoitteena terve ja hyvinvoiva nauta. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 2008.
Tuomisto, Leena ym.: Ryhmäkoon, eläintiheyden ja erilaisten karsinaratkaisujen vaikutus kasvavien lihanautojen hyvinvointiin. Eläinten hyvinvointi tutkimusseminaari 6.-7.-10.2005, Jokioinen.
Naudanlihantuotanto. Opetushallitus 2007.

www.farmit.net
Finfood Ruokatieto