Broilereiden kasvatus
Suomessa teurastetaan yli 54 miljoonaa broileria eli lihakanaa vuodessa. Sekä broilerinlihan tuotanto että kulutus ovat nousseet huimasti viime vuosina, ja tällä hetkellä keskivertosuomalainen syö jo noin 15,6 kiloa broilerinlihaa vuodessa. Ihmisille on muodostunut käsitys terveellisestä ja vähärasvaisesta lihasta, joka on helppo ja nopea valmistaa. Eikä hintakaan juuri rasita kukkaroa. Harva kuluttaja kuitenkaan on tietoinen siitä, millaisen elämän broileri elää ennen päätymistään lihatiskille tai kuinka monta lintua kuolee jo ennen päätymistään teuraaksi.
Broilereiden tuotantoketju on äärimmäisen tehokas
Broilerituotannon alkupää on Skotlannissa, josta Suomeen tuodaan varsinaisten lihantuotantoon kasvatettavien broilereiden isovanhemmat. Päivän ikäiset untuvikot on sukupuolilajiteltu valmiiksi siten, että joukossa on sekä kanoja että kukkoja munien hedelmöittymisen varmistamiseksi. Sukukypsyyden saavutettuaan broileriemot aloittavat muninnan. Munat haudotaan automaattisessa hautomakoneessa, ja kuoriutuneet untuvikot siirretään jatkokasvattamoon. Kun nämä niin kutsutun vanhempaispolven broilerit ovat 18 viikon ikäisiä, ne siirretään munittamoon. Broileriemot tuottavat munia noin kymmenen kuukauden ajan, jonka jälkeen emot teurastetaan. Munat kuljetetaan hautomoon, jossa varsinaiset tuotantopolven broilerit kuoriutuvat. Päivän ikäiset untuvikot myydään broilereita kasvattaville tiloille, joita on Suomessa reilut 200. Kullakin tilalla on kerrallaan keskimäärin yli 40 000 lintua.
Mikä on broileri?
Broileri on nopeakasvuiseksi ja raskasrakenteiseksi lihantuottajaksi jalostettu kana. Broileri ei siis ole oma lintulajinsa, vaan kanarotujen risteytyksellä aikaansaatu hybridi. Suomen kaikki broilerit ovat Ross-yhtiön kehittämiä hybridejä, jotka tuodaan Suomeen Skotlannista. Yleisimmin käytetään Ross 208 -hybridiä, mutta tämän hybridin jalostuksen loputtua yhä yleisemmin vielä nopeakasvuisempia Ross 308 ja Ross 508 -hybridejä.
Suuresta koostaan huolimatta broilerit ovat teurastettaessa vain kuukauden ikäisiä linnunpoikasia. Jalostuksen avulla niiden kasvunopeutta lisätään jatkuvasti: Nykyisin broilerit saavuttavat 36 päivän iässä kahden kilon painon, kun ne vielä kymmenen vuotta sitten kasvoivat samassa ajassa 1,5 kiloa.
Broilerikasvattamon olosuhteet
Broilerit kasvatetaan lattialla suurissa ikkunattomissa halleissa, joissa on kerrallaan usein kymmeniä tuhansia lintuja. Pohja on peitetty yleisimmin turpeella ja lintujen ruokinnasta vastaavat automaattiset ruokinta- ja juomalaitteet. Kasvattamon valaistusta, lämpötilaa ja ilmanlaatua säädellään osin automaattisilla valvontalaitteilla, jotka ilmoittavat muun muassa liian korkeasta ammoniakkipitoisuudesta hengitysilmassa. On kasvattajan ammattitaidosta kiinni, millaiset raja-arvot hän kasvatushallin olosuhteille määrittelee.
Kanat kasvavat kylki kyljessä
Vaikka broilerit saavatkin olla hallissa vapaina, estää ahtaus usein niiden normaalin käyttäytymisen. Suomen eläinsuojeluasetuksessa on vain suositus, jonka mukaan broilereita tulisi olla painonsa perusteella korkeintaan 35 kg/m². Käytännössä eläintiheys loppukasvatusvaiheessa on kuitenkin 42-44 kg/m², jolloin keskimäärin 23 broileria jakaa yhden neliömetrin verran lattiatilaa. Tällöin yhden linnun käytössä on alle A4-paperiarkin verran liikkumatilaa.
Broilerit kärsivät virikkeiden puutteesta ja sosiaalisesta stressistä
Broilereilla on edelleen tallella luonnonvaraisten esi-isiensä käyttäytymistarpeet, joihin kuuluu muun muassa ympäristön tutkiminen, maan kuopsuttelu ja hiekkakylpyjen ottaminen. Kanalinnuilla on myös luonnollinen tarve lentää yöksi johonkin korkealle petoeläimiltä turvaan. Broilereiden kasvatushalleissa ei kuitenkaan käytetä minkäänlaisia orsia tai muita virikkeitä, jotka vähentäisivät lintujen kokemaa stressiä ja turhautumista.
Suuret eläinmäärät hallia kohden aiheuttavat linnuille lisäksi sosiaalista stressiä. Kanojen lajinmukaista käyttäytymistä tutkittaessa on havaittu optimaalisen laumakoon olevan korkeintaan 25 yksilöä, jolloin luonnollisen arvojärjestyksen syntyminen on vielä mahdollista. Kanojen sanotaan voivan tunnistaa kerrallaan noin 80 lajikumppaniaan, joten jos laumassa on enemmän kuin 80 eläintä, ei niiden keskinäinen tunnistus enää toimi. Tällöin kanayhteisölle tärkeän arvojärjestyksen muodostuminen ei onnistu ja häiriökäyttäytyminen yleistyy.
Kasvattamon valo-ohjelma ei tarjoa riittävän pitkää pimeää jaksoa
Kasvattamot valaistaan hehkulampuilla. Valaistus pidetään päällä lähes ympäri vuorokauden, jotta broilerit kasvaisivat mahdollisimman nopeasti. Eräät kasvattamot käyttävät jaksotettuja valo-ohjelmia, jolloin on esimerkiksi kaksi tuntia valoa, kaksi tuntia pimeää, kaksi tuntia valoa jne. Ympärivuorokautisesta tai lähes ympärivuorokautisesta valaistuksesta koituu se ongelma, että broilereille ei vakiinnu yhteistä nukkuma-aikaa. Koska broilerit ovat lattialla tiheässä, liikkeellä olevat häiritsevät nukkuvia. Valojaksotuksen ongelmana taas on se, että broilereista on havaittu tällä tavalla tulevan säikympiä. Paras ratkaisu olisi esimerkiksi kahdeksan tunnin yhtämittainen pimeä jakso, jollaista ei kuitenkaan suomalaisissa broilerikasvattamoissa juurikaan käytetä.
Jalkaviat heikentävät broilereiden hyvinvointia
Broilereiden hyvinvointiongelmat liittyvät suureksi osaksi niiden maksimaalisen nopeaksi jalostettuun lihasten kasvuun, jota tukee myös erittäin tehokas ruokinta ja valaistus. Lihasmassan lisääntyessä sydän, keuhkot ja erityisesti jalkojen luut eivät ehdi kehittyä tarpeeksi nopeasti. Jalkavikojen ja -kipujen takia broilereiden luontainen käyttäytyminen vähenee, minkä seurauksena ne liikkuvat, sukivat, kylpevät ja kuopsuttelevat vähemmän. Kipujen pahetessa ne kyyhöttävät maassa ja liikkuvat vain pakotettuina.
Rintapalat ovat kysytyintä lihaa broilereissa, joten broilereille on jalostettu mahdollisimman isot rintalihakset. Seurauksena vartalon painopiste on siirtynyt eteenpäin ja linnun kinnerniveliin kohdistuva rasitus on voimakkaampi. Tämä myötävaikuttaa jalkavaurioiden esiintymiseen.
Tibiaalinen dyskondroplasia eli TD on sääriluun kasvuruston kasvuhäiriö. Se on yksi broilereiden yleisimmistä tuotantorasitussairauksista ja ilmenee eriasteisina vaurioina. Osa johtaa rampautumiseen, jolloin broilerin kävely on silminnähden kankeaa ja vaivalloista, osa taas ei näy päällepäin. TD aiheuttaa siitä kärsiville broilereille jatkuvaa kipua. Jalan sijoiltaan meno on myös melko yleistä. Alttiutta TD:lle lisäävät sekä nopea kasvu että perinnölliset ominaisuudet.
Euroopan unionin tieteellinen komitea on julkaissut broilereiden hyvinvointiin liittyvän raportin (2000). Sen mukaan erilaiset jalkaviat ovat suurin syy broilereiden hyvinvointiongelmiin. Suomessa jalkasairauksia esiintyy mahdollisesti jonkin verran vähemmän kuin niissä maissa, joissa lintujen kasvatustiheys on vielä suurempi ja kasvatusalustat likaisempia. Suomessa kuivikkeena käytettävä turve voi olla lintujen jalkaterveyden kannalta parempi alusta kuin muualla yleisesti käytetyt olki- tai purupohjat.
Suuret eläinmäärät estävät yksilöllisen hoidon
Koska broilerikasvattamossa on yleensä kymmeniä tuhansia lintuja, eläinten tarkkailu jää melko ylimalkaiseksi. Yksi seuraus tästä on, että vaikka TD on broilereilla varsin yleinen, monet tuottajat eivät tule kiinnittäneiksi huomiota broilerien kankeaan kävelyyn eivätkä edes tiedä lintujensa kärsivän tuskallisista jalkavioista.
 |
Kuolleisuudessa on eroja eri kasvattamoiden välillä. Yleensä kuolleita lintuja löytyy kasvattamosta päivittäin. Viiden kasvatusviikon aikana kuolee usein yli 3 % broilereista. Yksi kuolinsyistä on alle kaksiviikkoisten untuvikkojen nälkäkuolemat. Luonnostaan untuvikko opettelisi syömään kanaemon opastuksella. Kun untuvikot on haudottu koneella, hoitajan tehtävänä on tarkkailla niitä ja auttaa tarvittaessa syömisen alkuun. Broilerikasvattamoissa lintuja kuitenkin käsitellään niin suurina massoina, että untuvikkojen syömään opettamisen eteen ei tehdä erityisesti mitään, vaan ne poikaset jotka eivät ajoissa opi syömään omin avuin, kuolevat nälkään.
Toinen tavallinen kuolinsyy on äkillinen sydänkuolema (sudden death syndrome). Sydänkuoleman syynä on sydämen lähellä olevan valtimon repeytyminen, joka tapahtuu usein ilman näkyvää ulkoista syytä pelkästään nopean kasvun sydämeen ja keuhkoihin kohdistaman rasituksen seurauksena. Osa sydänkuolemista tulee lievän, sinänsä normaalin rasituksen yhteydessä, kuten kukkopoikasten uhitellessa toisilleen.
Broilerit kärsivät myös niin kutsutusta vesipöhöstä (ascites). Se on sydämen vajaatoimintaan liittyvä sairaustila, jossa linnun vatsaonteloon kerääntyy nestettä. Seurauksena on terveyden heikentyminen tai jopa kuolema.
Siitosbroilereiden nopea kasvu häiritsee munintaa
Broilerijalostuskanalassa puhtaiden rotulinjojen linnut kasvatetaan yksilöhäkeissä, muut broileriemot kasvatetaan lattialla. Vanhempaispolven eli tuotantobroilereiden vanhempien erityinen hyvinvointiongelma on paastotus. Jalostuksella aikaansaatu krooninen nälkä, maksimaalinen kasvu ja siitä aiheutuvat sairaudet heikentävät munimista. Niinpä emolintujen ruokintaa rajoitetaan muninnan tehostamiseksi, ja tämän seurauksena linnut kärsivät jatkuvasta nälästä. Nälkäiset linnut purkavat turhautumistaan toisiin lintuihin usein aggressiivisella tavalla.
Broilereita kuolee teuraskuljetuksissa
Ennen teuraaksi viemistä broilereita pidetään noin puoli vuorokautta ilman ruokaa ja vettä teurastushygieenisistä syistä. Kuljetusautoon kerättäessä linnut saavat usein tuskallisia jalka- ja siipimurtumia. Kuljetuksissa pidetään normaalina 0,5 prosentin kuolleisuutta, joka tarkoittaa sitä, että 40 000 linnusta 200 lintua menettää henkensä kuljetusketjun aikana. Vuositasolla Suomessa broilereita kuolee kuljetuksessa yli 250 000. Linnut kulkevat teurastuslinjalla jaloistaan roikkuen, ja ne tainnutetaan joko hiilidioksidilla tai sähköllä. Tainnutusta seuraa verenlasku, johon silloin tällöin joutuu vielä tajuissaankin olevia lintuja.
Mitä ovat jyväbroileri ja Kariniemen kananpoika?
Markkinoilla on eräitä broilerituotteita, jotka pyrkivät tavanomaista parempaan imagoon kuluttajien silmissä. Näiden broilereiden kasvatusolot eivät kuitenkaan todellisuudessa vastaa sitä vaikutelmaa, jonka kuluttaja niistä voi saada.
Jyväbroilerin kasvatuksessa ainoa ero on rehun koostumuksessa. Broilerihybridi ja kasvatusolosuhteet ovat samat kuin tavanomaisessa tuotannossa.
Kariniemen kananpoikia eli IP-broilereita on mainostettu eläinsuojelullisesti parempana vaihtoehtona, mutta kasvatusoloissa on tehty vain hyvin pieniä parannuksia verrattuna tavanomaiseen. Eläinmäärä neliömetrillä on hiukan tavanomaista alhaisempi, ja vuorokauden pimeä jakso on kolme tuntia. Broilerikasvatuksen keskeisimpiä ongelmia, kuten jalkavaurioita ja sydänkuolemia, löytyy myös IP-tuotannossa.
Oleelliset eläinsuojelulliset parannukset edellyttäisivät puuttumista jalkavaurioiden ja sydänkuolemien syyhyn eli elimistöä rasittavaan kasvunopeuteen. Kasvua voi hidastaa terveempiin mittasuhteisiin jalostuksen, rehun koostumuksen ja valaistuksen säätelyn avulla.
Onko nykyiselle broilerituotannolle vaihtoehtoja?
Broilereiden terveysongelmien suurin syy ovat nykyisten broilerihybridien perinnölliset ominaisuudet. Muutamissa Keski-Euroopan maissa harjoitetaan myös luonnonmukaista broilerinkasvatusta, jossa käytetään tähän tarkoitukseen jalostettuja, hitaammin kasvavia ja huomattavasti terveempiä broilerikantoja. Kasvattamoissa on matalalle asetetut orret, joille broilerit voivat nousta yöksi nukkumaan. Kesäaikaan linnuilla on sään salliessa ulospääsymahdollisuus laitumelle. Luonnonmukaisessa tuotannossa tuotantokustannukset ovat korkeammat verrattuna tavanomaiseen tuotantoon, sillä tavallinen broilerituotanto on äärimmilleen tehostettua ja tuotantokustannukset minimoivaa.
Terveempien ja luonnonmukaisen tuotannon ajattelutapaan soveltuvien broilerikantojen tuominen myös Suomeen olisi toivottavaa. Vaihtoehtoisen tuotannon käynnistäminen on siipikarjateollisuuden käsissä. Kuluttajana voit vaikuttaa.
Lähteet:
Heikkilä, Matti, Anna Valros ja Hannu Saloniemi: Kasvatusolosuhteiden vaikutus kanojen hyvinvointiin. Kanatutkimusseminaari 24.11.2005, Turku
Lindgren, Christer: Suomen Paras Luomulupaus 2009 - Missä viipyy maukas luomukana? Viisi Tähteä, 09.10.2009.
Lundqvist, Eveliina: Miten Suomen eläinsuojelulainsäädäntö mahdollistaa kanojen (Gallus gallus) lajityypillisen käyttäytymisen nykypäivän tuotanto-oloissa. Ympäristönsuojelutieteen Pro gradu –tutkielma. 2005.
Maatilatilastollinen vuosikirja 2005.
Telkänranta, Helena: Kanojen maailma. 2004.
Valros, Anna, Hanne Teräväinen ja Jukka Helin: Hyvinvoiva tuotantoeläin. Pro Agria. 2005.
TIKE (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus)
Suomen siipikarjaliitto
Eläinten hyvinvointi -tutkimusseminaarin tiivistelmät (pdf)
