Erilaiset kanalat

Suomessa kananmunantuotanto on päätuotantosuunta vajaalla 500 tilalla. Näillä tiloilla tuotetuista kananmunista noin 75 % tulee häkkikanaloista. Noin 22 % tulee avo- eli lattiakanaloista ja 3 % luomukanaloista. Kaikkiaan Suomen kananmunista noin neljännes tuotetaan lattiakanaloissa ja loput häkkikanaloissa. Kanaloiden keskikoko kasvaa jatkuvasti, ja yli 10 000 linnun kanaloita on Suomessa jo lähes 100. Suurkanaloissa ruokinta, vedenjakelu, munien keruu ja usein myös lannan poisto on automatisoitu.

Suurin osa kanoista elää häkkikanaloissa

 
Valtaosa Suomen munijakanoista elää vielä perinteisissä häkkikanaloissa, jotka tulevat vuodesta 2012 alkaen olemaan kaikissa EU-maissa kiellettyjä. Ruotsissa ja Sveitsissä häkkikanalat on jo kielletty lailla. Varustelemattomia häkkejä ei saa enää ottaa käyttöön.

Perinteisessä häkkikanalassa lintuja pidetään metalliverkosta tehdyissä häkeissä enintään seitsemän kanan ryhmissä. Lain mukaan häkissä on oltava yhdellä kanalla tilaa vähintään 550 cm² - eli vajaan A4-arkin ala. Kanat eivät pysty häkeissään tekemään juuri muuta kuin seisomaan paikallaan, syömään ja munimaan. Pesää ei ole, vaan kanat munivat kaltevalle verkkolattialle, jota pitkin munat vierivät keräilylinjalle. Tilaa siipien venyttelyyn ja muille kehonhuoltotoimille ei ole.

Häkkikanoilla esiintyy usein stereotyyppistä käyttäytymistä: kanat toistavat kaavamaisesti tarkoituksetonta liikettä, esimerkiksi nokkivat tahraa tai askeltavat robottimaisesti edestakaisin. Liikunnan puutteen vuoksi häkkikanojen luusto ja erityisesti siipiluut jäävät hauraiksi. Tämän vuoksi linnut saavat helposti murtumia sekä häkissä että eläinten käsittelyn ja kuljetusten aikana.

Häkkikanat elävät voimakkaan sosiaalisen stressin alaisina, koska niiden on pakko olla jatkuvasti kylki kyljessä. Ahtaus, lajinmukaisen käyttäytymisen estyminen ja tekemisen puute voivat johtaa aggressiiviseen häiriökäyttäytymiseen, toisten kanojen nokkimiseen ja kannibalismiin. Pitkään häkissä olleilla kanoilla on usein paljaita ihoalueita myös siksi, että höyhenet ovat hankautuneet rikki häkin metallipienoja ja pohjaverkkoa vasten. Verkkolattia voi vahingoittaa lintujen jalkapohjia aiheuttaen haavaumia ja paiseita.

Varusteltu häkkikanala

Vaikka tavanomaiset häkkikanalat kielletään vuonna 2012, EU sallii jatkossakin varustellut häkit eli niin kutsutut virikehäkit.

Varustelulla pyritään tarjoamaan kanoille mahdollisuus lajinmukaiseen käyttäytymiseen häkkiolosuhteissa. Varustelluissa häkeissä on orsia, munintapesä ja pehkua kuopimista ja nokkimista varten. Niissä on myös hiukan enemmän tilaa kuin nykyisissä häkeissä – lintua kohti käytettävissä olevaa alaa on vähintään 600 cm². Häkkien koolle tai samassa häkissä pidettävien lintujen määrälle ei sen sijaan ole asetettu ylärajaa. Kanoja pidetäänkin virikehäkeissä aiempaa suuremmissa, jopa kymmenien kanojen ryhmissä.

Myös varusteltu häkki on ahdas ja käyttäytymisongelmia aiheuttava elinympäristö, joka vastaa kanan kannalta monessa suhteessa tavallista häkkiä. Ympäristön ja tarpeiden ristiriidasta kertovaa stereotyyppistä käyttäytymistä esiintyy myös varusteltujen häkkien kanoilla, mutta ei vapaasti liikkumaan pääsevillä lattiakanoilla.

Häkkien varustus parantaa kanojen mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen, mutta aiheuttaa myös ongelmia. Ahtaudessa kanat eivät käytännössä pysty hyödyntämään virikkeitä etenkään yhtäaikaisesti, mikä lisää kilpailua ja sosiaalista stressiä. Munintaikäiset kanat eivät usein opi käyttämään pehkualuetta ja orsia, elleivät ole tottuneet niihin jo kasvatusvaiheessa. Matalassa häkissä orret sijoittuvat yleensä juuri höyhenten nypintään ja kannibalismiin houkuttelevalle korkeudelle. Pehkualueen käyttö on yleensä rajoitettua, eikä pehkukylpyjen ottaminen ole käytännössä mahdollista. Munintapesä on selkeä parannus, sillä suojassa muniminen on yksi kanan voimakkaimmista käyttäytymistarpeista.

Lattiakanala

Lattiakanaloissa on yleensä noin 1000–3000 kanaa, mutta Suomessa on myös 20 000 kanan lattiakanaloita. Lattiakanalat eroavat häkkikanaloista siten, että kanojen liikkuma-alueena on koko kanala. Yhtä kanaa kohti tilaa on noin kaksi kertaa enemmän kuin häkkikanaloissa, sillä tavanomaisten lattiakanaloiden eläintiheys saa olla 9 kanaa neliömetrillä.
 

Lattiakanaloita on ratkaisuiltaan monenlaisia ja kasvatettavat eläinmäärät vaihtelevat muutamasta sadasta tuhansiin. Vuoden 2007 alusta lähtien kaikissa lattiakanaloissa on tullut olla orret ja pehkua, mutta tällä hetkellä säädökset eivät edellytä niitä vanhemmilta kanaloilta. Munimista varten linnuille on pesäkopit. Tavanomaisessa lattiakasvatuksessa kanoilla ei yleensä ole ulkoilumahdollisuutta.

Lattiakasvatus mahdollistaa lintujen lajinmukaisen käyttäytymisen selvästi häkkiympäristöä paremmin. Luonnottoman suuret ryhmät ja ahtaus aiheuttavat kuitenkin höyhenten nyppimistä, ja kannibalismi on jopa yleisempää kuin häkkikanaloissa. Puhjenneesta ongelmasta voi myös kärsiä huomattavasti suurempi määrä kanoja kuin rajatuissa häkeissä. Lattiakanaloiden käyttäytymishäiriöitä voitaisiin ehkäistä pienentämällä eläintiheyttä ja totuttamalla kananpoikaset kasvatusvaiheessa pehkun ja orsien käyttöön.

Lattiakanaloiden hankaluuksia ovat myös huono ilmanlaatu ja hygienian ylläpito. Jos lantaa ei poisteta riittävän usein, kohoaa lannasta haihtuvan ammoniakin pitoisuus ilmassa ja lannan välityksellä leviävät loistaudit lisääntyvät. Lattiakanaloissa käytetään kuivikkeena kutterinlastua, turvetta, hiekkaa tai olkea. Perinteiset pienet lattiakanalat ovat yleensä kestopehkukanaloita, jossa kuiviketta on koko lattia-alalla. Suuremmat tuhansien kanojen lattiakanalat ovat lähes aina osaritiläkanaloita, joissa suurempi osa lattiasta on lannankeräystä helpottavaa muoviritilää ja vähintään kolmasosa pehkualuetta. Ruokinta- ja juomapaikat sekä orret ovat ritiläalueen päällä, pesät useimmiten ritiläalueen takana.

Lattiakanala on suurenakin yksikkönä kanoille häkkiä parempi ympäristö, jos kananuorikot on kasvatettu lattiaolosuhteisiin ja hoitajalla on riittävä ammattitaito ennaltaehkäistä ja ratkoa lattiakasvatuksen ongelmia kanalan suunnittelulla ja hoidolla.

Kerroslattiakanala

Häkkikanaloiden tilalle ovat jossain määrin tulossa kerroslattiakanalat, jotka ovat varusteltuja häkkejä vanhempi tuotantomenetelmä, mutta jotka ovat Suomessa käytössä vasta muutamalla tilalla. Kerroslattiakanalassa kanat voivat liikkua vapaasti kuten lattiakanalassa, mutta eläintiheys on suurempi. Korkeamman tiheyden mahdollistavat ritilähyllyt, joita voi olla enintään neljä päällekkäin. Lannanpoisto ritilöiden alta on järjestetty automaattiseksi, ja kanoilla on käytössään pehkualue.

Kerroslattiakanaloiden kriittisin vaihe on nuorikoiden totuttaminen järjestelmään. Lattialla tai häkeissä kasvatetut nuorikot eivät todennäköisesti opi liikkumaan tasoilla eivätkä löydä munintapesiä. Kerroskanaloihin tulisikin saada erityisesti niitä varten kasvatettuja nuorikoita, jotka totutetaan riittävän nuorina käyttämään kerroksia.

Luomukanala – parhaat mahdollisuudet lajinmukaiseen käyttäytymiseen

Luomukanalat ovat lattiakanaloiden erityistapaus, jossa eläintiheys on pienempi kuin tavanomaisessa – enintään 6 kanaa/m². Kanoilla on myös lattiakanaloita enemmän munintapesä- ja orsitilaa ja ne saavat kesäisin ulkoilla laitumella tai tarhassa. Luomukanalassa pitää olla ikkunoita, joista kanalaan saadaan myös luonnonvaloa. Parven koko vaihtelee sadoista korkeintaan kolmeen tuhanteen ja joukossa pidetään usein myös kukkoja.

Keskeinen ero tavanomaiseen tuotantoon on myös se, että suurin osa luomukanojen rehusta pitää olla luonnonmukaisesti, eli ympäristöä säästävällä tuotantotavalla, tuotettua. Lisäksi luomukanoille tulee päivittäin antaa karkearehua, esimerkiksi kuivaa heinää tai säilörehua ja juureksia kuten porkkanaa tai kaalia. Karkearehun etsiminen ja syöminen toimii tärkeänä virikkeenä kanoille.

Lattiakanaloiden ja etenkin luomukanaloiden etuna on se, että niissä kanat pystyvät toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan paremmin kuin häkkikanaloissa: ne voivat munia erilliseen, suojaisaan pesään, kylpeä kuivikkeissa, nukkua orrella ja tyydyttää ainakin jossain määrin tutkimisen tarvettaan kuopimalla ja nokkimalla kuivikkeita. Parhaita kanojen hyvinvoinnin kannalta ovat pienet luomulattiakanalat, joissa kanat oppivat pienemmän parvikoon ansiosta paremmin tunnistamaan toisensa yksilöllisesti, mikä vähentää kanojen kokemaa sosiaalista stressiä.

Varsinkin isoissa luomukanaloissa on kuitenkin samanlaisia ongelmia kuin muissakin lattiakanaloissa. Toisaalta luonnonvalo ja ulkoilma voivat myös aiheuttaa hämmennystä kanoissa, eivätkä ne uskalla heti hyödyntää laidunta. Ulkoilevat luomukanat ovat sisällä kasvatettavia lajitovereitaan alttiimpia ympäristön bakteereille ja loiseläimille, mutta tautien esiintymistä voidaan rajoittaa laidunaluetta ja ulkotarhan maata vaihtamalla.

Siitoskanalat

Suurkanaloiden munijakierron ylläpito vaatii poikasten tuottamiseen erikoistuneita kanaloita. Suomessa on alle 20 siitoskanalaa, joissa hedelmöitetään ja munitetaan kanaemoja, jotka tuottavat muniviksi kanoiksi kasvatettavia poikasia. Siitoskanaloissa kasvavat myös siitoskukot, joiden tehtävänä on astua kanaemot. Emojen munimat munat kerätään talteen ja niitä haudotaan koneellisesti 21 vuorokauden ajan hautomoissa. Tuotantokanat eivät siis missään polvessa pääse leimautumaan emoihinsa. Emokanalat ovat useimmiten lattiakanaloita.

Kasvatuskanalat

Kananpoikasia munantuotantoa varten kasvattavia kanaloita on Suomessa vajaa kolmekymmentä. Untuvikot siirretään hautomoista kasvattamoihin heti kuoriuduttuaan ja myydään sieltä edelleen kanaloihin noin 16 viikon ikäsinä nuorikkoina. Poikasia pidetään joko häkeissä tai lattiaolosuhteissa, ja varsinkin häkkikasvattamoissa lintuja pidetään hyvin ahtaasti. On sallittua pitää jopa 85 alle kuuden viikon ikäistä kananpoikasta häkkineliöllä ja alle 20 viikon ikäisiä nuorikoita 30 yksilöä/m². Lattiakasvatuksessa sallitut tiheydet ovat noin kolmasosa edellisistä.

Kananpoikasten ja kananuorikoiden kasvatusolosuhteissa olisi paljon parannettavaa. Emojen esimerkki tai keinoemojen käyttö auttaisi poikasten syömään oppimista ja päivärytmin muodostumista. Poikaset tulisi kasvatuskanaloissa totuttaa siihen järjestelmään, jossa niitä tullaan myöhemmin pitämään. Kananpojille tulisi kaikkiin tulevaisuuden kasvatusmuotoihin tottuakseen olla tarjolla orret ja pehkua kasvatuskauden alusta lähtien. Orsien tulisi olla selkeästi korotetut ja eri korkeuksilla, jotta linnuilla on mahdollisuus käyttää niitä lepäämiseen ja pakenemiseen.

Kanojen lajinmukainen käyttäytyminen alkaa ilmetä noin 10 päivän iässä, ja oppiminen on poikasvaiheessa kaikkein tehokkainta. Kasvatusolosuhteiden merkitys munijakanojen hyvinvointiongelmien taustalla ollaan pikkuhiljaa ymmärtämässä. Lakisääteisiä parannuksia ei silti ole luvassa alle 18 viikkoisten kanojen heikkoon asemaan. Esimerkiksi tuleva häkkikanaloiden kielto ei koske kasvatuskanaloita.

Pienkanalat

Munia päätoimisesti tuottavien suurkanaloiden lisäksi Suomessa on vajaa 600 alle sadan kanan pienkanalaa. Pienkanalan etuja kanojen hyvinvoinnin kannalta ovat yleensä pieni parvikoko, paljon tilaa ja mahdollisuus ulkoiluun. Kananpoikaset voivat kasvaa emojensa hoidossa. Oikein hoidettu pienkanala onkin kanoille suurkanalaa parempi elinympäristö. Jotkut pienkanalat harjoittavat munien suoramyyntiä tai toimittavat munia lähiseudun kauppoihin, mutta erityistä tuotantotavan merkintää pienkanaloiden munilla ei ole. Munien toimittaminen vähittäiskauppaan edellyttää aina rekisteröitymistä ja munien leimaamista.

Kananmunat ja niiden merkintätavat

Kanojen kasvatusoloihin voi vaikuttaa valitsemalla paremman tuotantotavan kananmunia.

Luomu- ja lattiakanaloissa kanat voivat elää lajinmukaisempaa elämää ja tuottavat ravintosisällöltään ja hygieeniseltä laadultaan aivan yhtä hyviä munia kuin häkkikanaloiden kanat. Munia ei lattiakanaloissa keräillä lattialta kuivikkeen ja lannan seasta kuten toisinaan luullaan, vaan kanat munivat munansa puhtaisiin pesiin, joista ne kerätään. Lattialle munittuja tai likaantuneita munia ei laiteta myyntiin.

Lattiakanalassa kananmunan tuotantokustannukset ovat häkkikanalaa korkeammat. Lattiakasvatus vaatii enemmän tilaa ja lämmityskulut ovat suuremmat. Myös rehunkulutus on suurempi, sillä liikkuvat kanat kuluttavat enemmän ravintoa. Luomukanalassa kustannuksia aiheuttaa vielä suuremman tilantarpeen ja luomurehun lisäksi ulkotarhojen rakentaminen ja ylläpito. Varusteltujen häkkikanaloiden ja kerroslattiakanaloiden tuotantokustannukset ovat hieman lattiakasvatusta alhaisemmat.

Kananmunapakkauksissa ja munissa täytyy olla merkintä tuotantotavasta

Vain luomumunien pakkauksissa saa esiintyä sana ”luomu”. Lattiakanalamunien kotelossa lukee ”lattiakanala”, vaikka usein lattiamunien markkinoinnissa käytetään termiä ”vapaa kana” tai "onnellinen kana". Ellei näitä tekstejä löydy, kyseessä ovat häkkikanalan munat.

Vähittäiskaupassa myytävissä munissa on kaikissa EU-maissa oltava leima. Leimassa on ensin tuotantotavan numero, sitten maatunnus (FI), tilatunnus (numero), pakkaamo (kirjaintunnus), tyyppi (kirjain) ja erä (numero). Tuotantotapojen merkinnät ovat:

Luomumunia (0)
Ulkokanojen munia (1) (ilmastosyistä ympärivuotista ulkokasvatusta ei ole Suomessa)
Lattiakanojen munia (2)
Häkkikanojen munia (3)

Tilat voivat edelleen myydä munia leimaamattomina suoraan kuluttajille tai kuluttajien ruokapiireille (ns. suoramyynti), mutta julkiseen paikkaan toisen myytäväksi vieminen on vähittäiskauppaa, joka edellyttää leimaa.

Lähteet:

Heikkilä, Matti, Stefan Gunnarsson and Anna Valros: Development of perching behaviour in chicks. Kanatutkimusseminaari 25.¬11.2005., Turku
Heikkilä, Matti, Anna Valros ja Hannu Saloniemi: Kasvatusolosuhteiden vaikutus kanojen hyvinvointiin. Kanatutkimusseminaari 24.11.2005, Turku
Kananmunien tuotantostrategia: Uusiin tuotantomuotoihin siirtyminen vuonna 2012. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 2003:14.
Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet – eläintuotanto. Evira 2009.
Maa- ja metsätalousministeriö 2005: Tavoitteena terve ja hyvinvoiva kana
Maatilatilastollinen vuosikirja 2010
Palva, Reetta: Kanalan ilmanlaatu eri tuotantomuodoissa. Kanatutkimusseminaari 24.11.2005, Turku
Partanen, Jaana: Poimintoja pohjoismaisten siipikarjapäivien luomuosiosta. Suomen siipikarja  1/05.
Raukola, Ilkka: Kerroslattiakanala vai virikehäkki? Suomen siipikarja 2/05.
Sainmaa, Sanna: Lattia- ja kerrosritiläkanalan edut, haitat ja vaatimukset alkavat hahmottua. Suomen siipikarja 3/05.
Telkänranta, Helena: Kanojen maailma. 2004.
Valros, Anna, Hanne Teräväinen ja Jukka Helin: Hyvinvoiva tuotantoeläin. Pro Agria. 2005.

Evira – tilastot
Ruokatieto
Suomen siipikarjaliitto
Tike-tilastot