Kalkkunoiden kasvatus
Kalkkunan lihan kulutus on kasvanut Suomessa ja se onkin noin viisinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Keskiverto suomalainen syö vuosittain 1,7 kiloa kalkkunanlihaa tuoreina lihapaloina sekä erilaisina lihajalosteina ja makkaroissa. Kalkkunoita tuottavat tilat ovat vastaavasti laajentaneet ja lisänneet eläinmääriään. Kalkkunoita tuotetaan nykyisin noin 80 tilalla yhden lihanjalostusyrityksen sopimustuotantona. 1-2 tilaa kasvattaa kalkkunaa luomutuotannon menetelmin. Suomessa kasvatetaan nykyisin vuodessa noin 1,7 miljoonaa kalkkunaa.
 |
Kalkkunoiden kasvattamot ja tuotantoketju
Suomalaisella kalkkunatilalla on keskimäärin 6000 lintua. Kalkkunat kasvatetaan melko samanlaisissa olosuhteissa kuin broilerit, eli suurissa, ikkunattomissa halleissa, joissa keinovalo säätelee lintujen vuorokausirytmiä. Kuivikkeena käytetään yleensä kutterinlastua.
Kalkkunoiden siitospolvi tuodaan Englannista ja Skotlannista untuvikkoina Suomeen karanteenikasvattamoihin. Saavutettuaan sukukypsyyden noin 29-viikkoisina linnut siirretään siitoskalkkunatarhaan, jossa lintuja munitetaan reilun vuoden teurasikään asti. Emot yleensä keinohedelmöitetään. Siitoskukot pidetään omissa ryhmissään naaraista erillään, sillä luonnollinen parittelu on kookkaaksi jalostetulle linnulle vaikeaa ja myös turvallisuusriski naaraalle. Munien haudonta tapahtuu hautomakoneessa ja kestää 28 vuorokautta. Siitosmunista kuoriutuvat untuvikot ovat tuotantopolven kalkkunoita.
Suurta lintua kasvatetaan tiiviissä parvissa
Kalkkunauntuvikot tulevat hautomosta kasvatustilalle, jossa sukupuolet voidaan kasvattaa joko yhdessä tai erikseen. Kalkkuna on erittäin nopeakasvuinen lintu. Kukot kasvavat huomattavasti naaraita nopeammin ja jatkavat kasvuaan pidempään. Aikuinen lihantuotantoon jalostettu kalkkunakukko voi painaa 30 kiloa. Kalkkunoita ei kuitenkaan kasvateta aikuisiksi, vaan niiden kasvatusaika on Suomessa yleensä 3-4 kuukautta. Tuolloin kalkkunat painavat sukupuolesta riippuen 9-13 kiloa: kukot saavuttavat 16 viikon kasvatusaikana 12-13 kilon painon, kanat 9 kilon painon. Kalkkunoiden kasvatusta koskevan asetuksen suositustiheys 40 kg/m² merkitsee noin kolmea kukkoa tai seitsemää kalkkunakanaa neliömetrillä. Yleinen tapa on kasvattaa kukot ja kanat samassa hallissa, josta kanat viedään teurastamolle aiemmin ja kukkoja loppukasvatetaan vapautuvassa tilassa pidempään.
Nopea kasvu aiheuttaa ongelmia
Kalkkunoiden hyvinvointiongelmat liittyvät lintujen painoa jatkuvasti lisäävään jalostukseen ja luonnottomiin tuotanto-olosuhteisiin. Luuston kehitys ei pysy lihasten kasvun tahdissa. Liian nopea alkukasvu altistaa kalkkunat tukirangan ja jalkojen vioille sekä erilaisille sisäelinten kehityshäiriöille. Sydän- ja hengitystiesairaudet ilmenevät varsinaisen kasvuvaiheen aikana esimerkiksi sydänkuolemina ja aortan repeäminä. Näistä syistä kalkkunoiden kasvua pyritään rajoittamaan ensimmäisten 10 ikäviikon ajan.
Kalkkunat saattavat luonnottoman suurissa ryhmissä kasvaessaan käyttäytyä aggressiivisesti toisiaan kohtaan. Häiriökäyttäytyminen ilmenee höyhenten nyppimisenä ja kannibalismina. Häiriökäyttäytymiseen voi liian suuren eläintiheyden ohella olla useita muitakin syitä: liian kirkas valaistus, riittämätön ilmastointi tai liian vähän ruokailutilaa. Virikkeettömässä kasvatusympäristössä häiriökäyttäytymistä voi esiintyä, vaikka olosuhteet ja ruokinta olisivatkin kunnossa. Höyhenten menetys merkitsee varsin suurta muutosta kehon suojauksessa, sillä jalostetut kalkkunat ovat jatkuvasti kooltaan suurempia, mutta niiden höyhenten määrä on silti sama kuin esi-isillä.
Lintujen hengityselimistö on tehokkaan kaksisuuntaisen hengitystavan vuoksi erittäin herkkä pölylle ja muille ilman epäpuhtauksille. Ilmanvaihto tulisi ulkoilman olosuhteista riippumatta kyetä säätämään siten, että kosteus, lämpö, eläinten tuottama hiilidioksidi ja lantakaasut poistuvat kasvattamosta tehokkaasti ja happea on riittävästi. Tiheissä kasvatusoloissa ulosteinen alusta aiheuttaa linnuille hengitystieongelmien lisäksi jalkapohjatulehduksia.
Lähteet:
Finfood Ruokatieto
Harrinkari, Tiina: Tarkkuutta kalkkunoiden talvihoitoon. Suomen siipikarja 1/2005
Harrinkari, Tiina: Yksityiskohtien osaaja pärjää. Suomen siipikarja 2/2005.
Harrinkari, Tiina: Haudonnassa elinvoimainen untuvikko. Suomen siipikarja 4/2005.
Heikkilä, Päivi: Kotimaisen kalkkunan puolesta. Suomen siipikarja 2/ 2005
Kalkkunoiden pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset. Maa- ja metsätalousministeriön asetus nro 1/EEO/2002.
Kyrö, Maija: Luonnonmukainen kotieläintuotanto. 1998.
Lindgren, Christer: Suomen Paras Luomulupaus 2009 - Missä viipyy maukas luomukana? Viisi Tähteä, 09.10.2009.
Suomalaisen lihasiipikarjan hyvän tuotantotavan kuvaus. Lihateollisuuden tutkimuskeskus. 2005.
Suomen siipikarjaliitto
Tike-tilastot