Tuotantoeläinten teurastus
 |
Suomalaisissa teurastamoissa teurastetaan vuosittain kymmeniä miljoonia eläimiä, joista suurin osa on siipikarjaa. Seuraavaksi eniten teurastetaan sikoja.
Eläinsuojelunäkökulmasta katsottuna yksi suurimmista teurastukseen liittyvistä ongelmista on eläinten kovakourainen käsittely lastauksen ja teurastuksen yhteydessä. Yleisintä se on siipikarjan kohdalla, mistä on seurauksena muun muassa ruhjeita ja kivuliaita nivelten ja luiden vammoja.
Naudoille, sioille ja muille kookkaammille eläimille tarpeetonta kärsimystä aiheuttaa muun muassa sähköpiiskan käyttö eläinten siirtelyn yhteydessä. Yksi eläinten kohtelua heikentävä tekijä on teurastamoilla vallitseva erittäin tiivis työtahti ja siitä seuraava kiire. Sikoja teurastetaan yleisesti lähes 300 eläintä tunnissa, nautoja 80 eläintä tunnissa ja siipikarjaa 3000-6000 eläintä tunnissa.
Eläinten säilytystilat teurastamoilla on suunniteltu vain tilapäiseen käyttöön ennen teurastusta. Ne eivät sovi eläinten pitempiaikaiseksi pitopaikaksi. Siitä huolimatta eläimiä säilytetään niissä usein yön yli. Eläinten tarpeettoman pitkät odotusajat teurastamolla ovat yleinen ongelma.
Nautojen ja sikojen teurastus
Teurastamolla siat, naudat ja muut kookkaat eläimet kävelytetään tainnutuspaikalle. Eläimiä tainnutetaan seuraavina saapuvien eläinyksilöiden nähden. Eläimet voivat myös haistaa lajikumppaneistaan valutettavan veren, mikä lisää pelokkuutta. Esimerkiksi sähkötainnutusta käytettäessä siat ajetaan kulkemaan peräkkäin kouruun, jonka loppupäässä tainnutus tehdään, ja ne näkevät, kun edellä kulkevalle annetaan tainnuttava sähköisku.
Nautojen tainnuttamisessa käytetään tainnutuspistoolia, joka on varsin nopeasti tajunnan vievä menetelmä. Kun nauta on tainnutettu, nauta pistetään eli sen kurkku leikataan auki, ja veri valutetaan ulos.
Ongelmallisempi tainnutustapa on sikojen sähkötainnutus. Tainnutettavan sian ohimoille asetetaan elektrodit, joiden kautta sille annetaan sähköisku. Nykytiedon valossa pidetään todennäköisenä, että menetelmä on eläimille tuskallinen. Käsitystä tukee muun muassa se tieto, että tapaturmaisissa sähköiskuissa vastaavalla tavalla tajuntansa menettäneet ihmispotilaat kertovat kokemuksen olleen erittäin tuskallinen ennen tajunnan menetystä.
Toinen sikojen tainnutuksessa käytettävä menetelmä on hiilidioksidilla tapahtuva tainnutus. Tutkimustietoa siitä, aiheuttaako se sioille kärsimyksiä, ei ole riittävästi, mutta nykytiedon valossa hiilidioksiditainnutus lienee kuitenkin inhimillisempi keino kuin sähkötainnutus.
Sekä Suomessa että Ruotsissa on tullut ilmi tapauksia, joissa sika on pistetty huonosti, ja se on päätynyt yhä elossa olevana kalttausveteen. Kuuman kalttausveden on tarkoitus irrottaa karvat sian ruhosta.
Siipikarjan teurastus
Kanat ja muut linnut tuodaan teurastamolle kuljetuslaatikoissa, joista ne puretaan ja ripustetaan jaloistaan kuljetushihnan koukkuihin riippumaan pää alaspäin.
Hihnalle ylösalaisin ripustaminen on kokemus, jonka on todettu aiheuttavan linnuissa paitsi pelkoa, osalle niistä myös voimakasta kipua. Ripustaminen tehdään siinä määrin kiivastahtisena ja kovaotteisena työnä, että linnuille voi aiheutua vammoja.
Hihna kuljettaa linnut tainnutusaltaan ylle. Altaassa on vettä, jossa kulkee sähkövirta. Tarkoitus on, että lintujen pää osuu veteen ja linnut menettävät tajuntansa koettuaan sähköiskun. Sen jälkeen hihna kuljettaa linnut viiltoon eli kaulavaltimon leikkaamiseen.
Sähkötainnutusta pidetään tuskallisena tainnutustapana myös linnuille. Linnun kokemaa kipua lisää se, jos altaaseen ei osu ensimmäisenä pää, kuten on tarkoitus, vaan esimerkiksi peloissaan räpistelevän linnun siipi. Tällöin lintu saa voimakkaan sähköiskun, mutta ei menetä tajuntaansa.
Joskus tainnutus epäonnistuu ja lintu voi joutua viiltoon tajuissaan. Myös viillon epäonnistuminen on mahdollista, jolloin lintu voi olla tajuissaan sen joutuessa kynittäväksi.
Kuljetukset teurastamoille
Suomessa eläinten olot kuljetusten aikana ovat paremmat kuin yleisesti esimerkiksi Keski-Euroopassa. Parannuksia on tuonut mm. laatujärjestelmä, jota Elintarvikealan kuljetusyhdistys, Liha-alan kuljetusvaliokunta ja teurastamot ovat yhdessä kehittäneet ja joka sisältää mm. ohjeet eläinten lastauksesta, kuljetuksesta ja purkamisesta. Suomalaisissa laatukuljetusajoneuvoissa on automaattinen ilmastointi ja lämpötilan säätö, ilmajousitus ja hydraulinen lastauslava, mitkä kaikki ovat merkittäviä kuljetettavien eläinten kannalta. Hyvin tärkeää kuljetusten eläimille aiheuttaman stressin vähentämisessä on myös se, miten eläimiä kohdellaan lastauksen ja purkamisen aikana.
Siipikarjan käsittelyyn lastauksen ja purkamisen yhteydessä liittyy ongelmia. Broilereista 0,1-1 % (eli vuosittain vähintään kymmeniä tuhansia yksilöitä) vammautuu lastauksen tai purkamisen yhteydessä sen verran pahoin, että ruho hylätään eli jätetään käyttämättä teurastuksen jälkeen. Tällaisia vammoja ovat mm. luunmurtumat. Kalkkunoiden kohdalla suuria hyvinvointiongelmia ovat aiheuttaneet lisäksi ahtaat kuljetuslaatikot, joissa linnut eivät mahdu edes seisomaan.
Häkkikanoille aiheutuu usein siipiluiden murtumia, kun ne otetaan ulos häkeistä. Syinä ovat kiireinen purkamistahti, häkkien rakenne (joka tekee kanojen ulos ottamisen vaikeaksi) ja häkkikanoilla yleinen luustoheikkous, joka johtuu häkin ahtauden aiheuttamasta liikunnan puutteesta. Häkkikanat tapetaan yleensä hiilidioksidilla tiloilla, eikä niitä siis kuljeteta elävinä.
Suomessa teurastamoja on viime vuosina lopetettu, minkä johdosta teurastukset keskittyvät aiempaa harvemmille teurastamoille. Tämä pidentää teuraskuljetusten pituuksia ja niiden ajallista kestoa. Kalusto on kuitenkin maa- ja metsätalousministeriön mukaan asianmukaista ja eläinten kohtelu on parantunut viime vuosina. Suomessakin yhä teollisempi eläintuotanto luo kuitenkin omat riskinsä eläinten käsittelylle myös teuraskuljetuksissa ja teurastusvaiheessa.
Teurastuspaikka – vaihtoehto teurastamoille?
Eläinten hyvinvoinnin kannalta olisi ehdottomasti järkevämpää teurastaa eläimet mahdollisimman lähellä kasvatuspaikkaa ja kuljettaa pääasiassa ruhoja elävien eläinten sijaan. Suomessa tilojen yhteydessä toimivia teurastuspaikkoja on satakunta. Osa teurastuspaikoilla teurastettavista eläimistä saatetaan tuoda teurastettavaksi kauempaa. Ns. kotiteurastettua lihaa (eläin teurastetaan tilalla, jota ei ole hyväksytty viralliseksi teurastuspaikaksi) ei voi enää myydä kuluttajille, vaan se on tarkoitettu tilallisen omaan käyttöön.
Lisätietoja:
Eviran tiedote eläinkuljetuksista 19.8.2009
Siat kärsivät suomalaisessa teurastamossa. Uutispäivä Demari 3.4.2009