Usein kysyttyä

 

 

Usein kysyttyä tuotantoeläimistä ja kasvissyönnistä

 

 

K1. Kannattaako suosia ”Virkku”-kananmunia ("puuhakkaan kanan munia") ja vapaiden kanojen munia?
K2. Miksi jotkut kananmunat ovat ruskeita?
K3. Miksi broilerinlihaa ei voisi syödä? Sehän on niin terveellistä ja broilerit elävät kuitenkin vain viisi viikkoa.
K4. Eiväthän tuotantoeläimet osaa kaivata vapautta, kun  ne ovat eläneet koko elämänsä tuotantolaitoksissa, eivätkä tiedä muusta maailmasta mitään?
K5. Miten luomutuotanto eroaa tavallisesta tuotannosta? Ovatko luomutuotteet parempi vaihtoehto kuin tavalliset tuotteet?
K6. Tainnutetaanko teuraseläimet aina ennen kuin ne tapetaan?
K7. Kai maitoa sentään voi juoda? Lypsylehmiähän ei tapeta?
K8. Untuvat ja höyhenet – eivätkö ne ole vain teurastuksen sivutuotteita?
K9. Mitä eläimille sitten tehtäisiin, jos niitä ei syötäisi? Maailmahan olisi täynnä kanoja, sikoja ja lehmiä, jos niitä ei syötäisi.
K10. Jos kaikki olisivat kasvissyöjiä, niin maa-ala ei riittäisi kasvisten viljelemiseen.
K11. Olen käynyt tätini/ukkini/naapurini tilalla ja siellä eläimillä oli ainakin hyvät olot.
K12. Entä jos syö maitoa ja kananmunia, eihän niitä varten tarvitse tappaa eläimiä?
K13. Onko totta, että kasvisruokavalio on ekologisesti järkevämpi vaihtoehto kuin eläinperäisiä tuotteita sisältävä?
K14. Eikö ole ekologisempaa syödä suomalaista nautaa kuin brasilialaista soijaa?
K15. Onko parempi syödä suomalaista riistaa kuin ulkomaalaista soijaa?
K16. Mutta kasvitkin tuntevat kipua!
K17. Sudetkin metsästävät ja syövät lihaa, miksemme me voisi?
K18. Mutta ihmiset ovat aina syöneet lihaa, miksei se nyt saisi?

 

 

K1. Kannattaako suosia ”Virkku”-kananmunia ("puuhakkaan kanan munia") ja vapaiden kanojen munia?

 

Vastaus: Kultamuna Virkku –kananmunat (”puuhakkaan kanan munat") ovat peräisin kanaloista, joissa kanat elävät varustelluissa häkeissä. Varustelluissa häkeissä kanoille tulee olla tarjolla orsi, munintapesä ja pehkua. Kaikki kanat eivät kuitenkaan mahdu yhtäaikaa orrelle ja kuopimaan pehkua, vaikka kanat luonnostaan syknronoivat käyttäytymistään, eli tekevät samoja asioita samaan aikaan. Näin kanojen kesken voi tulla kilpailua orsi-, munintapesä- ja pehkutilasta, mikä voi aiheuttaa konflikteja ja jättää alempiarvoiset kanat vaille mahdollisuuksia käyttää näitä resursseja. Varustelluissa häkeissä kanoilla on vain 50 cm² enemmän tilaa kuin perinteisissä häkeissä. Näin varusteltu häkki on elinympäristö, joka kanan kannalta monessa suhteessa vastaa tavallista häkkiä: kanat eivät voi edelleenkään juuri liikkua, räpytellä kunnolla siipiään ja lennähdellä eivätkä toteuttaa kaikkia lajityypillisiä käyttäytymismalleja.

 

Jos kananmunanpakkauksessa taas lukee "vapaiden kanojen munia", se tarkoittaa sitä, että munat ovat peräisin lattiakanalasta. Lattiakanaloissa kanat saavat liikkua vapaasti lattialla sekä niillä on pesiä, orsia ja pehkua käytössä. Näin ne pystyvät häkkikanoja paremmin toteuttamaan luonnollisia käyttäytymistarpeitaan. Tilaa on kuitenkin vähän (kanoja saa olla jopa 9 kanaa neliömetriä kohden), kanat eivät yleensä saa ulkoilla sekä yhdessä hallissa saattaa olla jopa tuhansia kanoja. Stressaava ympäristö ja mahdollisesti ammoniakki- ja pölypitoinen ilma saattavat aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä, kuten höyhenten nypintää ja kannibalismia.

 

Lattiakanojen munat ovat parempi vaihtoehto kuin häkkikanaloista tulevat munat, mutta luomumunat ovat kuitenkin selkeästi suositeltavin vaihtoehto. Luomukanaloissakin on parantamisen varaa, mutta luomutilojen kanat pystyvät yleensä parhaiten toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan. Ne saavat liikkua vapaasti lattialla, niillä on eniten tilaa (enintään viisi kanaa neliömetriä kohden) ja niillä on käytössään virikkeitä. Ne saavat myös olla ulkona kesäisin. Luomutuotannossa on ongelmana se, että munintakyvyttömät kukkotiput tapetaan heti kuoriuduttuaan, samalla tavoin kuin tavanomaisessa tuotannossakin. Lisäksi kanat yleensä tapetaan taloudellisista syistä ensimmäisen munintakauden jälkeen 1,5 vuoden iässä.

 

Yhtenä vaihtoehtona on näin myös pyrkiä korvaamaan kananmunia kasvikunnantuotteilla. Nykyisin korkean elintason maissa kananmunia kulutetaan huomattavasti enemmän kuin ravitsemussyistä tarvitsisi. Monissa leivonnaisissa ei tarvitse kananmunia lainkaan tai sen voi korvata esim. perunajauho-vesiseoksella tai banaanilla. Kananmunia voi korvata myös esim. pehmeällä tofulla ja soijajauhoilla. Katso lisää ruokavinkkejä Animalian kasvissyöntisivuilta.

 

K2. Miksi jotkut kananmunat ovat ruskeita?

 

Vastaus: Kananmunien väri riippuu kanan rodusta. Pääsääntöisesti on niin, että valkoiset kanat munivat valkoisia munia ja ruskeat kanat ruskeita munia. Valkoiset ja ruskeat munat ovat laadultaan ja ravintosisällöltään identtisiä; ainoa ero on juuri kuoren väri.

 

K3. Miksi broilerinlihaa ei voisi syödä? Sehän on niin terveellistä ja broilerit elävät kuitenkin vain viisi viikkoa.

 

Vastaus: On kyseenalaista, onko broilereiden lyhyt elinikä hyvä perustelu broilerinlihan syönnille. Broilerin elämänlaatu on erittäin heikko. Ne elävät ikkunattomissa halleissa, joissa yhdellä linnulla on alle A4-arkin verran liikkumatilaa. Halleissa ei ole orsia tai muita virikkeitä, jotka vähentäisivät lintujen kokemaa stressiä ja turhautumista. Broilerit eivät voi juurikaan levätä, sillä broilerihalleissa on vain kahden tunnin pimeä aika vuorokaudessa.

 

Jalostuksella aiheutettu nopea kasvu rasittaa voimakkaasti lintujen fysiologiaa ja aineenvaihduntaa. Esimerkiksi luusto kehittyy lihasmassaa hitaammin, niin että linnuilla on yleisesti hyvinkin kivuliaita jalka- ja nivelvaurioita. Merkittävä osa linnuista ei juuri pysty kävelemään jalkavaurioiden tuottaman kivun takia. Lisäksi nopean kasvun takia osa kanoista kärsii sydänongelmista, mikä on merkittävä kuolleisuuden aiheuttaja broilerintuotannossa.

 

Koska broilerihallissa on kymmeniä tuhansia lintuja, ei yksittäisen eläimen hyvinvointia voida mitenkään taata, ja näin linnut saattavat kuolla hitaasti kärsien. Lisäksi broileriemot kärsivät jatkuvasta nälästä, sillä niiden ruokintaa rajoitetaan voimakkaasti, jotta ne eivät kasvaisi yhtä nopeasti kuin lihantuotannossa käytetyt linnut. Broileriemojen liian nopea kasvu heikentäisi niiden hedelmällisyyttä ja terveydentilaa ja siten niiden lisääntymistehokkuutta.

 

K4. Eiväthän tuotantoeläimet osaa kaivata vapautta, kun  ne ovat eläneet koko elämänsä tuotantolaitoksissa, eivätkä tiedä muusta maailmasta mitään?

 

Vastaus: Vaikka eläimet eivät olisi muuta maailmaa ikinä nähneetkään, niillä on silti luonnolliset, lajilleen ominaiset käyttäytymistarpeensa tallella. Se, että sika ei ole ikinä saanut tilaisuutta kunnon pesän rakentamiseen, ei siis tarkoita sitä, etteikö sillä olisi siihen tarvetta, tai etteikö se osaisi kaivata sitä. Päinvastoin – ahtaissa karsinoissa pidettävät siat usein ikään kuin pyrkivät rakentamaan pesää, vaikka niillä ei ole mitään, millä rakentaa.

 

K5. Miten luomutuotanto eroaa tavallisesta tuotannosta? Ovatko luomutuotteet parempi vaihtoehto kuin tavalliset tuotteet?

 

Vastaus: Luonnonmukaisessa kotieläinten kasvatuksessa pyritään ottamaan paremmin huomioon eläinten lajinmukainen käyttäytyminen ja hyvinvointi. Luomutuotetut liha, maito ja munat ovat siksi mielestämme parempia vaihtoehtoja kuin tavanomaisesti tuotetut.

 

Luomutuotannossa eläinten olosuhteille asetetut minimivaatimukset yleensä takaavat eläimille paremmat olosuhteet kuin tavanomaisessa tuotannossa. Keskeisimpiä eroja ovat niin lypsykarjaa, lihanautoja, sikoja kuin kanojakin koskeva ulkoiluvaatimus, sekä jonkin verran tavanomaista korkeammat tilavaatimukset. Lisäksi sikojen ja kanojen häkkikasvatus on kielletty ja lehmien parsikasvatusta ei sallita kuin poikkeustapauksissa. Karsinapinta-alasta tietyn osuuden (yleensä puolet) tulee myös olla kiinteää lattiaa (ei rakolattiaa tai ritilää) ja luonnonvalon tulee päästä kasvatustiloihin. Kaikille eläimille tulee tarjota myös karkearehua, ja etenkin nautojen kohdalla karkearehuvaatimus on korkea, mikä edistää eläinten terveyttä sekä antaa eläimille puuhasteltavaa.

 

Luomutuotantokaan ei silti aina välttämättä takaa eläinten hyvinvointia. Luomusäännöissä on nimittäin poikkeuksia ja pitkiä siirtymäaikoja. Esimerkiksi lihasikojen kesäulkoilupakko alkaa vasta vuonna 2011, ja vanhan parsinavetan lehmiä saa pitää kytkettynä parressa (jolloin niiden on kuitenkin päästävä ympärivuotisesti jaloittelemaan). Monia säädöksiä voisi myös eläinten hyvinvointinäkökulmasta vielä tiukentaa. Esimerkiksi nykyisten tuotantoehtojen mukaan maidontuotannossa vasikan saa erottaa emästään heti syntymän jälkeen ja tuttijuottoa ei vaadita. Kanojen hallin maksimikoko on jopa 3000 lintua, vaikka kana voi tunnistaa vain noin 80 lajitoveriaan.

 

Kuten muidenkin tilojen, myös luomutilojen välillä on melko suuria eroja: eräät täyttävät vain minimivaatimukset, toiset ovat perusteellisesti paneutuneet eläinten hyvinvointiin. Yleisesti ottaen luomu siis on parempi vaihtoehto, mutta toisaalta normaalia paremmin hoidettu tavanomainen tila voi olla käytännöiltään eläinystävällisempi kuin huono luomutila. Luomutuotteita kannattaa silti suosia. On hyvä muistaa myöskin se, että luomun pienemmät ympäristövaikutukset koituvat myös ympäröivän luonnon ja eläinten eduksi.
Jos haluat varmistaa eläinten olot itse, maatiloihin voi käydä tutustumassa esimerkiksi ruokapiirien tai suoramyyntitilojen kautta. Myös Animalia ja Animalian alueosastot järjestävät aika ajoin tutustumisretkiä eläintiloille.

 

K6. Tainnutetaanko teuraseläimet aina ennen kuin ne tapetaan?

 

Vastaus: Yleinen sääntö on, että eläimet on tainnutettava riittävän pitkäksi ajaksi ennen verenlaskua. Siipikarjaan kuuluvat eläimet saa kuitenkin lain mukaan teurastaa ilman tainnutusta katkaisemalla niiden kaula nopeasti terävällä aseella. Lisäksi lain mukaan uskonnollisten syiden niin edellyttäessä verenlasku eläimestä saadaan poikkeuksellisesti aloittaa samanaikaisesti tainnuttamisen kanssa (rituaaliteurastus). Tällöin teurastuksen saa suorittaa ainoastaan teurastamossa tai teurastuspaikassa laitoksen tarkastuseläinlääkärin läsnä ollessa.

 

K7. Kai maitoa sentään voi juoda? Lypsylehmiähän ei tapeta?

 

Vastaus: Naudanlihan ja maidon tuotanto ovat samaa teollisuutta: naudanlihasta 90 % tulee lypsykarjatiloilta. Jotta lehmät jatkuvasti tuottaisivat maitoa, niiden on synnytettävä joka vuosi. Puolet vasikoista on sonneja, joita ei voi hyödyntää maidontuotannossa, vaan ne päätyvät lihantuotantoon ja teurastetaan yleensä noin 1-2 vuoden ikäisinä. Myös lehmät päätyvät teuraaksi, kun niiden pito ei ole enää taloudellisesti kannattavaa. Lehmien keski-ikä on jatkuvasti laskenut, sillä korkeat tuottavuusvaatimukset ovat lisänneet lehmien tuotantorasitussairauksia sekä heikentäneet niiden hedelmällisyyttä. Lehmät teurastetaan yleensä noin 3-5-vuotiaina, vaikka lehmä eläisi luontaisesti yli 10-vuotiaaksi.

 

Maitokarjan kasvatukseen liittyy myös merkittäviä hyvinvointiongelmia. Suuri osa navetoista on parsinavettoja, joissa naudat joutuvat olemaan kytkettynä kaulastaan kiinni, niin että ne eivät voi toteuttaa monia luontaisia käyttäytymismallejaan (esim. sosiaalinen käyttäytyminen ja laiduntaminen). Osa navetoista on kuitenkin pihattonavettoja, joissa naudoilla on mahdollisuus liikkumiseen. Pihattokasvatuksessa ongelmana on kuitenkin se, että lehmät yleensä nupoutetaan (poistetaan sarven aiheet) ilman kivunlievitystä, kun ne ovat  vasikoita. Harvoissa pihatoissa on niin runsaasti tilaa, että siellä voisi pitää sarvellisia lehmiä. Lisäksi vaikka parsilehmille vaaditaan nykyisin kesäulkoilumahdollisuus, pihattolehmille kesäulkoilua ei vaadita.

 

Maidontuotannossa ongelmallista on myös se, että vasikat erotetaan emoistaan yleensä heti syntymän jälkeen, vaikka luontaisesti lehmä vieroittaisi vasikan asteittaisesti vasta noin 8-11 kuukauden ikäisenä. On kannattavampaa juottaa vasikoille halvempaa teollista juomarehua (joissa maitorasva on korvattu halvemmilla kasvirasvoilla ja osin myös sianrasvalla) kuin kalliimpaa lehmänmaitoa.

 

Lehmillä esiintyy myös erilaisia tuotantorasitussairauksia. Lehmien utareet on jalostettu hyvin suuriksi ja esimerkiksi nännivauriot ovat yleisiä. Osalla lehmistä käytetään utareliivejä. Myös utaretulehdukset, jalka- ja nivelongelmat, sorkkasairaudet sekä muut tuotannon ja olosuhteiden aiheuttamat terveysongelmat ovat yleisiä.

 

K8. Untuvat ja höyhenet – eivätkö ne ole vain teurastuksen sivutuotteita?

 

Vastaus: Teollisuudessa käytettävää pehmeää, kuohkeaa untuvaa saa vain vesilinnuista. Kanojen untuvat ovat helposti litistyviä, eikä niitä sen takia käytetä vaate- ja tyynyteollisuudessa. Suomalaisissa teurastamoissa ei näin ollen kerätä talteen kanojen (eikä muidenkaan lintujen) untuvia ja höyheniä.

 

Kaiken Suomen teollisuudessa käytettävän untuvan alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Sen verran kuitenkin tiedetään, että osa untuvista on peräisin elävältä kynityistä hanhista ja ankoista. Kyniminen tapahtuu niin, että tajuissaan oleva lintu laitetaan riippumaan päästään ja sen jalat sidotaan yhteen. Linnut kynitään kahdeksan viikon välein, yhteensä kolmesta viiteen kertaa ennen teurastamista. Elävältä kynimistä esiintyy erityisesti Unkarissa, Puolassa ja Kiinassa. Yhtä untuvatyynyä varten kynitään noin kuusi hanhea elävältä.

 

Untuvat saattavat myös olla peräisin luonnonvaraisten lintujen pesistä. Lintuja ei silloin tapeta, mutta munat voivat vahingoittua.

 

Höyheniä ja sulkia saadaan luonnonvaraisista linnuista lähinnä ampumalla. Näin hankitaan muun muassa fasaanin-, riikinkukon- ja strutsinsulkia. Usein näiden lajien höyhenet ja sulat ovat kuitenkin peräisin tarhatuista linnuista. Koriste-esineissä, hatuissa, kalliimmissa sulkapalloissa jne. näkyvät höyhenet ovat tuontitavaraa, useimmiten Aasiasta. Siellä ne ovat luultavasti peräisin teurastetuista kanoista ja kalkkunoista.

 

K9. Mitä eläimille sitten tehtäisiin, jos niitä ei syötäisi? Maailmahan olisi täynnä kanoja, sikoja ja lehmiä, jos niitä ei syötäisi.

 

Vastaus: Eläimiä on paljon, koska niitä tuotetaan jatkuvasti suuria määriä vastaamaan eläinkunnantuotteiden kysyntään. Eläimet lisääntyvät nopeasti keinosiemennyksen, keinohaudonnan ja poikasten varhaisen vieroittamisen takia. Kasvissyöjien määrä lisääntyy hitaasti, eikä kertarysäyksellä. Niinpä eläinten määrää voidaan vähentää yksikertaisesti siten, ettei eläinten anneta enää lisääntyä, varsinkaan keinotekoisesti. Maailmassa on myös liikaa ihmisiä, mutta väestönkasvua ei pyritä hillitsemään pakkokeinoin vaan syntyvyyden säännöstelyllä. Sama pätee myös eläimiin.

 

K10. Jos kaikki olisivat kasvissyöjiä, niin maa-ala ei riittäisi kasvisten viljelemiseen.

 

Vastaus: Itse asiassa homma menee juuri päinvastoin. Esimerkiksi Suomen peltopinta-alasta yli 70 % käytetään rehun viljelyyn. Eläimille annetaan hyvin paljon sellaista ruokaa, mitä ihmisetkin voisivat syödä: ohraa, kauraa, soijaa jne. Eläimet ovat kuin käänteisiä proteiinitehtaita. Yhden naudanlihakilon tuottamiseen menee seitsemän kiloa kasviproteiinia. Eli karkeasti sanottuna siinä missä yksi pelto ruokkii seitsemän kasvissyöjää, se ruokkii vain yhden sekasyöjän.

 

K11. Olen käynyt tätini/ukkini/naapurini tilalla ja siellä eläimillä oli ainakin hyvät olot.

 

Vastaus: Suomessa on olemassa jonkun verran ns. pientiloja, missä eläimet saavat elää jotakuinkin lajilleen tyypillisissä olosuhteissa. Nämä tilat saattavat olla esimerkiksi kotieläintiloja, mihin (kaupunkilaiset) ihmiset viedään tutustumaan. Näiltä tiloilta ei kuitenkaan myydä lihaa, munia tai maitoa tavallisiin ruokakauppoihin, sillä tuotteiden hinta nousisi liian korkeaksi. Jotta todella näkisi, voivatko eläimet tilalla hyvin, on tiedettävä eläinten lajityypilliset käyttäytymistarpeet. Pystyivätkö vierailemallasi tilalla esimerkiksi vasikat olemaan emonsa kanssa monta kuukautta? Entä pystyivätkö siat ottamaan mutakylpyjä ja rakentamaan pesän porsimista varten? Pystyivätkö kanat vetäytymään kauemmaksi parvesta munimisen ajaksi ja oliko parvessa korkeintaan 30 lintua?

 

K12. Entä jos syö maitoa ja kananmunia, eihän niitä varten tarvitse tappaa eläimiä?

 

Vastaus: Suoraan maitoa ja munia syömällä ei tarvitse tappaa eläimiä, mutta epäsuorasti kylläkin. Maidon ja munantuotanto on suoraan kytköksissä eläinten teurastamiseen. Esimerkiksi kukkotiput tapetaan heti kuoriutumisen jälkeen. Tämän käytännön taustalla on se, että siipikarjantuotannossa kanojen munijalinjat ja lihantuotantolinjat ovat eriytyneet toisistaan. Kukoista ei ole munintakyvyttöminä hyötyä munantuotannossa. Munijalinjojen kukkopoikia ei hyödynnetä myöskään lihantuotannossa, sillä ne kasvavat huomattavasti hitaammin kuin lihantuotantolinjan linnut.

 

Myös maidontuotannossa puolet vasikoista ovat sonneja, jotka kasvatetaan lihantuotantoa varten ja teurastetaan noin 1,5 vuoden ikäisinä. Myös lehmiä hyödynnetään naudanlihantuotannossa. Suomessa lehmät teurastetaan yleensä noin 3-5-vuotiaina. Muun muassa korkeiden tuottavuustavoitteiden ja stressaavan elinympäristön takia lehmät kärsivät erilaisista tuotantorasitussairauksista ja hedelmällisyyshäiriöistä, minkä takia ne joutuvat melko nuorina teuraaksi.

 

K13. Onko totta, että kasvisruokavalio on ekologisesti järkevämpi vaihtoehto kuin eläinperäisiä tuotteita sisältävä?

 

Vastaus: Pääosin kyllä, jos vertailukohteena on nykyajan tyypillinen runsaaseen eläinkunnantuotteiden kulutukseen perustuva ruokavalio. Tämän päivän koneistettu lihantuotanto kuluttaa moninkertaisesti enemmän fossiilisia polttoaineita tuotettua kaloria kohti kuin kasvisten kasvattaminen. Suuri osa (n. 70 %) maailman viljelykelpoisesta pinta-alasta käytetään laidunmaana tai karjanrehun kasvattamiseen. Vain hyvin pieni osa eläimille syötettävästä kalorimäärästä saadaan takaisin lihan, maidon tai munien muodossa. On ravinnon ja luonnonvarojen tuhlausta kierrättää kasvikset eläinten kautta. Jos haluamme, että ruoka riittää kaikille, meidän pitää vähentää lihankulutustamme radikaalisti.

 

Karjatalous vie suuren osan maapallon vesivaroista ja on myös merkittävä vesistöjen saastuttaja. Naudanlihakilon tuottamiseen tarvitaan 100 000 litraa vettä, kun taas soijakilon tuottamiseen tarvitaan vastaavasti vain 2 000 litraa vettä.

 

Eläinperäisten tuotteiden tuottaminen aiheuttaa lisäksi vakavia ympäristövahinkoja. Sademetsää on hävitetty karjatilojen tieltä. Märehtijöiden pilkkoessa ruokansa syntyy metaania, joka kuuluu kasvihuonekaasuihin. YK:n maatalousjärjestö FAO:n mukaan kasvihuonekaasujen vähentämisen kannalta ruokavaliolla on suurempi vaikutus kuin tieliikenteellä. Lisäksi kotieläinten virtsasta ja ulosteesta haihtuva ammoniakki aiheuttaa järvien ja maaperän happamoitumisen. Vesien rehevöityminen, lisääntyvä kalakuolleisuus sekä eroosio ovat muita esimerkkejä teollisen karjankasvatuksen haitoista.

 

Kasvisruokavaliota koostaessaankin tulee kuitenkin kiinnittää huomiota ruoan kulutustapoihin: suosi lähiruokaa ja luomutuotteita, vältä runsasta kasvihuonekasvisten ja pakastettujen tuotteiden kulutusta, minimoi pakkausten käyttöä sekä valmista ruokaa energiaa säätäen.

 

K14. Eikö ole ekologisempaa syödä suomalaista nautaa kuin brasilialaista soijaa?

 

Vastaus: Yhden naudanlihakilon tuottamiseen menee seitsemän kiloa kasviproteiinia. Suomalaisista pelloista 3/4 on rehupeltona. Rehuntuotanto kuormittaa ympäristöä, sillä rehuviljaa lannoitetaan keinolannoitteilla, mikä aiheuttaa mm. typpi- ja fosforipäästöjä. Viljelyssä käytetään myös kemiallisia torjunta-aineita. Jos ihmiset söisivät viljat suoraan, ilman että ne kierrätetään eläinten kautta, ruoantuotantoa varten tarvittaisiin vähemmän peltopinta-alaa. Tämä taas vähentäisi viljantuotannon ympäristökuormitusta.

 

Noin 80-90 % Suomeen tuodusta soijasta käytetään rehuksi, suurin osa kanoille ja sioille. Myös naudoille annetaan valkuaisrehun mukana hieman soijaa.

 

Vaikka olisi kasvissyöjä, ei ole pakko syödä soijaa ollenkaan, vaan proteiineja voi saada myös suomalaisista kasvikunnantuotteista, kuten herneestä, härkäpavuista ja öljyhampusta. Mikäli kuitenkin haluaa syödä soijaa ja kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän, voi ostaa eurooppalaista luomusoijaa.

 

K15. Onko parempi syödä suomalaista riistaa kuin ulkomaalaista soijaa?

 

Vastaus: Suomalaiset syövät keskimäärin noin 73 kg lihaa vuodessa (mukana ei ole luonnonvaraisten eläinten liha). Suomalaisissa teurastamoissa tapetuista eläimistä saadaan lihaa noin 376 miljoonan kiloa vuosittain, kun taas luonnonvaraisten eläinten lihaa käytetään 12 miljoonaa kiloa. Luonnonvaraisten eläinten kannat eivät mitenkään riittäisi, jos ihmiset korvaisivat nykyisen valtavan eläinkunnantuotteiden kulutuksensa metsästämällä ja kalastamalla. Eli ruokavalion pitäisi muuttua joka tapauksessa paljon kasvisvoittoisemmaksi, vaikka käytetäisiinkin vain riistaeläinten lihaa.

 

Hyvin pieni osa Suomeen tuodusta soijasta käytetään suoraan elintarvikkeena: noin 80-90 prosenttia siitä menee rehuksi. Sellaisenaan soijan syöminen on kuitenkin suhteellisen ekotehokasta.

 

Lisäksi on hyvä muistaa, minkälaista metsästys nykyään useimmiten on: eräreissut tehdään omalla henkilöautolla, ja saatua saalista kohden ympäristökuormitus saattaa näin olla varsin isokin. Lisäksi metsästyksessä tietenkin kärsii itse metsästyksen kohteet - eläimet.

 

K16. Mutta kasvitkin tuntevat kipua!

 

Vastaus: Kasvit tuskin tuntevat kipua, sillä niillä ei ole eläinten tavoin hermojärjestelmää. Hengissä säilyäkseen eläinten on tunnettava kipua, jotta ne voisivat välttää kivun lähdettä. Sen sijaan kasveille kivuntuntokyky ei tuo lainkaan evolutionaarista etua, sillä kasvit eivät joka tapauksessa voisi liikkua pakoon kivun lähdettä, toisin kuin eläimet.

 

K17. Sudetkin metsästävät ja syövät lihaa, miksemme me voisi?

 

Vastaus: Länsimainen nykyihminen voi valita ruokavalionsa, toisin kuin susi. Tulemme mainiosti toimeen myös kasvisruoalla, eläimiä tappamatta. Sen sijaan susi ei pysty esimerkiksi kasvattamaan palkokasveja ja saamaan siitä proteiinia. Koska meillä on mahdollisuus tehdä eettisiä valintoja, meidän tulisi niitä myös tehdä.

 

K18. Mutta ihmiset ovat aina syöneet lihaa, miksei se nyt saisi?

 

Vastaus: Ihmiset ovat historiansa aikana tehneet mitä julmempia tekoja, kuten sotineet ja kiduttaneet vihollisiaan. Silti se ei tarkoita, että teot olisivat oikein ja edelleen niin pitäisi tehdä. Sama pätee myös eläinten hyväksikäyttöön.