Ilma

Suomen vajaa miljoona lypsylehmää ja lihanautaa sekä muut tuotantoeläimet tuottavat vuosittain 17–18 miljoonaa tonnia lantaa. Suomen peltoalasta 4/5 tuottaa rehua karjalle. Kotieläintaloudesta ja peltoviljelystä haihtuu ilmaan kaasuja, jotka lisäävät ilmastonmuutosta, aiheuttavat happamoitumista ja terveyshaittoja sekä haisevat epämiellyttävälle.

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos on ollut viime vuosina iso puheenaihe. Useiden tilastojen valossa näyttää siltä, että ihmisen toiminnalla on huomattavaa vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkitaan jatkuvasti ja keinoja niiden pienentämiseksi yritetään etsiä. Ilmastonmuutoksen totaalinen pysäyttäminen vie todennäköisesti vuosikymmeniä. Vaikka joitain kasvihuonekaasuja saataisiin radikaalisti vähennettyä, monet kaasut poistuvat ilmakehästä kuitenkin vasta tuhansien vuosien päästä, joten seuranta tapahtuu osin viiveellä.

On arvioitu, että maapallon keskilämpötila nousisi 1,1–6,4 celsiusastetta vuoteen 2100 mennessä.

Ilmaston lämpenemisellä on seuraavanlaisia vaikutuksia:
- tulvat, rankkasateet ja kuivuus lisääntyvät
- jäätiköt sulavat, merien pinnat nousevat
- Suomen talvet muuttuvat sateisimmiksi ja lumipeiteaika lyhenee

On ennustettu, että Suomessa kasvukausi pitenee vuosikymmenten kuluessa. Arvioiden mukaan Suomessa olisi vuonna 2050 samanlainen ilmasto kuin Tanskassa tällä hetkellä.

Hiilidioksidi- ja metaanipäästöt vapautuvat ilmakehään ihmisen toiminnan vaikutuksesta. Hiili on varastoituneena maaperään öljyn muodossa, kivihiilenä tai kasvillisuuteen. Päästöjä syntyy fossiilisten polttoaineiden käytöstä sekä metsien hakkuista, jolloin puihin sitoutunut hiili vapautuu. Valtameret sitovat hiiltä, mutta ilmaston lämmetessä hiiltä vapautuu niistäkin entistä enemmän.

Hiilidioksidin pitoisuudet ja päästömäärät ovat ilmakehässä kaikkein suurimmat. Metaanin ja typpioksiduulin päästöt ovat vähäisempiä, mutta niiden lämmitysvaikutus painoyksikköä kohden on huomattavasti suurempi kuin hiilidioksidilla. Karjatalous tuottaa typpioksiduulipäästöistä kaksi kolmasosaa, metaanipäästöistä yli kolmanneksen ja hiilidioksidipäästöistä lähes kymmenyksen.

Karjatalouden hiilipäästöt muodostuvat
- rehuviljelyyn käytettävien lannoitteiden tuotannossa käytetyistä fossiilisista polttoaineista
- lannoitteista ja eläinten lannasta syntyvistä metaanipäästöistä
- rehun ja eläinten tuotannossa käytetyistä fossiilista polttoaineista
- lopputuotteiden jalostuksesta ja kuljetuksesta
- maankäytön muutoksista, sillä pellot ja laitumet sitovat vähemmän hiiltä kuin luonnollinen kasvillisuus
- eläinten hengityksestä (pieni osa)

Maatalouden päästöjä voidaan vähentää vain vähentämällä maataloustuotannon määrää.
 

Kasvihuonekaasut

Maatalous on Suomessa energiatalouden jälkeen toiseksi suurin kasvihuonekaasujen tuottaja. Maatalouden osuus näistä päästöistä on noin 7 %. Kasvihuonekaasuja haihtuu mm. viljelymaasta, lannoitteiden valmistuksesta, lannan käsittelystä ja varastoinnista sekä kotieläinten ruuansulatuksesta, josta on peräisin viidennes maatalouden kasvihuonekaasuista. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 26 % vuodesta 1990 vuoteen 2002, osasyynä pidetään tuotantoeläinten määrän vähenemistä. Suomen ilmasto- ja energiastrategiassa on asetettu maataloudelle tavoite vähentää päästöjä vielä 13 % vuosina 2005 - 2020.

Metaani CH₄ ja hiilidioksidi CO₂

Metaania syntyy orgaanisen aineksen hajotessa hapettomissa olosuhteissa eli mädäntyessä.

Vuodesta 1970 ilmakehän metaanipitoisuus on noussut 151 prosenttia. Suomen metaanipäästöt olivat vuonna 1990 arviolta 250 000 tonnia, josta maatalouden osuus oli noin 27 %. Maailmanlaajuisesti kotieläintalouden osuus metaanipäästöistä on jopa 37 %. Suurin osa maatalouden metaanipäästöistä syntyy Aasian riisipelloilla. Kotieläintaloudessa metaania syntyy lannasta ja kotieläinten ruoansulatuksessa. Erityisesti märehtijät – lehmät, lampaat, vuohet ja porot – tuottavat metaania. Syntyvän metaanin määrä riippuu eläinlajista, eläimen ruokinnasta, käytetyistä kuivikkeista sekä lannan lämpötilasta lannankäsittelyssä. Esimerkiksi lietelannasta vapautuu metaania enemmän kuin kuivikelannasta.

Hiilidioksidi on metaanin tapaan voimakas kasvihuonekaasu, jota syntyy jonkin verran myös maataloudessa. Maatalouden hiilidioksidipäästöt syntyvät pääasiassa viljelysmaista. Lisäksi päästöjä syntyy fossiilisten polttoaineiden käytöstä konetyössä ja lämmityksessä sekä lannoitteiden valmistuksessa. Noin 9 % maailman hiilidioksidipäästöistä aiheutuu kotieläintaloudesta.

Dityppioksidi N₂O

Dityppioksidi on tässä mainituista kasvihuonekaasuista voimakkain, 296 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi. Sitä vapautuu lannoituksessa ja lannasta sekä viljelysmaasta mikrobitoiminnan seurauksena. Maatalous on merkittävin ihmisen aiheuttama dityppioksidin tuottaja, jopa 65% päästöistä syntyy maataloudesta.

Haisevat ja happamoittavat yhdisteet

Maatalouden haisevien ja happamoittavien päästöjen haitat ovat lisääntyneet eläinyksiköiden suurentuessa ja asutuksen levitessä lähemmäksi niitä. Näillä päästöillä on paljon paikallisia vaikutuksia, joita pyritään hallitsemaan esimerkiksi kotieläinsuojien ympäristölupamenettelyllä. Hollannissa on laskettu, että neljäsosa kaikista happamoittavien aineiden päästöistä on peräisin karjataloudesta. Pääasiassa näillä tarkoitetaan ammoniakki- ja rikkivetypäästöjä.

Ammoniakki NH₃ 

Suomen ammoniakkipäästöistä 90 % on peräisin maataloudesta. Kotieläintalouden osuudeksi on arvioitu 85 % ammoniakkipäästöistä ja turkistarhauksen 8 %. Kotieläintalouden ammoniakkipäästöt ovat peräisin pääasiallisesti lannasta. Suurin osa ammoniakista haihtuu karjasuojissa ja varastoinnin aikana, osa lantaa levittäessä. Haihtuvan ammoniakin määrään vaikuttavat kotieläinrakennuksen rakenteet ja lannankäsittelymenetelmät, eläinten rehun valkuaispitoisuus sekä lannanlevitysmenetelmät. Kotieläinrakennuksessa erityisesti turvekuivituksella voidaan vähentää ammoniakin haihtumista, mutta turpeenotolla on silläkin oma negatiivinen vaikutuksensa ympäristöön.

Ammoniakki aiheuttaa ongelmia sekä kotieläinsuojissa että niiden ulkopuolella. Hengitettynä ammoniakki on myrkyllistä ja aiheuttaa suhteellisen pienilläkin pitoisuuksilla hengitystieärsytystä sekä kotieläinsuojissa työskenteleville että siellä oleville eläimille. Esimerkiksi tehosikaloissa on havaittu sioilla lievää nenäonteloiden surkastumaa jo pitoisuudella 9 ppm, kun eläimet ovat altistuneet pitoisuudelle pitkään. Keskimääräinen ammoniakkipitoisuus sikaloissa on ulkomaisten tutkimusten mukaan keskimäärin 10-25 ppm.

Ilmaan haihtunut ammoniakki päätyy laskeumana vesistöihin ja maahan. Vesieläimille ammoniakki on erittäin myrkyllistä, minkä lisäksi se aiheuttaa vesielämälle haittaa happamoittamalla ja rehevöittämällä vesistöjä. Ammoniakki happamoittaa myös maaperää.

Rikkivety H₂S

Kotieläintaloudessa syntyy jonkin verran myös rikkivetyä. Rikkivetyä muodostuu orgaanisesta aineesta anaerobisissa oloissa pH:n ja lämpötilan ollessa sopivat. Kotieläintalouden rikkivetypäästöt ovat peräisin lietelantaloiden lietelantasäiliöistä.

Ammoniakin tavoin rikkivetykin happamoittaa maaperää ja vesistöjä. Vesieliöille rikkivety on erittäin myrkyllistä ja tämän vuoksi rikkivety onkin luokiteltu ympäristölle vaaralliseksi aineeksi. Vesiliukoisena aineena rikkivety voi kulkeutua pohjaveteenkin.

Lähteet:

Hakala, Harri ja Välimäki, Jari: Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. Gaudeamus 2003.

Hannu Mikkola, Maarit Puumala, Marja Kallioniemi, Juha Grönroos, Antero Nikander ja Markku Holma 2002: SY564 Paras käytettävissä oleva tekniikka kotieläintaloudessa

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAOn raportti Livestock’s long shadow. 2006 

Maatalouspoliittisen työryhmän väliraportti, 12.6.1996