Vesi

Ihmisten, eläinten ja kasvien käyttämää makeaa vettä on vain 1 % kaikista maailman vesivaroista. Ihmisten käyttöön ottamasta vedestä 70 % menee maatalouteen, 20 % teollisuuteen ja 10 % talousvedeksi. Maatalouden vesistä iso osa menee rehunviljelyyn, jota eläimet hyödyntävät. Eläinperäisten tuotteiden kulutuksen ja kasvun ennustetaan lisääntyvän entisestään. Tämä on ongelma maapallon makean veden varannoille, sillä kotieläintuotanto vaatii rutkasti vettä. Lihatuotteiden hygieniamääräysten puolesta käsittelyyn ja jalostamiseen menee myös paljon vettä. Jos kaikki maailman ihmiset söisivät länsimaalaisten tavoin, vedentarve nousisi 75 prosenttia ja makea vesi loppuisi kesken. Ihmisten kulutustottumuksiin tarvitaan muutosta, mikäli haluamme varmistaa makean veden riittävyyden maapallolla.

Kun tarkastellaan eläinperäisiä ja kasviperäisiä tuotteita tuotettua tonnia kohden, voidaan todeta, että eläinperäisillä tuotteilla on suurempi keskimääräinen globaali vesijalanjälki kuin kasviperäisillä tuotteilla. Twenten yliopiston tutkimus Alankomaissa osoittaa, että makean veden riittävyyden kannalta olisi tehokkaampaa saada kaloreita, proteiineja ja rasvaa kasviperäisten kuin eläinperäisten tuotteiden kautta.

Globaalilla tasolla kotieläintuotanto vaatii vuodessa 2 422 kuutiokilometriä vettä. Kolmasosa tästä määrästä kuluu lihakarjaan, viidennes lypsykarjaan. Käytännössä 2 422:sta kuutiometristä vettä kaikki menevät eläinten rehuihin. Rehuviljelmien ja laidunmaiden kastelu vaikuttaa eniten alueille, joilla on muutenkin saatavilla vähän makeaa vettä. Esimerkiksi Botswanassa Afrikassa karjatalous kuluttaa koko maan vedenkäytöstä nel-jänneksen. Kotieläintuotannon vaatimaan vedenkulutuksen kokonaismäärästä eläinten juottamiseen kuluu vettä prosenttiyksikön verran. Sekin on kuitenkin määrällisesti paljon, ja onhan eläinten painosta n. 60–70 % vettä. Isot määrät vettä kuluu myös eläinten, tilojen ja välineiden pesemiseen, puhdistamiseen ja viilentämiseen.

Maatalouden vaikutukset vesistöihin

Maatalous vaikuttaa Suomen vesistöjen tilaan voimakkaasti. Erityisiä ongelmia aiheuttavat järvien ja Itämeren rehevöityminen sekä pohjavesien pilaantuminen. Maatalouden käytäntöjä muuttamalla vesistöjen tilaa on yritetty kohentaa, mutta toistaiseksi vaikutukset ovat olleet vielä pieniä.

Rehevöityminen

Rehevöityminen on Suomessa suurimpia maatalouteen liittyviä ympäristöhaittoja. Sisävesien ja merialueiden typpikuormituksesta 50 % ja fosforikuormituksesta 60 % on peräisin maataloudesta. Maatalouden aiheuttamat ravinnepäästöt ovat yleensä hajakuormitusta ja ovat peräisin pelloilta ja lannanlevityksestä. Tällaisia päästöjä on hankala hallita ja niiden vaikutus jakaantuu laajalle alueelle. Intensiivisesti viljellyillä alueilla hajakuormituskin voi kuitenkin aiheuttaa selkeitä paikallisia haittoja. Karjataloudella on selkeä yhteys pelloilta peräisin olevaan kuormitukseen, sillä 4/5 Suomen pelloista tuottaa rehua karjalle. Pistekuormitusta ja selkeämpiä paikallisia haittoja syntyy mm. karjasuojista, jaloittelutarhoista, maitohuoneen jätevesistä, säilörehun puristenesteistä sekä lantavarastojen vuodoista ja ylitäytöistä. Yksittäisistä kotieläintalouden aloista maidontuotanto aiheuttaa paljon rehevöittäviä päästöjä. Vuosina 1995–1999 maidontuotannon osuus typpiylijäämästä oli noin 40 % ja fosforiylijäämästä noin 33 %.

Pohjavesien pilaantuminen

Pintavesistöjen lisäksi ravinteet kulkeutuvat myös pohjavesiin. Maaperässä typpi kulkeutuu helposti nitraattimuodossa pohjavesiinkin asti. Elimistöön joutuessaan hajuton ja mauton nitraatti heikentää hapenkäyttökykyä. Nitraatti voi muuttua nitriiteiksi ja syöpää aiheuttaviksi nitrosoamiineiksi. Erityisen vaarallista nitraatit ja nitriitit ovat vauvoille ja pienille lapsille, joiden elimistössä ei ole nitraatin vaikutuksen estävää entsyymiä.

Turkistarhaus aiheuttaa pohjavesille suuren pilaantumisriskin mm. sen vuoksi, että tarhojen yhteydessä ei useinkaan ole peltopinta-alaa lannan levitykseen. Valtio on tukenut tarhojen siirtoa pois pohjavesialueilta korkotukilainoin ja avustuksin.

Suomessa nitraattien aiheuttama pohjavesien pilaantuminen ei ole suuri ongelma. Keski-Euroopassa ongelma on toista luokkaa. Esimerkiksi Hollannissa maahan joutuva typpiylimäärä on Suomeen verrattuna moninkertainen.

Hygieeniset ongelmat

Lannoituksen yhteydessä vesistöihin joutuu ravinteiden lisäksi myös ulosteperäisiä bakteereita. Patogeeni- ja elävien organismien pitoisuudet ovat korkeita niiden alueiden valumavesissä, joilla on kotieläintaloutta. Maailmalla kotieläimiä lääkitään ja niiden kasvua edistetään hormoneilla ja antibiooteilla ja myös nämä aineet joutuvat lopulta ympäristöön.

Lähde:

Maarit Puumala ja Juha Grönroos (toim.), 2004 SY708 Kotieläintalouden ympäristökuormituksen vähentäminen - Toimenpiteiden kustannukset ja toimivuus

Niemi, J. & Ahlstedt, J. 2011. Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2011. Economic Research Publications 111. MTT, pdf-tiedosto. Viitattu 15.6.2011. f
Mekonnen, M.M. & Hoekstra, A.Y. 2010. The green, blue and grey water footprint of farm animals and animal products. Value of water research report series no. 48. The Netherlands: Twente Water Centre, University of Twente, pdf-tiedosto. Viitattu 14.6.2011.