Hyljeturkikset ja hyljetuotteet

EU-alueella on voimassa hyljetuotteiden myyntikielto

Euroopan Parlamentin selvä enemmistö äänesti 5.5.2009 hyljetuotteiden tuonti- ja myyntikiellon puolesta. Äänestystulos oli voitto miljoonille kanadalaisille hylkeille sekä eläinsuojelujärjestöille, jotka ovat vuosikymmeniä vaikuttaneet hyljeturkkien myyntikiellon aikaansaamiseksi. Keväällä 2011 kiellon pysyvyyttä kuitenkin horjuttaa Kanada, joka pyrkii kumoamaan kiellon Maailman kauppajärjestön, WTO:n, kautta. Eläinsuojelujärjestöt tekevät parhaillaan kansainvälistä yhteistyötä puolustaakseen kieltoa ja EU-komission kantaa kiistassa Kanadaa vastaan.
 
Käytönnössä kielto estää hyljetuotteiden myymisen ja tuomisen EU:n alueelle. Poikkeuksen kieltoon tekevät Grönlannin alkuperäisväestö sekä Suomi ja Ruotsi, joissa edelleen saa harjoittaa pyyntiä. Suomessa ja muissa maissa hyljetuotteiden myynti sallitaan, jos hylkeenpyynti perustuu meren luonnonvarojen kestävään kehitykseen. Kaupalla saa kattaa kustannukset, mutta se ei saa tuottaa voittoa. Grönlannissa pyynnillä saa tehdä myös voittoa. Käytännössä kielto kohdistuu erityisesti laajamittaista kaupallista hylkeenpyyntiä harjoittavaan Kanadaan. Vuosittain satoja tuhansia hylkeitä pyytävä Kanada ei voi enää tuoda hyljeturkkeja EU:n alueelle, mikä pakottaa maan vähentämään julmaa pyyntiään.

Turkisten ohella hyljetuotteilla tarkoitetaan mm. hyljeöljyä, joita on ollut myytävänä esimerkiksi luontaistuoteliikkeissä.

Kanadan hylkeenpyynti

Kanadassa on pyydetty vuosittain noin 300 000 hyljettä, joista yli 90% on pyyntihetkellä alle kolmen kuukauden ikäisiä poikasia. Hylkeitä pyydetään koukkupäisillä nuijilla ja arviolta 42% hylkeistä on vielä tajuissaan, kun niitä nyljetään. Kanada lopetti pyynnin 1980-luvulla kansainvälisen painostuksen seurauksena, mutta aloitti sen uudelleen 1990-luvulla. Pyynti on aiheuttanut maalle vuosittain kansainvälistä paheksuntaa ja erilaisia kanadalaisten tuotteiden boikotteja.
 

Kanadan valtio pyrkii korostamaan pyynnin merkitystä kansantaloudelleen, mutta todellisuudessa keväisin muutaman päivän aikana tehty pyynti ei ole pyytäjien pääasiallinen elinkeino. Kalastajille kyse on sivutuloista, jotka ovat noin 5-10% luokkaa vuosiansioista. Pyyntiä harjoittaa noin 6000 kanadalaista kalastajaa.
 
Kanadan lisäksi hylkeitä pyytävät mm. Grönlanti, Namibia ja Venäjä. Venäjällä muutaman kuukauden ikäisten kuuttien pyynti on kielletty, mutta kiellon käytännön valvonnasta ei ole tarkempaa tietoa. Grönlannin vuosittain pyytämästä 90 000 hylkeestä arviolta joka toinen katoaa mereen hylkeitä ammuttaessa. Ampumisen ohella hylkeitä pyydetään hukuttamalla niitä verkkoihin, mitä eläinsuojelujärjestöt pitävät erittäin julmana menetelmänä. Nykyinen kielto ei koske Grönlannin hylkeenpyyntiä, sillä se halutaan turvata alueella alkuperäisväestön elinkeinona.

Hyljetuotteiden myyntikiellon taustalla vuosien työ

Eläinsuojelujärjestöt ympäri maailmaa työskentelivät vuosia hyljetuotteiden tuonti- ja myyntikiellon puolesta. EU-maiden ympäristöministerit kokoontuivat lokakuussa 2008 neuvottelemaan ehdotetun kiellon sisällöstä. Suomen ohella Tanska ja Norja esittivät kritiikkiä kieltoon ja vaativat, että ns. ”eettisesti” tuotettujen hyljetuotteiden kauppa pitäisi sallia jatkossakin. Tällaiset myönnytykset vaikeuttaisivat kuitenkin kattavan kiellon valvontaa ja niitä ei hyväksytty nykyiseen kieltoon.

Tällä hetkellä kielto on voimassa, mutta Kanada pyrkii vaikuttamaan Maailman kauppajärjestön WTO:n kautta, jotta kielto purettaisiin. Eläinsuojelujärjestöjen on siksi tärkeää pitää kaupalliseen hylkeenpyyntiin liittyviä epäkohtia jatkuvasti kuluttajien tiedossa.

Suomella pelissä pienet edut

Suomessa pyydetään vuosittain noin 300 harmaahyljettä.  Hylkeitä pyytävät pääasiassa kalastajat ja vapaa-ajan metsästäjät. Kalastajat väittävät hyljekannan kasvaneen niin paljon, että se uhkaa Itämeren kalansaaliita. Käytännössä hyljevahingot voitaisiin ehkäistä käyttämällä laajasti hylkeenkestäviä verkkoja, kuten Ruotsissa on tehty.
 
Todellisuudessa Suomen hyljekannat ovat vasta toipumassa 1960-70 –lukujen kantojen romahtamisesta. Tuolloin kannat romahtivat moninkertaisesti ympäristömyrkkyjen seurauksena. Herkkä Itämeren norppa luokitellaankin edelleen uhanalaiseksi lajiksi. Lisäksi Itämeren suojelukomissio HELCOM ei hyväksy tälläkään hetkellä hylkeenmetsästystä muuten kuin tutkimustarkoituksiin kantojen vaihtelevuuden takia.
 
Suomen kautta on ennen kieltoa kulkenut kanadalaisia hyljeturkkeja myyntiin Italiaan ja Kreikkaan, mutta taloudellinen merkitys maallemme on hyvin pieni. Käytännössä Suomen huolen taustalla saattavatkin olla muut syyt: Jos nyt Kanadan pyyntiä rajoitetaan eläinsuojelusyistä, on mahdollista, että tulevaisuudessa rajoitteita asetettaisiin myös esimerkiksi turkistarhaukselle.

Mikä hyljeöljy?

Hyljetuotteiden tuonti- ja myyntikielto kieltää myös erityisesti luontaistuotekaupoissa myytävän hyljeöljyn. Öljyn perustellaan olevan mm. eriniomainen Omega-rasvahappojen lähde ja tulehdussairauksien ehkäisijä.

Hyljeöljymarkkinoiden kokonaisarvo oli vuonna 2005 noin  538 000 € ja se on ollut selvässä laskussa, vaikka kanadalaiset hylkeenpyytäjät ovat viimeisen 13 vuoden ajan yrittäneet luoda markkinoita hyljeöljylle. Aikaisemmin öljy päätyi lähinnä jätteeksi tai sitä käytettiin polttoaineena. Newfounlandin yliopiston Meri-instituutin tutkijat arvioivat, että edelleen 80% hyljeöljystä päätyy jätteeksi.
 
EU:hun hyljeöljyä tuodaan erityisesti Kanadasta ja Yhdysvalloista. Harva kuluttaja on kuitenkaan tietoinen, että hyljeöljy on pääosin peräisin kaupallisesta, turkkien vuoksi tehtävästä hylkeenmetsästyksestä. Eläinystävällinen kuluttaja suosiikin Omega-happojensa turvaamisessa eläinystävällisempiä vaihtoehtoja, kuten pellavaöljyä ja merilevää.

Kanadan hylkeenpyynti pähkinänkuoressa

Kuva: IFAW

Pyynti ei ole kaupallisesti merkittävää

Kanadan hallitus väittää, että hylkeenpyynti muodostaisi noin 25-35% pyytäjien vuosituloista. Todellisuudessa pyynti on sivuelinkeino, joka kattaa korkeintaan 5-10% vuosituloista.

Pyynti ei ole merkittävä työllistäjä

Hylkeenpyynti Kanadassa kestää keväisin muutaman päivän, jonka jälkeen vuotuiset pyyntikiintiöt saavutetaan. Pyynti on riskialtista heikentyneen jäätilanteen vuoksi. Esimerkiksi ravunkalastus työllistää Kanadassa saman verran kalastajia, mutta sen tuotto on 12-kertaa hylkeenpyyntiä suurempi.

Rajalliset markkinat

Hyljeturkkien globaali kysyntä on laskussa. Lisäksi hylkeenlihalle ei käytännössä ole markkinoita, jolloin valtaosa siitä päätyy jätteeksi. Myös hyljeöljystä arviolta 80% heitetään hukkaan.

Valtio joutuu tukemaan pyyntiä

Vuosina 1995-2001 Kanadan hallitus tuki hylkeenpyyntiä yli 20,5 miljoonalla dollarilla. Valtio tukee pyyntiä edelleen epäsuorasti kansalaisten vastustuksesta huolimatta.