Turkiseläinten jalostus

Turkin laatu ja väri ovat tärkeitä valintaperusteita turkistarhoilla, kun valitaan keskenään paritettavia tai keinosiemennyksellä risteytettäviä eläimiä. Luonnollisesti myös eläimen terveydellä ja lisääntymisominaisuuksilla on merkitystä.

Valitettavasti turkiseläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ovat usein ristiriidassa sen kanssa, että halutaan jalostaa taloudellisesti tuottoisia eläimiä. Esimerkiksi monet kauniit turkin värit saadaan aikaan resessiivisten geenien yhdistelmällä, johon on kytköksissä myös monia sairauksia. Harvinaisen värisistä turkeista voi kuitenkin saada moninkertaisen hinnan tavallisiin karvatyyppeihin verrattuna.

Tuottavuutta parantaa myös eläinten kasvun nopeuttaminen ja koon lisääminen. Kasvun nopeuttamisella halutaan säästää ruokintakustannuksissa ja varmistaa, että saman vuoden poikaset ovat nahaltaan ”kypsiä” nyljettäviksi mahdollisimman aikaisin nahoituskautena.

Nahat lajitellaan laatu- ja kokoluokkiin, joten eläimen koko vaikuttaa suoraan nahasta saatuun hintaan. Turkiseläinten koko onkin valinnan seurauksena jatkuvasti suurentunut, eivätkä häkkikoot ole pysyneet lainkaan perässä. Ketut ja supikoirat lienevät muutenkin suurimpia eläimiä, joita ylipäänsä saa kasvattaa verkkopohjalla. Mitä suurempi paino suhteessa käpälien pinta-alaan, sitä tukalampi olo eläimellä on verkkohäkissään. Nykyisin nahkomisiässä olevat siniketut voivat painaa yli 14 kg, kun 1970-luvulla paino oli 6-7 kg.

Turkiseläinjalostuksen luomat perinnölliset vaivat

Animalia toi 1980-luvun lopulla julkisuuteen niin sanotun superketun. Kyseessä oli mutaation seurauksena syntynyt suuri ja nopeakasvuinen sinikettu, joka kärsi raajojen vääntymiseen johtavista kasvuhäiriöistä. Superketut ovat tavallisesti noin 20-30 prosenttia suurempia kuin tavallinen sinikettu. Suurimmat superketut ovat painaneet yli 20 kiloa.

Animalian nostaman kohun ansiosta superketun kasvatus kiellettiin Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä, mutta siihen rinnastettavia jättikettuja on tarhoilla runsaasti tänäkin päivänä. Sinikettuja on järjestelmällisesti jalostettu kookkaammiksi, mistä johtuen eläimillä esiintyy paljon nivelvaivoja.

Hopeakettujen häkkikasvatuksessa on viime vuosina ilmaantunut hopeaketun pentujen sydänvikaa, jonka taustalla saattaa olla jalostuksen aiheuttama perinnöllinen vika. Tarhaajilla on aina ollut vaikeuksia hopeakettujen kanssa. Ne ovat useiden tarhasukupolvien jälkeenkin säilyttäneet arkuutensa ja pelkonsa ihmistä kohtaan. Ongelmaa on yritetty ratkaista valikoimalla pennuista luottavaisimmat jatkamaan sukuaan.