Usein kysyttyä turkiseläimistä
K1. Kuinka monta turkiseläintä kasvatetaan vuosittain Suomessa, entä maailmalla?
K2. Mistä tiedän, että turkis on aito?
K3. Mikä on turkiton vaateliike –merkintäjärjestelmä (Fur Free Retailer)?
K4. Mutta käytetyn turkiksen voi kai sentään ostaa?
K5. Jos turkistarhaus kielletään Suomessa, eikö tuotanto silloin siirry maihin, joissa eläinsuojelu on kehittymättömämpi kuin täällä meillä, kuten Kiinaan tai Venäjälle?
K6. Mutta eivätkö turkistarhojen eläimet kuitenkin voi aika hyvin?
K7. Eiväthän turkiseläimet osaa kaivata vapautta, jos ne ovat eläneet koko ikänsä häkissä? Eivätkö ne ole jo ihan kesyjä?
K8. Eikö eläinten tuuhea ja hieno turkki ole osoitus siitä, että eläimet voivat hyvin?
K9. Eikö turkistarhauksen kieltäminen loisi työttömyyttä?
K10. Turkiksethan ovat tärkeä vientituote Suomessa. Eikö turkistarhauksen kieltäminen ole Suomen talouden kannalta haitallista?
K11. Mitä mieltä Animalia on "kettutytöistä", jotka päästävät turkiseläimiä vapaiksi?
K12. Pelkästä takin hupun turkisreunuksesta ei kai ole haittaa – sellainen pieni turkiksenpalahan olisi kaiketi muussa tapauksessa vain heitetty pois?
K13. Koira- ja kissaturkiksistakin kuulee joskus - onko niitä olemassa?
K14. Eikö aito turkis ole luonnonmukaista ja ympäristöystävällistä?
K15. Lampaantaljathan ovat vain sivutuote, eikö niin? Entä krimi-turkit?
K16. Mutta turkistarhaus on laillinen elinkeino!
K1. Kuinka monta turkiseläintä kasvatetaan vuosittain Suomessa, entä maailmalla?
Vastaus: Suomessa kasvatetaan vuosittain noin neljä miljoonaa turkiseläintä. Yleisimmät lajit ovat sinikettu (naali), hopeakettu (kettu) ja minkki. Lisäksi tarhataan jonkin verran supikoiria, soopeleita, chinchilloja, hillereitä, rämemajavia eli nutrioita sekä kaneja. Euroopassa kasvatetaan vuosittain yli 20 miljoonaa turkiseläintä. Maailmassa kasvatetaan vuosittain noin 24–47 miljoonaa turkiseläintä, joista minkkejä on suurin osa (20–40 miljoonaa).
K2. Mistä tiedän, että turkis on aito?
Vastaus: Jos tuote näyttää turkikselta, älä osta sitä! Vaikka se olisikin tekoturkis, autat luomaan kuvaa turkisten hyväksyttävyydestä, jos käytät turkista tai turkikselta näyttäviä materiaaleja. Huomaa myös, että joitakin aitoja turkiksia on käsitelty niin, että ne näyttävät synteettisiltä. Älä luota pelkästään myyjän sanaan.
Parhaiten voit varmistaa tuotteen turkittomuuden tarkastamalla, kuuluuko vaateliike, jossa asioit, Turkiton vaateliike –järjestelmään (Fur Free Retailer, FFR). Lista järjestelmään sitoutuneista Suomessa toimivista yrityksistä löytyy Animalian ylläpitämiltä Turkittomat liikkeet -sivuilta. Koko kansainvälinen lista turkittomista vaateyrityksistä löytyy Fur Free Retailer -sivuilta. Jos paikkakuntasi liike tai suosimasi vaatekauppa ei ole mukana järjestelmässä, rohkaise liikettä liittymään siihen. Voit viedä myyjälle tietoa turkiton vaateliike -järjestelmästä esimerkiksi tilaamalla FFR-infopaketin Animalian toimistolta tai tulostamalla FFR-infon Animalian kotisivuilta.
K3. Mikä on turkiton vaateliike –merkintäjärjestelmä (Fur Free Retailer)?
Vastaus: Fur Free Retailer on kansainvälinen merkintäjärjestelmä, johon sitoutuneet jälleenmyyjät eivät pidä valikoimissaan turkiksia tai turkissomisteita sisältäviä tuotteita. Järjestelmän tunnusmerkkinä toimii kettu-merkki. Suomessa Animalia ylläpitää merkintäjärjestelmää. Järjestelmän tukena toimii kansainvälinen eläinsuojelujärjestöjen koalitio Fur Free Alliance. Järjestelmä ei sisällä nahkaa tai villavuotaa, joten niitä saattaa olla liikkeen valikoimissa sitoutumisen jälkeenkin. Listan järjestelmään sitoutuneista Suomessa toimivista yrityksistä löydät Turkittomat liikkeet -sivuilta. Koko kansainvälinen lista löytyy Fur Free Retailer -sivuilta.
K4. Mutta käytetyn turkiksen voi kai sentään ostaa?
Vastaus: Turkista, myös kierrätettyä turkista, käyttämällä autat ylläpitämään kuvaa turkisten hyväksyttävyydestä.
K5. Jos turkistarhaus kielletään Suomessa, eikö tuotanto silloin siirry maihin, joissa eläinsuojelu on kehittymättömämpää kuin täällä meillä, kuten Kiinaan tai Venäjälle?
Vastaus: Harva suomalainen tarha tulisi siirtymään ulkomaille. Sitä vastoin voidaan kyllä ajatella, että ulkomaiset tarhat kasvattaisivat tuotantoaan suomalaistuotannon poisjäännin myötä. Toisaalta turkistarhauksen kieltäminen Suomessa kasvattaisi muiden maiden painetta tiukentaa lainsäädäntöään ja ehkä jopa kieltää turkistarhaus kokonaan. Turkiseläinkampanjoinnin tavoitteena on vähentää turkistuotteiden kysyntää, mikä estää tuotannon kasvua muissa maissa. Kun yksi maa kieltää turkistarhauksen, tämä viestii kuluttajille, että turkiseläinten kasvatus ei ole eettisesti hyväksyttävää, mikä heijastuu todennäköisesti myös turkisten kysyntään. Jos turkistarhaus saadaan kiellettyä koko EU-alueella on tämä erityisen voimakas viesti länsimaisille kuluttajille turkisten käytön eettisistä ongelmista ja tämä heijastunee pikkuhiljaa myös muiden markkina-alueiden kuluttajiin. Toisaalta useissa maissa on keskusteltu jo myös turkisten myynti- ja markkinointikielloista.
Vaikka Suomessa pystyttäisiinkin valvomaan turkistarhoja paremmin, ei se tee siitä oikeutetumpaa. Samalla logiikalla meidän pitäisi sallia myös esimerkiksi lapsityövoiman käyttö, sillä Suomessa lapsilla olisi todennäköisemmin paremmat olot kuin monessa muussa maassa.
Turkistuotanto on jo nyt kasvanut Kiinassa merkittävästi, vaikka Suomessa turkistarhaus on laillista. Kiina on jo maailman merkittävimpiä tarhaajamita. Suomalaiset tarhaajat ovat myös edesauttaneet Kiinan turkisteollisuutta viemällä maahan siitoskettuja.
K6. Mutta eivätkö turkistarhojen eläimet kuitenkin voi aika hyvin?
Vastaus: Eivät. Turkiseläimiä kasvatetaan ahtaissa häkeissä, joissa niiden ympäristö on virikkeetön ja joissa ne eivät voi juurikaan liikkua eivätkä toteuttaa monia lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, kuten saalistamista, kiipeilyä, liikkumista tunneleissa ja maan kaivamista - tai oikeastaan liikkumista ylipäätään. Luonnossa eläimet elävät vaihtelevaa elämää liikkuen laajalla reviirillä ja käyttäen runsaasti aikaa ruoan etsintään ja saalistamiseen. Turkiseläinten alhaista hyvinvoinnin tasoa ilmentää esimerkiksi se, että eläimillä esiintyy yleisesti pelkotiloja ja apatiaa sekä käyttäytymishäiriöitä, kuten oman turkin tai raajojen pureskelua, kannibalismia ja stereotyyppistä käyttäytymistä (esim. kaavamaisia liikkeitä häkissä).
K7. Eiväthän turkiseläimet osaa kaivata vapautta, jos ne ovat eläneet koko ikänsä häkissä? Eivätkö ne ole jo ihan kesyjä?
Vastaus: Turkistarhoilla kasvatettavat eläinlajit eivät ole sopeutuneet häkkielämään – niillä on yhä jäljellä luonnonvaraisten esivanhempiensa käyttäytymistarpeet. EU:n eläinten hyvinvoinnin tieteellisen komitean raportti (vuodelta 2001) toteaa, että turkiseläinlajien domestikaatio on hyvin vähäistä. Turkiseläimiä on jalostettu vasta muutamia vuosikymmeniä ja jalostus on keskittynyt lähinnä turkin laatuun, eläimen kokoon ja pentuetuottoon. Eläimet kaiken kaikkiaan tuskin koskaan voivat sopeutua kasvatusmuotoihin, jotka rajoittavat vahvasti eläinten peruskäyttäytymismuotoja. Nautoja, kanoja, sikoja ja muita tuotantoeläimiä on pidetty ihmisen hoidossa tuhansia vuosia, mutta niillä on edelleen monet luonnonvaraisten esivanhempiensa käyttäytymismallit tallella ja ne kärsivät olosuhteissa, joissa ne eivät voi toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Koira on kotieläinlajeistamme ehkä domestikoitunein ja ymmärrämme hyvin - myös lainsäädännön tasolla - ettei sitä voida pitää vakituisesti esimerkiksi pienessä verkkopohjaisessa häkissä.
K8. Eikö eläinten tuuhea ja hieno turkki ole osoitus siitä, että eläimet voivat hyvin?
Vastaus: Turkiseläinten kohdalla kiiltävä turkki on jalostuksen tulosta, eikä kerro eläimen hyvinvoinnista. Eläimen hyvinvointi koostuu monesta eri tekijästä, eikä yksinomaan turkin laatua voi pitää eläinten hyvinvoinnin mittarina. Eläinten hyvinvointitutkimuksessa hyvinvoinnin mittareina pidetään esimerkiksi fyysistä terveyttä, stressitasoa ja käyttäytymistä (esim. testaukset, millaisen elinympäristön eläimet valitsevat, jos niillä on mahdollisuus valita) sekä mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymismallejaan. Kun eläinten hyvinvointia tarkastelee laajempana ilmiönä, on varsin ilmeistä, että turkiseläimet eivät voi tarhoilla hyvin: ahtaat tilat, virikkeetön ympäristö ja vähäiset mahdollisuudet toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä heijastuvat eläinten hyvinvointiin. Heikosta hyvinvoinnin tasosta kertoo myös se, että turkiseläimillä esiintyy epänormaalia käyttäytymistä, kuten stereotyyppistä liikehdintää sekä turkin, hännän ja raajojen purentaa.
K9. Eikö turkistarhauksen kieltäminen loisi työttömyyttä?
Vastaus: Turkisten tuottaminen työllistää nykyään Suomessa noin 6 000 - 7 000 ja välillisesti yhteensä noin 10 000 ihmistä. Määrä vaihtelee kausittain työhuippujen mukaan. Vuonna 1986 luku oli noin 20 000. Turkiseläinten häkkikasvatuksen puolustajat vetoavat usein työllisyyteen, kun he perustelevat alan olemassaoloa. Turkistuotannon merkitys työllisyydelle ei kuitenkaan näytä olevan niin ratkaiseva, kuin mitä olisi annettu ymmärtää – edes turkistarhauksen ydinalueilla Pohjanmaalla. Suurimmalle osalle turkiskasvattajista turkistuotanto on vain sivuelinkeino. Lopuistakin tuottajista osalla on valmiiksi koulutus tai valmiudet myös muihin ammatteihin. Lisäksi tarhaajien keski-ikä on korkea, joten monet olisivat joka tapauksessa siirtymässä kohta eläkkeelle. Tämä on osa yrittäjyyttä: jo alalle ryhtyessään turkistuottajat ovat olleet tietoisia alaan liittyvistä riskeistä, joita tuovat tullessaan muun muassa muodin muutokset. Mikäli turkistuotanto kiellettäisiin lailla, tulisi samalla luoda tukitoimia turkisalalla toimivien työntekijöiden uudelleen työllistymisen edistämiseksi.
K10. Turkiksethan ovat tärkeä vientituote Suomessa. Eikö turkistarhauksen kieltäminen ole Suomen talouden kannalta haitallista?
Vastaus: Kyllä näin voi ajatella. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että ihmisten ja eläinten oikeudet ovat talousintressejä tärkeämpiä. Toisaalta turkistarhauksen salliminen voi luoda maallemme myös kielteistä kansainvälistä mainetta, kun yhä useampi Euroopan maa on päätynyt kieltämään turkistarhauksen epäeettisenä.
K11. Mitä mieltä Animalia on "kettutytöistä", jotka päästävät turkiseläimiä vapaiksi?
Vastaus: Animalia toimii vain avoimesti ja laillisia keinoja käyttäen. Animalia ei hyväksy omaisuuden tuhoamista eikä eläinten vapauttamista laittomin keinoin.
K12. Pelkästä takin hupun turkisreunuksesta ei kai ole haittaa – sellainen pieni turkiksenpalahan olisi kaiketi muussa tapauksessa vain heitetty pois?
Vastaus: Hupun- ja hihanreunuksissa ja muissa vastaavissa kohdissa käytetyt turkissomisteet eivät ole kokoturkkien tuotannosta ylijääneitä jäännöspaloja, vaan keino, jolla turkisteollisuus saa myytyä tuotteensa sellaisille kuluttajille, jotka eivät ostaisi kokoturkkia. Valtaosa maailman turkistarhoilla tuotetuista turkiksista käytetään juuri somisteisiin. Somisteissa käytetyt turkikset tulevat pääosin tarhatuista eläimistä, kuten kaneista, minkeistä, supikoirista ja ketuista, mutta myös jalkaraudoilla pyydettyjä eläimiä käytetään.
K13. Koira- ja kissaturkiksistakin kuulee joskus - onko niitä olemassa?
Vastaus: Monissa Aasian maissa tehdään yleisesti kokoturkkeja, turkistöppösiä, turkislakkeja ja vaatteiden somisteita koira- ja kissaturkiksista. Näiden maiden vapaina kulkevat kotikissat ja -koirat ovat helppoja uhreja niille, jotka pyydystävät eläimiä raaka-aineeksi muun muassa turkistuotantoon ja saippuanvalmistukseen. Kissat ja koirat tapetaan usein hyvin tuskallisia menetelmiä käyttäen. Lelujen ja koriste-esineiden lisäksi koirien ja kissojen turkiksia käytetään muun muassa urheiluvaatteissa, takkien, hanskojen ja päähineiden turkissomisteissa sekä kokoturkeissa. Vuodesta 2009 alkaen EU-maissa ei saa myydä, niistä ei saa viedä eikä niihin saa tuoda kissojen ja koirien turkiksia.
K14. Eikö aito turkis ole luonnonmukaista ja ympäristöystävällistä?
Vastaus: Turkisten tuotanto vaatii paljon energiaa, eli fossiilisia polttoaineita, joiden hiilidioksidipäästöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Lisäksi turkistarhat tuottavat vesistöjä saastuttavia typpi- ja fosforipäästöjä, ja turkisten muokkauksessa, värjäyksessä ja muussa teollisessa käsittelyssä käytetään voimakkaita kemikaaleja. Ei ole siis yllättävää, että kuluttaja-asiamies kielsi turkisten mainostamisen ekotuotteena Suomessa vuonna 1993.
On arvioitu, että kettuturkki vie energiaa vähintään 18 kertaa enemmän ja minkkiturkki vähintään 47 kertaa enemmän kuin tekoturkki. Turkistuotannossa eri tuotantovaiheet vaativat energiaa: rehun kuljetukset, pakastaminen, kuumentaminen, jauhaminen ja muu valmistus sekä nahkojen kuivaus, nahkojen muokkaus jne. ovat työvaiheita, jotka kukin antavat oman lisänsä turkistuotannon yhteenlaskettuun sähkön- ja polttoaineenkulutukseen.
Lisäksi turkistarhat aiheuttavat typpi- ja fosforipäästöjä. Turkistuotannon yhteenlasketut typpipäästöt ovat Suomessa 430 tonnia vuodessa ja fosforipäästöt 45 tonnia vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että Suomen turkiseläinhäkkien alle kertyvä lanta- ja virtsamäärä vastaa 1,2 miljoonan ihmisen puhdistamattomien jätevesien sisältämää uloste- ja virtsamäärää. Jokiin ja järviin päätyessään typpi ja fosfori aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä. Tämä aiheuttaa muun muassa kalalajiston köyhtymistä ja myrkyllisten sinilevälauttojen yleistymistä. Turkistarhojen typpi- ja fosforipäästöt ovat pilanneet pohjavesiä muutamilla paikkakunnilla. Nykyisin turkistarhoja ei saa enää perustaa pohjavesialueille ja vanhoja tarhoja pyritään siirtämään muualle tärkeiltä pohjavesialueilta tai muilta vedenhankintaan sopivilta alueilta.
Häkkien alle kertyvästä lannasta ja virtsasta vapautuu myös ammoniakkia, joka kohoaa ilmaan ja leviää tarhan lähiympäristöön. Ammoniakki aiheuttaa tarhojen lähellä puustovaurioita, erityisesti havupuiden vahingoittumista.
K15. Lampaantaljathan ovat vain sivutuote, eikö niin? Entä krimiturkit?
Vastaus: Lampaankasvatuksen pääasiallinen tuote on liha. Osa elinkeinon tuotosta tulee kuitenkin myös lammasturkiksista. Tavallisten lampaantaljojen lisäksi on olemassa sellaisia ulkomailla tuotettuja erikoisuuksia kuin astrakaani (tunnetaan myös krimi-turkkina), joka tehdään karakul-rotuisen lampaan vastasyntyneen tai syntymättömän karitsan nahasta. Nämä 4-5 miljoonaa karitsaa sekä usein myös niiden emot tapetaan pelkästään turkiksen saamiseksi, eikä kasvatus liity lihantuotantoon. Karakul-lampaiden nahkoja tuotetaan lähinnä Aasiassa ja Afrikan eteläosissa. Nykyään aidon karitsannahan lisäksi on myynnissä myös keinotekoista astrakaania. Voit lukee tuotannosta lisää HSUS:n raportista koskien karakul-lampaiden kasvatusta.
K16. Mutta turkistarhaus on laillinen elinkeino!
Vastaus: Totta, turkistarhaus on Suomessa (vielä) laillinen elinkeino. Monissa maissa, kuten Britanniassa, Bulgariassa, Hollannissa, Irlannissa, Itävallassa, Italiassa, Kroatiassa, Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä ja Tanskassa turkistarhaus on kielletty joko kokonaan tai osittain tai se on tehty lainsäädännöllä taloudellisesti kannattamattomaksi. Esimerkiksi minkeille on vaadittu uima- ja ketuille kaivumahdollisuutta. Tällöin tuotannon vaatimat investoinnit olisivat niin suuria, ettei tarhaus kannata.
Se, että joku asia on laillista, ei tee siitä eettisesti kestävää. Vielä reilu sata vuotta sitten kissoja tapettiin yleisesti hukuttamalla lammikoihin ja vanhoja hevosia pidettiin työjuhtina, vaikka ne olivat jo täysin uupuneita ja kärsivät selvästi. Ihmisten eettiset näkemykset muuttuvat ja lainsäädäntö seuraa hitaasti perässä sen myötä. Lakien muuttaminen on ihmisyhteiskunnan perustoimintaa ja keinon parantaa yhteiskunnallisia oloja.