Tietoa sikaloista

Sianlihantuotannon määrä ja rakenne

Tälläkin hetkellä Suomen sikaloissa elää noin 1,5 miljoonaa sikaa. Vuosittain päätyy teuraaksi kuitenkin noin 2,4 miljoonaa sikaa, sillä lihasiat teurastetaan noin viiden kuukauden iässä. Myös tuotannosta poistetut emakot ja karjut päätyvät yleensä elintarvikekäyttöön, mutta niitä ei myydä tuoreena lihana, vaan ne käytetään lihavalmisteiden ja makkaroiden valmistuksessa.

Vuonna 2008 sianlihaa syötiin 35,3 kilogrammaa henkeä kohden Suomessa. Sianlihaa kulutetaan kaikista lihalaaduista eniten ja sen kulutus on jatkuvasti kasvanut.

Suomen sikatilojen määrä on laskussa, mutta eläinmäärät tilaa kohden kasvavat. Emakkosikalassa on nykyisin usein yli 300 emakkoa porsaineen ja joka neljäs lihaksi kasvatettava sika elää Suomessa jo yli tuhannen sian sikalassa. Sianlihan tuotanto perustuu tehokkaaseen tuotantoketjuun, jossa tilat ovat erikoistuneet eri kasvatusvaiheisiin. Sikatilat jakautuvat tuotantosuunnaltaan emakkosikaloihin ja lihasikaloihin tai ne ovat yhdistelmäsikaloita, joissa on sekä porsastuotantoa että lihasikojen kasvatusta.

Emakoiden elämää

Emakon tuotantokausi alkaa reilun puolen vuoden iässä, kun se tiineytetään ensimmäisen kerran joko keinosiementämällä tai astuttamalla. Tiineys kestää noin 115 vuorokautta. Emakko saa imettää jälkikasvuaan 4-5 viikkoa, jonka jälkeen porsaat vieroitetaan. Luonnossa emakko vierottaisi porsaat vasta noin 12–17 viikon iässä. Nykymuotoisessa tuotannossa porsiminen ja imetys tapahtuvat yleensä kääntymisen estävässä emakko- eli porsitushäkissä.

Emakko tulee kiimaan viikon kuluessa vieroituksesta, jolloin se tiineytetään uudelleen. Emakkoa saa pitää kääntymisen estävässä häkissä 8 viikkoa porsimisen jälkeen, jonka jälkeen se on siirrettävä joutilaiden emakoiden ryhmäkarsinaan. Vanhoissa sikaloissa on joutilaita emakoita mahdollista pitää kääntymisen estävissä häkeissä kuitenkin vielä vuoteen 2013 asti.

Emakot päätyvät teuraaksi noin kahden vuoden iässä eli kolmen porsimisen jälkeen. Yleisimpiä emakoiden poistosyitä ovat tiinehtymättömyys, jalkavaivat, yleinen terveyden heikentyminen, liian pienet pahnueet tai porsaiden suuri kuolleisuus imetysaikana. Luontaisesti siat eläisivät toistakymmentä vuotta.

Porsaista lihasioiksi

Vastasyntyneille porsaille suoritetaan monia toimenpiteitä. Nisävaurioiden estämiseksi alle viikon ikäisten porsaiden kulmahampaat yleensä hiotaan tai eläinlääkärin luvalla katkaistaan. Pienet porsaat tarvitsevat myös rautalisän, jonka ne luonnossa saavat maata tonkimalla. Rauta-annos voidaan antaa pistoksena tai suun kautta. Toimenpiteistä kivuliain on kastrointi, joka suoritetaan uros- eli karjuporsaille pahanhajuisen karjunlihan syntymisen estämiseksi. Alle viikon ikäisen porsaan saa kastroida ilman puudutusta ja kivunlievitystä.

Vieroituksen jälkeen porsaat siirretään syntymäsikalansa vieroitusosastolle, jossa ne viettävät noin kaksi kuukautta. Kun porsaat ovat saavuttaneet 25–30 kilogramman painon, myydään ne varsinaiseen lihasikalaan kasvamaan lopulliseen teurastuspainoonsa. Osa syntyvistä emakkoporsaista jätetään kasvamaan uudistukseksi, eli tilan tuleviksi emakoiksi.

Suomessa lihasikoja kasvatetaan yleensä yli kymmenen sian ryhmäkarsinoissa, joissa teuraspainoa lähestyvälle lähes satakiloiselle sialle on Suomen eläinsuojeluasetuksen mukaan varattava tilaa ainoastaan 0,65 m² eli alle sanomalehden aukeaman verran. Luontaisesti siat ovat erittäin siistejä eläimiä, jotka erottelevat makuu-, ruokailu- ja ulostuspaikan tarkasti toisistaan. Tämä ei onnistu ahtaissa karsinoissa, vaan siat voivat joutua makaamaan omien ulosteidensa päällä.

Lihasiat elävät yleensä aina betoni- ja ritiläpohjaisissa karsinoissa, joissa käytetään kuivikkeita hyvin harvoin. Lietelantajärjestelmä on helppohoitoisuutensa vuoksi Suomessa yleisimmin käytössä oleva sikaloiden lannanpoistoratkaisu ja tarkoittaa sitä, että karsinan lattia on osittain tai kokonaan ritilää, josta ulosteet polkeutuvat läpi. Imuputkella toimiva lietelannanpoisto tukkeutuu helposti kuivikkeita käytettäessä, eikä lietelantasikaloissa tämän vuoksi juuri käytetä kuivikkeita.

Eläinsuojelusäädösten mukaan sioilla tulee olla karsinassaan jotain muokattavaa virikemateriaalia. Käytännössä useilla tiloilla heitetään karsinaan kourallinen olkisilppua silloin tällöin sioille syötäväksi.

Teurastus

Lihasiat päätyvät teurastettaviksi 5-6 kuukauden iässä, jolloin ne painavat noin 110-115 kilogrammaa. Teuraskuljetukset ja niihin liittyvä kiireinen ja kovakourainen käsittely aiheuttavat eläimille stressiä. Sikojen välille syntyy helposti tappeluita, kun toisilleen vieraita yksilöitä yhdistetään samoihin kuljetuksiin. Sairaille ja varsinkin huonojalkaisille sioille viimeinen matka voi olla kivulias. Sairasta sikaa ei saisi kuljettaa muiden joukossa, mutta valitettavasti tätä ei aina noudateta.

Teurasautoon lastauksesta, teuraskuljetuksesta ja teurastuksen odottamisesta aiheutuva stressi voi muuttaa sianlihan niin kutsutuksi stressilihaksi, jossa lihasten maitohappopitoisuus nousee ja pH laskee tarpeettoman alas ennen ruhon jäähtymistä. Stressiliha ei kelpaa ihmisravinnoksi muutoin kuin makkaran ainesosana.

Teurastamossa siat tainnutetaan joko sähköllä tai hiilidioksidilla. Sähkötainnutuksessa eläimen ohimoille ohjataan sähköä. Nykytiedon mukaan toimenpide aiheuttaa sioille kärsimystä ennen tajunnan menetystä. Hiilidioksiditainnutuksessa sika johdatetaan tilaan, jossa on korkea hiilidioksidipitoisuus. Hiilidioksidi aiheuttaa sian taintumisen noin puolessa minuutissa. Tainnutuksen jälkeen eläin tapetaan laskemalla veri tekemällä kaulavaltimoon viilto. Sikoja teurastetaan teurastamoissa yleisesti lähes 300 eläimen tuntivauhtia.

Sekä Suomessa että Ruotsissa on tullut ilmi tapauksia, joissa sika on pistetty huonosti, ja se on päätynyt yhä elossa olevana kuumaan kalttausveteen. Kiehuvan kalttausveden on tarkoitus irrottaa karvat sian ruhosta.

Luomusikojen olosuhteet

Luomusikoja kasvattavia tiloja on Suomessa vain parikymmentä. Luomusikalat ovat suursikaloita pienempiä, sillä luomusäännösten toteuttaminen on työläämpää. Luomutuotannossa emakoita pidetään ryhmissä muulloin kuin porsimis- ja imetysaikana ja niiden pitäminen kääntymisen estävässä häkissä on kokonaan kielletty. Luomusioilla on oltava kuivitettu makuupaikka, jonkin verran enemmän tilaa ja vähintään puolet lattia-alasta kiinteäpohjaista. Suomen luomusääntöjen mukaan emakoiden ja siitoskarjujen on päästävä toukokuusta lokakuuhun ulkoilemaan vähintään jaloittelutarhaan. Vuodesta 2011 lähtien ulkoiluvaatimus koskee myös luomulihasikoja.