Siat
Suomessa syödään sianlihaa noin 35 kilogrammaa henkeä kohden vuodessa. Sianlihaa kulutetaan eri lihalaaduista eniten ja sen käyttö kasvaa jatkuvasti.
Suomen sikaloissa elää kerrallaan noin 1,4 miljoonaa sikaa. Vuosittain teurastetaan noin 2,2 miljoonaa sikaa. Luku on korkeampi kuin sikojen hetkittäinen määrä, koska siat menevät teuraaksi noin viiden kuukauden iässä.
Suomen sikatilojen määrä on laskussa, mutta tilakohtaiset eläinmäärät ovat nousussa. Joka neljännes lihaksi kasvatettava sika elää yli tuhannen sian sikalassa. Keskimääräisessä emakkosikalassa elää yli 300 emakkoa porsaineen.
Sianlihantuotanto perustuu tehokkaaseen tuotantoketjuun. Toiset tilat ovat erikoistuneet emakkosikoihin, toiset lihasikoihin. Näiden lisäksi on olemassa myös yhdistelmäsikaloita, joissa on sekä porsastuotantoa että lihasikojen kasvatusta.
Emakot ja porsaat
Nykymuotoisessa tuotannossa porsiminen ja imetys tapahtuvat yleensä kääntymisen estävässä emakko- eli porsitushäkissä. Emakoiden annetaan imettää poikasiaan vain 4-5 viikkoa, vaikka luonnossa emakko vierottaisi poikasensa vasta noin 12–17 viikon iässä. Emakkoa saa pitää kääntymisen estävässä häkissä 8 viikon ajan porsimisen jälkeen.
Lihasiat
Yhdessä karsinassa kasvaa kerraallaan yleensä yli 10 lihasikaa. Yhtä satakiloista sikaa kohden tarvitsee olla tilaa vain 0,65 m² eli alle sanomalehden aukeaman verran. Sikalat ovat usein meluisia ja ilmanlaadultaan huonoja, ja karsinoiden suuret ja vaihtuvat eläinmäärät aiheuttavat ahtautta ja stressiä. Betoniympäristö on kaukana sikojen luontaisesta elinympäristöstä ja sen virikkeettömyys aiheuttaa sioille erilaisia käyttäytymishäiriöitä.
Sioilla on suuri lajityypillinen tarve tonkia maata. Tehotuotanto-olosuhteissa virikkeiden ja tonkimismahdollisuuksien puuttuminen aiheuttavat turhautuneisuutta. Siksi karsinatovereiden korvien tai häntien pureskelu on yleistä. Suomen sikaloissa siat pidetään lähes aina sisätiloissa, luomusikaloita ja yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.
Luontaisesti sika on erittäin siisti eläin, joka erottelee makuu-, ruokailu- ja ulostuspaikat tarkasti toisistaan. Ahtaissa tiloissa tämä ei ole mahdollista, vaan sika joutuu yleensä makaamaan oman ulosteensa päällä.
Yksi kyseenalaisista toimenpiteistä on karjuporsaiden kastrointi, jonka saa toimittaa ilman puudutusta ja kivunlievitystä alle viikon ikäiselle porsaalle. Tämä tehdään ns. karjunhajuisen lihan syntymisen estämiseksi.
Sikojen teurastus
Teurastettaessa siat tainnutetaan yleensä hiilidioksidi- tai sähkötainnutuksella. Sähkötainnutuksessa sian ohimolle asennetaan elektrodit, jonka kautta tainnutus tehdään. Hiilidioksiditainnutuksessa sika suljetaan erilliseen kammioon, jossa on korkea hiilidioksidipitoisuus. Sika taintuu hiilidioksidiin noin puolessa minuutissa. Tainnutuksen jälkeen eläin tapetaan tekemällä kaulavaltimoon viilto ja laskemalla veri eläimestä. Valitettavasti verenlasku ei kuitenkaan aina onnistu, ja sikoja on joutunut elävinä sitä seuraavaan kuumassa vedessä kalttaukseen. Sikoja teurastetaan teurastamoissa yleisesti lähes 300 eläintä tunnissa.
- Sikatieto.fi – tietoa sioista ja sikaloista
- Säästä possu -kampanjasivut
Post to Twitter
