Untuva ja höyhenet

Merkittävä osa untuvista on peräisin elävänä kynityistä hanhista ja ankoista. Toimenpide on linnuille erittäin tuskallinen. Teollisuuden käyttämää pehmeää ja kuohkeaa untuvaa saadaan vain vesilinnuista, sillä kanan untuvat ovat liian helposti litistyviä vaate- ja tyynyteollisuuden käyttöön. Yhtä untuvatyynyä kohden kynitään noin kuusi elävää hanhea.

Lintuja kasvatetaan useimmissa maissa tehdasmaisissa olosuhteissa. Linnut loukkaantuvat, stressaantuvat ja sairastuvat helposti, sillä niitä käsitellään usein kovakouraisesti eivät linnut kykene elämään lajilleen tyypillistä elämää. Lintujen teurastus on yleensä pitkälle koneistettua.

Monilla lintufarmeilla linnut ripustetaan päästään ja jalat sidotaan yhteen ennen kynimistä. Linnut ovat tajuissaan kynittäessä ja koettavat rimpuilla irti. Hanhet kynitään kolmesta viiteen kertaan elämänsä aikana, minkä jälkeen ne teurastetaan.

Hanhien elävänä kynimistä tapahtuu erityisesti Unkarissa, Kiinassa ja Puolassa. Elävänä kyniminen on kiellettyä EU:ssa, mutta koska kieltoa ei juuri valvota, tapahtuu elävien lintujen kynimistä yhä myös EU-maissa. Suomalaisissa teurastamoissa teurastettavien kanojen tai muiden lintujen untuvia ja höyheniä ei juurikaan kerätä talteen. Koriste-esineiden, hattujen, kalliimpien sulkapallojen yms. höyhenet ovat tuontitavaraa, lähinnä Aasiasta.

Luonnonvaraisten lintujen höyhenet ja sulat saadaan pääasiassa ampumalla linnut. Luonnonvaraisten lintujen höyhenet saattavat olla myös lintujen pesistä poimittuja, missä tapauksissa lintuja ei tapeta, mutta munat tai poikaset saattavat vahingoittua. Usein lintulajeja kuitenkin tarhataan. Esimerkiksi strutsinsulista suurin osa tulee strutsifarmeilta, joilla strutsit kasvatetaan ja teurastetaan lihan takia.

Untuvalle vaihtoehtoisia materiaaleja ovat mm. Qualofill, Fiberfill II, Polarguard ja Thinsulate. Ne ovat eläinperäisiä materiaaleja lämpimämpiä ja säilyttävät lämmöneristyskykynsä kastuneinakin.

- Lue lisää tuotteista ilman eläinperäisiä materiaaleja